Toisesta ketjusta poimittua: Kun nainen tekee miehelle aloitteen, tuloksena on suhde, jossa mies vain "tyytyy" naiseen

"Noi esimerkit oli kyllä selasia, et eipä niissä ole väliä kuka aloitteen teki."

Häh, miten niin? Olisin välttynyt monelta suurelta surulta, jos olisin ymmärtänyt heti, että miehet vain tyytyivät minuun. Ensimmäinen suhde perustui väärinkäsitykselle, että olisin tehnyt aloitteen. Etenkin tuo keskimmäinen suhde oli puhtaasti minun aloitteesta ja jäänyt kokonaan syntymättä, ellen olisi ollut aloitteellinen. Siitähän tässä keskustelussa on kyse; että me naiset joudutaan herkästi tyytymisen kohteiksi, jos emme arvosta itseämme tarpeeksi ja vaadi myös mieheltä panostusta. On kyse sitten ihan siitä ensimmäisestä aloitteesta, tai siitä miten syntynyttä suhdetta edistetään.

"Tyytyjillä" ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja. "Tyytyjä" on passiivinen nuija.

se, joka on aktiivinen, näkee jotain mikä kiinnostaa ja ottaa sen.  Halutessaan myös jättää jos ei mies olekaan hyvä.

Naiset on alfoja. Naiset valitsee ja ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Koettu on ja nämä miehet on jopa sen itse myöntäneet. Kun ei saanut sitä ihmistä jonka halusi ja säälistä. Jos miestä kiinnostaa hän näkee todella paljon vaivaa ja on se joka tekee aloitteen. Naisen ei ikinä pidä tehdä yhtään mitään ei edes suhteessa. Mies tekee kaiken naisen eteen jos sen haluaa. Pitää olla täysin passiivinen koko ajan. Jostain syystä miehet tuntuu nauttivan siitä, että heille jatkuvasti osoitetaan, että eivät merkitse mitään eikä mikään riitä. 

Saalis-saalistaja-asenne. Mut kyllähän niin miehillä kuin naisilla on se ihanne-kuva niin ulottumattomissa että pakosti joutuu ns. tyytymään joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

Näin minä teinkin. Silti mies antoi rivien välistä ymmärtää, että olen vain jonkun muun korvike. 

 

- ap

Eli pointti oli, että jos mies ei sitten yllä siihen mitä haluat, jätät asian siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

Näin minä teinkin. Silti mies antoi rivien välistä ymmärtää, että olen vain jonkun muun korvike. 

 

- ap

no sitten eiku juttu poikki ja kohti uusia seikkailuja.

Ei kiitos. Koko ikäni olen ollut miehille epäkiinnostava, eikä minua lähestytä. Minut kelpuutetaan vain laastarisuhteeseen tai jonkun muun korvikkeeksi, sitten mies alkaa luetella vikojani ja ihmettelee, kun en olekaan samanlainen kuin hänen exänsä. 

- ap

Tässäkö on uusi tekosyy sille etteivät naiset voi lähestyä miestä?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkö on uusi tekosyy sille etteivät naiset voi lähestyä miestä?

Ei ole, vaan vanha viisaus ja tapa, miten on eletty ja pariuduttu ihmiskunnan aamuhämäristä asti. Tälle on myös biologinen perusta: monien eläinlajien urokset ovat opportunisteja, jotka pyrkivät parittelemaan kaikkien halukkaiden naaraiden kanssa, ja naaraat puolestaan valikoivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

Näin minä teinkin. Silti mies antoi rivien välistä ymmärtää, että olen vain jonkun muun korvike. 

 

- ap

Eli pointti oli, että jos mies ei sitten yllä siihen mitä haluat, jätät asian siihen.

Häh? Mies suhtautui minuun siten,  että minä olin se riittämätön. Minä en ollut miehelle tarpeeksi hyvä, minä en "yltänyt" siihen mitä mies halusi.

Hän siis puhui koko ajan existään ja vertaili minua heihin. Kuka sellaista jaksaa kuunnella, en minä ainakaan. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Tässäkö on uusi tekosyy sille etteivät naiset voi lähestyä miestä?

