Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ADHD-diagnoosista pohdintoja
14.11.2024 |
Olen jo pitkälti yli 50-vuotias ja ihan koko elämäni kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista. Oireinani on ollut ärtymys, ahdistus. kiivas luonne, levottomuus ja jatkuva tuskainen olo ja nopeasti vaihteleva mieliala. Olen käynyt ainakin 10 eri psykiatrilla, kokeillut valtavan määrän erilaisia masennus- ja ahdistuslääkkeitä ja kaikki tuloksetta. Osa sivuoireista on ollut hirveitä. On sekä masennus- että ahdistusdiagnoosit. Ei ole persoonallisuushäiriöitä eikä kaksisuuntaist mielialahäiriötä.
Viime kesänä istuessani taas tuskissani uuden psykiatrin vastaanotolla, hän haastattelun jälkeen kysyi että onko mulle koskaan tehty neuropsykologista testausta. No ei ole, enkä ole tällaista koskaan osannut edes epäillä. Kävin läpi kattavat testit ja haastattelut ja tulos oli päivänselvä, mulla on siis ADHD.
Sain tähän lääkityksen (27-45 mg Concerta tarpeen mukaan). Kun otin ensimmäisen pillerin niin vajaan tunnin päästä mun elämä muuttui täysin. Päässä vellonut selittämätön ja outo täysin selittämätön tuska, ahdistus ja sisäinen levottomuus katosi täysin, olo oli selkeä, ajattelin kirkkaasti, mieliala oli iloinen, masennus katosi ja kirjaimellisesti koko elämä kääntyi hetkessä päälaelleen.
Ensimmäiset kuukaudet oli mahtavia, mutta nyt kun asiaa on ehtinyt enemmän miettiä niin on mieleen hiipinyt myös katkeruutta. Koko elämän kestänyt päivittäinen tuska, kaikki ne ongelmat joita on tutkinut kymmenet asiantuntijat ja kukaan aiemmin ei tällaista tullut miettineeksi? Yhteensä lähes 10 vuotta erilaisia terapioita, osa kalliilla itse maksettuna, ja ei koskaan mitään tulosta tai syytä, ei oikeastaan edes keinoja lievittää oireita. Vaikeudet koulussa ja ihmissuhteissa ja pohjamutiin vajonnut itsetunto. Poissaoleva ja keskittymiskyvytön vanhempi. Ja kaikki mitä olisi tarvittu oli yksi vaivainen pilleri.
Tuntuu välillä että elämän parhaat vuodet vedettiin vessasta ja se harmittaa, vaikka pitäisi iloita siitä että edessä voi olla vaikka mitä ja nyt elämä hymyilee. Tiedostan että menneiden vatvominen on turhaa, mutta silti... Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia jakaa?
Kommentit (147)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän määrän katkeruutta näyttää aiheuttavan ADHD-diagnoosi mielenterveysongelmaisissa. Ymmärrän tämän. On kova paikka, jos samankaltaisista oireista toinen paranee ja itsellä ei vastaavaa mahdollisuutta ole.
Ap:n tapaan oma ADHD-diagnoosini oli ihme. Se muutti ihan koko elämän kertaheitosta.
Jos kirjoittajien mielestä ADHD on huuhaata, lääkkeet placeboa niin lopulta... mitä sitten? Jos vaikka näin olisikin, niin omalla kohdallani ne muuttivat ahdistuneen vätyksen hyväntuulisesksi ja työssään menestyväksi ammattilaiseksi. Mulle on oikeestaan ihan sama onko pilleri sitten sokeria vai metyylifenidaattia, muutos kuitenkin tapahtui.
Toisaalta onko se kovin kaukaa haettua jos aivoissa on todistetusti esiintyvä toimintahäiriö ja väärin toimiva mekanismi ja jonka korjaamalla tilanne muuttuu? On aika typerää verrata tilannetta esim "hysteriaan".
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ny 48- v siitä koko ikänsä kärsinyt nainen. Aloin saada kelalta tukea täytettyäni 15- vuotta. Rippikoulun jälkeen. En ole koskaan käynyt millään psykiatrialla enkä ole syönyt yhtään lääkettä siihen. Nehän luokitellaan siis HUUMEIKSI. Just siks e niit haluu. Ilmankin pärjää mainiosti.
