Parisuhteen raha-asiat

Sinkkuna on hyvä olla. Suosittelen aloittajallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"

En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.

MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa. Jos molemmat asuvat samassa asunnossa, niin ilman muuta asumiskulut jaetaan 50/50 eikä tulojen mukaan, koska eihän se parempituloinen kuluta asuntoa enempää kuin pienituloinenkaan.

Näissä kaavamaisissa 50/50-jaoissa on usein ongelmana se, että parempituloisen elintaso on mitoitettu niiden parempien tulojen mukaan, eikä hän haluaisi suhteessa ollessaan laskea elintasoaan. Näin ollen hän haluaa laadukkaampaa (kalliimpaa) asumista, kalliimpaa syömistä, kalliimpaa kaikkea. Käytännössä silloin huonompituloisen pitäisi maksaa enemmän, mihin hänellä olisi varaa, mikä on kohtuutonta. Parempituloinen saattaa taas kokea, että on kohtuutonta, jos hän joutuu elämään köyhästi, vaikka hänellä olisi varaa elää leveämmin. Käytännössä jää kaksi vaihtoehtoa: joko se parempituloinen maksaa enemmän tai sitten erotaan ja etsitään saman tuloluokan ihminen. Ero kuulostaa simppeliltä ratkaisulta, mutta ei usein ole, koska myös parempituloiset osaavat kiintyä ja tuntea seksuaalista vetovoimaa toiseen, eikä heillekään suhde ole pelkkä rahasopimus. Eikä ole mitään takeita siitä, että toiveiden mukainen kumppani löytyisi.

Olemme kolmekymppinen, kihloissa oleva pariskunta ja ensi kesänä menossa naimisiin.

Meillä maksetaan asumiskulut tulojen mukaan suhteessa. Mies maksaa asuntolainan kokonaan, koska asunto ja laina ovat hänen (oli ehtinyt ostaa asunnon vuosia ennen kuin aloimme seurustella ja muutin hänen luokseen). Minä maksan osan vastikkeesta ja sähkölaskusta sekä oman vesimaksuni. Maksan vähemmän kuin mies, koska minulla on pienempi palkkakin. Ruoat ja muut menot maksetaan sen mukaan, kummalla on varaa. Minäkin käyn kaupassa ja maksan osan, mutta mies suuremman osan. Ruoat ovat yheisiä, ei lasketa että kumpi saa syödä mitäkin.

Ollaan suuniteltu, että kun ollaan naimisissa, niin perustetaan yhteinen käyttötili, jonne kumpikin siirtää palkkaan suhteutetun käyttösumman kuukausittain (eli mies vähän enemmän, minä vähän vähemmän) ja sieltä sitten maksetaan ruokaostoksia ym talousjuttuja. Ei tarvitse sitten miettiä sitäkään vähää, että kumpi maksaa. 

Avioliitossa ei edes saa olla kahta eri elintasoa lain mukaan, vaan laki (ja kela) katsoo, että avioparin rahat ovat yheisiä ja puolisoilla on velvollisuus elättää toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"

En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.

MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa. Jos molemmat asuvat samassa asunnossa, niin ilman muuta asumiskulut jaetaan 50/50 eikä tulojen mukaan, koska eihän se parempituloinen kuluta asuntoa enempää kuin pienituloinenkaan.

Näissä kaavamaisissa 50/50-jaoissa on usein ongelmana se, että parempituloisen elintaso on mitoitettu niiden parempien tulojen mukaan, eikä hän haluaisi suhteessa ollessaan laskea elintasoaan. Näin ollen hän haluaa laadukkaampaa (kalliimpaa) asum

Seksuaalinen vetovoima kuten parisuhteetkin kestävät pari vuotta. Sitä varten ei kannata muuttaa yhteen ja riidellä raha-asioista. Rikä anopeista.

Edelliseen viestiin jatkoa, että eksäni oli puolestaan juuri tuollainen tiukka 50/50-mies. Jopa niin äärimmäisyyksiin asti, että jokaisesta pienestäkin ruokaostoksesta pisti exceliin ylös euroina, paljonko olen siitä hänelle velkaa. Siis jos hän halusi vaikka laittaa viikonloppuna pulled porkia, mutta minulla ei ollut varaa sillä hetkellä ostaa isoa kasslerpaistia (olin siis tuohon aikaan opiskelija ja hän ollut useita vuosia töissä, ja oli kymppitonnien säästöt tilillä), niin hän osti sen ja kirjasi exceliinsä muistiin että olin sen hinnasta puolet velkaa. Koska tietenkin minä myös söin sitä pulled porkia sitten, eikä hän koskaan kieltänyt syömästä, koska halusi että maksan siitä ettei hänelle tulisi sitten niin kalliiksi se haluamansa ruoka.

