Tytär haki rescuekissan ja hänen piti käytännössä vakuuttaa ettei aio hankkia lapsia

   Minulle on tänään sijoitettu eläin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä seuraavin ehdoin:

Hoidan minulle sijoitettua eläintä eläinsuojelulakia noudattaen ja huolehdin siitä, että eläimellä on puhtaat ja turvalliset elinolosuhteet ja se saa riittävästi ruokaa, vettä ja liikuntaa. Sitoudun pitämään huolta eläimen turvallisuudesta, en päästä eläintä ulkoilemaan vapaasti, ja huolehdin siitä, ettei eläin pääse karkaamaan esimerkiksi ikkunoista tai sitä kuljetettaessa. Ymmärrän olevani eläimestä vastuussa koko sen luonnollisen eliniän.

Otan välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, jos minulle luovutettu eläin sairastuu, ja sitoudun noudattamaan eläimelle laadittua rokotusohjelmaa. Mikäli minulle luovutettua eläintä ei ole kastroitu/steriloitu ennen luovutusta, huolehdin kastraatiosta/sterilisaatiosta annettujen ohjeiden mukaan. Yhdistyksen eläimillä ei saa teettää jälkeläisiä.

Ymmärrän, ettei minulle luovutetun eläimen terveyttä voida taata, vaikka eläinlääkäri olisikin todennut sen kliinisesti terveeksi lähtöhetkellä. Vastaan eläimen hoitokuluista itse, ellei sopimuksessa ole muuta erikseen sovittu.

HESYn koirien sijoituskodit ovat velvollisia ilmoittamaan heille sijoitetun koiran tiedot Ruokaviraston koirarekisteriin ja maksamaan rekisteröintimaksun.

Yhdistyksen edustajalla on oikeus käydä katsomassa minulle sijoitettua eläintä. Mikäli yhdistyksen edustaja toteaa, että eläintä kohdellaan huonosti, on yhdistyksellä oikeus ottaa eläin välittömästi takaisin ilman korvausta.

Sijoitetun eläimen omistusoikeus säilyy yhdistyksellä. Minulla ei ole oikeutta luovuttaa eläintä eteenpäin ilman yhdistyksen suostumusta enkä lopeta eläintä ilman lääketieteellistä perustetta. Mikäli minulle luovutettu eläin katoaa tai kuolee, ilmoitan asiasta välittömästi yhdistykselle. Ilmoitan yhdistykselle myös nimeni, osoitteeni ja puhelinnumeroni mahdolliset muutokset.

Sijoitusmaksua ei palauteta sijoituskodille, vaikka eläin palautuisi HESYlle.

Sopimusrikesakko on 500 euroa, minkä lisäksi yhdistyksellä on oikeus periä sopimusrikkomuksesta syntyneet kulut. Tämä sopimus on tehty kahtena kappaleena, yksi yhdistykselle ja toinen eläimen vastaanottajalle.

Olen ymmärtänyt yllä olevat sopimusehdot ja sitoudun noudattamaan niitä.

Hesyn säännöt ovat tosiaan lapselliset ja tuollainen ylenmääräinen epäily ja varmistelu on luotaantyöntävää. Annan hyvän kodin lemmikeilleni, mutta tuo asenne, että minuakin kohdellaan epäilevästi siksi, että aina löytyy muutama huonompi kissanomistaja, on vain tyhmä. Se ei palvele kissan etuja.



 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan syynä se, että olen kasvanut maalla, mutta ei ole mitään rescue-kissoja jotka tarvitsevat erityisolot tai lapsettoman perheen. Lapsille pitää toki opettaa ettei kiltinkään kissan hännässä roikuta ja annetaan nukkumarauha, mutta muuten jokainen kissa sopeutuu lapsiperheeseen. 

