Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan oikeassa elämässä nähnyt tällaista vihaa, asioiden oikomista ja syyllistämistä. Hyvä aihe, mutta ei tällä palstalla voi keskustella mistään näemmä.

Miksi sinä syyllistyt näistä kommenteista?

Mitä jos molemmat haluaa lapset, onko mahdollista edes saada lapsia vain omaan kotiinsa niin että toisen luona vierailevat,eivät asu?

En halua joka toisen viikon sinkkuelämää, haluan nähdä lapsiani aina kun mahdollista. Mitä jos toisella samat ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monelle lapselle voi olla ahdistavaa, että ei ole oikeasti kotia, jonne hän voisi mennä, vaan pompotetaan vanhemmalta toiselle.

Monella erolapsella on kaksi oikeaa kotia, joihin hän voi mennä.

Joku toi esimerkin mökistä ja kaupunkikodista. Siinä on hyvä pointti. Ei se kahden kodin välillä liikkuminen olekaan välttämättä kamalaa, vaan voi olla myös antoisaa. Kumpikin koti on erilainen ja voi olla hyvinkin rakas. Ja samalla voi olla kivaa vaihtelua päästä tekemään juuri sen kodin juttuja joka toinen viikko. 

Eli eivät nämä asiat mustavalkoisia ole, vaikka  moni saakin selvästi suurta tyydytystä eroperheiden demonisoinnista, osa heistä siksi koska on itse vetänyt hampaat irvessä katkerana perhehel vetissä parhaat vuotensa. Ihmiset eroavat näiden mielestä elääkseen rietasta elämää ja juostakseen seksin perässä.

Tosiasiassa suurin osa eroaa, koska suhdetta ei saa enää mitenkään toimimaan, ja osa rohkenee erota huonosta suhteesta pohdittuaan eroa jopa vuosikymmeniä. 

Eroaminen on paras vaihtoehto silloin, kun se tarjoaa myös lapsille rauhallisemman ja onnellisimman kodin ja elämän. Kannattaa hyväksyä se, että useimmat eroavat syistä, jotka eivät näy ulkopuolisille, ja puntaroivat eroa todella pitkään. Tällöin typerintä mitä voi tehdä on suu vaahdossa esittää tietävänsä MITÄÄN toisten asioista ja tuomita eronneita tai luulla tietävänsä mitä heidän lapsensa ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen elää jossai lalalandiassa.

Ei vaan pitkä kokemus alan ammattilaisena antaa näkemyksen joka on oikea. Tässäkin ketjussa osassa kommentteja näkyy se että häpeä ja syyllisyys peitetään. Koska niitä tunteita ei vain kestetä kohdata.

Kyllä niitä kestetään ja voin kertoa, että niitä on ilman mitään Sinkkosiakin. Sinkkosen ehdotus on silti aivan todellisuudesta vieraantunut. Ei eronneiden pariskuntien taloudellinen tilanne mahdollista tuollaista eikä se edes ole mikään ero, jos edelleen jaetaan yhteinen koti. Ne kaikki ongelmat on siinä edelleen; yhteinen talous, kotityöt, mahdolliset riippuvuudet, uudet suhteet,,,

Sinkkonen voi hetken pysähtyä miettimään mitä ihmiset oikeasti käy erotessaan läpi. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ero on pahempi kriisi kuin puolison kuolema. Että palj

Miksi rakkaus lapseen kärsii jos ei ole rahaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistunein erojärjestely, johon olen törmännyt oli sellainen, että vanhemmat asuivat parin talon päässä toisistaan ja lapset saivat mennä kumpaan tahansa kotiin silloin kun itse halusivat.

Nämä vanhemmat tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei varmaan olisi muuten onnistunut.

Harva vaan tähän suostuu. Kun silloin se (oma!!) lapsi voi tulla milloin tahansa käymään. Kun mulla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.

Tämä on juurikin se syy. Ja tästä tulisi puhua huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä. Koska maamme erosta kärsimään joutuvien lasten elämänlaatua tulee parantaa. Jotta se tulevaisuus olisi heille parempi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole tätä ongelmaa, mutta luulisin, ettei tuollainen ole suurimmalle osalle realismia rahan takia. Yleensähän kumpikin vanhempi hankkii itselleen ja lapsilleen asunnon eli tällöin on kaksi asuntoa. Tuossa systeemissä on kolme: molempien "poikamiesboksi" ja yhteinen asunto lapsille: tämä ei liene taloudellista realismia suurimmalle osalle eroperheistä..

