Tytär haki rescuekissan ja hänen piti käytännössä vakuuttaa ettei aio hankkia lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissan stressit ja traumat kannattaa unohtaa. Kissan tunneskaala sisältää noin 5 tunnetta, joten kyseessä on yksinkertainen eläin. Karkeasti voi sanoa, että jokainen kissa ei pidä ihmisten koskettelusta ollenkaan. Jos ihminen tätä tekee väkisin ja antaa lapsiensa tehdä, ja kissa raapii, niin eikö yksinkertaisin tapa olisi vain antaa kissan olla rauhassa, ja opettaa se lapsillekin, että jos kosket, sinua voi sattua. Ei tilannetta tarvitse kuitenkaan dramatisoida eristämisellä ja varokaa kissaa kylteillä. Kissan kaltainen rääpäle ei saa juurikaan tuhoa aikaan, vaikka yrittäisi. 🐈

Et kissoista paljon mitään ymmärrä. Kissa pelkää esineitä, tilanteita tai ihmisiä jotka muistutt

Jos ajatellaan, että nuo mainitsemasi olisivat kissan traumat, niin miten tällaista kissaa voi mielestäsi auttaa? Olemalla hänen kanssaan aina ja kieltämällä miehiä näyttäytymästä?

Tarkoitan sanoa, että joka tapauksessa et vie kissaa psykiatrille, vaan yrität elää hänen kanssaan normaalia elämää, jonka aikana hän oppii, että kappas, tuo tuleekin takaisin. Eli koska trauman tunnistaminen on kissan kohdalla hakuammuntaa, kannattaa vain keskittyä normaaliin elämään. Ei ole kissan etu, jos hänen kanssaan ollaan ympäri vuorokauden, koska hän ei tykkää olla yksin. 

Onko nämä vaatimukset teidän iha. Omia keksintöjä? Vai onko ne tekosyitä kun tyypit olleet muuten sopimattoman oloisia?

En itse ole ollut tekemisissä kuin yhden löytökoiratahon kanssa ja siellä on kyllä asiallinen meininki.  Kustakin koirasta tiedetään annetaanko se ainoaksi vai tarviiko koirakaverin, onko se lapsirakas tai pärjääkö kissatalossa ja haluaako maalle vai kelpaako kaupunkin....ja se sopiva koira yritetään aktiivisesti löytää kun speksit on selvillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kukaan varmaan valvo. Ymmärrän kyllä siitä näkökulmasta asian, että nämä eläimet on jo kerran hylätty ja ovat kokeneet kovia. Vaikka lapsi olisi miten empaattinen ja ihana ja fiksu, lapsen aivot ovat kuitenkin vielä aika keskeneräiset. Muistan tämän omasta lapsuudestanikin. Hoivaa ja 100 % empaattisuutta ei voi taata millään ainakaan alta 10 v. lapsen kohdalla.

Luotan omiin lapsiini kissojen kanssa enemmän kuin moniin aikuisiin. Ei kannata ajatella että täysi-ikäisyys takaisi empaattista suhtautumista eläimiin. 

Niin, eivät tietenkään kaikki täysi-ikäiset ole empaattisia tai eläinrakkaita. Minulla ei ole suuria tunteita rescue-eläinten luovutuksiin liittyen. Halusin vain todeta, että ymmärrän sen, miksi näitä ei haluta antaa lapsiperheisiin. Itse olin lapsena hyvin eläinrakas. Silti tein pari kertaa typeryyksiä, joita myöhemmin kasvettuani kaduin. 

Aivan hanurista toi homma nykyään. Mitä ihmeen jumalhahmoja ne luulee olevansa? 

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vaatimukset teidän iha. Omia keksintöjä? Vai onko ne tekosyitä kun tyypit olleet muuten sopimattoman oloisia?

En itse ole ollut tekemisissä kuin yhden löytökoiratahon kanssa ja siellä on kyllä asiallinen meininki.  Kustakin koirasta tiedetään annetaanko se ainoaksi vai tarviiko koirakaverin, onko se lapsirakas tai pärjääkö kissatalossa ja haluaako maalle vai kelpaako kaupunkin....ja se sopiva koira yritetään aktiivisesti löytää kun speksit on selvillä. 