Ihan todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eläin traumatisoituu iäksi, mutta kokemukseni mukaan se on ihmiselle vaarallista vain jos eläin on hevosen kokoinen. Eläimet unohtavat ja sopeutuvat aina uusiin laumoihin. Pääasia, että eläimelle löytyy koti joka huolehtii perustarpeista ja antaa tarpeeksi silityksiä. Mitään muuta mestarointia ja pätemistä ei tarvita. 

On eri asia ottaa kissa pentuna ja totuttaa se lapsiperheen tavoille ja vielä maalla, jossa kissa pääsee usein uloskin pakoon liian villiksi äityvää menoa. Kuin ottaa jokin arka ja säikky populaatiotaustainen jo aikuinen kissa. Ei ole sanottu etteikö voisi lapsiin tottua, mutta joistain kissoista sellaista ei vain tule.

Esim. minun populaatiorescueni on niin äkkisäikky, että lapsen sylissä säikkyessään mukulalla olisi syvät haavat pahimmillaan kasvoissaan, siksi että kissa pyrkii niin voimalla pois. Ei kissani sitä tiedä ettei ole tarve säikkyä niin kovasti ja laittaa selviytyjä-moodia päälle. Kissa on hyvin kiltti ja rauhallinen muuten. Ulkona valjaista karattuaan (säikähdyksien seurauksena) tai muutoin säikkyessään menee todellakin selviytymismoodiin, jota edes minun ääneni ja hahmoni tuttuus ei välttämättä katkaise. Kerran pidin kissaa ulkona sylissä kaikin voimin ja kestin haavat käsissäni kun se täydessä paniikissa pyöri kuin väkkärä ihan vain koska ilman valjaita tutussakin ympäristössä karkureissun päätteeksi oli sen verran jännittävää. Lisäksi se pelkäsi minua eikä se tuntunut ymmärtävän etten ottanut sitä kiinni pedon ominaisuudessa. Sillä on luultavasti myös jotain huonoja muistoja ihmisistä, koska pelkää vieraita ihmisiä ja yllättävissä tilanteissa tosiaan jopa minuakin. Katsoo vain silmät pyöreänä paniikissa kuka minä olen. Sama kissa, joka hyörii ja pyörii jaloissa, hyrrää tyytyväisenä ja nukkuu yöt päälläni. Eikä tämä kissa ole mitenkään säikyimmästä, agressiivisimmasta tai arimmasta päästä, vaan iloinen ja leikkisä tyyppi, joka tykkää omista tutuista ihmisistä.

On kuitenkin stressialttiita arkoja kissoja, joille tavallisen lapsiperheen häly ja äkkinäiset liikkeet olisi jatkuvasti liikaa. Sellaisia kissoja lienee populaatiotaustaisissa tai puolivilliinyyneissä jo aikuisissa kissoissa, joita iso osa auttajatahojen kissoista ovat, paljon enemmän kuin niissä kissoissa, jotka on voitu jo pennusta sosiaalistaa ja totuttaa ihmiseloon.

Mikä on populaatiokissa? Ns. villikissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan syynä se, että olen kasvanut maalla, mutta ei ole mitään rescue-kissoja jotka tarvitsevat erityisolot tai lapsettoman perheen. Lapsille pitää toki opettaa ettei kiltinkään kissan hännässä roikuta ja annetaan nukkumarauha, mutta muuten jokainen kissa sopeutuu lapsiperheeseen. 

Ihan todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eläin traumatisoituu iäksi, mutta kokemukseni mukaan se on ihmiselle vaarallista vain jos eläin on hevosen kokoinen. Eläimet unohtavat ja sopeutuvat aina uusiin laumoihin. Pääasia, että eläimelle löytyy koti joka huolehtii perustarpeista ja antaa tarpeeksi silityksiä. Mitään muuta mestarointia ja pätemistä ei tarvita. 

