Parisuhteen raha-asiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa."

Koska se helposti johtaa tilanteeseen jossa köyhemmällä ei ole varaa oikein mihinkään. Ja miksi haluaisin että rakastamani ihminen olisi sellaisessa tilanteessa.

Miksi se johtaisi tuohon? Eikö yhteistä kulutusta voi mitoittaa huonommintienaavan mukaan? Vai onko niin, että jos toisella on varaa kolmioon keskustassa ja toisella yksiöön lähiössä, niin se lähiötasoinen haluaa asua keskustassa toisen siivellä? Eikö rakkaus ole nimenomaan sitä, että otetaan toinen huomioon ja varakkaampi mitoittaa yhteistä kulutusta siten, että huonompituloiselle jää käyttövaroja. Varakkaampi voi sitten hemmotella toista ja ostaa/maksaa lomamatkoja haluamiinsa kohteisiin, huonompituloinen antaa lahjaksi itsetekemänsä k

Jos aidosti rakastaa toista, niin ei omilla kulutustottumuksillaan ryhdy tämän elämää pilaamaan. Turhan moni köyhä itkee sitä, että erossa menettää kotinsa ja elintasonsa.

Mies maksaa tällä hetkellä kaiken, kun en ole töissä. Hyvin menee, olemme onnellisia ja mies tienaa hyvin. Samalla sijoitetaan molemmat omiin sijoituskohteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme kolmekymppinen, kihloissa oleva pariskunta ja ensi kesänä menossa naimisiin.

Meillä maksetaan asumiskulut tulojen mukaan suhteessa. Mies maksaa asuntolainan kokonaan, koska asunto ja laina ovat hänen (oli ehtinyt ostaa asunnon vuosia ennen kuin aloimme seurustella ja muutin hänen luokseen). Minä maksan osan vastikkeesta ja sähkölaskusta sekä oman vesimaksuni. Maksan vähemmän kuin mies, koska minulla on pienempi palkkakin. Ruoat ja muut menot maksetaan sen mukaan, kummalla on varaa. Minäkin käyn kaupassa ja maksan osan, mutta mies suuremman osan. Ruoat ovat yheisiä, ei lasketa että kumpi saa syödä mitäkin.

Ollaan suuniteltu, että kun ollaan naimisissa, niin perustetaan yhteinen käyttötili, jonne kumpikin siirtää palkkaan suhteutetun käyttösumman kuukausittain (eli mies vähän enemmän, minä vähän vähemmän) ja sieltä sitten maksetaan ruokaostoksia ym talousjuttuja. Ei ta

"Mikään laki ei mainitse elintasojen tasoista avioliitossakaan. Elatusvelvollisuus koskee ruokaa, asumista, sairaanhoitoa tms välttämättömyyksiä."

No noistahan se elintaso nimenomaan muodostuu, asumisesta ja ruuasta, wtf nyt taas. Vai meinaatko että täällä nyt tarkoitetaan sitä, että jos nainen ostaa itselleen kalliin käsilaukun, niin hänen pitää ostaa miehelleenkin kallis käsilaukku?

Omat rahat ja vastuu omista maksuista, silloin parisuhde pysyy hyvänä. Kun suhteeseen sotketaan rahat ja seksistä joutuu maksamaan, ollaan kaukana hyvästä suhteesta.

Meillä toimii hyvin yhteinen pankkitili, sieltä lähtee kaikki maksettavat ja käytetään niin, että otetaan rahaa kun tarvitaan. Yli tonnin maksavista asioista keskustellaan, mutta aina on voitu hankkia mitä on haluttu ja koskaan ei ole ollut rahasta riitaa.

Olemme lapseton yhdessä asuva pari. Meillä on omat rahat, mutta yhteinen talous. Kulut jaetaan 50/50 periaatteella, mutta ei me tästä jaosta mitenkään nillittämällä pidetä kiinni, eli emme säilyttele kuitteja tee kuukauden lopuksi mitään tasauslaskelmia. Arki ja siihen liittyvät kulut ovat niin tasaisia, että hyvin pärjää ns. pers tuntumalla.

Tämä on jokaisen pariskunnan oma asia. Ainoa kriteeri on, että siitä ollaan aidosti samaa mieltä, muuten homma ei ikinä toimi.

Meillä on ollut täysin yhteiset rahat siitä asti, kun muutettiin saman katon alle. Ikinä ei ole ollut ongelmaa, molemmat käyttää rahaa harkintansa mukaan ja tietysti isommista menoista keskustellaan ja silloin kun on ollut tiukkaa, on yhdessä pohdittu, mistä nipistetään. Tulot ei aina ole ollut tasaiset, molemmat on vuorollaan elättäneet toista ja kun molemmat on ollut töissä, siinäkin on ollut vaihtelua, kumpi tienaa enemmän.

Tämä ei ole ollut ikinä ongelma, ja jos ero joskus tulisi, niin kaikki menisi yksinkertaisesti puoliksi. Myöhemmässä parisuhteessa taas pitäisin varat visusti erillään, syystä että perilliset olisivat erit ja kokisin tarpeelliseksi "suojata" omani.