Älä nyt sen takia sitä lääkitystä jätä kokeilematta, että niitä voidaan käyttää myös huumeita. Ei ne siinä sun lääkekäytössä huumeina toimi.
Mikään pakko tai tarve ei tietenkään kaikilla niihin lääkkeisiin ole, mutta kokeilla varmaan kannattais.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies yrittää päästä tutkimuksiin onko hänellä hoitamaton adhd, koska ihmissuhteet ja kaikki elämässä sekaisin. Raivokohtauksia, sarjapettämistä ja pakonomaista seksiaktiivisuutta, ahdistusta, ylisuorittamista töissä jne. Toivon, että diagnoosi ja apu löytyisi ja ettei julkisella siihen menisi kauaa aikaa.
Hoitamaton ADHD? Siitäkö tuo kaikki johtuukin? Oletteko te näin typeriä. Ihminenkö pettää ja tuhoaa johtuen esim. tästä ADHD:sta? Kidding me seriously?
Opiskele, se sivistää.
Mutta olen jo opiskellut. Tunnen monia eri tavalla sairaita täysin sisuksia myöten, siksikin tiedän. Luulin että näitä normaaleja asioita ymmärretään yleisesti hieman paremmin jo nykyisin varsinkin.
Onko sulla jonkunlainen ylemmyyskompleksi? Ap:n asiallisesta aloituksesta tulkitsit että hän olisi jotenkin sisäisesti paha ihminen? Kuulostat harhaiselta ja narsisistiselta. Miksi katsot että ymmärtäisit ihmisiä paremmin kuin he itse?
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ystävällisesti vain olla rehellisiä siitä millaisia olette, mitä tunnette ja ajattelette? Kertokaa rehellisesti ongelmanne, haasteenne, asianne ja kaikki. Psyykkisesti sairailla aikuisilla on näitä ADHD oireita, varsinkin ja erityisen paljon persoonallisuushäiriöisillä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä omaavilla ihmisillä. Lisäksi monet oireet tulevat todellakin syystä eikä koskaan tule hävetä mitään oireita, tunteita tai kehoasioita.
Olkaa edes itsellenne rehellisiä.
Luulenpa että erilaiset neuropsykologiset poikkeamat ilman diagnoosia johtavat myöhemmin persoonallisuushäiriöihin ja mielialahäiriöihin. Onhan se nyt ihan selvä, että jos on muista selvästi poikkeava niin joko joutuu silmätikuksi tai teeskentelee normaalia kunnes ei enää jaksa. Sillon tulee juurikin "mielisairaus" joka näppärästi hoidetaan lääkitsemällä mahdollisimman tuottavaksi zombiksi. Onneksi ei sentään lobotomiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ferritiini, kilpirauhanen, sähköallergia, hysteria, melankolia ja nyt uusimpana adhd. Kapitalismi tarjoaa jokaiselle sopivan vaivan ja lääkkeen, ja helpotus on taattu, kunnes tarvitaan seuraava.
Sähköallergia ei ole todellista, ja hysteriaa ja melankoliaa ei käytetä lääketieteellisinä terminä. Sen sijaan jokaisella ihmisellä on kilpirauhanen, ja sen toiminnassa voi olla ongelmia. Samoin ADHD on ihan oikeasti olemassaoleva ilmiö (jos oisit elänyt mun exän kanssa, niin tietäisit tä).
Kyllä hysteria ja melankolia olivat aikoinaan aivan todellisia diagnooseja, aivan kuten mbd, joka nykyään on korvattu ADHD:lla. Mbd-diagnoosia ei kukaan halunnut, koska sitä pidettiin kehitysvammana, jostain syystä ADHD-diagnoosia halutaan niin paljon, että itäsuomalaisia poikia diagnosoidaan aivan kohtuuttomissa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies yrittää päästä tutkimuksiin onko hänellä hoitamaton adhd, koska ihmissuhteet ja kaikki elämässä sekaisin. Raivokohtauksia, sarjapettämistä ja pakonomaista seksiaktiivisuutta, ahdistusta, ylisuorittamista töissä jne. Toivon, että diagnoosi ja apu löytyisi ja ettei julkisella siihen menisi kauaa aikaa.
