Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen raha-asiat
08.11.2024 |
Kuinka mielestänne menee ja miten hoidetaan kulut ja talous yhdessä.
Aiheesta tuli satoja kommentteja ensitreffit alttarilla ketjuun, niin täällä voi jatkaa.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa."
Koska se helposti johtaa tilanteeseen jossa köyhemmällä ei ole varaa oikein mihinkään. Ja miksi haluaisin että rakastamani ihminen olisi sellaisessa tilanteessa.
Miksi se johtaisi tuohon? Eikö yhteistä kulutusta voi mitoittaa huonommintienaavan mukaan? Vai onko niin, että jos toisella on varaa kolmioon keskustassa ja toisella yksiöön lähiössä, niin se lähiötasoinen haluaa asua keskustassa toisen siivellä? Eikö rakkaus ole nimenomaan sitä, että otetaan toinen huomioon ja varakkaampi mitoittaa yhteistä kulutusta siten, että huonompituloiselle jää käyttövaroja. Varakkaampi voi sitten hemmotella toista ja ostaa/maksaa lomamatkoja haluamiinsa kohteisiin, huonompituloinen antaa lahjaksi itsetekemänsä kakun ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Todennäköisesti se keskustassa asuva ei halua muuttaa lähiöyksiöön, joten hän maksaa sitten asumisesta enemmän. Maksan itse enemmän niistä asioista, jotka on minulle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteluaikana mies pääosin tarjosi. Kun mentiin naimisiin, tehtiin yhteinen tili laskujen hoitoa varten. Sinne menee molempien palkat.
Asunto omistetaan 50/50 vaikka miehen tulot isommat. Minä annoin perinnöstäni puolet miehelle hyvittämään tätä epäsuhtaa. Rikka rokassa, mutta solidaarisuuden osoitus.
Lapsen menoissa mies ei ole koskaan nihkeillyt. Lapsi on jo aikuinen ja häntä ja puolisoaan on autettu taloudellisesti esim. sairausmenoissa.
Molemmilla on lisäksi omat sijoitukset. Minulla noin 200k ja miehellä yli 2M. Avioehtoa ei ole, joten sen puolesta ei ole niin väliä kuka omistaa mitäkin. Ja lapsellehan nämä loppupeleissä menee.
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme kumpikin kahden kuukauden palkan esim tänä vuonna ja siiltä tililtä sitten maksetaan ensivuoden kulut.
Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta taktiikalta. Teillä täytyy olla todella pienet kulut jos vuodessa voi laittaa 10kk (11kk kun ottaa huomioon lomarahan) palkan verran humpuukiin ja/tai säästöön. Kulut kasvaa lähestulkoon aina tulojen kasvaessa, joten en jaksa uskoa että teillä olisi poikkeuksellisen suuret tulotkaan.
Meillä kahden kuukauden kahden henkilön nettokulut on noin 15000 euroa ja se riittäisi vuodessa juuri ja juuri asuntolainan lyhennyksiin. Ei siitä enää riittäisi ruokaan tai laskujen maksuun.
"Miksi se johtaisi tuohon? Eikö yhteistä kulutusta voi mitoittaa huonommintienaavan mukaan? "
Voi toki. Noin vain hyvin harva toimii. Kuten esimerkissäsi sanoitkin niin voitaisiin asua yksiössä jos se on se mihin käyhemmällä on varaa. Mutta hyvin harva jolla olisi itse varaa asua omakotitalossa on valmis asumaan yksiössä vain siksi että toisella on pienemmät tulot. Ihmiset haluavat yleensä myös nauttia siitä mitä palkallaan voivat saada.
Ihan miten sovitaan.
Meillä yhteinen tili perheen asioille jonne maksetaan sovittu summa, myös kotityöt sovittu erikseen.
Jokainen tekee kuten haluaa. Kannattaa kuitenkin sopia noi etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Me maksetaan ruoka aina S-pankin visalla ja laitetaan se lasku puoliksi. Vesi-, jäte- ja sähkölaskut maksetaan myös puoliksi. Eli nuo voi ihan samalla tavalla jakaa kuin esm vuokran.
- äiti kahdelle"
Jos mies syö selvästi enemmän kuin nainen, niin miten ihmeessä on reilua, että ruokakulut puolitetaan?