 

Nuo sun viimeiset lauseet ovat juuri osa keskustelua. Sieluni silmin kuvittelen kun eläinhullu rescuehenkilö haastattelee juuri pelastettua koiraa ja kyselee, haluatteko maalle vai kaupunkiin? Jaahas, maalle rusakkoja jahtaamaan, selvä. Kaipaatteko toista koiraa seuraksenne vai oletteko introvertti, entä pidättekö kissoista, ja minkä verran? 😹



Kun eihän tällaisia voi tietää tai päätellä, jos koira tai kissa on juuri tuotu uuteen paikkaa, jossa se ei vielä edes kuulu laumaan ja on muutenkin kenties hermostunut. Oletteko koskaan käyneet ulkomailla rescuetarhoissa? Siellä on satoja koiria samassa suuressa häkissä, ja tulevat toimeen koska se on luonnon laki. Eristettynä näistä sadasta saattaa olla muutama tappelukoira. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vaatimukset teidän iha. Omia keksintöjä? Vai onko ne tekosyitä kun tyypit olleet muuten sopimattoman oloisia?

En itse ole ollut tekemisissä kuin yhden löytökoiratahon kanssa ja siellä on kyllä asiallinen meininki.  Kustakin koirasta tiedetään annetaanko se ainoaksi vai tarviiko koirakaverin, onko se lapsirakas tai pärjääkö kissatalossa ja haluaako maalle vai kelpaako kaupunkin....ja se sopiva koira yritetään aktiivisesti löytää kun speksit on selvillä. 

 

Huom. suurimmaksi osaksi he luulevat tietävänsä mitä kulloinenkin eläin tarvitsee. Lukeehan varmaan lähes kaikilla luovutusohjeissa tai -sopimuksessa sekin että eläimen käytös saattaa muuttua kokonaan uudessa kodissa. Eli se mitä he näkevät ei välttämättä ollenkaan ole 100% totuus ja varmuus siitä eläimestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissan stressit ja traumat kannattaa unohtaa. Kissan tunneskaala sisältää noin 5 tunnetta, joten kyseessä on yksinkertainen eläin. Karkeasti voi sanoa, että jokainen kissa ei pidä ihmisten koskettelusta ollenkaan. Jos ihminen tätä tekee väkisin ja antaa lapsiensa tehdä, ja kissa raapii, niin eikö yksinkertaisin tapa olisi vain antaa kissan olla rauhassa, ja opettaa se lapsillekin, että jos kosket, sinua voi sattua. Ei tilannetta tarvitse kuitenkaan dramatisoida eristämisellä ja varokaa kissaa kylteillä. Kissan kaltainen rääpäle ei saa juurikaan tuhoa aikaan, vaikka yrittäisi. 🐈

Et kissoista paljon mitään ymmärrä. Kissa pelkä

Esimerkiksi siten, että mies ei lähesty kissaa kunnes kissa on oppinut luottamaan että mies on luotettava. Välttämällä useamman päivän lomia kotoa ensimmäisen vuoden aikana. Ja jos tällaiset asiat on kynnyskysymyksiä niin ei kannata adoptoida aikuista resque-eläintä ollenkaan. Turha jatkaa keskustelua kun haluat vaan väittelemisen takia väitellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissan stressit ja traumat kannattaa unohtaa. Kissan tunneskaala sisältää noin 5 tunnetta, joten kyseessä on yksinkertainen eläin. Karkeasti voi sanoa, että jokainen kissa ei pidä ihmisten koskettelusta ollenkaan. Jos ihminen tätä tekee väkisin ja antaa lapsiensa tehdä, ja kissa raapii, niin eikö yksinkertaisin tapa olisi vain antaa kissan olla rauhassa, ja opettaa se lapsillekin, että jos kosket, sinua voi sattua. Ei tilannetta tarvitse kuitenkaan dramatisoida eristämisellä ja varokaa kissaa kylteillä. Kissan kaltainen rääpäle ei saa juurikaan tuhoa aikaan, vaikka yrittäisi. 🐈

 

Ei tämä minusta väittelyä ole kun myötäilet kaikkea, mitä sanon. Tietenkään mies, nainen tai lapsi ei mene toistuvasti koskemaan eläintä, jos eläin pakenee tai torjuu. 

128 ehkä olen "myötäillyt" mitä sanot kun lauot itsestäänselvyyksiä kuten kissa ei ole ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä vaatimukset teidän iha. Omia keksintöjä? Vai onko ne tekosyitä kun tyypit olleet muuten sopimattoman oloisia?

En itse ole ollut tekemisissä kuin yhden löytökoiratahon kanssa ja siellä on kyllä asiallinen meininki.  Kustakin koirasta tiedetään annetaanko se ainoaksi vai tarviiko koirakaverin, onko se lapsirakas tai pärjääkö kissatalossa ja haluaako maalle vai kelpaako kaupunkin....ja se sopiva koira yritetään aktiivisesti löytää kun speksit on selvillä. 

