Naiset, mitä te haluatte parisuhteelta? Vaimoni haluaa erota ja meillä ei kuulemma ole ollut parisuhdetta enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on tietysti yksi asia. Jos sitä on, niin se ei ole tyydyttävää. Sitäkin isompi asia on emotionaalinen yhteys. Tai miesvauva, joka ei ole aloitekykyinen missään kotiin tai yhteiseen tekemiseen tai vaimon huomioimiseen liittyen. Räplää kännykkää, katsoo televisiota, ei pysty keskustelemaan mistään jne. Syitä voi olla paljonkin, mutta jossain vaiheessa niitä ei jaksa enää opettaa miehelle, kun aikaa on kulunut jo liikaa

Miksi kukaan aloittaa parisuhteen aloite- ja keskustelukyvyttömän miesvauvan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies menee myös täysin mykäksi, jos tuon esiin ongelmia. Sulkeutuu kuin simpukka ja muuttuu aivokuolleeksi koomapotilaaksi. Mikä luonnollisesti pahentaa tilannetta. 

On ollut pitkä tie hyväksyä, että se on hänelle joku puolustusmekamismi. Minulla oli 22 vuotta periaate, että en tule ikinä uhkailemaan erolla. Jouduin arvioimaan tämän uudelleen, kun huomasin, että ystävien liitot alkoivat hajoilla ja kuvio on aina sama. Toinen puhuu ja puhuu. Toinen on mykkä ja vilpittömän hämmästynyt, miten tästä ero tuli, kun kaikki oli hyvin.

Olen ihan rautalangasta vääntänyt, mitä odotan, minkä olen valmis hyväksymään, vaikka en tykkää ja mitä en tule katsomaan kovin pitkään. Piirsin prosessikartan. Yritin tehdä asiat niin konkreettisiksi kuin ikinä voin. Esim kolmena viikonloppuna neljästä oletan, että treenaamme yhdessä. Kun kerron työpäivästäni, hänen täytyy jaksaa kuu

Tuolloin (kiviseinänä) ei ehkä vaan pidä kumppanistaan jostain syystä (alusta asti joku asia on vsivannut) ja inhoaa itseään koko tilanteessa olemisesta, mutta ei ole osannut pelastautua ja samalla pelastaa kumppaniaan. Tuo inho tms on välissä niin että normaalit ihmistaidot ja resilienssi ei toimi, jos toinen on vieressä, tuijottaa ja puhuu.

N37

Tyypillinen kuvio:



1. Nainen juoksee juoksunsa, eli viettää aikaa itsevarmojen ottajamiesten kanssa, joita hän joutuu miellyttämään pitääkseen miehet parisuhteessa viikkoja tai kuukausia. Nainen vannoo ettei koskaan enää miestä.



2. Perhekuumeen iskiessä nainen tajuaa tavismiehen olevan hyvä. Seura pikaromanssi, miehen ollessa innoissaan kun hän löysi naisen.



3. Suhteessa edetään naisen ehdoilla. Nainen saa häänsä, unelmakotinsa ja lapset nopeammassa aikataulussa kuin mies haluaisi.



4. Nainen keskittyy pesänrakentamiseen. Nainen lihoo, leikkauttaa kouvolatukan, seksi kiinnostaa kausittain mutta ei säännöllisesti kuten miestä, ja usein tarvitaan lahjomista tyyliin koti tip top, ravintola, hylpylä, hotelli, jne. Naisen ei ole koskaan tarvinnut miettiä tavismiehen tarpeita, eikä hän tee sitä nytkään. Miehen tarpeet ovat tyhmiä, itsekkäitä ja lapsellisia.



5. Mies muuttuu käveleväksi työkalupakiksi joka saa arvonsa rakentamisesta. Oli se sitten rahan tienaamista tai talon korjaamista. Pakopaikaksi muodostuu autotalli, jossa mies saa puuhailla edes jotain omia tyhmiä ja lapsellisia juttuja.



6. Nainen alkaa ihmettelemään, että minne se emotionaalinen yhteys katosi? Nyt tekisikin mieli istuskella takan ääressä kun mies silittää päätä. Seksikin alkaisi taas kiinnostamaan, miksei mies oli himokkaana kimpussa?



