Jos armeijaan meneminen on niin hirveää, niin miksi miehet aina muistelevat lämmöllä armeija-aikoja?

Vierailija kirjoitti:

Tervepäisille miehille se onkin mukavaa ja kasvattavaa aikaa. Jos päässä viiraa, niin äidin helmoissa on parempi olla.

Terveisin armeijaan värvätty, muut ovat toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Tervepäisille miehille se onkin mukavaa ja kasvattavaa aikaa. Jos päässä viiraa, niin äidin helmoissa on parempi olla.

Jep. Tervepäinen. Tarkoittaa siis sellaista, joka pahoinpitelee muita ihan siksi että se on mahdollista? Ne oli niitä "tervepäisiä", jotka inttiä kehuivat.

Ne joille se on hirveää eivät sinne mene tai keskeyttävät heti alkumetreillä. Eivät ne luonnollisesti muistele aikaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Itse olin siellä vajaan viikon kunnes sain tarpeekseni siitä lapsellisesta pelleilystä ja hommasin lopulta vapautuksen koko palveluksesta,tosin olin jo 25 vuotias silloin joka sekin varmasti vaikutti miten asiat siellä koin ja näin.

Toi ikäero on muuten paskamainen juttu. Just tossa parin kympin tienoilla ihminen muuttuu kaikkein eniten. 20 vuotias voi olla käytännössä kuin eri ihminen 5 vuotta myöhemmin. Siinä vaiheessa se 20v tyyppi vaikuttaa jo lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Ne joille se on hirveää eivät sinne mene tai keskeyttävät heti alkumetreillä. Eivät ne luonnollisesti muistele aikaa. ;)

Juuri näin. Jos vähääkään epäilyttää, suosittelisin sivaria. Itse asiassa suosittelisin sivaria, vaikkei epäilyttäisikään. Jos ehdottomasti haluaa inttiin niin sit menköön, muuta muuten loppuelämän kannalta sivari on fiksumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä oppi monenlaista. Nyt sen hyödyn tajuaa, silloin RK-62 kainalossa kuusen alla palellessa ei.

 

En oppinut siellä mitään. Osasin jo pedata sängyn, enkä pidä pallia sängyn edessä. Mitä sinä opit siellä?

Et tainnut ihan ymmärtää koulutuksesi pointtia....

Vierailija kirjoitti:

Mitä vittumaisempi reissu sitä hauskempi muistella.

Kaikista paskin reissu oli se ku taisteluleirillä ei saanu ruokaa eikä nukkua kahteen vuorokauteen. 

Itse muistan sissireissun joka oli samalla kilpailu. Lähes kaksi vuorokautta ilman unta ja yli 60 km täyspakkauksella umpimetsässä. Voittaja sai 3 vrk kuntsaria toinen 2 ja kolmas yhden. Olin neljäs enkä saanut mitään, vaikka loput keskeyttivät. En edes kahvilippua sodeen. Silloin oikeasti vitutti, mutta nyt voi ylpeänä muistella, että suoriutui kunnialla tehtävästä.

Vierailija kirjoitti:

ei ollut mitään hyvää armeijassa ja kaikkein pahimpia olivat narsistiset johtoasemaan päästetyt

Meillä oli vielä 80 luvulla ihan reipasta simputusta. Sen tarkoitus on kasvattaa hermoja joita sotatilanteessa tarvitaan.

Pinkoilla ja rättisulkeisilla kasvatetaan täsmällisyyttä ja kurinalaisuutta. Ikivanhoja sotilaiden koulutusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ollut mitään hyvää armeijassa ja kaikkein pahimpia olivat narsistiset johtoasemaan päästetyt

Meillä oli vielä 80 luvulla ihan reipasta simputusta. Sen tarkoitus on kasvattaa hermoja joita sotatilanteessa tarvitaan.

Pinkoilla ja rättisulkeisilla kasvatetaan täsmällisyyttä ja kurinalaisuutta. Ikivanhoja sotilaiden koulutusjuttuja.

