Mies ja anoppi haluavat tuoda kotiimme sukunsa perintönä olevat homeiset liinavaatteet
Miehellä on esimerkiksi vanhoja edesmenneen mummonsa tekemiä päiväpeittoja, lakanoita yms. Ovat ihan ehjiä, mutta haju on kamala. Tavarat haisevat imelältä ja jos tavaroita säilyttää muiden tavaroiden läheisyydessä, tarttuu tuo imelä haju niihinkin. Haju ei lähde edes pyykkäämällä (pakastamista en ole vielä kokeillut), vaan leviää muihinkin samassa koneessa pestäviin pyykkeihin.
Olemme muuttamassa nyt uuteen kotiin ja mies on äitinsä kanssa sitä mieltä, että nuo sukunsa perintötavarat pitää ehdottomasti tuoda kotiimme. Minä taas koen, että tavarat ovat hajunsa puolesta roskiskamaa. Olen itsekin heittänyt roskiin oman sukuni tavaroita (vanhoja lastenvaatteita yms), jotka ovat vuosikymmenten säilytyksen jälkeen haisseet ummehtuneelle.
Meillä on ihan riittävästi tavaraa, emmekä tarvitsisi noita tavaroita. Olenko kohtuuton, kun en halua haisevia/homeisia perintöliinavaatteita kotiimme?
Kommentit (91)
Pankaa ne anopit tappelemaan keskenään. Vaimon äiti haukkukoon kelvottoman vävyn suvun vankalla kokemuksella ja miehen äiti puolustelkoon käsityötaitoa ja yrittäköön antaa sanan sanasta.
Lopputuloksen tiedämme, monen kodin määrääjä on se vaimon äiti, "äitikin sanoi".
Vierailija kirjoitti:
Älä heitä pois. Moni on ikionnellinen vanhoista pellavalakanoista, pitsipeitoista jne. Olisiko suvussa joku muu joka haluaisi ne?
Pellavalakanoista? Mihin aikaan käytettiin pellavalakanoita. Äidilläni on 50...60 -luvun puuvillalakanoita. Lakanoiden materiaalia on paksua tiivistä puuvillaa, joka on todella kaukana nykypäivän kertakäyttömateriaaleista.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että joko kotiin tulet sinä tai nuo perintölakanat.
Tämä on simppeli ja meillä toiminut yllättävän hyvin. Appivanhempien mökin 70-luvun homeinen sohva meille - minä lähden samalla oven avauksella sohvan saapuessa. Miehelle on hyvä antaa yksinkertaiset ja selkeät vaihtoehdot. Toistaiseksi minut on valittu kaiken romun ja appisten ohi.
Mä en ymmärrä, miksi näin arvokkaita tekstiilejä on säilytetty väärin. Siksi ovat homeessa.
Jos niistä ei ennenkään ole sen verran välitetty, että olis pidetty kunnossa, nii miksi nyt kun ovat pilalla?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä materiaalia nuo liinavaatteet on? Päiväpeitot voi hyvinkin olla pitsiä, silloin ne kannattaa yrittää puhdistaa ja säilyttää. Mutta miten ne lakanat? Jos isoäidin tekemät, niin onko jotain pitsilakanoita, mihin on nyplätty käsin jotain kuvioita tai kirjoitusta? Niistä ottaisin talteen korkeintaan ne nypläykset ja pitsit, jos on niin kovin tärkeät miehellesi, jos niitäkään..
Mies ottaa pitsit talteen.
Mies vie pesulaan. Mies pakastaa.
Mies uittaa etikassa ja keittopesee.
Ei ole ap:n asia anoppilan homelakanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että joko kotiin tulet sinä tai nuo perintölakanat.
Tämä on simppeli ja meillä toiminut yllättävän hyvin. Appivanhempien mökin 70-luvun homeinen sohva meille - minä lähden samalla oven avauksella sohvan saapuessa. Miehelle on hyvä antaa yksinkertaiset ja selkeät vaihtoehdot. Toistaiseksi minut on valittu kaiken romun ja appisten ohi.
Kunnon tohvelisankarin olet nainut. Klaarako se vihtorin vaimon nimi on?
Häijyä vaimoa ei arka mies uskalla vastustaa jos vaikka vaimo kerran kuussa antaa käskyn tulla viereen maallisiin iloihin.
Pese valkoiset lakanat kloorivalkaisulla. Kuolee basillit ja lähtee hajut.
Kierrätyskeskus on hyvä osoite. Sanot vaan, ettet sinä halua homeen vuoksi niitä, vaikka ne olisivat kuinka ihania.
Siis kierrätykseen vain, antaa vahingon kiertää, voi voi teitä vihertyttelit.
Itse ostin 20 vuotta sitten eräältä kirpparilta vanhoja lakanoita, mankeloidut selvästi säilytetty vuosia käyttämättä. Hajun sain pois pesulla, kunnon kangasta, osassa käsinvirkatut pitsit. +90 pesu ja tuli ihanan valkoiset, käytin vuosia. Harmi vaan ettei käsin virkattu pitsi kestä konepesua.
Kierrätykseen pilalla olevat tekstiilit?
Ei paljon mietitä, kirjoitetaan vaan 🤦