Hoitamaton ADHD? Siitäkö tuo kaikki johtuukin? Oletteko te näin typeriä. Ihminenkö pettää ja tuhoaa johtuen esim. tästä ADHD:sta? Kidding me seriously?
Nuo ovat tyypillisiä ADHD-oireita, vaikka se sinua kuinka kiukuttaisi. Ei diagnoosi oikeuta noihin, eikä diagnoosi ole koko persoona joka myös vaikuttaa siihen kuinka pitkälle menee impulsikontrollin puutteessaan.
Usein diagnoosi auttaa noihin haitallisiin toimintamalleihin kun saa ohja
Ei mikään diagnoosi auta, jos ihminen on väkivaltainen ja epäluotettava. Auttaa ainoastaan ihmisen oma halu muutokseen. Itse laskisin enemmän vaikka uskoon tulon kuin ADHD-diagnoosin varaan.
No, noinhan tuossa viestissä johon vastaat sanotaan pl. löpinä uskoon tulemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies yrittää päästä tutkimuksiin onko hänellä hoitamaton adhd, koska ihmissuhteet ja kaikki elämässä sekaisin. Raivokohtauksia, sarjapettämistä ja pakonomaista seksiaktiivisuutta, ahdistusta, ylisuorittamista töissä jne. Toivon, että diagnoosi ja apu löytyisi ja ettei julkisella siihen menisi kauaa aikaa.
Hoitamaton ADHD? Siitäkö tuo kaikki johtuukin? Oletteko te näin typeriä. Ihminenkö pettää ja tuhoaa johtuen esim. tästä ADHD:sta? Kidding me seriously?
Opiskele, se sivistää.
Mutta olen jo opiskellut. Tunnen monia eri tavalla sairaita täysin sisuksia myöten, siksikin tiedän. Luulin että näitä normaaleja asioita ymmärretään yleisesti hieman paremmin jo nykyisin va
Opiskelu aiheuttaa ylemmyyskompleksia. Ok, ei kannata kysyä neuvoja opiskelleilta. Nythän tämäkin syyte selvisi. Pätee varmasti myös siihen narsismi syytökseen ulkopuolisilta.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän määrän katkeruutta näyttää aiheuttavan ADHD-diagnoosi mielenterveysongelmaisissa. Ymmärrän tämän. On kova paikka, jos samankaltaisista oireista toinen paranee ja itsellä ei vastaavaa mahdollisuutta ole.
Ap:n tapaan oma ADHD-diagnoosini oli ihme. Se muutti ihan koko elämän kertaheitosta.
Jos kirjoittajien mielestä ADHD on huuhaata, lääkkeet placeboa niin lopulta... mitä sitten? Jos vaikka näin olisikin, niin omalla kohdallani ne muuttivat ahdistuneen vätyksen hyväntuulisesksi ja työssään menestyväksi ammattilaiseksi. Mulle on oikeestaan ihan sama onko pilleri sitten sokeria vai metyylifenidaattia, muutos kuitenkin tapahtui.
Toisaalta onko se kovin kaukaa haettua jos aivoissa on todistetusti esiintyvä toimintahäiriö ja väärin toimiva mekanismi ja jonka korjaamalla tilanne muuttuu? On aika typerää verrata tilannetta esim "hysteriaan".
Itä-Suomessa jopa joka viides poika syö ADHD-lääkkeitä. Ehkä se on sinusta hieno juttu vaikka kyseessä olisi plasebo-vaikutus. Mutta näiltä lapsilta ovat tietyt ammatit loppuiäksi pois suljettuja, ja ADHD-identiteetti ei välttämättä voimauta heitä vaan saattaa päinvastoin johtaa alisuoriutumiseen. Onko se reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ikäisesi adhd. Saanut diagnoosin reilut kymmenen vuotta sitten. Luin hämmästyneenä tuntojasi "menetetystä elämästäsi" ja adhd:n aiheuttamista vaikeuksista. Mitäs, jos listaat myös ne hyvät puolet?