 

Miksi pitäisi olla kolme asuntoa?

Entäs, jos olisi pieni asunto, jossa kumpikin vanhempi  asuisi ne "lapsivapaat" viikot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monelle lapselle voi olla ahdistavaa, että ei ole oikeasti kotia, jonne hän voisi mennä, vaan pompotetaan vanhemmalta toiselle.

Monella erolapsella on kaksi oikeaa kotia, joihin hän voi mennä.

Joku toi esimerkin mökistä ja kaupunkikodista. Siinä on hyvä pointti. Ei se kahden kodin välillä liikkuminen olekaan välttämättä kamalaa, vaan voi olla myös antoisaa. Kumpikin koti on erilainen ja voi olla hyvinkin rakas. Ja samalla voi olla kivaa vaihtelua päästä tekemään juuri sen kodin juttuja joka toinen viikko. 

Eli eivät nämä asiat mustavalkoisia ole, vaikka  moni saakin selvästi suurta tyydytystä eroperheiden demonisoinnista, osa heistä siksi koska on itse vetänyt hampaat irvessä katkerana perhehel vetissä parhaat vuotensa. Ihmiset eroavat näiden mielestä elääkseen rietasta elämää ja juostakseen seksin perässä.

Tosiasia

Miksi asiaa tulisi hyssytellä. Laittaa maton alle tai halkopinon taakse. Sellaisen tavan aika oli menneinä vuosikymmeninä. Nyt ei enää ole. Vaan asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistunein erojärjestely, johon olen törmännyt oli sellainen, että vanhemmat asuivat parin talon päässä toisistaan ja lapset saivat mennä kumpaan tahansa kotiin silloin kun itse halusivat.

Nämä vanhemmat tulivat hyvin toimeen keskenään. Ei varmaan olisi muuten onnistunut.

Harva vaan tähän suostuu. Kun silloin se (oma!!) lapsi voi tulla milloin tahansa käymään. Kun mulla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa.

Niin. Kyllä aikuisellakin saa olla omaa aikaa, usko tai älä. Tai eronneella vaikka seksisuhteita. Asioista voi sopia, herranjumala.

Moikkasin kerran sinkkosta ja näytin peukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan oikeassa elämässä nähnyt tällaista vihaa, asioiden oikomista ja syyllistämistä. Hyvä aihe, mutta ei tällä palstalla voi keskustella mistään näemmä.

Miksi sinä syyllistyt näistä kommenteista?

En itse syyllisty. Miksi syyllistyisin? Olen itse erolapsi ja elänyt vuoroviikkosysteemissä. Lapseni kasvoivat ydinperheessä. 

 

Inhoan yleisesti tällaista uskomatonta syyllistämistä ja yksisilmäisyyttä. Jokainen tapaus on erilainen, jokainen lapsi on erilainen. Joillekin hyvä, joillekin huono systeemi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monelle lapselle voi olla ahdistavaa, että ei ole oikeasti kotia, jonne hän voisi mennä, vaan pompotetaan vanhemmalta toiselle.

Monella erolapsella on kaksi oikeaa kotia, joihin hän voi mennä.

Joku toi esimerkin mökistä ja kaupunkikodista. Siinä on hyvä pointti. Ei se kahden kodin välillä liikkuminen olekaan välttämättä kamalaa, vaan voi olla myös antoisaa. Kumpikin koti on erilainen ja voi olla hyvinkin rakas. Ja samalla voi olla kivaa vaihtelua päästä tekemään juuri sen kodin juttuja joka toinen viikko. 

Eli eivät nämä asiat mustavalkoisia ole, vaikka  moni saakin selvästi suurta tyydytystä eroperheiden demonisoinnista, osa heistä siksi koska on itse vetänyt hampaat irvessä katkerana perhehel vetissä parhaat vuotensa. Ihmiset eroavat näiden mielestä elääkseen rietasta elämää ja juostakseen seksin perässä.

Tosiasia

Moni myös eroaa siksi, kun nykyvanhempien vanhempien ikäluokka ei eronnut. Aika moni on saanut lapsena ja teininä kuunnella sitä vanhempiensa huutamista ja riehumista, nähnyt sitä katkeruutta, tai kylmyyttä kodissa jne. (vaikkei olisi riitojakaan, mutta koti voi olla ns. kylmä, jos vanhempien välillä ei ole rakkautta). Nämä ihmiset eivät halua lapsensa kasvavan sellaisessa kodissa, missä on vaikea hengittää. Ei se väärin ole. Parempi kaksi kotia hyvällä tunnelmalla kuin yksi, jossa on ahdistava tunnelma.