Ei se mikään tekosyy ole vaan ihan arjen viisautta. Tavisnaisen tai rumanpuoleisen ei kannata tehdä miehille aloitteita, koska sitten mies vain "tyytyy". Toki kauniilla naisilla tilanne voi olla ihan erilainen. 

- ap

Kyllä se siltä vaikuttaa, että naisen pitää olla miesten suosiossa, ns tavoiteltu nainen, jotta kannattaa tehdä aloite. Muuten on aivan liian iso riski, että mies vain tyytyy. Toki, jos käy niin ihmeellinen sattuma, että mies oli jo etukäteen kiinnostunut kyseisestä naisesta, niin silloin se on miehelle iloinen yllätys kun nainen tekikin aloitteen. 

Muussa tapauksessa siitä helposti tulee sellainen "tilaisuus tekee varkaan" tilanne, että jos miehellä ei muutenkaan ole naisten keskuudesssa kysyntää, suostuu kokeilemaan suhdetta epäkiinnostavankin naisen kanssa. Mies saa kuitenkin aina naisesta jotain hyötyä, vaikka se sitten olisikin pelkästään se vakipillu ilman kondomia.

Olkaa naiset ihmeessä varovaisia. Kaikki ei pelaa reilua peliä. Enkä väitä etteikö naisissakin olisi epäreiluja tyyppejä, mutta naisissa on ehkä selkeämpi peli se, että kuka on selkeä hyödyntavoittelija ja kuka ei, eihän ne naiset edes millään tavalla esitä olevansa tavallisia naisia. 

Vierailija kirjoitti:

On teillä niin stanan vaikeeta. Kai se sitten on helpompaa syyttää aina muita, eikä yhtään katsoa peiliin, jos parisuhde on paska.

Minä nimenomaan olen katsonut sinne peiliin ja todennut, että tällä naamalla ei kannata tehdä aloitteita. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Kun suhde on alkanut siitä että itse lähestyin miestä, käy myöhemmin ilmi että mies ei edes ole pitänyt minua viehättävänä ja olisi oikeasti ollut kiinnostunut aivan jostakusta muusta. Mutta kun kerran nainen tarjoaa itse itseään, niin ei osata sanoa ei. 

Ihan sama tilannehan se olisi ollut toisinkin päin. Jos mies olisi lähestynyt sinua ja sinä olisit samanaikaisesti ollut kiinnostunut jostakin toisesta, ei suhde olisi kehittynyt yhtään sen paremmaksi, jos ollenkaan. Toki olisit ollut etulyöntiasemassa, kun olisit niin sanotusti ajanut kaksilla rattailla.

Naiset noin yleensä eivät ala suhteisiin yhtä helposti epäkiinnostavan miehen kanssa kuin miehet naisen. Naisella suhteen riskinä on raskaus sen epäkiinnostavan miehen kanssa eikä noin isoa riskiä ja satsausta haluta tehdä, vaikka kuinka mies tarjoaisi itseään helposti vain otettavaksi. Ellei nainen ole todella epätoivoinen eli tarvitse tuota miestä selviytyäkseen tai saadakseen viimeisillä hedelmällisillä vuosillaan edes jonkun kanssa lapsen.

Vastaavassa tilanteessa mies voi tyytyä suhteeseen naisen kanssa, joka helposti tarjoaa itseään muttei niin kauheasti kiinnosta, jotta mies itse pyrkisi saamaan hänet. Miehen riskinä on saada helposti seksiä, muita suhteen kivoja puolia ja ehkä jopa saada geenejään levitettyä paljon naista pienemmällä panoksella.

Mies voi aina lähteä ja päästä eroon vastuusta ja olla siirtämässä geenejään eteenpäin vaikka seuraavana iltana jonkin toisen naisen kanssa. Mies voi saada geenit eteenpäin jo yhdestä siemensyöksystä tekemättä muuta. Nainen taas joutuu kantamaan yhtä (1) lasta ensin 9kk, synnyttää sen kuolemanriskin uhalla ja sitten on sidottu lapseen hyvinkin tiukasti seuraavat vuodet jos tahtoo nähdä jälkikasvun selviytyvän. Biologisessa mielessä naisen ei yksinkertaisesti kannata alkaa epäkiinnostavan miehen kanssa toisin kuin miehen epäkiinnostavan naisen kanssa tilanteessa, jossa juuri silloin ei satu olemaan kiinnostavampaa saatavillakaan. Lisäksi miehellä on se etu ettei heillä ole hedelmällisyyden puolestakaan yhtä kiire.