On minullakin ollut vaikeuksia, kurjuutta, ihmissuhdeongelmia, epäonnistumista, ahdistusta jne, mutta myös hirveästi iloa siitä, että uskallan ja teen. Hakenut apua aina, siis jo teininä, ongelmiini ja osannut järkeni kanssa pohtia ovatko muut pelkästään oikeassa minun suhteeni. Ja kaikki äkilliset ratkaisuni vaihtaa työpaikkaa, ammattia, muuttaa muualle, ovat aina osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi elämää kokiessani. Minulla on hyvin monipuolinen työelämän kokemus ja josta on iän myötä pelkästään hyötyä. Samoin kielitaidosta, jonka olen oppinut asumalla muualla kuin pänttäämällä kirjoista. Olen osannut opiskella ja oppia minulle sopivalla tavalla, joka ei tarkoita istumista pulpetin ääressä hiljaa.
En arvosta ns normi-
Tämä. Adhd ei määrittele sun arvojasi. Jos arvosi ovat ettet petä niin Adhd ei saa sinua pettämään. Vaan sun omat päätökset.
No kerropa, 48, miten se ADHD-diagnoosi saa väkivaltaisen ihmisen hakeutumaan pitkiin terapioihin ja työstämään koko persoonansa uusiksi? Minun tuntemillani adhd-aikuisilla ovat monesti tippuneet ne viimeisetkin työkalut käsistä, eikä esimerkiksi duunia enää edes yritetä hakea, kun kaikki on niin hankalaa.
Se vanha kunnon uskoon tulo sen sijaan saattaa saada juopot ja pahoinpitelijät oikeasti muuttumaan vaikka sitten helvetin liekkien pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu mies yrittää päästä tutkimuksiin onko hänellä hoitamaton adhd, koska ihmissuhteet ja kaikki elämässä sekaisin. Raivokohtauksia, sarjapettämistä ja pakonomaista seksiaktiivisuutta, ahdistusta, ylisuorittamista töissä jne. Toivon, että diagnoosi ja apu löytyisi ja ettei julkisella siihen menisi kauaa aikaa.
Hoitamaton ADHD? Siitäkö tuo kaikki johtuukin? Oletteko te näin typeriä. Ihminenkö pettää ja tuhoaa johtuen esim. tästä ADHD:sta? Kidding me seriously?
Nuo ovat tyypillisiä ADHD-oireita, vaikka se sinua kuinka kiukuttaisi. Ei diagnoosi oikeuta noihin, eikä diagnoosi ole koko persoona joka myös vaikuttaa siihen kuinka pitkälle menee impulsikontrollin puutteessaan.
Usein diagnoosi auttaa noihin haitallisiin toimintamalleihin kun saa ohja
Ei mikään diagnoosi auta, jos ihminen on väkivaltainen ja epäluotettava. Auttaa ainoastaan ihmisen oma halu muutokseen. Itse laskisin enemmän vaikka uskoon tulon kuin ADHD-diagnoosin varaan.
Ei diagnoosi välttämättä auta, mutta ilman diagnoosia ei oikein ole mahdollisuuttakaan muuttua. Täytyy tietää, mistä oma käytös johtuu, että sitä käytöstä voisi saada muutettua.
Vierailija kirjoitti:
Ferritiini, kilpirauhanen, sähköallergia, hysteria, melankolia ja nyt uusimpana adhd. Kapitalismi tarjoaa jokaiselle sopivan vaivan ja lääkkeen, ja helpotus on taattu, kunnes tarvitaan seuraava.
Ihmisenä eläminen on kyllä vaikeaa. Me olemme kädellisiä nisäkkäitä, joiden aivot ja keho ei ole täysin sopeutunut siihen elämäntapaan, joka olisi lajityypillisesti paras. Ihmisen pitää loputtomiin kouluttautua ja nykyään hankkia myös terapiaa ollakseen kelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ikäisesi adhd. Saanut diagnoosin reilut kymmenen vuotta sitten. Luin hämmästyneenä tuntojasi "menetetystä elämästäsi" ja adhd:n aiheuttamista vaikeuksista. Mitäs, jos listaat myös ne hyvät puolet?