Kivaa eikö? Sitten joku otetaan tarkoituksella silmätikuksi. Ajetaan hänet järjiltään. "Unohtaa" jonain päivänä varmistaa aseen. Seuraavan päivän ltapäivälehdessä pääotsikko: "Kymmeniä varusmiehiä ammuttu - epäilty ampuja tappoi itsensä".

Pidin intistä. Jälkeen päin katsottuna se oli elämäni parasta aikaa. Ehkä siksi, että naisia ei ollut mailla eikä halmeilla.

En tiedä miten monesta armeijaan meneminen on jotenkin kurjaa., Itse menin innolla, mutta aikapian huomasi miten tylsää siellä oli suurimman osan ajasta. Kiire odottamaan, vähän tekemistä ja ylipäänsä huonosti organisoitua toimintaa. 

Sällien kesken on reilu meininki ja tipuja käydään lomilla nuss imassa patjan sisään. Mikäs sen mukavampaa. 

Mistä olet saanut sen käsityksen, että se olisi hirveää? Tai no, kyllä minä ymmärrän, kun ap kirjoitti ilmeisesti Pietarista.

Yleensä armeijaa muistelevat lämmöllä ne joilla ei muuten ole elämä hallinnassa. Jos siviilissä ei ole opiskelupaikkaa, työpaikkaa, perhettä jne joka antaisi rytmin elämään niin armeija antaa sen hetkeksi 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijaa muistelevat lämmöllä ne joilla ei muuten ole elämä hallinnassa. Jos siviilissä ei ole opiskelupaikkaa, työpaikkaa, perhettä jne joka antaisi rytmin elämään niin armeija antaa sen hetkeksi 

Se on ihan mukava paikka. Ohjattua toimintaa, liikuntaa, patikointia yms retkeilyä. Pääsee nukkumaan teltassa luonnon ääressä.

Mulla on asiat ihan kohdallaan, kiitos kysymästä. 

Vierailija kirjoitti: Koska ovat yksinkertaisia. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin kuunnella niitä inttistooreja.

Sivarille varmaan joo. Mut voithan sä heittää sekaan parhaat vaipanvaihto- tai kopiokonekokemukset. Saat takuulla respektiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin siellä vajaan viikon kunnes sain tarpeekseni siitä lapsellisesta pelleilystä ja hommasin lopulta vapautuksen koko palveluksesta,tosin olin jo 25 vuotias silloin joka sekin varmasti vaikutti miten asiat siellä koin ja näin.

Toi ikäero on muuten paskamainen juttu. Just tossa parin kympin tienoilla ihminen muuttuu kaikkein eniten. 20 vuotias voi olla käytännössä kuin eri ihminen 5 vuotta myöhemmin. Siinä vaiheessa se 20v tyyppi vaikuttaa jo lapselta.

Olin erikoisjoukoissa jossa 2/3 oli inssejä ja dippainssejä. Keski-ikä korkeampi kuin kutsuntojen kautta tulleissa. Ehkä meillä oli vähän aikuisempi meno ja tosiaan ne tuoreet ylioppilaat oli siinä kohtaa vähän naperoita. Itse viihdyin, olisin ehkä jäänyt tornin hommiin töihinkin jossei olisi ollut aika hyvää työpaikkaa valmiina. Kalliiksi vähän tuli, kun menetti 11 kuukauden palkan.

No entäs naisten eka seksikerta ja synnytykset? Silti lapsia hankitaan vaikka ei se naiselle hauskaa ole. 

En tiedä, muistelevatko he lämmöllä armeija-aikaansa, mutta onhan se varmasti helpottunut ja voittava tunne sieltä päästä pois ja sen takia sitä hehkutetaan, että selvisi ulos sieltä. Sen takia myös hoilataan laulua Ohi on!

Yhteinen, arjesta eroava, kokemus. 

Vastaavasti ollaan vaikka vanhojen partiokavereiden kanssa muisteltu retkiä, joilla Pekka kaatui jokeen lokakuussa ja muut kävivät sieltä onkimassa ja kaikki olivat läpimärkiä ja oli kylmää. Oliko kivaa - ei, tekisinkö uudestaan - en, riittääkö vanhasta, arjesta poikkeavasta, kokemuksesta juttua - kyllä.