Välillä kylläkin kieltäydyin sitten syömästä hänen ruokiaan ja söin omia halpoja, että vältyin "velkaantumasta" hänelle taas vähän lisää. Niitä velkoja sitten kertyikin vuosien aikana taulukkoon suhteen aikana niin paljon, että erotessa oli kasassa kauhea summa, kun joka ikinen ruokaostoskin piti merkata muistiin. Kun erottiin, niin eksä sai kylläkin unohtaa excelinsä enkä todellakaan ruvennut niitä hänelle maksamaan.

Ei ollut todellakaan ainoa eikä edes tärkein syy eroon tuo taloudellinen väkivalta, mutta kyllä se oli yksi iso tekijä. Eksäni ei siis nähnyt mitään väärää siinä, että asetti minut todella vaikeaan rahatilanteeseen käytöksellään. Esimerkiksi, kun opintotukikuukauteni loppuivat (olin alanvaihtaja) ja minun piti hakea toimeentulotukea, koska mihinkään muuhun tukeen en ollut oikeutettu, niin hän ei suostunut sitä varten toimittamaan kelan vaatimia tiliotteita, koska ei halunnut minulle paljastuvan, paljonko hänellä on rahaa tilillään. Sen sijaan hän vaati, että minun pitää etsiä osa-aikatyö, jolla voin elättää itseni opintojen ajan. Tietenkään kela ei olisi minulle toimeentulotukea myöntänytkään, koska avopuolisolla oli niin paljon säästöjä, vaan olisivat olleet sitä mieltä että miehen pitää elättää.

Kaipa tuo riippuu aika lailla sitoutumisen asteesta. Jos halutaan pitää kaikki erillään, niin sitten varmaan yhteinen taloustili, jolta hoidetaan yhteiset asiat ja kumpikin pitää omat rahansa. Toimii silloin, jos molemmille jää kuitenkin riittävästi rahaa.

Yhteisessä taloudessa (esim. toinen on hoitamassa yhteisiä lapsia kotona) on parempi hoitaa jotenkin muuten. Esim. siten, että yhteisistä tuloista maksetaan kaikki yhteinen ja lasten asiat, siirretään säästöihin ja lainan lyhennyksiin. Loput niistä yhteisistä jaetaan puoliksi, jotka kumpikin voi käyttää omiin menoihinsa tai säästää.

Tuosta yhteisestä osuudesta ei oikein millään järjestelyllä pääse eroon, koska viime kädessä pitää päättää mikä on yhteistä ja mikä ei. Jos ostetaan uusi sohva, niin pitää pystyä sopimaan kuinka paljon siihen laitetaan rahaa. Sama ruokakaupassa, syödäänkö savulohta vai hernekeittoa. jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"

En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.

MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa. Jos molemmat asuvat samassa asunnossa, niin ilman muuta asumiskulut jaetaan 50/50 eikä tulojen mukaan, koska eihän se parempituloinen kuluta asuntoa enempää kuin pienituloinenkaan.

Vuokran tai vastikkeen voi jakaa helposti puoliksi, mutta miten jaetaan ruokakulut, vesi ja sähkö kulutuksen mukaan? No, ruokakulut onnistuu jakaa niin, että kumpikin ostaa ja tekee omat ruokansa, mutta sekin menee hankalaksi, jos perheessä on lapsi

Onhan niitä tällaisia, palstalla toisessa ketjussakin seurataan yhtä tällaista pariskuntaa. 😄 Heillä pestiin koneellinen pyykkiä kerran viikossa ja oliko se sitten myöhemmin jo kerran kahdessa viikossa, eli kumpikin sai laittaa vaatteensa pesuun tällöin eikä ylimääräisiä pesukertoja ollut. Sähkö- ja vesilaskut siis laitettiin puoliksi ja aamuisin oli talvisin aika viileää.