7. Nainen ottaa eron ja vannoo (taas) ettei koskaan enää miestä. Mutta sitten Tinderistä löytyy kohdassa 1 mainittu eronnut itsevarma ottajamies, joka suostuu naisen kanssa panosuhteeseen. Nainen löytää itsensä uudestaan. Kunnes asunnossa alkavat paikat repsottamaan, ja tarvittaisiinkin uutta kohdan 2 miestä vanhan tilalle...



 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen kuvio:



1. Nainen juoksee juoksunsa, eli viettää aikaa itsevarmojen ottajamiesten kanssa, joita hän joutuu miellyttämään pitääkseen miehet parisuhteessa viikkoja tai kuukausia. Nainen vannoo ettei koskaan enää miestä.



2. Perhekuumeen iskiessä nainen tajuaa tavismiehen olevan hyvä. Seura pikaromanssi, miehen ollessa innoissaan kun hän löysi naisen.



3. Suhteessa edetään naisen ehdoilla. Nainen saa häänsä, unelmakotinsa ja lapset nopeammassa aikataulussa kuin mies haluaisi.



4. Nainen keskittyy pesänrakentamiseen. Nainen lihoo, leikkauttaa kouvolatukan, seksi kiinnostaa kausittain mutta ei säännöllisesti kuten miestä, ja usein tarvitaan lahjomista tyyliin koti tip top, ravintola, hylpylä, hotelli, jne. Naisen ei ole koskaan tarvinnut miettiä tavismiehen tarpeita, eikä hän tee sitä nytkään. Miehen tarpeet ovat tyhmiä, itsekkäitä ja lapsellisia.



5. Mies muuttuu kävelev

Niin. Koska ei olla aitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen kuvio:



1. Nainen juoksee juoksunsa, eli viettää aikaa itsevarmojen ottajamiesten kanssa, joita hän joutuu miellyttämään pitääkseen miehet parisuhteessa viikkoja tai kuukausia. Nainen vannoo ettei koskaan enää miestä.



2. Perhekuumeen iskiessä nainen tajuaa tavismiehen olevan hyvä. Seura pikaromanssi, miehen ollessa innoissaan kun hän löysi naisen.



3. Suhteessa edetään naisen ehdoilla. Nainen saa häänsä, unelmakotinsa ja lapset nopeammassa aikataulussa kuin mies haluaisi.



4. Nainen keskittyy pesänrakentamiseen. Nainen lihoo, leikkauttaa kouvolatukan, seksi kiinnostaa kausittain mutta ei säännöllisesti kuten miestä, ja usein tarvitaan lahjomista tyyliin koti tip top, ravintola, hylpylä, hotelli, jne. Naisen ei ole koskaan tarvinnut miettiä tavismiehen tarpeita, eikä hän tee sitä nytkään. Miehen tarpeet ovat tyhmiä, itsekkäitä ja

Niin. Itselleni herää kysymys, miko miehessä naiseen ylipäätään vetosi? Suuri osa parisuhteista vaikuttaa sellaisilta, että ilman naisen tarvetta perustaa perhe, parisuhdetta ei olisi koskaan syntynyt.

 

Sitä kutsutaan hyväksikäytöksi. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

En pysty enää ihailemaan, kunnioittamaan, luottamaan. Mies ei tuo mitään lisäarvoa. Ei kivaa, ei yhteyttä. Turvattomuus ja luottamuksen puute. Mies ei pysty tarjoamaan mitään turvaa minulle. Minä hoidan kaiken ja kannattelen miestä kuin kolmatta lasta.

Sama täällä! Vain ja ainoastaan jos itse hyötyy, niin silloin tekee jotain tai huomioi minua, muutoin ei! Ja mikä pahinta, kun on vailla s e x niin kyllä kiehnää ja huomioi mutta se loppuu kuin seinään sen hetken jälkeen :(

Alkaa tosissaan ärsyttää. Puheet menee kuuroille korville vaikka selkeästi sanon: haluaisin että osoitat välittäväsi, haluaisin että olisit KIINNOSTUNUT minusta ja minun asioista. Mutta EI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa viitseliäs. Mä joskus kauan aikaa sitten sanoin miehelleni, että mun täytyy pystyä ihailemaan häntä (kun nyt tuon ihailun otti joku puheeksi). Tuonkaltainen käytös tappaisi sen ihailun ja sen myötä tunteet, myös halun, aika äkkiä. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia. Meilläkin on lapsi jo aikuinen, kieltämättä asetelmat muuttuivat (paljon parempaan!) sen myötä.

