ADHD-diagnoosista pohdintoja
Olen jo pitkälti yli 50-vuotias ja ihan koko elämäni kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista. Oireinani on ollut ärtymys, ahdistus. kiivas luonne, levottomuus ja jatkuva tuskainen olo ja nopeasti vaihteleva mieliala. Olen käynyt ainakin 10 eri psykiatrilla, kokeillut valtavan määrän erilaisia masennus- ja ahdistuslääkkeitä ja kaikki tuloksetta. Osa sivuoireista on ollut hirveitä. On sekä masennus- että ahdistusdiagnoosit. Ei ole persoonallisuushäiriöitä eikä kaksisuuntaist mielialahäiriötä.
Viime kesänä istuessani taas tuskissani uuden psykiatrin vastaanotolla, hän haastattelun jälkeen kysyi että onko mulle koskaan tehty neuropsykologista testausta. No ei ole, enkä ole tällaista koskaan osannut edes epäillä. Kävin läpi kattavat testit ja haastattelut ja tulos oli päivänselvä, mulla on siis ADHD.
Sain tähän lääkityksen (27-45 mg Concerta tarpeen mukaan). Kun otin ensimmäisen pillerin niin vajaan tunnin päästä mun elämä muuttui täysin. Päässä vellonut selittämätön ja outo täysin selittämätön tuska, ahdistus ja sisäinen levottomuus katosi täysin, olo oli selkeä, ajattelin kirkkaasti, mieliala oli iloinen, masennus katosi ja kirjaimellisesti koko elämä kääntyi hetkessä päälaelleen.
Ensimmäiset kuukaudet oli mahtavia, mutta nyt kun asiaa on ehtinyt enemmän miettiä niin on mieleen hiipinyt myös katkeruutta. Koko elämän kestänyt päivittäinen tuska, kaikki ne ongelmat joita on tutkinut kymmenet asiantuntijat ja kukaan aiemmin ei tällaista tullut miettineeksi? Yhteensä lähes 10 vuotta erilaisia terapioita, osa kalliilla itse maksettuna, ja ei koskaan mitään tulosta tai syytä, ei oikeastaan edes keinoja lievittää oireita. Vaikeudet koulussa ja ihmissuhteissa ja pohjamutiin vajonnut itsetunto. Poissaoleva ja keskittymiskyvytön vanhempi. Ja kaikki mitä olisi tarvittu oli yksi vaivainen pilleri.
Tuntuu välillä että elämän parhaat vuodet vedettiin vessasta ja se harmittaa, vaikka pitäisi iloita siitä että edessä voi olla vaikka mitä ja nyt elämä hymyilee. Tiedostan että menneiden vatvominen on turhaa, mutta silti... Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia jakaa?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.
ADHD:n yksi yleisimmistä oireista on selittämätön ahdistus ja juuri tähän lääke tepsii hyvin. Hoitamaton ADHD aiheuttaa monia mielenterveydellisiä ongelmia, kuten ap yllä kuvasi, joihin juurisyyn hoitaminen tepsii paremmin kuin mikään muu hoitovaihtoehto.
Eipäs höpistä, jos ei tiedetä mistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.
Äitis oli lumelääkkeissä kun sua isäs kans tekivät :/
No tuo kaikki kuuluu asiaan ilman noita lääkäreitäkin. Olet katkera ihminen. Oletko ollut vähän sisäisesti paha tai ilkeä? Oletko kantanut vastuusi? Ole täysin rehellinen itsestäsi ja rakas, sinullekin tiedoksi että elämme muutkin ilman diagnooseja, eivät ne sinua paranna. Sinä teet työt joka tapauksessa itse. Olet tullut kuunnelluksi ja olet saanut hyväksyntää, olet käynyt läpi omia asioitasi ja nyt sinä jatkat edelleenkin elämääsi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.
Ei niin.
Veikkaan, että olet nainen? Meidän ADHD yleensä mitätöidään mt-ongelmaksi ja lisäksi olet vielä sen ikäinen, ettei edes lapsuudessasi uskottu että tytöillä voisi olla ADHD.
Tietoisuus on lisääntynyt ja nyt sitten me aikuiset olemme myös alkaneet saamaan niitä diagnooseja. Tosin liian myöhään, liian monen asian mentyä pieleen. Kaupanpäälle saamme kuulla valitusta siitä kuinka "kaikki haluavat" ADHD:n ja ongelma on itseaiheutettu ja paranisi kun vaan laittaisi älypuhelimet pois.
Tätä me sitten kuuntelemme ja mietimme omaa lapsuuttamme ilman älypuhelimia näiden ihan samojen asioiden kanssa jo silloin kamppailleena. Samalla mietimme sitä, mitä kaikkea olisimme voineet olla jos olisimme saaneet oikeaa apua.