On minullakin ollut vaikeuksia, kurjuutta, ihmissuhdeongelmia, epäonnistumista, ahdistusta jne, mutta myös hirveästi iloa siitä, että uskallan ja teen. Hakenut apua aina, siis jo teininä, ongelmiini ja osannut järkeni kanssa pohtia ovatko muut pelkästään oikeassa minun suhteeni. Ja kaikki äkilliset ratkaisuni vaihtaa työpaikkaa, ammattia, muuttaa muualle, ovat aina osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi elämää kokiessani. Minulla on hyvin monipuolinen työelämän kokemus ja josta on iän myötä pelkästään hyötyä. Samoin kielitaidosta, jonka olen oppinut asumalla muualla kuin pänttäämällä kirjoista. Olen osannut opiskella ja oppia minulle sopivalla tavalla, joka ei tarkoita istumista pulpetin ääressä hiljaa.
En arvosta ns normi-
Kiitos, oikeasti, todella fiksu kirjoitus ja antoi kulman ajatella asiaa eri tavalla. En ehkä sanonut aloituksessa tarpeeksi selvästi, että en pidä omista ajatuksistani. Ymmärrän kyllä hyvin että katkeruus ei ole koskaan auttanut ketään ja siksi tätä reaktiota olen pelästynytkin. Mulle asia on täysin uusi ja olin jo aikaa sitten menettänyt uskoni että olisi mahdollista selvittää "mikä minussa on vialla". Olen elänyt yli 50 vuotta ymmärtämättä itseäni ja lukuisat ongelmat ovat syöneet itsetuntoa pahasti. Vaikka olen diagnoosin jälkeen edelleen sama ihminen, niin jo pelkästään tieto oli valtava helpotus ja tiedän nyt paremmin miten toimia.
Sain kirjoituksestasi paljon mietittävää ja positiivista katsantokantaa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän määrän katkeruutta näyttää aiheuttavan ADHD-diagnoosi mielenterveysongelmaisissa. Ymmärrän tämän. On kova paikka, jos samankaltaisista oireista toinen paranee ja itsellä ei vastaavaa mahdollisuutta ole.
Ap:n tapaan oma ADHD-diagnoosini oli ihme. Se muutti ihan koko elämän kertaheitosta.
Jos kirjoittajien mielestä ADHD on huuhaata, lääkkeet placeboa niin lopulta... mitä sitten? Jos vaikka näin olisikin, niin omalla kohdallani ne muuttivat ahdistuneen vätyksen hyväntuulisesksi ja työssään menestyväksi ammattilaiseksi. Mulle on oikeestaan ihan sama onko pilleri sitten sokeria vai metyylifenidaattia, muutos kuitenkin tapahtui.
Toisaalta onko se kovin kaukaa haettua jos aivoissa on todistetusti esiintyvä toimintahäiriö ja väärin toimiva mekanismi ja jonka korjaamalla tilanne muuttuu? On aika typerää verrata tilannetta esim "hysteriaan".
Itä-Suomessa jopa joka viides poika syö ADHD-lääkkeitä. Ehkä se on sinusta hieno juttu vaikka kyseessä olisi plasebo-vaikutus. Mutta näiltä lapsilta ovat tietyt ammatit loppuiäksi pois suljettuja, ja ADHD-identiteetti ei välttämättä voimauta heitä vaan saattaa päinvastoin johtaa alisuoriutumiseen. Onko se reilua?
Kuinka paljon uskot Itä-Suomen pojille olevan apua siitä, että netissä kiukutellaan diagnoosin saaneille aikuisille, joille on ollut apua lääkityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän määrän katkeruutta näyttää aiheuttavan ADHD-diagnoosi mielenterveysongelmaisissa. Ymmärrän tämän. On kova paikka, jos samankaltaisista oireista toinen paranee ja itsellä ei vastaavaa mahdollisuutta ole.
Ap:n tapaan oma ADHD-diagnoosini oli ihme. Se muutti ihan koko elämän kertaheitosta.
