Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Tiedän kaksi nelikymppistä eronnutta siskoa, joilla kummallakin on lapsia. Molemmat ovat löytäneet uuden miehen, joilla yllätys, yllätys on myöskin lapsia. Kaikki lapset ovat vuoroviikoin biologisilla vanhemmillaan. Vuorot on jaettu siten, että omat lapset ja kumppanin lapset ovat samaan aikaan äideillä. Kun viikko on ohi, lapset lähetetään pois ja uusiopari voi keskittyä toisiinsa. Tuntuu surulliselta, että biologisilla lapsilla ei ole enää yhtään viikkoa äitiään ilman noita vieraita lapsia. Lapset ovat eri ikäisiä ja eri sukupuolta, joten kahnausta syntyy vähän väliä. 

Sinkkonen on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi nelikymppistä eronnutta siskoa, joilla kummallakin on lapsia. Molemmat ovat löytäneet uuden miehen, joilla yllätys, yllätys on myöskin lapsia. Kaikki lapset ovat vuoroviikoin biologisilla vanhemmillaan. Vuorot on jaettu siten, että omat lapset ja kumppanin lapset ovat samaan aikaan äideillä. Kun viikko on ohi, lapset lähetetään pois ja uusiopari voi keskittyä toisiinsa. Tuntuu surulliselta, että biologisilla lapsilla ei ole enää yhtään viikkoa äitiään ilman noita vieraita lapsia. Lapset ovat eri ikäisiä ja eri sukupuolta, joten kahnausta syntyy vähän väliä. 

Kyllä aina perheeseen on tullut uusia jäseniä leskivanhenpien avioiduttua uudelleen jne. Sellaista se on, ja tekee hyvää sopeutua ja oppia että maailma ei pyöri itsen ympärillä.

En olisi tykännyt lapsena. Mieluummin olisin halunnut jäädä syntymättä. Minulle sopi ainoastaan turvallinen kasvuympäristö.

Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuisi joka perjantai pakata kamat ja muuttaa toiseen paikkaan ja siis ihan joka viikko. Olen eroperheestä itsekin ja sain asua äitini luona ja siellä oli kotini  ja isääni sain nähdä niin paljon kuin halusin ja käydä hänen luonaan. Jos lapsia tehdään niin kyllä heidän etu on myös ensisijainen.

Vuoroviikot on ihan hyvä ratkaisu jos ne toimii. 

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Tämä. Meillä on eksän kanssa ihan asialliset välit, asuu 10-15min kävelymatkan päässä. Pienet lapset käy isänsä luona pari kertaa viikossa, yhden kerran päiväseltään niin että tulevat kotiin nukkumaan ja sitten yhden yön viikossa, yleensä pe-la yö, mutta lomilla vaihdellaan.

Joutuuhan sitä vähän eksän kanssa vuorovaikuttamaan, mutta lapsilla on silti vain yksi selkeä koti ja silti läheiset välit molempiin vanhempiin. Varmaan ollaan poikkeus muutenkin, kun joskus vietetään aikaa edelleen koko perheenä esim. ex vie meidät kaikki uimaan, kun minulla ei ole autoa ja lapset siitä tykkää. Isä saa ylimääräistä

Mies harjoitti väkivaltaa sinua kohtaan ja kävi käsiksi kun vaadit häntäkin osallistumaan lastenhoitoon?? Ihme että edes puhut koko äijälle. Tai no kai se on pakko koska lapset mutta hyi olkoon mikä mies.

Onhan se  järkyttävää lapsen seilata kotien väliä. Aikuisten takia.  Eroja tulee, sille ei voi mitään, mutta  lapsi ei saa olla se, jota heitellään.

"Tämä. Meillä on eksän kanssa ihan asialliset välit, asuu 10-15min kävelymatkan päässä. Pienet lapset käy isänsä luona pari kertaa viikossa, yhden kerran päiväseltään niin että tulevat kotiin nukkumaan ja sitten yhden yön viikossa, yleensä pe-la yö, mutta lomilla vaihdellaan.

