Miten hyväksyä oma vanheneminen ja ulkonäön muuttuminen?

Vierailija kirjoitti:

Itse en nuorena edes tajunnut olevani kaunis. Toki miehiä pörräsi ympärillä, mutta olin ujo, enkä osannut tilanteista nauttia. Menin naimisiin ja sain kolme lasta, joiden jälkeen olin edelleen hoikka ja varsin nättikin. Vasta kun erosin n. 35-vuotiaana tajusin ulkonäköni ja elin ihan parasta aikaa nelikymppiseksi asti, jolloin tapasin miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja sain vielä yhden lapsen. Tuo mies teki kaikkensa, jotta sai itsetuntoni lytättyä, hetkeni valokeilassa oli ohi ja sain päivittäin olevani tyhmä ja ruma. Uskoin siihen ja vaikka erosimme muutaman vuoden jälkeen, en edelleenkään pidä itseäni minkään näköisenä, vaikka lienen ikäisekseni suht simpsakka ja hyvin säilynyt. Mutta toisaalta, ikää on jo 60 ja risat, enkä ikinä enää halua ainoatakaan miestä elämääni, joten lienee sama, miltä näytän. Mutta älä sinä pilaa elämääsi kuvittelemalla rupsahtaneesi, olet vielä hyvinkin kukkeassa iässä

Se on just näin! Nelikymppinen on vielä ihan nuori, terveisin toinen muori. 

 Kauneus on katoavaista,mutta rumuus vain lisääntyy!

Itsemyötätunto auttaa hyväksymään kehon ryppyineen ja rajoitteineen.

Itsemyötätunto on hyväksyvää, lempeää, ystävällistä ja armollista suhtautumista omaan itseen.

Sen sijaan, että harmittelee sitä, mihin keho ei enää pysty, kannattaa miettiä, mihin se on elämän aikana pystynyt.

Mistä kaikesta kehoaan voi kiittää?

- ET-lehti, 09/2022

-------------------------

Tällainenkin tuli netissä vastaan:

Viimeaikainen tutkimus on löytänyt 3 nivelkohtaa, joissa elimistön vanheneminen nytkähtää uudelle vaihteelle: 36v, 64v ja 81v.

Vanhenemisen tahti on kuitenkin yksilöllistä.