Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä oma vanheneminen ja ulkonäön muuttuminen?
28.11.2024 |
Olin kolmekymppiseksi asti hyvin kaunis, ns. mallityyppiä. Nyt nelikymppisenä olen väistämättä rupsahtanut, ja mielestäni muutos tapahtui oikeastaan häkellyttävän nopeasti ikävuosien 36-40 välillä. Tuli painoa, tuli ryppyjä. En ole tottunut tähän. Miten tämän kanssa tulee sujuiksi?
Kommentit (123)
Älä katso peileihin tai muihinkaan heijastaviin pintoihin. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotahan kun olet eläkeiässä. Silloin toivot, että olisit vielä nelikymppisen näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla sentään pysyy tukka päässä.
Vaikka timmissä kunnossa olen 40-vuotiaana miehenä niin alkaa olla surullinen näky kun hiukset harvenevat.
Luullakseni tämän asian hyväksymättömyys johtuu lähinnä yhteiskunnasta, jossa pitäisi olla nuori ja kaunis hautaan saakka. "Ennenaikainen" vanheneminen on noloa ja masentaa.
Hiustenlähtö liittyy enemmän geeneihin kuin vanhenemiseen; hiukset voivat lähteä parikymppisenä tai eivät lähde koskaan ja kaljuus periytyy äidin suvusta. Osa ajelee hiukset pois muutenkin.
Hiusten harvenemisesta ei ole varsinaista esteettistä haittaa, kun ne vain ajelee sitten pois. Ei tätä voi mielestäni verrata ihon veltostumiseen, mutta moni nainen ei kuitenkaan pidä kaljuista miehistä.
Kaljuuntuminen ei ole oikeaa vanhenemista, mutta tietynlainen hiusten harveneminen miehillä tai naisilla voi joskus johtua ihan oikeasta sairaudesta.
Nauttimalla alkoholia päivittäin sopivasti.
Kyllä sua joku vanhempi ukko vielä vastaantullessa vilkasee. Tartu siihen. Ja kehitä luonnettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40 v on 100 prosenttia enemmän kuin 20 v.
On ok näyttää nelikymppiseltä. Ihmisarvo ei riipu ulkonäöstä.
Ikävä nyt taas olla inhorealisti ja raatorehellinen, mutta ihmisarvo on tänä päivänä yhtä kuin ulkonäkö ja lompakon paksuus. Se nyt vaan on tosiasia, kaikki muu on vaaleanpunaista idealismia yksisarvisten maailmasta.
Ihanaa elää! Olen 67 ja kaikki hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla sentään pysyy tukka päässä.
Vaikka timmissä kunnossa olen 40-vuotiaana miehenä niin alkaa olla surullinen näky kun hiukset harvenevat.
Luullakseni tämän asian hyväksymättömyys johtuu lähinnä yhteiskunnasta, jossa pitäisi olla nuori ja kaunis hautaan saakka. "Ennenaikainen" vanheneminen on noloa ja masentaa.
No tämä! Ei auta vaikka kuinka olisi fyysisesti hyvässä kunnossa, kun tuo orastava kalju pilaa kaiken. Harva asia on masentanut yhtä paljon kuin hiusten lähtö.
Älkää nyt viitsikö naurattaa! Kannattaa rohkeasti ajaa "pellehermanni"-kalju pois ja treenata hieman, takuulla riittää vientiä. Kaikki kaljunpeittely-yritykset ovat säälittäviä, mutta ei kyllä hiusten lähtö vie mieheltä mahdollisuuksia saada naisia.
Terveisin kaljun miehen nainen
Menet ja seisot joka aamu peilin edessä ja toteat itsellesi ääneen "taas on tullu rumuutta lissää, ei voi mittää". Sen jälkeen menet tekemään aamutoimet ja otat rennosti. Jätä kaiken maailman meikellä puljaus, koska nätimmäksi ei niillä muutu, turhaa rahan hukkaa.
t.ruma ja vanha akka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neli- tai viisikymppinenkin voi olla hyvännäköinen ja hyvässä kunnossa. Ei kannata hyväksyä, että pitää olla 20 - 60 kiloa ylipainoinen jo siinä iässä. Kuulostaa masennukselta, jos ei välitä enää ollenkaan siitä, miltä näyttää.