On eri asia ottaa kissa pentuna ja totuttaa se lapsiperheen tavoille ja vielä maalla, jossa kissa pääsee usein uloskin pakoon liian villiksi äityvää menoa. Kuin ottaa jokin arka ja säikky populaatiotaustainen jo

Miten sen ottaa. Meillä maalla ollut monenlaisia kissoja ja lapsia samaan aikaan. Myös tuollaisia, jotka eivät pidä lapsista eikä ihmisistä yleensä. Ei ole ollut ongelma, koska se on mielestäni normaalia ettei kissa tykkää, jos lapsi kaappaa syliin, jahtaa tai edes koskee. Olemme siis opettaneet, että näitä itsenäisempiä hiirikissoja ei tarvitse koskea ollenkaan puhumattakaan valjaisiin sitomisesta tai muusta heitä selvästi ahdistavasta toiminnasta.

Kannattaa välttää näitä Hesyjä, Tesyjä ym. jollei halua että kohdellaan jo valmiiksi kuin jotain potentiaalista rikollista. 

Kissan stressit ja traumat kannattaa unohtaa. Kissan tunneskaala sisältää noin 5 tunnetta, joten kyseessä on yksinkertainen eläin. Karkeasti voi sanoa, että jokainen kissa ei pidä ihmisten koskettelusta ollenkaan. Jos ihminen tätä tekee väkisin ja antaa lapsiensa tehdä, ja kissa raapii, niin eikö yksinkertaisin tapa olisi vain antaa kissan olla rauhassa, ja opettaa se lapsillekin, että jos kosket, sinua voi sattua. Ei tilannetta tarvitse kuitenkaan dramatisoida eristämisellä ja varokaa kissaa kylteillä. Kissan kaltainen rääpäle ei saa juurikaan tuhoa aikaan, vaikka yrittäisi. 🐈

Eli siis tytär oli ottamassa kissaa joka ei tule toimeen lasten kanssa ja varmistivat että kissa menee kotiin jossa pärjää? En ymmärrä mikä osuus mielestäsi meni väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan syynä se, että olen kasvanut maalla, mutta ei ole mitään rescue-kissoja jotka tarvitsevat erityisolot tai lapsettoman perheen. Lapsille pitää toki opettaa ettei kiltinkään kissan hännässä roikuta ja annetaan nukkumarauha, mutta muuten jokainen kissa sopeutuu lapsiperheeseen. 

Ihan todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eläin traumatisoituu iäksi, mutta kokemukseni mukaan se on ihmiselle vaarallista vain jos eläin on hevosen kokoinen. Eläimet unohtavat ja sopeutuvat aina uusiin laumoihin. Pääasia, että eläimelle löytyy koti joka huolehtii perustarpeista ja antaa tarpeeksi silityksiä. Mitään muuta mestarointia ja pätemistä ei tarvita. 

On eri asia ottaa kissa pentuna ja totuttaa se lapsiperheen tavoille ja vielä maalla, jossa kissa pääsee usein uloskin pakoon liian villiksi äityvää menoa. Kuin

Miten sen ottaa. Meillä maalla ollut monenlaisia kissoja ja lapsia samaan aikaan. Myös tuollaisia, jotka eivät pidä lapsista eikä ihmisistä yleensä. Ei ole ollut ongelma, koska se on mielestäni normaalia ettei kissa tykkää, jos lapsi kaappaa syliin, jahtaa tai edes koskee. Olemme siis opettaneet, että näitä itsenäisempiä hiirikissoja ei tarvitse koskea ollenkaan puhumattakaan valjaisiin sitomisesta tai muusta heitä selvästi ahdistavasta toiminnasta.