T. Kaksi vuotta sitten diagnoosin saanut N38
Mie sain 40v tän diagnoosin (siis ADD) ja lääkityksen siihen. Elämä ei kääntynyt täysin ympäri, mut huomasin et se lääke todella auttoi minua. Kävin myös terapiassa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.
ADHD:n yksi yleisimmistä oireista on selittämätön ahdistus ja juuri tähän lääke tepsii hyvin. Hoitamaton ADHD aiheuttaa monia mielenterveydellisiä ongelmia, kuten ap yllä kuvasi, joihin juurisyyn hoitaminen tepsii paremmin kuin mikään muu hoitovaihtoehto.
Eipäs höpistä, jos ei tiedetä mistä puhutaan.
Siis ADHD? Tähänkö te puette sen kaiken mitä ette halua tuoda julki? Ei ihme jos lapsistakin tehdään jo vieroksuttavia ADHD-oireiden perustella. Ei taida olla yhtään sama asia tämä aikuisten ADHD. Nyt ei tarvitse enää persoonallisuutta sitten taaskaan arvostella.
ADHD voi olla haasteellinen diagnosoida tytöillä ja naisilla. Pojilla helpompi, näin olen lukenut.
Tuttu mies yrittää päästä tutkimuksiin onko hänellä hoitamaton adhd, koska ihmissuhteet ja kaikki elämässä sekaisin. Raivokohtauksia, sarjapettämistä ja pakonomaista seksiaktiivisuutta, ahdistusta, ylisuorittamista töissä jne. Toivon, että diagnoosi ja apu löytyisi ja ettei julkisella siihen menisi kauaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.
ADHD:n yksi yleisimmistä oireista on selittämätön ahdistus ja juuri tähän lääke tepsii hyvin. Hoitamaton ADHD aiheuttaa monia mielenterveydellisiä ongelmia, kuten ap yllä kuvasi, joihin juurisyyn hoitaminen tepsii paremmin kuin mikään muu hoitovaihtoehto.
Eipäs höpistä, jos ei tiedetä mistä puhutaan.
Siis ADHD? Tähänkö te puette sen kaiken mitä ette halua tuoda julki? Ei ihme jos lapsistakin tehdään jo vieroksuttavia ADHD-oireiden perustella. Ei taida olla yhtään sama asia tämä aikuisten ADHD. Nyt ei tarvitse enää persoonallisuutta sitten taaskaan arvostella.
Onko sulla kaikki hyvin? Heräsikö kaikki muumit talviunilta? Muistiko myös Hiawatha nousta kanoottiin?
ADHD:n väheksyminen diagnoosina on törkeää. Se on vaikeita oireita aiheuttava ja monen elämän invalidisoiva neurologinen poikkeama, joka kestää ihan koko elämän. Oirekuva muuttuu usein lapsuudesta aikuiseksi, mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään lasten tauti.
Opiskele, opi, ymmärrä ja tätä kautta tule fiksummaksi.
Voisitteko ystävällisesti vain olla rehellisiä siitä millaisia olette, mitä tunnette ja ajattelette? Kertokaa rehellisesti ongelmanne, haasteenne, asianne ja kaikki. Psyykkisesti sairailla aikuisilla on näitä ADHD oireita, varsinkin ja erityisen paljon persoonallisuushäiriöisillä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä omaavilla ihmisillä. Lisäksi monet oireet tulevat todellakin syystä eikä koskaan tule hävetä mitään oireita, tunteita tai kehoasioita.
Olkaa edes itsellenne rehellisiä.
Lisäksi stressi, jännitys ja kaikki kuormitus ihan jokaisella tekee oireita. Kertokaa tilanteenne rehellisesti.
Noinhan se on kaikissa häiriöissä ja sairauksissa.
Hyvä, että sait lääkityksen, mutta katkeruus on turhaa, koska se ei hyödytä ketään.
Vähän samalaiset fiilikset itselläni, kun viimmeinen saatiin selville pitk.aik.sairauteni ja siihen lääkitys ja kokemus "normaali elämästä" oli uskomaton ja ihmeellinen, että tälläistäkö se elämä on, ilman vaivpja.
Sympatiani sinulle.
Mt ongelmien ja neurojuttujen diagnisointi on vaikeaa, etenkin jos kumpiakin jollon oireet menee ristiin. Virhediagnoosejakin tulee
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ystävällisesti vain olla rehellisiä siitä millaisia olette, mitä tunnette ja ajattelette? Kertokaa rehellisesti ongelmanne, haasteenne, asianne ja kaikki. Psyykkisesti sairailla aikuisilla on näitä ADHD oireita, varsinkin ja erityisen paljon persoonallisuushäiriöisillä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä omaavilla ihmisillä. Lisäksi monet oireet tulevat todellakin syystä eikä koskaan tule hävetä mitään oireita, tunteita tai kehoasioita.