Olkoot tämä ketju taas muistutuksena naisille, että miehen kanssa ei kannata mennä yhteen. Joudut tekemään enemmän kotitöitä vaikka tekisit saman verran tai enemmän töitä, jos palkkasi on pienempi. Joudut maksamaan puolet elintasosta, jonka hyvätuloisempi määrittää, ja säästöön ei jää mitään. Maksat puolet ruuasta, jota mies syö 3-4x enemmän. Miehet ovat lompakkoloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat hyllyt jääkapissa ja molemmilla oma vuokrasopimus. Lisäksi teen vaativaa asiantuntijatyötä, hoidan lapset yksin ja tietysti maksan kaikki kulut. Mies on yrittäjä, tekee pitkää päivää, harrastaa ja käy matkoilla kavereiden kanssa. Silti tämä oli paras vaihtoehto perustaa perhe.
Ei ole pakko perustaa perhettä jos vaihoehdot ovat paskaa. Ja paskaahan tuo on
Vierailija kirjoitti:
"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"
En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.
Jos tuloero johtuu toisen työttömyydestä tai vaikkapa siitä, että on kotona vaikka lapset jo koululaisia, niin tuntuisi luontevalta sen kotona olijan tehdä enemmän kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"
En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.
Jos tuloero johtuu toisen työttömyydestä tai vaikkapa siitä, että on kotona vaikka lapset jo koululaisia, niin tuntuisi luontevalta sen kotona olijan tehdä enemmän kotitöitä.
Niin, tuossakaan asia ei liity tuloihin, vaan siihen että toisella on aikaa tehdä kotitöitä.
Meillä molemmat laittaa saman summan rahaa taloustilille ja siitä maksetaan ruuat, sähköt ja muut yhteiset menot. Autonsa, puhelimensa ja isommat vaateostoksensa maksetaan itse. Asumme toisen osapuolen omistusasunnossa, josta omistaja vastaa täysin. Meillä toinen varakas työelämän ulkopuolella ja toinen tällä hetkellä työtön.
Kotityöt menee tällä hetkellä 50/50 mutta sitten kun työtön pääsee töihin, ottaa varakas oloneuvos enemmän koppia niistä. Rahakuvioihin työtilanne ei vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kukin kykyjensä mukaan osallistuu perheen elatukseen. " jotenkin noin sanoo aviolii
ttolaki ja sanoo myös keskinäisestä elatusvelvollisuudesta. Siitä ei lain edessä, jos puoliso hakee elatusta oikeuden kautta, nakkilaskelmia näyttämällä pääse eroon.
Eli kotiäitiys perustui työpanokseen perheen edestä.
Oikeasti tiedän perheen jossa sossut neuvoivat äidille ja lapsille hakemaan oikeudessa elatusta mieheltä. Miehen palkka oli ulosotossa, vain sen omaosuuden sai.
He asuivat miehen perimässä tönössä, mies joi ansionsa ja humputteli. Ero ei jostain syystä ollut ratkaisu, ei kai kovin välkky tämä perheen äiti ollut, ei työelämässä. Ja pieni paikkakunta, ei töitä.
Oikeudessa katsotaan, että kotiäitiys on oma valinta. Ainoa poikkeus on puolison ulkomaankomennus, jos voi osoittaa, että kohdemaassa ei ole voinut
Jos haet sosiaalitukia perheen tulot ja menot lasketaan yhteen. Niin se vain on, perhe katsotaan kokonaisuudeksi, jopa avoperheet jos katto on yhteinen.
En tiiä teiän tiplomaattien elämästä, jakakaa ne simpukkanne ihan miten haluatte.
Tosin varmaan yleensä porukka jossa toinen ei suostu antamaan rahojaan normaaliin perheen elatukseen, eroavat.
Ollaan avioliitossa ja puoliksi omistetaan asunto. Miehellä tällä hetkellä isommat tulot, mutta ero ei ole mainittava ja voi koska vaan muuttua. Mies tekee tällä hetkellä enemmän kotitöitä, koska työni on stressaavampaa ja on usein pitkiä päiviä. Maksetaan asunnon kulut puoliksi, mutta muuten mies maksaa kuluja hiukan enemmän. Omasta halustaan yleensä ravintolassa, kun on hänelle ns kunnia-asia. Lapsia ei vielä ole, mutta oma työnantajani maksaa vanhempainvapaalla täyden palkan kuuden kuukauden ajan, joten eläkeasia on sillä hoidettu. Sitten vaihdetaan ja mies pitää oman vapaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olkoot tämä ketju taas muistutuksena naisille, että miehen kanssa ei kannata mennä yhteen. Joudut tekemään enemmän kotitöitä vaikka tekisit saman verran tai enemmän töitä, jos palkkasi on pienempi. Joudut maksamaan puolet elintasosta, jonka hyvätuloisempi määrittää, ja säästöön ei jää mitään. Maksat puolet ruuasta, jota mies syö 3-4x enemmän. Miehet ovat lompakkoloisia.
