Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ADHD-diagnoosista pohdintoja
14.11.2024 |
Olen jo pitkälti yli 50-vuotias ja ihan koko elämäni kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista. Oireinani on ollut ärtymys, ahdistus. kiivas luonne, levottomuus ja jatkuva tuskainen olo ja nopeasti vaihteleva mieliala. Olen käynyt ainakin 10 eri psykiatrilla, kokeillut valtavan määrän erilaisia masennus- ja ahdistuslääkkeitä ja kaikki tuloksetta. Osa sivuoireista on ollut hirveitä. On sekä masennus- että ahdistusdiagnoosit. Ei ole persoonallisuushäiriöitä eikä kaksisuuntaist mielialahäiriötä.
Viime kesänä istuessani taas tuskissani uuden psykiatrin vastaanotolla, hän haastattelun jälkeen kysyi että onko mulle koskaan tehty neuropsykologista testausta. No ei ole, enkä ole tällaista koskaan osannut edes epäillä. Kävin läpi kattavat testit ja haastattelut ja tulos oli päivänselvä, mulla on siis ADHD.
Sain tähän lääkityksen (27-45 mg Concerta tarpeen mukaan). Kun otin ensimmäisen pillerin niin vajaan tunnin päästä mun elämä muuttui täysin. Päässä vellonut selittämätön ja outo täysin selittämätön tuska, ahdistus ja sisäinen levottomuus katosi täysin, olo oli selkeä, ajattelin kirkkaasti, mieliala oli iloinen, masennus katosi ja kirjaimellisesti koko elämä kääntyi hetkessä päälaelleen.
Ensimmäiset kuukaudet oli mahtavia, mutta nyt kun asiaa on ehtinyt enemmän miettiä niin on mieleen hiipinyt myös katkeruutta. Koko elämän kestänyt päivittäinen tuska, kaikki ne ongelmat joita on tutkinut kymmenet asiantuntijat ja kukaan aiemmin ei tällaista tullut miettineeksi? Yhteensä lähes 10 vuotta erilaisia terapioita, osa kalliilla itse maksettuna, ja ei koskaan mitään tulosta tai syytä, ei oikeastaan edes keinoja lievittää oireita. Vaikeudet koulussa ja ihmissuhteissa ja pohjamutiin vajonnut itsetunto. Poissaoleva ja keskittymiskyvytön vanhempi. Ja kaikki mitä olisi tarvittu oli yksi vaivainen pilleri.
Tuntuu välillä että elämän parhaat vuodet vedettiin vessasta ja se harmittaa, vaikka pitäisi iloita siitä että edessä voi olla vaikka mitä ja nyt elämä hymyilee. Tiedostan että menneiden vatvominen on turhaa, mutta silti... Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia jakaa?
Kommentit (147)
Nyt teillä lääkityillä on sellainen väärä käsitys että "normaalit" on kokoajan samanlaisia kun te lääkittynä. Se ei pidä paikkaansa. Normaali elämä on jatkuvaa kamppailua alusta loppuun. Amfetamiini parantaa suorituskykyä ja tuntuu hyvältä. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niitä uusia vaikuttavia ADHD-lääkkeitä ei ole ollut saatavilla kuin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärrän että vetää katkeraksi, jos kukaan ns ammattilainen ei ole osannut auttaa ja epäillä oikeaa diagnoosia vuosikymmenten aikana, mutta kannattaa muistaa että sitä auttavaa lääkitystä ei olisi kuitenkaan ollut saatavilla silloin aikoinaan.
Mitä ihmettä? Juuri kerrottiin että Ritälin on 50-luvulta ja amfetamiinia käytettiin vielä aiemmin. Samat aineet on vieläkin yleisimmät.
Vierailija kirjoitti:
Nyt teillä lääkityillä on sellainen väärä käsitys että "normaalit" on kokoajan samanlaisia kun te lääkittynä. Se ei pidä paikkaansa. Normaali elämä on jatkuvaa kamppailua alusta loppuun. Amfetamiini parantaa suorituskykyä ja tuntuu hyvältä. Siinä se.
Äitilläs oli väärä käsitys ku sut sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teillä lääkityillä on sellainen väärä käsitys että "normaalit" on kokoajan samanlaisia kun te lääkittynä. Se ei pidä paikkaansa. Normaali elämä on jatkuvaa kamppailua alusta loppuun. Amfetamiini parantaa suorituskykyä ja tuntuu hyvältä. Siinä se.
Äitilläs oli väärä käsitys ku sut sai.
Jos 10-20% väestöstä kärstii tästä "poikkeavuudesta" niin olisko se niin että oikeasti kaikki kärsii, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän? Suomen kokoisessa maassa miljoonan ihmisen douppaaminen pärjäämään ei minusta kuulosta kannattavalta. Paitsi lääkeyhtiöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt teillä lääkityillä on sellainen väärä käsitys että "normaalit" on kokoajan samanlaisia kun te lääkittynä. Se ei pidä paikkaansa. Normaali elämä on jatkuvaa kamppailua alusta loppuun. Amfetamiini parantaa suorituskykyä ja tuntuu hyvältä. Siinä se.
Äitilläs oli väärä käsitys ku sut sai.
Jos 10-20% väestöstä kärstii tästä "poikkeavuudesta" niin olisko se niin että oikeasti kaikki kärsii, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän? Suomen kokoisessa maassa miljoonan ihmisen douppaaminen pärjäämään ei minusta kuulosta kannattavalta. Paitsi lääkeyhtiöille.
Jos ei muuten elämässä pärjää ja lääke auttaa niin mikäs siinä sitten. Tuo mittakaava on toki kyllä huolestuttava.
Muuten, onko tyhmien ja ajattelemattomien viestien kirjoittaminen keskustelupalstalle impulsiivisuutta? Saiskohan sillä lääkityksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Et ole. Vanhan paskan tonkijat ovat sellaista porukkaa joita en halua edes nähdä. Parempi katsoa eteenpäin..