Vaikka näyttäisi miltä, ihmisarvo on silti sama.
ei ole..lihava ja vanha Sami Kuronen saa potkut teeveestä 5 vuoden kuluttua
Lihavaa ja vanhaa sietää muut yhtä lihavat ja vanhat ystävät, uusia ei saa
Lihava ja vanha eronnut..höh..hö..höö
Kaunotar56v
"Minä ainakin saan mielihyvää siitä, että näytän poikkeuksellisen hyvältä ikäisekseni. Onnistun elämässäni edes jollain osa-alueella."
No aika vähissä taitaa olla ne onnistumisen kokemukset tosiaan sitten.
Niin ne onkin vähissä ja siksi kirjoitinkin noin.
Ihminen ei kylläkään rupsahda eniten ikävälillä 35-40, vaan 45-50.
Tämän allekirjoittaa myös plastiikkakirurgit.
Ehkä sinulla oli vasta pienempi rupsahdus, jota luulet vaan isoksi.
odotahan että olet 45, 46, 47, 48. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ratkaisen asian keskittymällä terveyteen ja siihen, mitä haluan vielä saavuttaa. Tuntuuhan se oudolta olla yhtäkkiä näkymätön, mutta ikuisuusnäkökulmasta asia on merkityksetön. Ja tietenkin hyvässä kunnossa näyttää paremmalta myös rupsahtaneena.
Itselläni ulkonäön merkitys on ihan luonnollisesti alkanut vähetä, kun ikää on tullut. Olen 35, enkä enää mieti samalla tavalla ulkonäöstä kuin 10 vuotta sitten. Elämässä on niin paljon kaikenlaista tekemistä ja on tullut kypsyyttä. itsetunto on parempi. Liikuntaa harrastan hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi, en siksi että olisi seksikäs timmi kroppa. Pukeudun sään mukaan ja rennosti enkä niin että herättäisi miesten kiinnostuksen.
kaikki lähtee itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä. Opettele rakastamaan itseäsi.
Eikä mielestäni kukaan rupsahda. En voi sietää tuota sanaa koska kuulostaa kuin muuttuisi jotenkin huonommaksi. Enkä käyttäisi sitä itsestäni ikinä. Se on rumaa puhetta. ihmiset ikääntyvät ja keho muuttaa muotoaan ja se on luonnollista. Rupsahtaminen on ihmisten itse keksimä sana luonnolliselle vanhenemiselle. Ihan kuin siinä olisi jotain kamalaa. Ei ole. Se on normaalia vanheta. Rypyt ovat normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ulkonäön merkitys on ihan luonnollisesti alkanut vähetä, kun ikää on tullut. Olen 35, enkä enää mieti samalla tavalla ulkonäöstä kuin 10 vuotta sitten. Elämässä on niin paljon kaikenlaista tekemistä ja on tullut kypsyyttä. itsetunto on parempi. Liikuntaa harrastan hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi, en siksi että olisi seksikäs timmi kroppa. Pukeudun sään mukaan ja rennosti enkä niin että herättäisi miesten kiinnostuksen.
kaikki lähtee itsetunnosta ja itsensä hyväksymisestä. Opettele rakastamaan itseäsi.Eikä mielestäni kukaan rupsahda. En voi sietää tuota sanaa koska kuulostaa kuin muuttuisi jotenkin huonommaksi. Enkä käyttäisi sitä itsestäni ikinä. Se on rumaa puhetta. ihmiset ikääntyvät ja keho muuttaa muotoaan ja se on luonnollista. Rupsahtaminen on ihmisten itse keksimä sana luonnolliselle vanhenemiselle. Ihan kuin siinä olisi jotain kamalaa. Ei ole. Se on normaalia vanheta. Rypyt ovat normaalia.
Kyllähän ne yksittäiset rypyt vielä menee, mutta viimeistään 40 + vaihdevuosien myötä valahtaa koko naama, leukalinja katoaa, tulee kaulaheltta, hamsterinposkia, syviä poikittais-ja pitkittäisjuonteita, silmäluomet valahtaa ja silmät siten pienenee, kasvaa paksuja viiksi-ja leuka karvoja.. Sulla itselläsi vissiin parisuhde on, mutta jos jäät sinkuksi niin koitappa löytää tuossa uudessa olomuodossasi miestä, ei helppoa ole.
Itse M45 ja kroppa on tikissä, mutta onhan tässä nuorten silmissä auttamatta ikäloppu.