 

Nuo sun viimeiset lauseet ovat juuri osa keskustelua. Sieluni silmin kuvittelen kun eläinhullu rescuehenkilö haastattelee juuri pelastettua koiraa ja kyselee, haluatteko maalle vai kaupunkiin? Jaahas, maalle rusakkoja jahtaamaan, selvä. Kaipaatteko toista koiraa seuraksenne vai oletteko introvertti, entä pidättekö kissoista, ja minkä verran? 😹



Kun eihän tällaisia voi tietää tai päätellä, jos koira tai kissa on juuri tuotu uuteen paikkaa, jossa se ei vielä edes kuulu laumaan ja on muutenkin kenties hermostunut. Oletteko koskaan käyneet ulkomailla rescuetarhoissa? Siellä on satoja koiria samassa suuressa häkissä, ja tulevat toimeen koska se on luonnon laki. Eristettynä näistä sadasta saattaa olla muutama tappelukoira. 

Niitä löytöeläimiä pidetään siellä ainakin 15 päivää ennenkuin ne voidaan laittaa adoptoitavaksi, jos se onkin kadonnut lemmikki. Eihän tuossa ajassa kaikkea ehdi oppimaan, mutta kyllä vähän jo alkaa saada käsitystä onko eläin arka, kiinnostunut lajitovereista ja muuta. Koirista varmaan koon puolesta ja luonteesta pystyy huomaamaan sopiiko se paremmin kaupunkiin vai tarvitseeko enemmän tilaa ja ulkoilua. Tämä siis Suomessa, ulkomailta hakiessa se on eri asia ja tuommoisesta jättitarhan laumasta en kyllä itse kävisi lemmikkiä hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

   Minulle on tänään sijoitettu eläin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä seuraavin ehdoin:

 

Hoidan minulle sijoitettua eläintä eläinsuojelulakia noudattaen ja huolehdin siitä, että eläimellä on puhtaat ja turvalliset elinolosuhteet ja se saa riittävästi ruokaa, vettä ja liikuntaa. Sitoudun pitämään huolta eläimen turvallisuudesta, en päästä eläintä ulkoilemaan vapaasti, ja huolehdin siitä, ettei eläin pääse karkaamaan esimerkiksi ikkunoista tai sitä kuljetettaessa. Ymmärrän olevani eläimestä vastuussa koko sen luonnollisen eliniän.

 

Otan välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, jos minulle luovutettu eläin sairastuu, ja sitoudun noudattamaan eläimelle laadittua rokotusohjelmaa. Mikäli minulle luovutettua eläintä ei ole kastroitu/steriloitu ennen luovutusta, huolehdin kastraatiosta/sterilisaatiosta annettujen ohjeiden mukaan. Yhdistyksen eläimillä ei saa teettää jälkeläis

Eli et omista kissaa, vaan vain hoidat sitä?

Vierailija kirjoitti:

   Minulle on tänään sijoitettu eläin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä seuraavin ehdoin:

 

Hoidan minulle sijoitettua eläintä eläinsuojelulakia noudattaen ja huolehdin siitä, että eläimellä on puhtaat ja turvalliset elinolosuhteet ja se saa riittävästi ruokaa, vettä ja liikuntaa. Sitoudun pitämään huolta eläimen turvallisuudesta, en päästä eläintä ulkoilemaan vapaasti, ja huolehdin siitä, ettei eläin pääse karkaamaan esimerkiksi ikkunoista tai sitä kuljetettaessa. Ymmärrän olevani eläimestä vastuussa koko sen luonnollisen eliniän.

 

Otan välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin, jos minulle luovutettu eläin sairastuu, ja sitoudun noudattamaan eläimelle laadittua rokotusohjelmaa. Mikäli minulle luovutettua eläintä ei ole kastroitu/steriloitu ennen luovutusta, huolehdin kastraatiosta/sterilisaatiosta annettujen ohjeiden mukaan. Yhdistyksen eläimillä ei saa teettää jälkeläis

"Sijoitettu". Miksi ihmeessä eläimiä sijoitetaan, sillä optiolla että eläin voidaan myös hakea pois. Miksi ei myydä / anneta omaksi? Näillä tuntuu olevan luotto kanssaihmisiin lähtökohtaisesti nolla. Tai heidän oma ihmistuntemuksensa on surkea. 