Ruokalaskut laitettiin puoliksi, ja lisäksi omat jutut jos niitä halusi lisäksi maksettiin puoliksi. Jos ostettiin vaikka jogurtteja, niitä oli sama kappalemäärä kummallekin. Samoin hedelmät laitettiin aina puoliksi sun ja mun kasaan. Mies piti kiinni siitä että aamukahvi pitää saada, joten sitten päätettiin että kumpikin juo aamuisin yhden kupin kahvia eikä enempää. Aina vähin erin tuli lisää sääntöjä, loppuja ruokia sai syödä vapaasti. 😆 Jossain kohdin tuli säännöksi, että jäätelöpakkauksesta kumpikin sai ottaa yhden pallon tai kauhallisen per ilta ja ei enempää. Hyvin viihteellistä seurattavaa, ei ehkä elettävää.

Jos on naimisissa ja etenkin jos on lapsia, niin puolisolla on velvollisuus huolehtia toisistaan myös rahallisesti. Miehelle sen pitäisi olla ihan kunnia-asia, että hänen vaimonsa ja lastensa äidin ei tarvitse nälkää nähdä tai kurjistella.

Uskomattomaksi on mennyt kyllä nykypäivänä, että vaikka toinen uhraisi oman fyysisen terveytensä, tulonsa, urakehityksensä ja eläkekertymänsä siihen, että jopa vuosia hoitaa parin yhteisiä lapsia kotona, niin mies ei silti koe asiakseen uhrautua jollain tavalla vastavuoroisesti. Sitten ihmetellään, kun lapsia ei synny.

Kyllä niitä syntyisi niin kuin ennen vanhaan, jos arvotkin olisivat sellaiset kuin ennen olivat.

Näinköhän nuo tasajakoa vaativat miehet tekevät myös tasan puolet kaikesta muusta kotona? Siivoavat tasan 50% sotkuista, kokkaavat tasan 50% ruoasta, hoitavat lapsia tasan yhtä paljon kuin äitikin ja nousevat esim. yöllä joka toinen yö hoitaman huutavan vauvan yösyötöt? Miten on, miehet?

Muutenhan tuo vaatimus on täyttä paskaa, eikä teillä ole aidosti tasan jaettua 50/50-suhdetta.

Meillä on omat tilit, omat rahat. Lapseton aviopari.

Asumiskustannukset ollaan vuosien saatossa maksettu aina tilanteen mukaan (esim kun puoliso opiskeli, minä maksoin koko silloisen vuokran, tai kun itse olen nyt vähemmän tienaava niin ollaan sovittu että mies maksaa nyt omistusasunnon kuluista suuremman osan jne). Toinen hoitanut viralliset maksut ja toinen laittanut sitten rahasiirron toiselle.

Ruokaostokset yms menee niin, että yhteiset ruoat/päivittäistavarat maksetaan puoliksi ja sitten omat herkut ja hygieniatuotteet yms maksetaan omasta pussista. Jompikumpi maksaa kaupassa ja sitten siirrellään rahaa toisen tilille. Itse tykkään esim herkutella paljon, en näe järkeä että puoliso niistä maksaisi, ja puoliso juo joskus alkoholia ja itse en, niin miksi minun niistä kuuluisi maksaa jne.

Sitten voi tietty ostaa omilla rahoillaan mitä haluaa eikä toiselta tarvitse kysellä lupia (tietenkin ensin hoidetaan asumiskulut ym itsestäänselvyydet).

Meillä tämä on toiminut hyvin ja on helppoa, jo yli vuosikymmenen.

Onhan niitä tällaisia, palstalla toisessa ketjussakin seurataan yhtä tällaista pariskuntaa. 😄 Heillä pestiin koneellinen pyykkiä kerran viikossa ja oliko se sitten myöhemmin jo kerran kahdessa viikossa, eli kumpikin sai laittaa vaatteensa pesuun tällöin eikä ylimääräisiä pesukertoja ollut. Sähkö- ja vesilaskut siis laitettiin puoliksi ja aamuisin oli talvisin aika viileää.