Hui! Tuo on kuin suoraa redpilliläisten tarinoista. 

Ok, niistä en tiedä. Eivätkös nämä ole niitä statuksesta ja resursseista jankuttavia vihaisia nuoria miehiä kovin kaukana tällaisen nykyään keski-ikäisen tamperelaistädin elämästä. Mainittakoon, että ne miehessä ihailemani ominaisuudet ovat aina olleet empatia, moraali ja reiluus, ja nehän eivät katoa mihinkään ajan myötä. Mun prinssini karautti elämääni valkealla Micralla, jossa oli vaaleanpunaiset vanteet, ja sitten karautettiin yhdessä auringonlaskuun, muutaman mutkan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on tietysti yksi asia. Jos sitä on, niin se ei ole tyydyttävää. Sitäkin isompi asia on emotionaalinen yhteys. Tai miesvauva, joka ei ole aloitekykyinen missään kotiin tai yhteiseen tekemiseen tai vaimon huomioimiseen liittyen. Räplää kännykkää, katsoo televisiota, ei pysty keskustelemaan mistään jne. Syitä voi olla paljonkin, mutta jossain vaiheessa niitä ei jaksa enää opettaa miehelle, kun aikaa on kulunut jo liikaa

Miksi kukaan aloittaa parisuhteen aloite- ja keskustelukyvyttömän miesvauvan kanssa?

Moni mies muuttuu keski-iässä tällaiseksi. Siksi eivät löydä uutta eron jälkeen ja sekin on naisen vika, kun ei tällaiselle tarjoudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on tietysti yksi asia. Jos sitä on, niin se ei ole tyydyttävää. Sitäkin isompi asia on emotionaalinen yhteys. Tai miesvauva, joka ei ole aloitekykyinen missään kotiin tai yhteiseen tekemiseen tai vaimon huomioimiseen liittyen. Räplää kännykkää, katsoo televisiota, ei pysty keskustelemaan mistään jne. Syitä voi olla paljonkin, mutta jossain vaiheessa niitä ei jaksa enää opettaa miehelle, kun aikaa on kulunut jo liikaa

Miksi kukaan aloittaa parisuhteen aloite- ja keskustelukyvyttömän miesvauvan kanssa?

 

Moni mies muuttuu keski-iässä tällaiseksi. Siksi eivät löydä uutta eron jälkeen ja sekin on naisen vika, kun ei tällaiselle tarjoudu.

Miksi muuttuvat? Ei nornaalin ihmisen perusluonne muutu aikuisiällä. Epävakaat ja persoonallisuushäiriöiset sitten erikseen. Heistä kun ei tiedä mitä mieltä ovat edes itsensä kanssa.

Testosteroni vähenee ja lapsuudenperheen mallit nousee pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Testosteroni vähenee ja lapsuudenperheen mallit nousee pintaan.

Naisilla estrogeenin vähentyminen johtaa samaan. 

 

On tutkittu että pettäminen parisuhteissa  käytösmallina periytyy.

Miehet/naiset joiden isä/äiti on pettänyt pettävät aikuisena puolisojaan helpommin aikuisiässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, sanoin miehelleni samaa eli

- ei seksiä 8 vuoteen, hänen valintansa

- ei halailua, pussailua, hänen valintansa

- ei vietä aikaa lasten kanssa kuin kysyen miten meni koulussa

-ei ota muiden mielipiteitä huomioon, hänen talo ja säännöt

Tässä muutama esimerkki parisuhteesta joka ei toimi. Ei se toinenkaan osapuoli ikuisuuksiin jaksa.

  Joo, ei se niin toimi että toinen säännöt sanelee, kaiken muun tuon lisäksi. Onneksi on oma tupa

Tämä on syy miksei suhteita synny eivätkä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies lopulta jopa ääneen myönsi, että hänelle on tärkeysjärjestys elämässä: työ, kaverit, harrastukset ja sitten perhe. Ero oli siis kaikille helpotus. Hän kuitenkin jostain syystä ei olisi halunnut erota. Naureskeli ovella kun olin muuttamassa pois "et tuu pärjäämään yksin" - luuli että muuttomies on mun uusi mies ja haukkui sen siinä sivussa. Miesten ajatuksenkulku on juuri tuollainen. Mutta olen vaan piruuttanikin pärjännyt ja lapset myös paljon tasapainoisemmaksi kasvaneet kuin olisivat siinä perheessä. 