Niin, teillä maalla. Olot ovat täysin erit kuin mihin kissoja yleensä nykyään annetaan tai suostutaan antamaan. Kun kaikki eivät opeta lapsiaan ja kaikki aremmat kissat eivät pääse ulos niin sanotusti tuulettamaan päätään. Eli ihan syystä jätetään tietynlaiset kissat antamatta tietynlaisiin oloihin. Rescuet eivät tieten tahtoen halua antaa kissaa kotiin, jossa jo heti on nähtävillä riskitekijöitä kyseistä kissaa koskien. Siellä pyritään jo etukäteen nappivalintaan ja minimoimaan kissalle aiheutuva stressi. Valitaan mieluummin se kotiehdokas, joka voi suuremmalla varmuudella heti tarjota sopivat olot kuin että otetaan riski siitä että arka stressialtis kissa palautuu parin viikon päästä kun ei se sittenkään ollutkaan halipusuteltavaa mallia ja alkoi lapsiperheen menosta stressaantuneena pissailla ohi laatikon.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis tytär oli ottamassa kissaa joka ei tule toimeen lasten kanssa ja varmistivat että kissa menee kotiin jossa pärjää? En ymmärrä mikä osuus mielestäsi meni väärin. 

En ole ap, mutta millainen pönttö voi "tietää" ettei pentukissa tykkää lapsista. Tuollainen väite on typerä ja keksitty. Eihän mekään vauvojen mieltymyksistä tiedetä heidän syntymänsä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Eli siis tytär oli ottamassa kissaa joka ei tule toimeen lasten kanssa ja varmistivat että kissa menee kotiin jossa pärjää? En ymmärrä mikä osuus mielestäsi meni väärin. 

No tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis tytär oli ottamassa kissaa joka ei tule toimeen lasten kanssa ja varmistivat että kissa menee kotiin jossa pärjää? En ymmärrä mikä osuus mielestäsi meni väärin. 

En ole ap, mutta millainen pönttö voi "tietää" ettei pentukissa tykkää lapsista. Tuollainen väite on typerä ja keksitty. Eihän mekään vauvojen mieltymyksistä tiedetä heidän syntymänsä hetkellä. 

Aloituksessa ei mainita pentua vaan kissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan syynä se, että olen kasvanut maalla, mutta ei ole mitään rescue-kissoja jotka tarvitsevat erityisolot tai lapsettoman perheen. Lapsille pitää toki opettaa ettei kiltinkään kissan hännässä roikuta ja annetaan nukkumarauha, mutta muuten jokainen kissa sopeutuu lapsiperheeseen. 

Ihan todella harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, eläin traumatisoituu iäksi, mutta kokemukseni mukaan se on ihmiselle vaarallista vain jos eläin on hevosen kokoinen. Eläimet unohtavat ja sopeutuvat aina uusiin laumoihin. Pääasia, että eläimelle löytyy koti joka huolehtii perustarpeista ja antaa tarpeeksi silityksiä. Mitään muuta mestarointia ja pätemistä ei tarvita. 

On eri asia ottaa kissa pentuna ja totuttaa se lapsiperheen tavoille ja vielä maalla, jossa kissa pääsee usein u

Harmi vain, että meidän rescuet eivät ole ollenkaan ollut sellaisia kun meille on kerrottu adoptiopaikassa. Näiden rescue-paikkojen työntekijöiden uskottavuus on täysi nolla. Lähes jokainen kissa sopeutuu mihin tahansa hyvään kotiin, ja mikä tahansa hyvä koti on parempi kuin häkki rescuepaikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ne rescuekissojen ehdot ovat ihan uskomattomat. Joskus kun oltiin kissaa meille hankkimassa, niin niille olisi kelvannut vain eläkkeellä kerrostalossa parvekkeettomassa asunnossa asuva yksinäinen vanha nainen. Ja monta muuta ehtoa. Vaikka kissoista kokemusta, niin mieskin kotona saattoi olla ongelma. Ja jo vanhemmat lapset. Saati sitten se, että asuu rivitalossa tai oli aikaisemmalla kissalle ostanut marketista ruokaa. Tuntuu, ettei ne niistä rescue-kissoista halua ollenkaan eroon!

Hommattiin sitten ihan normaali maatiaiskissa.

Lupaakohan vanha nainen, ettei kuole tai sairastu vakavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis tytär oli ottamassa kissaa joka ei tule toimeen lasten kanssa ja varmistivat että kissa menee kotiin jossa pärjää? En ymmärrä mikä osuus mielestäsi meni väärin. 

