Jos armeijaan meneminen on niin hirveää, niin miksi miehet aina muistelevat lämmöllä armeija-aikoja?
Aina hymyssä suin ja naureskellen kertovat armeijamuistoja.
Kommentit (122)
Kyllähän sitä piilohomona nautti erityisesti yhteisistä suihkuista. Harvoin näkee samaan aikaa paljon nuoria alastomia hyviä kroppia samaan aikaan
Perustivat armeijan jälkeen perheen, tulee perspektiiviä
Tää on miehille se helppo olkiukko, jonka vetävät aina korttina keskusteluun, kun puhutaan epätasa-arvosta. Eivät muuta keksi. Todellisuudessa valtaosa viihtyy intissä.
Olihan se nuorena poikana aika iso muutos elämään, niin jäänyt mieleen. Kävin läpi, mutta en "kokemuksena" menisi uudelleen.
Ketkä muistelee ja ketkä ei. Suoritin armeijan ja jätin sen menneisyyteen. En puhu siitä, eikä kiinnosta muiden muistelut. Kaltaisiani on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ylellisyyttä olla tapaamatta/pitämättä yhteyttä poikaleiriläisiin, jos nyt satunnaisesti törmännyt muutamaan esim junassa tms, niin siinä se kaikki.
Muistelenko lämmöllä? No en todellakaan, erityisesti kun muistaa kuinka tuo keikka vei vuoden tulot ja tämän päivän liksalla mitattuna se on kuusinumeroinen summa. Kalliiksi kävi tuo keikka "maan parhaan johtamiskoulun" kera.
Vähän epäilen, että yksikään amisjonne jolla ei ees kivekset oo laskeutunu ois saannu mistään satojen tonnien tuloja
Ei niin. Mutta se on lykännyt vuodella jokaisen vuosittaisen tulokertymän muodostumista. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Lapsellista vikinää. Sori että sanon noin suoraan, mutta ärsyttää kiittämättömyys. Olkaa tyytyväisiä, että itsenäinen Suomi on kotimaanne.
No voisko asepalvelus sitten olla järkevämpi ja tasa-arvoisempi?
Vierailija kirjoitti:
Naisillehan se hirveää on.
Ei ole. Mun tyttö on nyt armeijassa ja viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Tää on miehille se helppo olkiukko, jonka vetävät aina korttina keskusteluun, kun puhutaan epätasa-arvosta. Eivät muuta keksi. Todellisuudessa valtaosa viihtyy intissä.
Jos olisi mikä tahansa vain ja ainoastaan naisia koskeva lakisääteinen velvollisuus, mikä uhriutuminen ja ulvonta siitä aiheutuisikaan. Mutta kun on ilmiselvä epätasa-arvo miesten vahingoksi, siitä ei saisi puhua.
Tuli tehtyä asioita mihin oli liian laiska ennen sitä. Tajusi, ettei nirppanokkaisuudella pärjää, vaikka olisi mielestään oikeassa. Yhteispelillä hommat menee parhaiten. Itsellä oli ajoittain aika ikävääkin armeijassa, mutta reserviläistouhuissa on turha pokkurointi poissa ja voidaan keskittyä oikeaan tekemiseen. Ja tietysti niihin inttimuistoihin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä oppi monenlaista. Nyt sen hyödyn tajuaa, silloin RK-62 kainalossa kuusen alla palellessa ei.
En oppinut siellä mitään. Osasin jo pedata sängyn, enkä pidä pallia sängyn edessä. Mitä sinä opit siellä?
Aseenkäsittelytaitoja, sitkeyttä, luottamusta omiin kykyihin. Periksiantamattomuutta ja pelottomuutta -opin olemaan tarpeen tullen kova ja vittumainen, oli edessä sitten uhoava teinilauma tai jenkkien Homeland Securityn pikkuhitleri.
En pelkää tulipaloa vaan osaan ottaa sammuttimen kun muut töllöttävät suu auki.
Osaan antaa ensiapua kun muut ottavat videoita kännykällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä oppi monenlaista. Nyt sen hyödyn tajuaa, silloin RK-62 kainalossa kuusen alla palellessa ei.