Normaali mies asettaa perheen etusijalle.

Tarkennan vielä: Normaalijärkinen, ns. täysillä käyvä mies, joka haluaa olla niin puoliso kuin perheenisä, tajuaa, että mikään hyvä perheen eteen ei tapahdu itsestään.

Sitten on paaaaaljon miehiä, jotka kyllä haluavat vaimon ja lapsia, mutta eivät halua olla puolisoita eikä perheenisiä. Näissä on iso ero.

Vierailija kirjoitti:

Että mies osaa keskustella asioista, ja ottaa sanomani huomioon. Ei ole silleen vain että "jaah, hällä väliä". Oikeasti, että häntä kiinnostaa, haluaa kuunnella, lohduttaa jos pitää tai auttaa jos joku ongelma. Itse kohtelen kumppaniani tietysti samoin. En pystyisi olla sellaisen kanssa joka ei osaa keskustella asioista tai tuntuisi että olen hänelle vain itsestäänselvyys.

Lisäksi toivoisin, että suhteessa olisi romantiikkaa vaikka olisimmekin olleet jo pitkän ajan yhdessä. Romantiikka ei tarvitse olla mitään kynttiläillallisia kalliissa ravintolassa- , Muistan tarkoin sellaisen hetken kun oli syksyinen hämärä ilta ja pieni ledkynttilä lepatti ikkunalaudalla, mies laittoi kauniin kappaleen soimaan ja otti minut syleileen ja sanoi että rakastaa minua ikuisesti. Vaikka tuo voi joidenkin mielestä olla vähän cheesy, ei minusta.

Lisäksi toivoisiin mieheltä vähän jämäkkyyttä, koska itse olen aika hermoheikko ja stresaannun helposti

Tässähän näitä. Itse kaipaan myös tsemppiä ja kannustusta. 

Ylipäänsä tunteiden säätelyä yhdessä hyvään suuntaan. Jos toisella on huono päivä, toinen tukee ja lohduttaa. Yhdessä autetaan toisiamme kohti parempaa. Ei niin että toinen vaan tukee tai että toinen vetää toista alspäin. 

Moni mies tekee naisesaan oman äitinsä. Tiedostamattaan, tietysti. Oletuksena, että nainen tekee "naisten työt", usea nainen käy lisäksi töissä, hoitaa lasten asiat ja muistamiset tutuille ja sukulaisille, antaa miehen pöllöillä ja antaa vielä toosaakin aina joskus. Tällaista äitinaista ei tarvitse jututtaa, helliä, suojella, olla toveri - koska mies ("ikuinen poika") on yksi hoidettava ja muistettava huushollissa.

No, jotkut naiset tykkäävät tästä roolituksesta. Useimmat aikuiset naiset eivät.

Totuuden nimessä on sanottava, että myös jotkut naiset tekevät miehestään isänsä. Ovat kaikessa avuttomia, "tyttömäisiä". Ja joo, jotkut miehet tykkäävät tästä roolituksesta, ainakin jonkun aikaa ja jossain elämänsä vaiheessa. Mutta todellakaan kaikki eivät.

Olen nainen ja toisessa avioliitossani. Ensimmäinen oli nuoruuteni rakkaus, ikätoverini, ystävä jo ennen rakastumista. Aikansa oli oikein hauskaa ja helppoa, mutta lasten ilmaannuttua huomasin vastaavan about kaikesta. Kunnioitus ja arvostus puolisoa kohtaan hiipui, olin väsynyt ja kärtty, kun tein jo kaiken ja lisäksi vastasin rahoista (kun miehen piti ensin opiskella viiden vuoden tutkintoa liki 10 vuotta ja sitten saada leikkiä olevansa oman tuottamattoman firmansa toimitusjohtajaa). Tämä mies olisi toivonut seksiäkin, joka ei enää minua tässä sirkuksessa juuri kiinnostanut, ainakaan hänen kanssaan. Lopulta hän narahti pettämisestä, ja ryhdyin järjestämään eroa saman tien. Mes oli kova pettynyt siitä että en nyt tulekaan häntä "vaikeana aikana"  ja anna anteeksi ja ole ymmärtäväinen.

