Miten sanoisin lasteni perheille
Että vietetään jokainen joulu kotonamme ja tavataan (ajomatkan päässä) vaikka joulupäivänä iltapäiväkahvilla.
Lahjoja en ole moneen vuoteen ostanut, jonkun rahan annan eivätkä he minulle kuin satunnaisesti jonkun kirjan tai villasukat
En millään jaksaisi yövyttää ja laittaa aattoiltaa, lattialla väki kuin sillit suolassa. On aika joskus luopua ajatuksesta pwrhejoulusta kun se ei kuitenkaan ole mainoslehtien idylli
Kommentit (148)
Kannattaa sanoa jo nyt reippaasti, että ei mitään vastaanottoa ole jouluna, jos ei jaksa tai halua. Jokainen ehtii järjestää oman joulun sitten ja leipoa ja paistaa ja keittää mielinmäärin.
Juu, sama homma täällä. Haluaisin vain ihan suoraan sanoa, että nyt tänä vuonna ei jaksa. Mutta tiedän jo etukäteen, että siitä sitten suututaan ja vedetään herne nenään, ja haukutaan muille miten itsekäs ja inhottava olen. Ja tämä ikävä käytös koskee vain yhtä ihmistä. Tiedän, että kaikki muut kyllä hyväksyisivät ja ymmärtäisivät.
Kyllä sinä olet aina suomalainen turha hienostella siellä. Tiedät kyllä hyvin, että Suomi on pitkä ja iso maa ja jokaisella perheellä omat joulutapansa. Myös sekin vaikuttaa, onko itä-, länsi-, etelä- vai pohjois-Suomesta. Muka et ole enää suomalainen. Tuliko sinusta yhtäkkiä ranskalainen, koska kerran kävit siellä ja puhut sen jälkeen hoono suomea :D
Jos vaikka ehdotat voisiko joku lapsistasi olla se joka järjestää tästä eteenpäin ne perhejoulut. Ja isovanhemmat vois sitten aattona piipahtaa siellä täydellä ylläpidolla. Lapsenlapset näkis isovanhempia ja muita sukulaisia mutta teiltä jäis se kaikki jouluhössötys pois.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinäisen iälkään pitäisi järjestää puolta nuoremmille joulu?
Ei ooe autoa millä kuljettaa ruokia.
Kasseja kannettava kaupasta. Keittokomerossa valmistettava ruokaa ja leipomuksia.
Eläke on pieni, vaatii melkoista suunnitelmallusuutta ettänsen saa riittämään muutoinkin.
Odotetaan jokaiselle jotakin, yksi on vegaani, toinen haluaa runsaasti kalaa, toisille itse paistettu kinkku. Viinejä, juustoja suklaata, jälkiruokia, kahviherkut.
Lahjoja.
Minulla on useampi sairaus ja joudun välillä käyttämään kyynersauvoja.
8 henkilölle pitää järjestää joulu, kuusi pitäisi olla koristeineen. Astiat löytyy muttei keittiöstä, niitä säilyyän suuressa vitriinissä olohuoneessa. Reuman runtelemilla käsillä on haasteellista touhottaa.
Ei ollut tarkoitus valittaa, mutta missä kohtaa ikäihmiset saa nauttia joulusta, rauhasta.
Kuka meille tarjoaa va
Miten läheisesi ovat suhtautuneet, kun olet puhunut heille tästä?
Vierailija kirjoitti:
Ennen isovanhemmat olivat arjessa läsnä. Koko ajan. Nykypäivän isovanhemmat eivät viitsi edes joulua vähän laittaa. Sori nyt että sanon suoraan. Häpeäisit. En itse ikinä tekisi tuollaista jälkipolvelleni.
Eivät kyllä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Juu, sama homma täällä. Haluaisin vain ihan suoraan sanoa, että nyt tänä vuonna ei jaksa. Mutta tiedän jo etukäteen, että siitä sitten suututaan ja vedetään herne nenään, ja haukutaan muille miten itsekäs ja inhottava olen. Ja tämä ikävä käytös koskee vain yhtä ihmistä. Tiedän, että kaikki muut kyllä hyväksyisivät ja ymmärtäisivät.
No, entä sitten?! Yksi suuttuu ja haukkuu. Muut ymmärtävät. Miksi annat yhden ikävän tyypin vaikuttaa ja käyttää valtaa?