Olen tammikuussa 50 täyttävä nainen. Iho on kyllä jo muuttunut siitä mitä 15 v. sitten. Hiukset ovat ohentuneet, kiitos PCOS:n. Ihon muuttumiseen olen jotenkin tottunut, mutta hiusten ohentuminen ohimoilta ja päälaelta on asia, johon en ole vieläkään tottunut. Ymmärrän miehiä, joille kajuuntuminen on kauhea asia, vaikka se miehille onkin luonnollisempaa. Onhan tämä vähän surullista olla tämän ikäinen.
"Ihmisen elinkaarella havaittiin kaksi ajankohtaa, jolloin ikääntyminen kiihtyy merkittävästi.
Tutkimuksen mukaan ensimmäinen äkillinen piikki tapahtuu 44-vuotiaana, toinen noin 15 vuotta myöhemmin noin 60 vuoden iässä."
- IS, 08/2024
60-63-vuotiaana vanheneminen oli minulla hurjaa. Tuli nivelkivut (polvet), jäykkyyttä ja meno hidastui. Hiukset harvenivat. Lihoin. Tuli anemiakin? Rautatableteilla se kuntoon. Koen nyt olevani aika vanha nainen. Ulkonäkö on mennyttä. Ei ole vanheneminen (fyysinen, psyykkinen ja ulkonäöllinen) ollut helppoa minullekaan, vaikka en mikään kovin ulkonäkökeskeinen ollutkaan. En jaksa enää rääkätä itseäni millään lailla. Näillä mennään. Viihdyn kotona. Nautiskelen rauhasta ja pienistä asioista. Ennen olin kova bailaamaan ja menemään. Voihan tämä muuttua vielä vaikka miksi! 😉
Päivä kerrallaan eteenpäin. Minusta on tullut vakava. Maailmantilanteella on siihen osuutensa.
Googlaa: miten hyväksyä vanheneminen
Itse en nuorena edes tajunnut olevani kaunis. Toki miehiä pörräsi ympärillä, mutta olin ujo, enkä osannut tilanteista nauttia. Menin naimisiin ja sain kolme lasta, joiden jälkeen olin edelleen hoikka ja varsin nättikin. Vasta kun erosin n. 35-vuotiaana tajusin ulkonäköni ja elin ihan parasta aikaa nelikymppiseksi asti, jolloin tapasin miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja sain vielä yhden lapsen. Tuo mies teki kaikkensa, jotta sai itsetuntoni lytättyä, hetkeni valokeilassa oli ohi ja sain päivittäin olevani tyhmä ja ruma. Uskoin siihen ja vaikka erosimme muutaman vuoden jälkeen, en edelleenkään pidä itseäni minkään näköisenä, vaikka lienen ikäisekseni suht simpsakka ja hyvin säilynyt. Mutta toisaalta, ikää on jo 60 ja risat, enkä ikinä enää halua ainoatakaan miestä elämääni, joten lienee sama, miltä näytän. Mutta älä sinä pilaa elämääsi kuvittelemalla rupsahtaneesi, olet vielä hyvinkin kukkeassa iässä
On mullakin ollut ulkonäkökriisiä viisikymppisten lähestyessä. Pitää kuitenkin osata suhteuttaa ja muistaa, että kaikki ikääntyvät vähitellen. Sille nyt ei vaan voi mitään ja turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Ja jokainen on todennäköisesti kriittisin oman ulkonäkönsä suhteen. Eivät toiset välttämättä edes huomaa tai kiinnitä huomiota niihin pieniin muutoksiin, joita itse näkee peilistä läheltä tuijottamalla. Mulla ratkaisevin muutos ajattelussa oli tajuta keskittyä esim. meikissä sellaisiin juttuihin, jotka näkee tavalliselta keskusteluetäisyydeltä eikä sellaisiin, jotka näkee kymmenen sentin päästä.
Tähän voi valmistautua vain noudattamalla terveellisiä elämäntapoja läpi elämän. Jos syö epäterveellisesti, vetää suolaa, polttaa, juo, ottaa aurinkoa, stressaa, nuku jne. niin se naama vaan tippuu nuorempana ja nopeammin. En tiedä, mitä myrkkyjä kosmetiikassakin on, sekin voinee vaikuttaa, jos niitä jatkuvasti naamaan mättää.