Ei nainen halua olla sidottu raskauteen ja vauvavaiheeseen silloin kuin todella kiinnostava mies tulee saataville. Eikä hän halua että hänen resurssinsa ovat kaikki jo käytetty silloin kun kiinnostava olisi saatavilla. Naisella on resursseja ehkä max 5 lapsen yksinhuoltamiseen elämänsä aikana. Miehellä resursseja on samassa ajassa siittää vaikka 200 lasta. Kynnys aloittaa suhde on siis aivan eri. Mies voi suhtautua suhteisiin vähän hälläväliä-meiningillä. Nainen ei voi. Ei meidän aivot ja keho sitä vielä ymmärrä, että käytössä on nykyään ehkäisy ja naisen riski raskautua tahtomattaan on pieni. Eriltä.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Kun suhde on alkanut siitä että itse lähestyin miestä, käy myöhemmin ilmi että mies ei edes ole pitänyt minua viehättävänä ja olisi oikeasti ollut kiinnostunut aivan jostakusta muusta. Mutta kun kerran nainen tarjoaa itse itseään, niin ei osata sanoa ei. 

Harvoinpa se naisen ykkösvaihtoehtokaan tekee sitä aloitetta naiselle, joten nainen valitsee niistä muista vaihtoehdoista jotka nyt sattuvat sen aloitteen tekemään.

Suosittelen kumpiakin sukupuolia aloitteen tekoon, jos joku oikeasti kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

"Noi esimerkit oli kyllä selasia, et eipä niissä ole väliä kuka aloitteen teki."

Häh, miten niin? Olisin välttynyt monelta suurelta surulta, jos olisin ymmärtänyt heti, että miehet vain tyytyivät minuun. Ensimmäinen suhde perustui väärinkäsitykselle, että olisin tehnyt aloitteen. Etenkin tuo keskimmäinen suhde oli puhtaasti minun aloitteesta ja jäänyt kokonaan syntymättä, ellen olisi ollut aloitteellinen. Siitähän tässä keskustelussa on kyse; että me naiset joudutaan herkästi tyytymisen kohteiksi, jos emme arvosta itseämme tarpeeksi ja vaadi myös mieheltä panostusta. On kyse sitten ihan siitä ensimmäisestä aloitteesta, tai siitä miten syntynyttä suhdetta edistetään.

Alkaa tuntua samalta. Koen että mies pitää minua itsestäänselvyytenä, eikä arvosta, eikä panosta yhtään suhteeseen, ei halua edes viettää aikaa yhdessä. Ei halua seksiäkään enää. Minä olin se, joka teki aloitteen tavatessamme ja aloitteen yhteenmuuttoon ja kihloihin.

Tätä ei voi varmaan enää korjata mitenkään, vai voiko? Voiko mies alkaa arvostaa ja lopettaa pitämästä itsestäänselvyytenä naista, kun on jo oltu monta vuotta suhteessa? Mitä se vaatisi, voiko siihen nainen vaikuttaa jotenkin? 

Kirsikan kakun päällä, mies sanoi ekana iltana, kun tapasimme, että ennen kanssa ei ole toiminut, kun hän on valinnut heidät ulkonäkö edellä, ja ajattelin kokeilla nyt toimia toisin. Tarvitseeko oikeastaan edes ihmetellä, että koen, että mies ei pidä minua viehättävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat naiset tyytyvät miehiinsä. 

Fakta.

No tietenkin, kun pitää valita niistä aloitteen tehneistä, eikä sitä joka oikeasti kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Kun suhde on alkanut siitä että itse lähestyin miestä, käy myöhemmin ilmi että mies ei edes ole pitänyt minua viehättävänä ja olisi oikeasti ollut kiinnostunut aivan jostakusta muusta. Mutta kun kerran nainen tarjoaa itse itseään, niin ei osata sanoa ei. 

Harvoinpa se naisen ykkösvaihtoehtokaan tekee sitä aloitetta naiselle, joten nainen valitsee niistä muista vaihtoehdoista jotka nyt sattuvat sen aloitteen tekemään.