Joutuuhan sitä vähän eksän kanssa vuorovaikuttamaan, mutta lapsilla on silti vain yksi selkeä koti ja silti läheiset välit molempiin vanhempiin. Varmaan ollaan poikkeus muutenkin, kun joskus vietetään aikaa edelleen koko perheenä esim. ex vie meidät kaikki uimaan, kun minulla ei ole autoa ja lapset siitä tykkää. Isä saa ylimääräistä aikaa lasten kanssa, ja lapset ei kärsi ja äitikin hyötyy kun pääsee joskus pois kotoa.

Joku sanoo varmaan, että miksi piti erota sitten kun "homma toimii". No, kun mies ihastui toiseen ja luultavasti pettikin, ja oli sitä eroa tehty jo pitkään ennen tätäkin. Pariterapiat jo käyty, ei auttanut. Paljon riitoja ja lähisuhdeväkivaltaakin (miehen puolelta minua kohtaan), jotka on nyt kokonaan poissa, kun ei enää tarvi riidellä kuka hoitaa lapsia ja tapella vapaa-ajasta tai epätasaisesta kotitöiden jakautumisesta. Molemmat saa vapaa-aikaa (isä luonnollisesti enemmän), ei tarvi riidellä kun ei olla saman katon alla, ei tarvi pelätä että kukaan käy käsiksi sen takia että halusit toisenkin osallistuvan, ja itse asiassa nyt lapset saa viettää enemmän aikaa isänsä kanssa kuin silloin kun isä asui vielä saman katon alla kolmantena huollettavana. Minun näkökulmastani isäsuhde on lapsilla parantunut ja vaikka tosiaan haittana on se, että nyt ei pääse oikein mihinkään ilman sitä autoa jos ei eksältä kyytiä erikseen kysy, niin ei se auto ehkä nyt kuitenkaan voi olla se ainoa syy yhdessä pysymiseen, etenkin kun vastineeksi tuli niin paljon huonoa."

Tämä toimii molemmille, koska naiset haluavat lapsia (ei siis kaikki mutta tiedätte mitä tarkoitan) mutta ei naisia voisi kiinnostaa veetuakaan hoitaa aikuista aviomiestä kuin avutonta lasta. Miehet sen sijaan haluaa jälkeläisiä vain jotta voivat sanoa ja esitellä muille että heillä on jälkeläisiä, jotta voivat näyttää että ovat saavuttaneet elämässä jotain, ei niitä kiinnosta veetuakaan hoitaa niitä tai yhteistä kotia.

Olen pahoillani väkivallasta mitä koit. Exäsi on kuvottava.

Meillä teini haluaisi vuoroviikot, ja äitinsä haluaisi myös vuoroviikot, mutta ei suostu rahojen järjestelyyn toisella tavalla, vaan minun pitäisi pitää poikas joka toinen viikko, ja hänelle menisi silti pussistani rahat ja lapsilisä. Ikävä kyllä minulla ei ole varaa viikko-viikkojärjestelyyn, eikä hänellä ole halua siihen että poika muuttaisi luokseni kokonaan, tai että muuttaisi luokseni ja sitten pidettäisiin se viikko-viikko jolloin hän maksaisi minulle saman mitä minä nyt hänelle ja minä saisin lapsilisät. Ikävää, muttaa näin tämä nyt vain on

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi nelikymppistä eronnutta siskoa, joilla kummallakin on lapsia. Molemmat ovat löytäneet uuden miehen, joilla yllätys, yllätys on myöskin lapsia. Kaikki lapset ovat vuoroviikoin biologisilla vanhemmillaan. Vuorot on jaettu siten, että omat lapset ja kumppanin lapset ovat samaan aikaan äideillä. Kun viikko on ohi, lapset lähetetään pois ja uusiopari voi keskittyä toisiinsa. Tuntuu surulliselta, että biologisilla lapsilla ei ole enää yhtään viikkoa äitiään ilman noita vieraita lapsia. Lapset ovat eri ikäisiä ja eri sukupuolta, joten kahnausta syntyy vähän väliä. 

