Naiset, mitä te haluatte parisuhteelta? Vaimoni haluaa erota ja meillä ei kuulemma ole ollut parisuhdetta enää vuosiin.

Välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavat syyttävät aina kumppaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, sanoin miehelleni samaa eli

- ei seksiä 8 vuoteen, hänen valintansa

- ei halailua, pussailua, hänen valintansa

- ei vietä aikaa lasten kanssa kuin kysyen miten meni koulussa

-ei ota muiden mielipiteitä huomioon, hänen talo ja säännöt

Tässä muutama esimerkki parisuhteesta joka ei toimi. Ei se toinenkaan osapuoli ikuisuuksiin jaksa.

No tässä ei ole plussa-puolia, mutta toisaalta ei miinus-puoliakaan, että suurin osa tässä tilanteessa vaan jatkaa

sitten jos on huutoa, hakkaamista, pettämistä, päihteitä ja ties mitä siinä, niin se on ihan eri asia

Heh, jos tuo kommentti olis ollut miehen kirjoittama, laskisit "ei seksiä" -kohdan rankalla kädellä miinuspuolelle. 

Tuskin naiset itsekään tietävät mitä haluavat

Vierailija kirjoitti:

Tuskin naiset itsekään tietävät mitä haluavat

Eivätkä miehetkään sen paremmin. 

Tai jos halutaan, halutaan eri säännöt itelle ja vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä joku ihastus on jossain, joku on vienyt jalat alta,

Tää. En tunne yhtään naista, joka yhtäkkiä haluaa erota ja jolla ei jotain sutinaa olisi jo tiedossa. Naiset äärimmäisen harvoin kykenevät eroamaan ihan vaa eroamalla ilman laastareita tai muita ihastuksen tunnetta.

Jos suhde tuntuu siltä, että emotionaalista yhteyttä ei ole, että olette vain kämppiksiä keskenään eikä ole romanttista välittämistä ja sitä ei näytetä sanoin tai teoin niin silloin suhde on loppu.

Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanoin miehelle usein niistä asioista, jotka vaivasivat ja harmittivat, myös ihan niin, että asialle x pitäisi tehdä jotain tai asiaa x pitäisi muuttaa jotenkin. Mies näennäisesti kuunteli, mutta ei tarttunut mihinkään, eikä puhunut kunnolla kanssani mistään, usein vastaus oli hiljaisuus, kun ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Ilmeisesti mies ajatteli, että huvikseni narisin. Yllättyi erosta, vaikka mielestäni asioita olin tuonut esiin kauan ja usein. Mies ei vaan ottanut sanomisiani vakavasti.

Minua kiinnostaa tämä myös. Miksi mies ei sano mitään, kun kerron hänelle vakavista kokemistani ongelmistq suhteessamme? Olen puhunut niistä aina välillä, olen esim kertonut, että koen koko avioliittoamme uhkaavana tuntemuksena, että mies ei halua minua, ei ole ollut halukas seksiin, eikä siis pidä minua puoleensavetävänä. Mies ei sano ikinä siihen mitään. Ei yhtään mitään. Pysyy aivan mykkänä. se tuntuu käsittämättömältä, sinetillä ja vahvistukselta sille, että niin mies tosiaankin ajattelee minusta. Jos hän kokisi minut puoleensavetävänä, niin eikö hän silloin huolestuisi siitä, että kerron kokevani päinvastaista,ja sanoisi ääneen, että ei ole totta, kylläpäs pidän sinua haluttavana ja nättinä? Miksi mies pysyy tällaisissa tilanteissa täysin mykkänä ja sanattomana? En voi ymmärtää. Voiko joku mies ketjussa selittää?

Ja kyllä, olen pikkuhiljaa etääntynyt myös tunnetasolla ja nykyään olemme kuin kämppikset, jotka elävät saman katon alla. Mies ei tee kotitöitäkään, minä teen kaiken. On alkanut tulla tunne, että miksi hän oikein asuu täällä edes. Mietin vakavasti eroa.

Luin vanhaa parin vuoden takaista ketjua ja huomasin kommentin, jonka olin itse kirjoittanut. Kärvistelin liian kauan tuossa huonossa suhteessa, se meni vielä paljon huonommaksi tuosta. Mistään ongelmista ei voinut ja saanut puhua, mies pakotti joko suuttumalla tai mykkäkouluilemalla lakaisemaan kaiken maton alle. Hän ei olisi millään halunnut erota.

Mitenköhän ap:lla kävi, ottiko vaimo eron, vai saivatko suhteen korjattua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanoin miehelle usein niistä asioista, jotka vaivasivat ja harmittivat, myös ihan niin, että asialle x pitäisi tehdä jotain tai asiaa x pitäisi muuttaa jotenkin. Mies näennäisesti kuunteli, mutta ei tarttunut mihinkään, eikä puhunut kunnolla kanssani mistään, usein vastaus oli hiljaisuus, kun ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Ilmeisesti mies ajatteli, että huvikseni narisin. Yllättyi erosta, vaikka mielestäni asioita olin tuonut esiin kauan ja usein. Mies ei vaan ottanut sanomisiani vakavasti.

Minua kiinnostaa tämä myös. Miksi mies ei sano mitään, kun kerron hänelle vakavista kokemistani ongelmistq suhteessamme? Olen puhunut niistä aina välillä, olen esim kertonut, että koen koko avioliittoamme uhkaavana tuntemuksena, että mies ei halua minua, ei ole ollut halukas seksiin, eikä siis pidä minua puoleensavetävänä. Mies ei sano ikinä siihen mitään. Ei yhtään mitään. Pysyy aivan mykkänä. se tuntuu käsittämättömältä, sinetillä ja vahvistukselta sille, että niin mies tosiaankin ajattelee minusta. Jos hän kokisi minut puoleensavetävänä, niin eikö hän silloin huolestuisi siitä, että kerron kokevani päinvastaista,ja sanoisi ääneen, että ei ole totta, kylläpäs pidän sinua haluttavana ja nättinä? Miksi mies pysyy tällaisissa tilanteissa täysin mykkänä ja sanattomana? En voi ymmärtää. Voiko joku mies ketjussa selittää?

Ja kyllä, olen pikkuhiljaa etääntynyt myös tunnetasolla ja nykyään olemme kuin kämppikset, jotka elävät saman katon alla. Mies ei tee kotitöitäkään, minä teen kaiken. On alkanut tulla tunne, että miksi hän oikein asuu täällä edes. Mietin vakavasti eroa.

Mies ei halua valehdella. Mies ei todellakaan halua sinua, mutta ei myönnä sitä eron pelossa. Hänestä on kivaa asua kanssasi kun sinä siivoat ja kokkaat ja maksat elämisen puoliksi.