Tyttärelläni on puoliso, joka sairastui jo nuorena ja joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta koska hän aiemmin, ollessaan parempituloinen, maksoi menoista enemmän, ei tyttärelle ole nyt ongelma olla se suurituloisempi, joka maksaa enemmän.
Alusta asti ovat pitäneet yhteiset rahat ja tukeneet toisiaan. Tyttären puoliso on tukenut tytärtä uran suhteen ja valanut tyttäreen ammatillista itsetuntoa, mikä näkyy nyt parempana palkkana. Kannustava ja tukeva puoliso on ihan rahanarvoinen asia!
Meillä on yhteinen tili, johon tulee kaikki tulot ja josta maksetaan kaikki menot.
On elämä vaikeaa nykyisin, yhtä centin laskemista ja kinaa kuka jaksaa painaa astianpesukoneen nappia ja ottaa pyykit pesukoneesta.
Suosittelen siivoojan palkkaamista. Siivousyrityksistä voi ostaa kodinhoitopalveluja sopimuksen mukaan. Se maksaa enemmän kumman iho hilseilee enemmän tai ei pyyhi jalkojaan ulkorappusilla.
Eduskunta kinaa jostain isästä ja äidistä. Ei kai nykyliitoissa sellaisia oke kun ei ole rakkauttakaan, vain taloudellista kiistaa ja kirjanpitoa. Lapset on menoerä, vastentahtoinen huoltaja sopinee kummankin titteliksi.
Meillä on kummallakin omat palkkatilit, yhteinen laskutili ja yhteinen varakassa-tili. Palkkapäivänä kumpikin laittaa laskutilille rahaa (yhteiset laskut menee puoliksi) ja varakassa-tilille jotain. Joku kuukausi se voi olla vaan 50 euroa, jos on paljon omia laskuja, yleensä 200/nenä, lomaraha-aikaan 500-600. Omat laskut kumpikin maksaa itse, paitsi varakassatililtä voi ottaa esim. auton korjaukseen, jos on budjettivajetta. Autot on käytännössä yhteisiä, miehellä on nimissään paku ja mulla henkilöauto. Mies maksaa pakun ja minä henkilöauton juoksevat kulut. Kun tulee vaihdonpaikka, niin ne käydään yhdessä katsomassa ja autolainakin mietitään aina yhdessä, jos sitä tarvitaan. Ja lasten kulut on aina ollut yhteisiä! Ihan ihmeissäni luen täällä, että parisuhteessa elävät miehet ei osallistu lastensa kuluihin, mitä helvettiä!
Ruokakaupassa me on käyty aina vuoroviikoin, lähti jo siitä kun miehellä vuorotyö.
Minun palkka on nykyään 4600 euroa/brutto, miehen 3300 brutto.
Ei olla koskaan riidelty rahasta. Äitiyslomien aikaan säästettiin ja mies maksoi asumiskulut, sitten kun palasin töihin, niin mies jäi hoitovapaalle ja kävi heittämässä työpaikalleen keikkaa iltaisin ja viikonloppuisin ja minä maksoin asumiskulut. Ja kyllä meillä tiukkaa oli, mutta säästämisestä ja rahan kuluttamisesta samanlainen käsitys!
Yhdessä maksetaan. Tulot suunnilleen samat ja menot jakautuu tasaisesti itsestään.
Aiemmassa liitossa piti jakaa kaikki sentilleen tasan vaikka tulot oli eri. Siinähän kävi niin että pienempituloisen rahat meni lähes kokonaan pakollisiin menoihin ja toinen säästi itselleen.
Kannattaa oikeasti valita puoliso jolla on samankaltaiset rahankäyttötavat. Säästyy monelta murheelta ja turhilta jännitteiltä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
"Veljen vaimo oli kanssasi samaa mieltä eli kotityöt tasan"
En sanonut että kotityöt tasan vaan että kotityöt ja raha-asiat ovat kaksi ihan irrallista asiaa. Rahat jaetaan niinkuin sille parille on parasta ja kotityöt samoin niin kuin sille parille on parasta. Ja näillä ei ole mitään suoraa kytköstä.
Eikös ne kotityötkin ole hankala jakaa, jos on kovin erilaiset siisteyskäsitykset vaikkapa? Tai erilainen käsitys ruokavaliosta, toinen tekee omin käsin monimutkaisia kokonaisuuksia, toinen heittää lenkin uuniin omalla ruoanlaittovuorolla? Miten näitä arvotetaan?
Alue: Aihe vapaa
Me maksetaan ruoka aina S-pankin visalla ja laitetaan se lasku puoliksi. Vesi-, jäte- ja sähkölaskut maksetaan myös puoliksi. Eli nuo voi ihan samalla tavalla jakaa kuin esm vuokran.
- äiti kahdelle