Vuonna 2024 nainen ei ole enää miehen holhottavana, niistä ajoista on yli 100 vuotta, joten ei ole tarvetta yhteisille tileille, yhteiselle talouskassalle tai sille, että pitää kysyä puolison lupa hankintoihin. Omat rahat, omat päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jokaisen pariskunnan oma asia. Ainoa kriteeri on, että siitä ollaan aidosti samaa mieltä, muuten homma ei ikinä toimi.

Meillä on ollut täysin yhteiset rahat siitä asti, kun muutettiin saman katon alle. Ikinä ei ole ollut ongelmaa, molemmat käyttää rahaa harkintansa mukaan ja tietysti isommista menoista keskustellaan ja silloin kun on ollut tiukkaa, on yhdessä pohdittu, mistä nipistetään. Tulot ei aina ole ollut tasaiset, molemmat on vuorollaan elättäneet toista ja kun molemmat on ollut töissä, siinäkin on ollut vaihtelua, kumpi tienaa enemmän.

Tämä ei ole ollut ikinä ongelma, ja jos ero joskus tulisi, niin kaikki menisi yksinkertaisesti puoliksi. Myöhemmässä parisuhteessa taas pitäisin varat visusti erillään, syystä että perilliset olisivat erit ja kokisin tarpeelliseksi "suojata" omani.

 

Näinpä. Ydinperheillä yhteiset, eronneilla erilliset rahat. Kuvitteellisessa uudessa suhteessa/uusperheessä en minäkään haluaisi yhteistaloutta jos olisi jo edellisestä suhteesta lapsia, ettei uusi puoliso pääsisi lasteni perintöä uhkaamaan. Mutta niin kauan kuin nykyisen kanssa kaikki hyvin ja liitto kestää, niin ollaan perheyksikkö, eikä ole syytä erotella rahoja.

Maksan sähkö- vesi- ja jätelaskun. Mies lainan korot, kotivakuutuksen, kiinteistöveron, netin, nuohoojan ja polttopuut. Maksan arkiruokaostokset, mies viikonloppuostokset. Mies maksaa asuntolainan, itse säästän itselleni vastaavan summan. Kumpikin maksaa omat auton vakuutukset ja verot, vakuutus- ja puhelinlaskunsa, muut omat juttunsa. Mies tankkaa autot ja huolehtii niiden huollot ja korjaukset (kaksi dieselrohmua), itse maksan lasten kaikki kulut, päivähoidot, harrastukset, vakuutukset, vaatteet jne.

Yhteiselle tilille laitetaan miten on ylimääräistä, sieltä voi sitten maksaa yllättäviä menoja, kodinkoneita, eläinlääkärin, ja joskus sinne pääsee kertymään, niin käydään sitten vaikka hotellissa :) Yhteiselle säästötilille kumpikin laittaa tietyn summan per kk kodinlaittoa ja matkoja varten.

Ei olla mitenkään erikseen tuota jakoa sovittu, jotenkin se on siihen vain mennyt, paitsi tuon asuntolainajärjestelyn osalta. Eikä tosiaan lasketa, kumpi käyttää enemmän tai vähemmän. Tienataan suunnilleen saman verran, enkä usko että miehelle jää merkittävästi rahaa mihinkään piiloon, eikä itsellenikään jää, mies mielellään käyttää rahansa meihin muihin ja välillä pitää muistuttaa, että käyttää myös itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ollaan aina jalka oven välissä menossa jo parempaan suhteeseen, siksi ei haluta kuin kämppissuhde.

Kun aikoinaan otettiin asuntolaina, yhteisvastuullisesti, minulla omaisuutta puuttuvaan takaukseen,  laina oli molempien nimissä, kauppakirjassa omistus 50/50.

Pankki edellytti että lyhennys peritään vain yhdeltä tililtä.  No se meni miehen tililtä, maksoin sitten asumiskulut.

Mutta ikinä ei nakkeja laskettu tai ruokalaskusta olisi erotettu miehen tupakoita (tupakoi siihen aikaan) tms.  Molemmilla käyttöoikeus toisen tiliin.

Nykyään tupakointi on niin kallista puuhaa, että jos puoliso polttaisi, niin tasan tarkkaan saisi maksaa omat tupakkansa. Mitä se aski on nyt, yli kympin? Meillä kumpikin maksaa itse omat harrastuksensa ja sitähän tupakointikin on.

"Ydinperheillä yhteiset, eronneilla erilliset rahat. "

Ydinperhe toimii aivan hyvin myös niin että molemmilla on omat rahat. Ei minulle edes kuulu mitä kaikkea puolisoni omalla rahallaan ostaa joten en minä hänen tilitietojaan halua nähdä.

Yhteiset menot jaetaan tietenkin mutta niin voi hyvin tehdä myös niin että molemmilla on omat tilit ja omat rahat.