Ero oli helpotus, vaikka tosi rankka paikka teini-ikäisten lasten takia. Puoli vuotta myöhemmin löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa on nyt pidetty yhtä parikymmentä vuotta. Hän yritti alkuun olla mulle tämmöinen "isäilevä" puoliso. Mutta en halunnut sitäkään. Suhteen ehkä tekee helpommaksi se, ettei yhteisiä lapsia. Mies on ihana omille nyt jo aikuisille lapsilleen ja myös lapsenlapsilleen, jopa minun lapsilleni ja lapsenlapselleni - toisin kuin eksäni, joka ei juurikaan ole eron jälkeenkään aikuistunut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun nainen lopettaa vuosia kestäneen "nalkutuksen" ja kaikki tuntuu miehen mielestä olevan viimeinkin kunnossa, silloin nainen on luopunut toivosta miehen suhteen ja suhteen loppulaskenta on alkanut.

Tämä. Jos nainen nalkuttaa, hän välittää. Jos nalkutus loppuu yllättäen se kertoo yleensä siitä, että nainen on jo tehnyt päätöksen erota. Usein tästä menee vielä useampi kuukausi ennen kuin nainen kertoo eropäätöksestä miehelle. Miehelle voi tuona aikana tulla tunne että kaikki on hyvin (nainenhan ei valita enää!) mutta kyse on vain siitä, että nainen valmistautuu eroon laittamalla omat asiansa kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja olisi voinut edes muutamalla lauseella kertoa, millaista heidän elämä on ollut ja mitä he ovat yhdessä tehneet.

Ap tässä. Olin aina siinä uskossa että asiat on hyvin. Jokin aika sitten vaimo alkoi kieltäytyä lähtemästä yhteisille matkoille eikä hlunnut edes kauppaan lähteä yhdessä. Syyksi sanoi sen, että hän joutuu matkoilla aina huolehtimaan kaikesta eikä jaksa enää riidellä rahoista. Totta on että vaimolla rahaa paljon vähemmän, mutta halusin että hänkin maksaa edes jotain. Sitten kerran hän leväytti naamani eteen tulonsa ja perheen menoja joita oli maksanut, en tajunnut että häneltä kului niin paljon rahaa ruokaan ja muuhun. Hän oli todella vihainen ja huusi ettei hänelle itselleen jää mitään ja joutuu kulkemaan risoissa vaatteissa. Tässä on kyllä perää, olin jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota h

Hyvässä suhteessa raha-asoista olis puhuttu yhdessä niin että kumpikin olis suurinpiirtein perillä siitä, miten toisella(kin) menee (paljonko tienaa, mihin raha kuluu, mitä taloudeltaan toivoo) ja omaisuutta kartutettu yhdessä. Näistä asioista olis keskusteltu hyvässä ja rakentavassa hengessä. Kumpikin kannustaisi ja arvostaisi myös toisen vaurastumista. Kulutuskin olis reilua kummankin mielestä. 

Semmoinen minä-sinä-me-ajattelu, että sekä itsellä että toisella että meillä yhdessä on asiat hyvin. koskee rahaa kuin muutakin elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tekee naisesaan oman äitinsä. Tiedostamattaan, tietysti. Oletuksena, että nainen tekee "naisten työt", usea nainen käy lisäksi töissä, hoitaa lasten asiat ja muistamiset tutuille ja sukulaisille, antaa miehen pöllöillä ja antaa vielä toosaakin aina joskus. Tällaista äitinaista ei tarvitse jututtaa, helliä, suojella, olla toveri - koska mies ("ikuinen poika") on yksi hoidettava ja muistettava huushollissa.

No, jotkut naiset tykkäävät tästä roolituksesta. Useimmat aikuiset naiset eivät.

Totuuden nimessä on sanottava, että myös jotkut naiset tekevät miehestään isänsä. Ovat kaikessa avuttomia, "tyttömäisiä". Ja joo, jotkut miehet tykkäävät tästä roolituksesta, ainakin jonkun aikaa ja jossain elämänsä vaiheessa. Mutta todellakaan kaikki eivät.

Olen nainen ja toisessa avioliitossani. Ensimmäinen oli nuoruuteni rakkaus, ikätoverini, ystävä jo ennen rakastumista. Aikansa oli oikein hauskaa ja helppoa, mutta

Perhedynamiikan perusteiden pitäisi kuulua yleissivistykseen ja kouluopetukseen jo peruskoulusssa. Miten pysyä aikuisen roolissa. Miten estää luisuminen näihin vanhempi-lapsi-suhteisiin.