Yhdyn aloittajan kirjoittamaan. Tosin olen vasta 67 vuotias, mutta minulla on ristinäni sairauksia. Juuri ja juuri pärjään enää kotona ja selviytydyn arjen toiminnoista. Kauppareissut, pyykkäämiset ja arjen touhut.
3 lapsen perheille odotetaan joulua luonani. Lapsenlapset 7 yhteensä.Ovat tietoisia kunnostani mutta heidän puolisot vaativat. Joulupöytä pitää olla, heillä eo ole aikaa laitella asioita. Kun olet ainoa elossa oleva mummu niin kyllä sinun pitää perinteinen joulu meille tarjota. Kysyin että voisivatko käydä minulle sitten kaupoissa? Kyllä sä pärjäät. Ymmärrän että joillekin on kunnia tehdä mainoslehtisten joulu, kystä kyllin. Vaan sairas ihminen ei pysty hyvällä tahdollakaan. Olen kovin asiaa tuuminut ja päättänyt etten kykene ihmeisiin. Jännittää soittaa miniälle ja kertoa asia. Hänet tuntien, suuttuu ja soittelee tutut läpi. Sättii minut lapsille miten kelvoton mummu olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sama homma täällä. Haluaisin vain ihan suoraan sanoa, että nyt tänä vuonna ei jaksa. Mutta tiedän jo etukäteen, että siitä sitten suututaan ja vedetään herne nenään, ja haukutaan muille miten itsekäs ja inhottava olen. Ja tämä ikävä käytös koskee vain yhtä ihmistä. Tiedän, että kaikki muut kyllä hyväksyisivät ja ymmärtäisivät.
No, entä sitten?! Yksi suuttuu ja haukkuu. Muut ymmärtävät. Miksi annat yhden ikävän tyypin vaikuttaa ja käyttää valtaa?
No tuntuu silti ikävältä, että taas tänäkin jouluna riidellään samasta asiasta ja aina tämä yksi saa tahtonsa läpi. Olen miettinyt, että ehkä lähden itse kotoa pois ja vietän joulun muualla. En jaksa riitelyä. Kuulostaa oudolta, mutta näin se täällä vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinäisen iälkään pitäisi järjestää puolta nuoremmille joulu?
Ei ooe autoa millä kuljettaa ruokia.
Kasseja kannettava kaupasta. Keittokomerossa valmistettava ruokaa ja leipomuksia.
Eläke on pieni, vaatii melkoista suunnitelmallusuutta ettänsen saa riittämään muutoinkin.
Odotetaan jokaiselle jotakin, yksi on vegaani, toinen haluaa runsaasti kalaa, toisille itse paistettu kinkku. Viinejä, juustoja suklaata, jälkiruokia, kahviherkut.
Lahjoja.
Minulla on useampi sairaus ja joudun välillä käyttämään kyynersauvoja.
8 henkilölle pitää järjestää joulu, kuusi pitäisi olla koristeineen. Astiat löytyy muttei keittiöstä, niitä säilyyän suuressa vitriinissä olohuoneessa. Reuman runtelemilla käsillä on haasteellista touhottaa.
Ei ollut tarkoitus valittaa, mutta missä kohtaa ikäihmiset saa nauttia
Ehkä sanoisivat: " häpeä, me emme ikinä voisi jälkipolvillemme tehdä noin rumasti, viitsimättä heille edes joulua järjestää. " olen ihan eri kommentoija
Minäkin haluaisin olla vaan kotona enkä anopilla. Joka vuotinen vinkuna ja syyllistäminen alkaa, jos ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sama homma täällä. Haluaisin vain ihan suoraan sanoa, että nyt tänä vuonna ei jaksa. Mutta tiedän jo etukäteen, että siitä sitten suututaan ja vedetään herne nenään, ja haukutaan muille miten itsekäs ja inhottava olen. Ja tämä ikävä käytös koskee vain yhtä ihmistä. Tiedän, että kaikki muut kyllä hyväksyisivät ja ymmärtäisivät.
No, entä sitten?! Yksi suuttuu ja haukkuu. Muut ymmärtävät. Miksi annat yhden ikävän tyypin vaikuttaa ja käyttää valtaa?
No tuntuu silti ikävältä, että taas tänäkin jouluna riidellään samasta asiasta ja aina tämä yksi saa tahtonsa läpi. Olen miettinyt, että ehkä lähden itse kotoa pois ja vietän joulun muualla. En jaksa riitelyä. Kuulostaa oudolta, mutta näin se täällä vaan on.