Jokainen kykyjensä mukaan. Eli yhteinen tili omien lisäksi, johon lisätään rahaa tulojen mukaan niin, että saadaan yhteiset kulut (tyyliin vuokra, sähkö, vakuutus, ruoka, sisustus) katettua. Se, jonka tulot ovat isommat, maksaa yhteisistä kuluista enemmän. Olemme toimineet näin niin kauan kuin olemme asuneet yhdessä ja toimii. Näin kummallakin on myös omaa rahaa, jota voi käyttää miten haluaa. Koemme, että tämä on oikeudenmukaisin tapa toimia. Kummankin tulot ovat vaihdelleet näiden vuosien aikana, joten kumpikin on myös ollut se, joka maksaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa tällä hetkellä kaiken, kun en ole töissä. Hyvin menee, olemme onnellisia ja mies tienaa hyvin. Samalla sijoitetaan molemmat omiin sijoituskohteisiin. 

Ei mene hyvin, jos teillä ei ole lapsia, ja tuo jatkuu vuosia. Mies vähitellen katkeroituu.

Ihan sama, kunhan naiset pidätte huolen, ettette jää äitiysloukkuun. Älkää olko kotona liian pitkään, jotta ansiokehitys ei jää jälkeen ja miettikää, miten pitkä kotona olo vaikuttaa myös eläkkeeseen. Älkää olko riippuvaisia toisen tuloista, sillä se voi kostautua myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ydinperheillä yhteiset, eronneilla erilliset rahat. "

Ydinperhe toimii aivan hyvin myös niin että molemmilla on omat rahat. Ei minulle edes kuulu mitä kaikkea puolisoni omalla rahallaan ostaa joten en minä hänen tilitietojaan halua nähdä.

Yhteiset menot jaetaan tietenkin mutta niin voi hyvin tehdä myös niin että molemmilla on omat tilit ja omat rahat.

Aivan, en jakaisi yli jääviä rahoja, sillä kumppanilla saattaa olla hyvin erilainen suhde rahaan ja saattaa tuhlata suuria summia vempaimiin ja sitten ei ole itsellä varaa edes kunnon talvitakkiin tai lomamatkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ollaan aina jalka oven välissä menossa jo parempaan suhteeseen, siksi ei haluta kuin kämppissuhde.

Kun aikoinaan otettiin asuntolaina, yhteisvastuullisesti, minulla omaisuutta puuttuvaan takaukseen,  laina oli molempien nimissä, kauppakirjassa omistus 50/50.

Pankki edellytti että lyhennys peritään vain yhdeltä tililtä.  No se meni miehen tililtä, maksoin sitten asumiskulut.

Mutta ikinä ei nakkeja laskettu tai ruokalaskusta olisi erotettu miehen tupakoita (tupakoi siihen aikaan) tms.  Molemmilla käyttöoikeus toisen tiliin.

Nykyään tupakointi on niin kallista puuhaa, että jos puoliso polttaisi, niin tasan tarkkaan saisi maksaa omat tupakkansa. Mitä se aski on nyt, yli kympin? Meillä kumpikin maksaa itse omat harrastuksensa ja sitähän tupakointikin on.

 

Me olimmekin ME.  Kumpikaan ei ollut lähdössä mihinkään, perillisetkin ovat yhteisä. Ei ollut  sun, mun ja naapurin maijan tai ykän lapsia.

Jos aikoo elämänsä jakaa toisen kanssa (tosissaan) eikö kuitenkin ole yhteisvastuu asioista, yhteistä kaikki.   Siihen silti sopii toisen omat harrrastukset, harrastusmatkat, meikit, kuukausittaiset tarvikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2024 nainen ei ole enää miehen holhottavana, niistä ajoista on yli 100 vuotta, joten ei ole tarvetta yhteisille tileille, yhteiselle talouskassalle tai sille, että pitää kysyä puolison lupa hankintoihin. Omat rahat, omat päätökset.

Niin on. Lapsia ei pidä hankkia, se on itsekkyydelle vaikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, kunhan naiset pidätte huolen, ettette jää äitiysloukkuun. Älkää olko kotona liian pitkään, jotta ansiokehitys ei jää jälkeen ja miettikää, miten pitkä kotona olo vaikuttaa myös eläkkeeseen. Älkää olko riippuvaisia toisen tuloista, sillä se voi kostautua myöhemmin. 

Tämä on mustavalkoinen ajattelutapa. Nainen voi olla ihan hyvässä asemassa, vaikka ei ole töissä. Siitä olen samaa mieltä, että itseään ja omaa varallisuuttaan pitää ajatella mutta ansiotyö ei ole ainoa ratkaisu. Puoliso voi esimerkiksi maksaa toisen asuntolainaa tai sijoituksia.

Meillä oli niin vaikka oli yksi auto edellytys oli että osaan tankata, tyhjää tankkia ei pihalle jätetty, viedä auton katsastukseen, renkaan vaihtoon, huoltoon.  

Tasa-arvo sit joka suuntaan, ei niin että mies osaa rintsikat pestä myös niin että nainen ei heittäydy blondiksi jos pitäisi huoltoasemalle mennä

Jos oli rahat, asunto, elämä, lapset yhteisiä  oli myös osaamiset kodin suhteen.