En ole ap, mutta millainen pönttö voi "tietää" ettei pentukissa tykkää lapsista. Tuollainen väite on typerä ja keksitty. Eihän mekään vauvojen mieltymyksistä tiedetä heidän syntymänsä hetkellä. 

Tämäpä juuri. Eihän niillä ole edes keinoja testata miten joku kissanpentu reagoi lapsiin. Ei siellä pikkulapsia ole kissoja käsittelemässä. Ja toisaalta pentu on vasta pentu, nehän tottuu helposti jopa koiriinkin. 

Tämä kissojen ympärillä pyörivä vapaaehtoistoiminta on mennyt ihan älyttömäksi. Kriteerit täyttääkseen täytyy olla melkeinpä yli- ihminen. 

En myöskään ymmärrä sitä, miksi toivottomiin tapauksiin -  täysin villiintyneisiin, vaikeasti sairaisiin kissoihin - hukataan resursseja. Armeliainta olisi päästää sellaiset kissojen taivaaseen. Tällaisten yksilöiden stressi ihmisten käsittelyssä on todella suurta.

Vierailija kirjoitti:

Kissan stressit ja traumat kannattaa unohtaa. Kissan tunneskaala sisältää noin 5 tunnetta, joten kyseessä on yksinkertainen eläin. Karkeasti voi sanoa, että jokainen kissa ei pidä ihmisten koskettelusta ollenkaan. Jos ihminen tätä tekee väkisin ja antaa lapsiensa tehdä, ja kissa raapii, niin eikö yksinkertaisin tapa olisi vain antaa kissan olla rauhassa, ja opettaa se lapsillekin, että jos kosket, sinua voi sattua. Ei tilannetta tarvitse kuitenkaan dramatisoida eristämisellä ja varokaa kissaa kylteillä. Kissan kaltainen rääpäle ei saa juurikaan tuhoa aikaan, vaikka yrittäisi. 🐈

Et kissoista paljon mitään ymmärrä. Kissa pelkää esineitä, tilanteita tai ihmisiä jotka muistuttaa sitä aiemmista stressaavista tilanteista. Ne ymmärtää ja muistaa enemmän kuin tiedät.

Ovathan nuo vaatimukset täysin tekaistuja. Jotain tasoa saa ja pitääkin olla, mutta esim. lapsettomuus on vaateena outo ja kertoo enemmän rescuepaikan työntekijöistä, kuin kissoista. :D

Noi Hesyn ohjeethan näyttää olevan ihan hyvät! Mitä niissä muka on vikana? Tottakai jokaisen pitää noudattaa että kissa pitää rokottaa, hoitaa sairaana. Steriloituja kai noi rescuet onkin. Eikä kiertoon saa antaa, muutenkin aina kun kissa/koira vaihtaa kodin, se kannattaa tehdä yhdistyksen kautta. Ei mitään kodinkiertäjiä laiteta menemään-.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kissojen ympärillä pyörivä vapaaehtoistoiminta on mennyt ihan älyttömäksi. Kriteerit täyttääkseen täytyy olla melkeinpä yli- ihminen. 

En myöskään ymmärrä sitä, miksi toivottomiin tapauksiin -  täysin villiintyneisiin, vaikeasti sairaisiin kissoihin - hukataan resursseja. Armeliainta olisi päästää sellaiset kissojen taivaaseen. Tällaisten yksilöiden stressi ihmisten käsittelyssä on todella suurta.

Tämä. Tiedän tapauksen, jossa kahta täysin villiä kissaa yritettiin hoitaa ja kesyttää kolmen kuukauden ajan. Molemmat olivat kirjassa kunnossa, monisairaita, ja käytännössä karjuivat aina, kun näkivät ihmisen. Tilanne ei parantunut piiruakaan, ja lopulta molemmat lopetettiin. 

Älytöntä kissojen kiusaamista.