Miten hyväksyä oma vanheneminen ja ulkonäön muuttuminen?

Vierailija kirjoitti:

Itse en nuorena edes tajunnut olevani kaunis. Toki miehiä pörräsi ympärillä, mutta olin ujo, enkä osannut tilanteista nauttia. Menin naimisiin ja sain kolme lasta, joiden jälkeen olin edelleen hoikka ja varsin nättikin. Vasta kun erosin n. 35-vuotiaana tajusin ulkonäköni ja elin ihan parasta aikaa nelikymppiseksi asti, jolloin tapasin miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja sain vielä yhden lapsen. Tuo mies teki kaikkensa, jotta sai itsetuntoni lytättyä, hetkeni valokeilassa oli ohi ja sain päivittäin olevani tyhmä ja ruma. Uskoin siihen ja vaikka erosimme muutaman vuoden jälkeen, en edelleenkään pidä itseäni minkään näköisenä, vaikka lienen ikäisekseni suht simpsakka ja hyvin säilynyt. Mutta toisaalta, ikää on jo 60 ja risat, enkä ikinä enää halua ainoatakaan miestä elämääni, joten lienee sama, miltä näytän. Mutta älä sinä pilaa elämääsi kuvittelemalla rupsahtaneesi, olet vielä hyvinkin kukkeassa iässä

Se on just näin! Nelikymppinen on vielä ihan nuori, terveisin toinen muori. 

 Kauneus on katoavaista,mutta rumuus vain lisääntyy!

Itsemyötätunto auttaa hyväksymään kehon ryppyineen ja rajoitteineen.

Itsemyötätunto on hyväksyvää, lempeää, ystävällistä ja armollista suhtautumista omaan itseen.

Sen sijaan, että harmittelee sitä, mihin keho ei enää pysty, kannattaa miettiä, mihin se on elämän aikana pystynyt.

Mistä kaikesta kehoaan voi kiittää?

- ET-lehti, 09/2022

-------------------------

Tällainenkin tuli netissä vastaan:

Viimeaikainen tutkimus on löytänyt 3 nivelkohtaa, joissa elimistön vanheneminen nytkähtää uudelle vaihteelle: 36v, 64v ja 81v.

Vanhenemisen tahti on kuitenkin yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta itse sain nuorena hienon neuvon vanhemmalta naiselta. Hän sanoi, että kannattaa pysyä kaukana ihmisistä, joille mun ulkonäkö merkitsee yhtään mitään. Jos on pienintäkään viitettä mistään muusta kuin mun ulkonäön täydestä hyväksymisestä niin ei muuta kuin hei hei. Pitää ympäröidä itsensä ihmisillä, joita ei kiinnosta yhtään miltä näytät. Ihmisillä, jotka suhtautuvat sinuun kuin rakastava vanhempi, sisarus tai ystävä, eikä sinua koskaan hävetä ulkonäkösi kun olet heidän seurassaan.

Silloin kuulosti kohtuu rankalta, mutta tästä on ollut hyötyä. Olen noudattanut neuvoa minkä olen pystynyt ja huomannut, että oikeastaan kaikki ulkonäköpaineet tulevat ulkoapäin. Niillä, jotka esim. valitsivat pinnallisen puolison koska oli niin kiva kun tämä ihaili ulkonäköä, on vaikeuksia vanheta. Tuo ei ole hyvä perusta suhteelle. Ne, jotka valitsivat toisin, käsittelevät ulkonäön vanhenemista paljon paremmin, koska tietävät ja kokevat koko sydämessään että ovat rakastettuja ulkonäöstä riippumatta, sillä sellaisia ihmisiä he ovat elämäänsä ottaneet ja päästäneet.

Yksi parhaita Vauvalla näkemiäni viestejä. En tiedä näkyykö tässä laittamassani lainauksessa kokonaan.