En oppinut siellä mitään. Osasin jo pedata sängyn, enkä pidä pallia sängyn edessä. Mitä sinä opit siellä?
Aseenkäsittelytaitoja, sitkeyttä, luottamusta omiin kykyihin. Periksiantamattomuutta ja pelottomuutta -opin olemaan tarpeen tullen kova ja vittumainen, oli edessä sitten uhoava teinilauma tai jenkkien Homeland Securityn pikkuhitleri.
En pelkää tulipaloa vaan osaan ottaa sammuttimen kun muut töllöttävät suu auki.
Osaan antaa ensiapua kun muut ottavat videoita kännykällään.
Nuo kaikki juniorini osasi jo ennen 15v ikää. Myös useamman eri aseen käpistelyn. 11v ikäisenä teki ensimmäisen +70km tunturivaelluksen..Pitkän linjan kamppailu-urheilijana todnäk omaa erittäin kovan itseluottamuksen/kurin ja periksiantamattomuuden.
Se on voivoi jos olet tarvinnut valtiollista instanssia oppinaan asioita, jotka voi oppia ihan ilmankin.
Minä muistelen intin aikoja ihan hyvällä. Vaikka olihan siellä välillä fyysisesti kohtalaisen rankkaa ja vielä kova sisäkuri II/80 kun aloitin. Mutta enin osa ajasta nuorena miehenä ei se nyt niin täysin vastenmielistä olllut vaikka sitä se oli sinne mennessä.
Peruskoulutuksen 10 viikon jälkeen erioistuminen toinen 10 viikkoa ja lopun aikaa palvelua 2-vuorotyössä varuskuntasairaalassa, iltavapailla aina kun ei ollut töitä, lomiakin parin viikon välein johon. Lisäksi piristykseksi muutamia loppusotia- ja komennuskeikkoja olivat kyllä ihan hyödylisiiä myöhemminkin vaikka oma työura onkin olllut sitten ihan muuta tietoliikenteen ja järjestelmien parissa.
Mutta AP:n kysymykseen lyhyt vastaus on, että intin niin kuin monien muidenkin kanssa -- aika kultaa muistot, eli meillä ihmisillä on taipumus muistaa muutenkin positiiviset asiat paremmin kuin negatiiviset asiat. Siksi monella ne päälimmäiset muistot intistä on usiein positiivisia ja ikävämistäkin asioista muistetaan ne paremmat puolet kuin huonot.
Mitä vittumaisempi reissu sitä hauskempi muistella.
Kaikista paskin reissu oli se ku taisteluleirillä ei saanu ruokaa eikä nukkua kahteen vuorokauteen.
No en muistele lämmöllä niitä aikoja. Edelleen vituttaa koko kokemus näin 30 vuoden jälkeen
Lääkärin tarkastus siellä on ihana muisto. Oli kiihottavaa kun sukukalleudet ja persereikä kopeloitiin rajusti. Myös lämmön mittaus peräaukon kautta oli ihanaa.
En muistele tuota lämmöllä. Ei mitään syytä. Koko tupa täynnä niitä samoja mulkkuja, jotka tekivät muiden elämästä helvettiä jo aiemmin.
Itse olin siellä vajaan viikon kunnes sain tarpeekseni siitä lapsellisesta pelleilystä ja hommasin lopulta vapautuksen koko palveluksesta,tosin olin jo 25 vuotias silloin joka sekin varmasti vaikutti miten asiat siellä koin ja näin.
ei ollut mitään hyvää armeijassa ja kaikkein pahimpia olivat narsistiset johtoasemaan päästetyt
palkka-armeija Suomeen heti nykyisen tilalle, otetaan asiasta kansanäänestys se on demokratiaa
Kun miettiikin millaista typerysten komenneltavana sitä joutui hyppimään, olivat sitten varusmiesjohtajia tai kapiaisia...ei saatana.
Päätin ettei työelämässä pompotella typerysten toumesta ja kohta 30 vuoden duunien jälkeen voin sanoa että aina on ollut itseäni fiksumpi bossina. Yleensä tekniikan tohtori tms.