Olkaa edes itsellenne rehellisiä.
Tuohonhan ADHD-diagnoosi juuri perustuu.
Mennään ammattilaiselle, kerrotaan rehellisesti se millaisia olemme, mitä tunnemme ja miten ajattelemme. Sitten aletaan hakemaan oikeaa diagnoosia poissulkemalla muita mahdollisia tietyiltä osin samoja oireita sisältäviä ongelmia, esim. juurikin traumataustan oireita ja mahdollisia persoonahäiriöitä. Puhutaan erotusdiagnostiikasta. Nämä diagnoosit eivät kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa toisiaan poissulkevia, vaan voivat olla myös päällekäisiä, mutta sekin selviää tuolla tutkimuksella.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että olet nainen? Meidän ADHD yleensä mitätöidään mt-ongelmaksi ja lisäksi olet vielä sen ikäinen, ettei edes lapsuudessasi uskottu että tytöillä voisi olla ADHD.
Tietoisuus on lisääntynyt ja nyt sitten me aikuiset olemme myös alkaneet saamaan niitä diagnooseja. Tosin liian myöhään, liian monen asian mentyä pieleen. Kaupanpäälle saamme kuulla valitusta siitä kuinka "kaikki haluavat" ADHD:n ja ongelma on itseaiheutettu ja paranisi kun vaan laittaisi älypuhelimet pois.
Tätä me sitten kuuntelemme ja mietimme omaa lapsuuttamme ilman älypuhelimia näiden ihan samojen asioiden kanssa jo silloin kamppailleena. Samalla mietimme sitä, mitä kaikkea olisimme voineet olla jos olisimme saaneet oikeaa apua.
T. Kaksi vuotta sitten diagnoosin saanut N38
Itse asiassa olen mies. Miesten ADHD jää ihan samaan tapaan diagnosoimatta, jos se ei ilmene hyperaktiivisuutena ja ns seinille kiipeilemisenä vaan enemmän sisäisenä levottomuutena ja keskittymiskyvyttömyytenä.
On hyvä että testit on todella tiukkoja ja diagnooseja ei jaeta kevyin perustein. Masennusdiagnoosin ja lääkkeet saa tk-lääkäriltä viiden minuutin keskustelun jälkeen, kun taas ADHD-testi vaati yhteensä 4 psykologin käyntiä, 2 lääkärikäyntiä ja lopuksi psykiatrin, joka löi leiman paperiin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelmien ja neurojuttujen diagnisointi on vaikeaa, etenkin jos kumpiakin jollon oireet menee ristiin. Virhediagnoosejakin tulee
Tämä. Adhd-lääke voi poistaa esim. närästysoireet jotka potilaat voivat tulkita ahdistukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mt ongelmien ja neurojuttujen diagnisointi on vaikeaa, etenkin jos kumpiakin jollon oireet menee ristiin. Virhediagnoosejakin tulee
Virhediagnooseja tulee ihan kaikissa vaivoissa, myös somaattisissa.
Onneksi asiat kehittyvä ja diagnostiikka paranee sen sivuvaikutuksena. Itseäni kyllä hieman huolestuttaa, että neurokirjonhäiriön diagnoosin voi antaa käytännössä lääkäri kuin lääkäri ja se sitten mahdolistaa tuollaiset Itä-Suomen luvut joiden mukaan 16 % pojilla on ADHD.
Kyllä olen kokenut samankaltaisia tuntemuksia, kun sain yli nelikymppisenä aspergerdiagnoosin. Jotenkin, että miksi kukaan mua vuosien varrella "hoitaneista" ihmisistä ei tajunnut, vaikka oon niin selkeä tapaus. Erityisesti, että miten ne ei lapsena missään lastenpsykiatrisella tajunneet. Kai silloin ysärillä ei oikein tyttöjen autismia vielä tiedostettu, jos ylipäätään eka aspergerdiagnoosi on Suomessa asetettu vuonna 1989.
Tähän ei ole lääkkeitä, mutta pelkkä tieto ja ymmärrys asiasta on mullistanut mun elämän täysin. Ei mulla ennen tätä tietoa ollut mitään mahdollisuutta hyvään elämään. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, mutta totta kai se tuntuu vähän katkeralta, kuinka suuri osa elämästä on mennyt ns. hukkaan.
Lumelääke vaikutus. Lääke ei vie ahdistusta pois.