Japanissa eroperheissä lapset asuvat aina äidillään.

Päivän kysymys, mistä sosiaalisista ongelmista Japani tunnetaan?

Hikokomori? Harakiri?

Vierailija kirjoitti:

Entisenä eroperheen lapsena täysin samaa mieltä Sinkkosen kanssa.

Aivan perseestä reissata lapsuus kahden kodin väliä heittopussina.

Eronneena yhteishuoltajana meillä on ainakin toiminut.

Omat eivät eronneet koska ei ole ollut tapana. V...u mikä helvetti. Olemme antaneet lapsillemme sen mitä en minä ainakaan omiltani saanut eli turvallisen lapsuuden rakastavat ja tukevat vanhemmat.

Sinkkonen voi mennä vaikka Lauerman, coelhon ja fyyrmannin kanssa poikien saunaan.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan oikeassa elämässä nähnyt tällaista vihaa, asioiden oikomista ja syyllistämistä. Hyvä aihe, mutta ei tällä palstalla voi keskustella mistään näemmä.

Totuus sattuu, minä jätän tämän nyt tähän alkoi mennä sivuraiteelle.

Itse vastaatte jossakin vaiheessa kaikesta mitä tuli tehtyä ja mitä jätitte tekemättä.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole koskaan oikeassa elämässä nähnyt tällaista vihaa, asioiden oikomista ja syyllistämistä. Hyvä aihe, mutta ei tällä palstalla voi keskustella mistään näemmä.

Miksi sinä syyllistyt näistä kommenteista?

En itse syyllisty. Miksi syyllistyisin? Olen itse erolapsi ja elänyt vuoroviikkosysteemissä. Lapseni kasvoivat ydinperheessä. 

 

Inhoan yleisesti tällaista uskomatonta syyllistämistä ja yksisilmäisyyttä. Jokainen tapaus on erilainen, jokainen lapsi on erilainen. Joillekin hyvä, joillekin huono systeemi.

 

Tilastot kertovat heppoisten erojen vaikutuksista lapsiin pitkällä aikavälillä karua kieltään. Mutta sehän ei nykypäivän hetkessä eläviä hedonistisia jopa sarjaeroajia kiinnostele yhtään. Koska kokemusten haku ja loputon intohimon ja huuman jahtaaminen on kaikista tärkeintä heille.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole tätä ongelmaa, mutta luulisin, ettei tuollainen ole suurimmalle osalle realismia rahan takia. Yleensähän kumpikin vanhempi hankkii itselleen ja lapsilleen asunnon eli tällöin on kaksi asuntoa. Tuossa systeemissä on kolme: molempien "poikamiesboksi" ja yhteinen asunto lapsille: tämä ei liene taloudellista realismia suurimmalle osalle eroperheistä..

Voihan vanhemmat asua siinä "poikamiesboksissakin" vuoroviikoin, ei yhtä aikaa. Siten on käytössä kaksi asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monelle lapselle voi olla ahdistavaa, että ei ole oikeasti kotia, jonne hän voisi mennä, vaan pompotetaan vanhemmalta toiselle.

Monella erolapsella on kaksi oikeaa kotia, joihin hän voi mennä.

Joku toi esimerkin mökistä ja kaupunkikodista. Siinä on hyvä pointti. Ei se kahden kodin välillä liikkuminen olekaan välttämättä kamalaa, vaan voi olla myös antoisaa. Kumpikin koti on erilainen ja voi olla hyvinkin rakas. Ja samalla voi olla kivaa vaihtelua päästä tekemään juuri sen kodin juttuja joka toinen viikko. 

Eli eivät nämä asiat mustavalkoisia ole, vaikka  moni saakin selvästi suurta tyydytystä eroperheiden demonisoinnista, osa heistä siksi koska on itse vetänyt hampaat irvessä katkerana perhehel vetissä parhaat vuotensa. Ihmiset eroavat näiden mielestä elääkseen rietasta elämää

 

Kuinka moni? Älä yleistä omaan kokemukseesi vedoten.

En minä voisi hylätä lapsia, ehkä se on tietynlainen elämäntehtävä huolehtia niistä.

Vierailija kirjoitti:

En minä voisi hylätä lapsia, ehkä se on tietynlainen elämäntehtävä huolehtia niistä.

Moni hylkää. Eikä edes opi teoistaan.

Ihan sama missä ne pennut asuu kunhan heillä on hyvin asiat itsessään ja koko elämässään.

Keep it simple stupidos.