Jos kirjoittajien mielestä ADHD on huuhaata, lääkkeet placeboa niin lopulta... mitä sitten? Jos vaikka näin olisikin, niin omalla kohdallani ne muuttivat ahdistuneen vätyksen hyväntuulisesksi ja työssään menestyväksi ammattilaiseksi. Mulle on oikeestaan ihan sama onko pilleri sitten sokeria vai metyylifenidaattia, muutos kuitenkin tapahtui.
Toisaalta onko se kovin kaukaa haettua jos aivoissa on todistetusti esiintyvä toimintahäiriö ja väärin toimiva mekanismi ja jonka korjaamalla tilanne muuttuu? On aika typerää verrata tilannetta esim "hysteriaan".
Itä-Suomessa jopa joka viides poika syö ADHD-lääkkeitä. Ehkä se on sinusta hieno juttu vaikka kyseessä olisi plasebo-vaikutus. Mutta näiltä lapsilta ovat tietyt ammatit loppuiäksi pois suljettuja, ja ADHD-identiteetti ei välttämättä voimauta heitä vaan saattaa päinvastoin johtaa alisuoriutumiseen. Onko se reilua?
Mitä tekemistä tuolla on näiden aikuisena diagnoosin saaneiden kanssa? Eikö kellään pitäis diagnosoida ADHD:ta, jos sitä jossain ylidiagnosoidaan?
Vierailija kirjoitti:
No kerropa, 48, miten se ADHD-diagnoosi saa väkivaltaisen ihmisen hakeutumaan pitkiin terapioihin ja työstämään koko persoonansa uusiksi? Minun tuntemillani adhd-aikuisilla ovat monesti tippuneet ne viimeisetkin työkalut käsistä, eikä esimerkiksi duunia enää edes yritetä hakea, kun kaikki on niin hankalaa.
Se vanha kunnon uskoon tulo sen sijaan saattaa saada juopot ja pahoinpitelijät oikeasti muuttumaan vaikka sitten helvetin liekkien pelosta.
No kerropa, 48, miten se ADHD-diagnoosi saa väkivaltaisen ihmisen hakeutumaan pitkiin terapioihin ja työstämään koko persoonansa uusiksi? Minun tuntemillani adhd-aikuisilla ovat monesti tippuneet ne viimeisetkin työkalut käsistä, eikä esimerkiksi duunia enää edes yritetä hakea, kun kaikki on niin hankalaa.
Se vanha kunnon uskoon tulo sen sijaan saattaa saada juopot ja pahoinpitelijät oikeasti muuttumaan vaikka sitten helvetin liekkien pelosta.
Ihanko oikeasti minun pitäisi alkaa kertomaan aikuiselle ihmiselle mitä hyötyä oikesta diagnoosista on? Sama kun kysyisi mitä hyötyä on jalkansa murteneelle siitä, että murtuma todetaan.
Lisäksi, tuo sinun lähipiirimutuilu ei kuulosta kovin uskottavalta. Otanta ei yksinkertaisesti voi olla riittävän iso, jotta voisit tehdä siitä yhtään mitään yleistyksiä. ADHD on kuitenkin vain n. 3 % aikuisväestöstä, joten ylipäätäään se, että tunnet useamman ADHD-aikuisen on hyvin poikkeavaa.
Siis voisitteko keskittyä niihin asioihin jo kotona? Tässähän ehtii Suomi kuolla kun yritetään diagnosoida.
Olen melko varma, että äidilläni on myös ADHD. Hän on pian 60v, ja koko elämä ollut levotonta. Kärsii myös ahdistuksesta, jota purkaa lapsiinsa. Harmi että on yrittänyt ratkaista ongelmiaan alkoholilla, nimittäin hän ei pääse tutkimuksiin niin kauan kun juo. Lisäksi meistä neljästä lapsesta kaksi on nepsyjä (en minä) ja ihan samanlaisia koheltajia kuin äiti. Onneksi mulla on neuronormaali isä, joka piti arjen kasassa.
Alue: Aihe vapaa
Ja 40 siis ohiksena.