En ikinä vanhempana suostuisi tuohon että lapseni ei koskaan olisi kanssani ilman vieraita puolisoni lapsia!! Kuka tuollaista tekee 😕

Ihanaa sarkasmia :)

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen unohtaa, että nyt "kaikki naiset ovat ihania" aikakaudella ero ja useat eri miehet ovat välttämätön osa naiseksi kasvua. Naiseus ja seksuaalisuus menee ilman muuta kaiken edelle. "Oma kepeä aika" on itseisarvo.

Ihanaa sarkasmia ;)

Vierailija kirjoitti:

Onhan se  järkyttävää lapsen seilata kotien väliä. Aikuisten takia.  Eroja tulee, sille ei voi mitään, mutta  lapsi ei saa olla se, jota heitellään.

Eli jompkumpi on joka toinen vl vanhempi, sekö hyvä? Eikä oo varaa pitää ylimääräistä kotia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se  järkyttävää lapsen seilata kotien väliä. Aikuisten takia.  Eroja tulee, sille ei voi mitään, mutta  lapsi ei saa olla se, jota heitellään.

Meillä ei ollut tapaamisia mustaa valkoisella. Poika seilasi kahden kodin välillä ja näytti mielellään menevän isälleen. Siellä oli puolison 2 lasta ja yhteisiä siunaantui 3. Itse sain vapaata ja tuli tarpeeseen. Suurin piirtein puolet ja puolet.

Vierailija kirjoitti:

En olisi tykännyt lapsena. Mieluummin olisin halunnut jäädä syntymättä. Minulle sopi ainoastaan turvallinen kasvuympäristö.

En oo joutunut edes miettimään koska ehjä perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikot on ihan hyvä ratkaisu jos ne toimii.

Omalla viikolla hoitelee suhdetoimintaa, kuntoilua jne.

Herra Snkkonen ei nyt ole ymmärtänyt sitä asiaa, että ero voi johtua myös siitä, ettei vanhemmat tule toimeen keskenään. Silloin on vaikea sopia mistään asioista, eikä minun exäni kanssa ainakaan pystynyt sopimaan yhtään mitään, koska hän oli katkera, ilkeä, teki kiusaa ja yritti määräillä eron jälkeen. Sitä kesti ainakin 1,5 vuotta tuota pahinta aikaa, kun hänelle ei mennyt tietoisuuteen asti, että hänellä ei ole määräämisoikeutta minun elämääni enää eron jälkeen.

Ilkeily oli monenlaista: haukkumista, vähättelyä, ivaa. Joskun tuli myöhällä viestejä, joissa vihjailtiin, että mielenterveyteni horjuu. Siinä sitten yön mietti, minne se aikoo siitä ilmoittaa ja joudunko omalla kustannuksellani hankkimaan todistuksen, että pääkoppa on terve. Pelottelua siis. En saanut myöskään kaikkia tavaroitani, jotka minulle kuului. Esim. äidiltä 30-vuotislahjaksi saamani taulu jäi hänelle, enkä ymmärrä, mitä hän sillä edes teki. Se oli teetetty minulle lahjaksi, siinä oli maalaukseen laitettu elementtejä minun lapsuudenmaisemista, ei hänen. Noin 1,5 vuotta erosta se taulu putkahti ovelle ja hän oli jo väittänyt, että olen kuvitellut, ei hän sellaista taulua muista eikä ole nähnyt. Siellähän se oli meidän makuuhuoneen seinällä, mistä hän oli sen mukaansa varastanut muuttaessaan.

Tuollainen ihminen ei pysty sopimaan lasten asioista. Lisäksi kun on itsepäinen, ikimaailmassa ei ego anna myöten, että  hän olisi etä-vanhempi. Luulen, että vuoroviikkosysteemiin ihmisiä ajaa se, että eivät enää tule toimeen ja siksi ollut pakko erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun MINÄ olen tärkein. Miten MINÄ jaksan. Lapseni kyllä joutaa menemään paikasta toiseen. T. Moderni deittaileva äiti 48

.

äiti?

 

Poika?

Sinkkonen menneen talven lumia. Eiköhän vanhemmat osaa hoitaa asian.