Suosittelen kumpiakin sukupuolia aloitteen tekoon, jos joku oikeasti kiinnostaa.

Se ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että alan parisuhteeseen miehen kanssa vain jos kiinnostun hänestä aidosti, tutustumisen kautta. En mä "tyydy häneen paremman puutteessa", pärjään kyllä olla yksinkin. Ei ihminen ole esine.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai nainen voi lähestyä ja tehdä aloitteen, mutta sen jälkeen kannattaa antaa kapula miehelle ja katsoa, tuleeko siitä mitään. 

No tämä. Voi naiset tosiaan sen ihan ensialoitteen tehdä, mutta ei sen enempää jos ei halua päätyä miehen puolelta tyytymissuhteeseen, johon hän päätyy koska nainen päättäväisesti vetää hänet kaikkien suhteen vaiheiden läpi jopa avioliittoon ja lapsiin asti. Kaikki suhteen vakavoittamisen aloitteet pitäisi tulla mieheltä ensin jos haluaa olla varma ettei ole parempaa odottavan tyytyjän kanssa, jolla on ajatuksen tasolla vähintään toinen jalka ovenraossa. Ei siis naiselta treffien, vanhemmille ja kavereille esittelyn, yhteenmuuttamisen, kihlojen, yhteisen talon, avion tai lasten ruinaamista tai tosiehdottelua ensin. Nainen voi toiveista ja haaveista puhua kyllä, mutta jos mies ei käytännössä niitä ala itse innokkaasti toteuttaa tai jotenkin hannaa vastaan, kannattaa uskoa sitä mitä mies sillä yrittää kertoa.

Mies joka juuri sen naisen ja perheen juuri hänen kanssaan haluaa pyrkii kyllä varmistamaan sen että hänet saa. Mies ei jää naisen vedettäväksi ajopuuksi ja vain passiivisena juuri ja juuri suostu kaikkeen. Se mies itse ehdottaa ja panee tuulemaan myös tekojen tasolla. Hän on itse proaktiivinen ja ehdottaa seuraavia askelmia eikä vain myötäile kun nainen jotain keksii pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Noi esimerkit oli kyllä selasia, et eipä niissä ole väliä kuka aloitteen teki."

Häh, miten niin? Olisin välttynyt monelta suurelta surulta, jos olisin ymmärtänyt heti, että miehet vain tyytyivät minuun. Ensimmäinen suhde perustui väärinkäsitykselle, että olisin tehnyt aloitteen. Etenkin tuo keskimmäinen suhde oli puhtaasti minun aloitteesta ja jäänyt kokonaan syntymättä, ellen olisi ollut aloitteellinen. Siitähän tässä keskustelussa on kyse; että me naiset joudutaan herkästi tyytymisen kohteiksi, jos emme arvosta itseämme tarpeeksi ja vaadi myös mieheltä panostusta. On kyse sitten ihan siitä ensimmäisestä aloitteesta, tai siitä miten syntynyttä suhdetta edistetään.

Alkaa tuntua samalta. Koen että mies pitää minua itsestäänselvyytenä, eikä arvosta, eikä panosta yhtään suhteeseen, ei halua edes viettää aikaa yhdessä. Ei halua seksiäkään enää. M

Halusit pelata viehättävyyskortilla vaikket ole nk. viehättävä?  Mitä mies siis halusi,  kun ei ole pärjännyt niiden viehättävien kanssa?  Arvostiko mies nyt jotain muuta?  Huomasitte nyt omat rajoitteenne, ulkonäön suhteen. 

Kyllä tää ihan totta on. Mies ei panosta suhteeseen , jos ei oo ihan hulluna siihen naiseen. Se nainen tulee ennennpitkää huomaamaan sen ja tulee kärttyiseksi, tämä sitten aiheuttaa taas muita ongelmia kun nainen ei koe olevansa haluttu.

Vaikka nainen tekisi ensimmäisen aloitteen, pitää suhteen edetessä antaa ja vaatiakin miehenkin olevan aktiivinen. Vaikuttaa siltä, että nämä aloitteelliset naiset tekevät kaikki muutkin aloitteet yhteiselle tekemiselle ja suhteen etenemiselle. Mies tottuu siihen järjestelyyn ja odottaa passiivisesti, että nainen tekee kaiken.