Aina voi sattua huonosti, ei se sijoituskaan takaa että kissaa hoidetaan aina hyvin. Mutta näin jää varmasti monta hyvää kotia väliin. Itse en ottaisi kissaa tuolla reunaehdolla "yhdistyksen edustaja saa käydä katsomassa" ihan kuin oltaisiin lastensuojelu sotkettu eläinsuojeluun. Lastensuojelussa toimitaan näin, lapsi sijoitetaan, lasta ja lapsen oloja käydään valvomassa jne. Millä ihmeen ajatuksella eläinsuojelusta on tehty samanlaista? 

Kas kun eivät ala kurssittamaan "kissavanhempia" kuten sijaisvanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Josko kissa on rescue juuri siitä syystä, että edellisessä kodissa esim. lapset kohtelivat kissaa huonosti, retuuttivat, ym? Eli nyt ei enää sovellu lapsitalouteen.

Millainen pölö tekee tuosta päätelmän että ei sovi lapsiperheeseen? Tuosta ei voi päätellä kuin sen, että kissaa ei saa päästää perheeseen, jossa kissaa retuutetaan kenenkään toimesta. Eläinrakkaana äitinä en ymmärrä, mistä tuollainen vihamielinen käsitys lapsia kohtaan tulee. Ei meillä lapset ihan pieninäkään ole repineet tai satuttaneet kissoja, koiria, kanoja tai hevosia. Entä jos vanhassa kodissa retuuttajat olivat aikuisia? Annetaanko kissa silloin vain lapsille? :D

Haloo, eiköhän tuossa ollut kyse siitä, että kokemustensa perusteella kissa pelkää lapsia, tai saattaa käyttäytyä lapsia kohtaan agressiivisesti, raapia, käydä päälle yllätetyksi tullessaan, jne. Mikäli eläimellä on jo ennestään traumoja lapsista, ei yksinkertaisesti ole järkevää antaa lapsiperheeseen, jos muitakin vaihtoehtoja on. Vai haluatko, että pelokas kissa esim. raapii taaperolta silmät päästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla kissa heitetään metsään, kun lapsia syntyy.  Ihan hyvä, että ovat tarkkoja, kun ne rescuet ovat jo joutuneet hylkäämisen kokemaan.

Eikä heitetä. Joskus voi joutua lapsen allergian vuoksi antamaan pois, mutta ei sekään yleistä ole. 

Yksi ex-duunikaveri oikeasti kertoi ajaneensa maalle ja heittäneensä kissansa metsään kun ei jaksanut hoitaa. Kaikkea sitä leipä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäkää nyt, että ne kissat on niiden yhdistysten työntekijöiden vauvoja, joita hoidetaan pieteetillä. Siellä työssä olevat ihmiset ei ole missään päättävässä asemassa työssään jos sellaista on, eivät varmaan pysty hallitsemaan omaakaan elämäänsä, ja johonkin sitten puretaan se kontrollin tarve. 

 

En nyt sano että pidän heidän toimintaansa fiksuna, mutta jos se vähentää heidän oireiluaan muuten ja antaa jotain hallinnan tunnetta, niin onhan se yhteiskunnalle säästö kanavoida heidän energiansa tuohon.

Onko sulla kissa kuollut perseeseesi? Ihmiset tekevät tätä omalla ajallaan ilman palkkaa ja sinä teet tuollaisia päätelmiä rassenasse?

Sivusta. Kirjoittaja on oikeassa. Kaikki tietävät, että nämä naiset ovat vähän hassahtaneita. Ei yleensä parisuhdetta, eikä todennäköisesti lapsia. Kissat menevät kaiken edelle ja ovat elämää suurempi juttu. Kokonaiskuva maailmasta hukassa. "Crazy cat lady" ei ole ihan tuulesta temmattu käsite. 

Olisin halunnut antaa kodin kodittomalle kissalle, kun vanha kissamme jouduttiin lopettamaan sairauden takia. Paikallisesta kissatalosta täti ilmoitti, että lasten takia ei onnistu, koska lapset rääkkää eläimiä. Ei auttanut sanoa, että meillä on ollut aina eläimiä ja meillä lapset on kasvatettu kohtelemaan niitä hyvin ja hoitovastuu on aikuisilla. Lopulta aikuinen kodinvaihtajakissa tuli muualta ja eli meillä vuosikaudet. Paikallislehden palstalla on aina säälittäviä tarinoita kissoista ja valitellaan, kun niille ei löydy kotia. En enää ikinä edes harkitse kyseisestä paikasta kissan hankintaa enkä tule tukemaan toimintaa millään tavalla.