Ja lisään vielä, että ehkä sitten ymmärtää, että ei täällä niin kivaa jouluna olekaan kun ei kaikki ole valmiina, eikä passata.
Sano ajoissa. Järkevältä kuullostaa. Voi myös sanoa ettei mahdu ja ei jaksa.
Jos lapset välttämättä haluavat yhteisjoulun niin voivat järjestää sen keskenään toistensa luona vuorotellen. Sitten näkevät miten kovs homma on järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Juu, sama homma täällä. Haluaisin vain ihan suoraan sanoa, että nyt tänä vuonna ei jaksa. Mutta tiedän jo etukäteen, että siitä sitten suututaan ja vedetään herne nenään, ja haukutaan muille miten itsekäs ja inhottava olen. Ja tämä ikävä käytös koskee vain yhtä ihmistä. Tiedän, että kaikki muut kyllä hyväksyisivät ja ymmärtäisivät.
Reippaasti vaan kaikille ilmoitus ja sitten ei mitään neuvotteluja. Jos haluavat järjestää niin järjestävät itse von omassa kodissa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn aloittajan kirjoittamaan. Tosin olen vasta 67 vuotias, mutta minulla on ristinäni sairauksia. Juuri ja juuri pärjään enää kotona ja selviytydyn arjen toiminnoista. Kauppareissut, pyykkäämiset ja arjen touhut.
3 lapsen perheille odotetaan joulua luonani. Lapsenlapset 7 yhteensä.Ovat tietoisia kunnostani mutta heidän puolisot vaativat. Joulupöytä pitää olla, heillä eo ole aikaa laitella asioita. Kun olet ainoa elossa oleva mummu niin kyllä sinun pitää perinteinen joulu meille tarjota. Kysyin että voisivatko käydä minulle sitten kaupoissa? Kyllä sä pärjäät. Ymmärrän että joillekin on kunnia tehdä mainoslehtisten joulu, kystä kyllin. Vaan sairas ihminen ei pysty hyvällä tahdollakaan. Olen kovin asiaa tuuminut ja päättänyt etten kykene ihmeisiin. Jännittää soittaa miniälle ja kertoa asia. Hänet tuntien, suuttuu ja soittelee tutut läpi. Sättii minut lapsille miten kelvoton mummu olen.
Uskomatonta! Siis että näitä miniäsi kaltaisia ihmisiä on olemassa! Olisiko helpompi soittaa pojallesi? Kertokoon hän sitten miniälle, ettei mummolajouluja enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen isovanhemmat olivat arjessa läsnä. Koko ajan. Nykypäivän isovanhemmat eivät viitsi edes joulua vähän laittaa. Sori nyt että sanon suoraan. Häpeäisit. En itse ikinä tekisi tuollaista jälkipolvelleni.
Eivät kyllä olleet.
Aiemmin kaikki myös menivät aiemmin mullan alle. Aiemmin oltiin köyhempiä ja pienemmissä asunnoissa. Siis aiemmin= 100+ vuotta sitten. Heti kun elintaso nousi kaikki muuttuvat niin erilleen kuin pystyivät (50-luvulta lähtien).
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset lapset ja puolisot voivat olla herkkiä ottamaan nokkiinsa.
Näin on ja loukkaannutaan verisesti.
Etkö nyt yhtä joulun aikaa voi tehdä lapsia lapsuudenkodissa iloisiksi. Lapsuuden joulu on tärkeä. Mitä se haittaa sillit suolassa. Ei pidä asettaa liikaa vaatimista itselleen.
Asiat menee kuten on mennäkseen. Kaikki antavat tialaa toisilleen.
Tee edes tänä jouluna iloa toisille.
Pyydä heitä tuomaan kuusi jakoristelkaa musiikin parissa.
Ponnistele!
Itseäni ärsyttää, että aikuisten lasten takia menee joulusta useampi päivä. Ei ole väliä, kiinnostaisiko meitä tehdä jotain muutakin, ja käydä muuallakin. Heitä passataan aatonaatosta alkaen, ja kun he vihdoin poistuvat, olemme niin väsyneitä, että nukumme pari päivää. Emme jaksa nähdä muita tärkeitä ihmisiä. Sitten joulun aika onkin jo ohi. Ja vuodesta toiseen aina näin.
Mitä pitää sanoa "Ei joulua eikä jouluvieraita" helppoa
Aikuiset lapset ja puolisot ovat myös kyllin kypsiä ymmärtämään, että ei pidä vaatia toiselta sellaista, mitä hän ei halua tai voi tehdä.