Ruokalaskut laitettiin puoliksi, ja lisäksi omat jutut jos niitä halusi lisäksi maksettiin puoliksi. Jos ostettiin vaikka jogurtteja, niitä oli sama kappalemäärä kummallekin. Samoin hedelmät laitettiin aina puoliksi sun ja mun kasaan. Mies piti kiinni siitä että aamukahvi pitää saada, joten sitten päätettiin että kumpikin juo aamuisin yhden kupin kahvia eikä enempää. Aina vähin erin tuli lisää sääntöjä, loppuja ruokia sai syödä vapaasti. 😆 Jossain kohdin tuli säännöksi, että jäätelöpakkauksesta kumpikin sai ottaa yhden pallon tai kauhallisen per ilta ja ei enempää. Hyvin viihteellistä seurattavaa, ei ehkä elettävää.

Ja tällä pariskunnalla oli myös jonkinlaiset suihkupäivät käytössä, eivät käyneet koskaan kumpikin samana päivänä suihkussa. 😁

Vierailija kirjoitti:

Näinköhän nuo tasajakoa vaativat miehet tekevät myös tasan puolet kaikesta muusta kotona? Siivoavat tasan 50% sotkuista, kokkaavat tasan 50% ruoasta, hoitavat lapsia tasan yhtä paljon kuin äitikin ja nousevat esim. yöllä joka toinen yö hoitaman huutavan vauvan yösyötöt? Miten on, miehet?

Muutenhan tuo vaatimus on täyttä paskaa, eikä teillä ole aidosti tasan jaettua 50/50-suhdetta.

Kaveripariskunnalla on noin. Kohta ovat olleet 20 vuotta yhdessä, ja rouva ei ole sinä aikana kertaakaan imuroinut eikä herra kertaakaan pyyhkinyt pölyjä. Kaikki siivoustyöt on jaettu vastuualueittain, ja vastuuhenkilö sitten huolehtii ne. Kyllä se on heillä toiminut. Heillä on sovittu, että viikolla syödään eineksiä ja kumpikin sitten laittaa ruuan viikonloppuna toisena päivänä. Lapsen jutut oli myös jaettu, herra toimi autokuskina ja rouva huolehti vaate- ja terveysasiat.

Yhteiset, yhteisesti sovitut menot puoliksi, muu on oma asia.

Meillä ne on asuminen, ruoka, kodin netti, vkl sanomalehti ja osa lapsen kuluista.

Autot, puhelimet, vaatteet, huvit, omaisuus sitten miten itse haluaa. Eikä se nyt niin euron päälle ole, ei satasenkaan päälle. Autojakin käytetään ristiin miten tarvitaan ominaisuuksia.

Jos vanhan ajan miehet eivät niin kukkia tuoneet ja lirkutelleet he taisivat vastuunsa kantaa.  Koti  ja lapset saattoi heidän mielestään olla naisten asia mutta toivat sen rahan kotiin. Se oli yhteiseksi hyväksi, ei vastenmielistä vaimon ja lasten elatusta.

Tietysti aina on ollut häntäheikkejä ja työtävieroksuvia juoppoja.

Tämä on nyt luultavasti iältään  nelikymppisten ja alle juttu että perheessä kumpikin elää omaa elämäänsä, riita ja rähinä päällä rahasta ja kotitöistä.  Lapset siinä sivussa ei kenenkään vastuulla.  

(Ja ennen muka lapsista ei välitetty?)

Vierailija kirjoitti:

Olemme kolmekymppinen, kihloissa oleva pariskunta ja ensi kesänä menossa naimisiin.

Meillä maksetaan asumiskulut tulojen mukaan suhteessa. Mies maksaa asuntolainan kokonaan, koska asunto ja laina ovat hänen (oli ehtinyt ostaa asunnon vuosia ennen kuin aloimme seurustella ja muutin hänen luokseen). Minä maksan osan vastikkeesta ja sähkölaskusta sekä oman vesimaksuni. Maksan vähemmän kuin mies, koska minulla on pienempi palkkakin. Ruoat ja muut menot maksetaan sen mukaan, kummalla on varaa. Minäkin käyn kaupassa ja maksan osan, mutta mies suuremman osan. Ruoat ovat yheisiä, ei lasketa että kumpi saa syödä mitäkin.

Ollaan suuniteltu, että kun ollaan naimisissa, niin perustetaan yhteinen käyttötili, jonne kumpikin siirtää palkkaan suhteutetun käyttösumman kuukausittain (eli mies vähän enemmän, minä vähän vähemmän) ja sieltä sitten maksetaan ruokaostoksia ym talousjuttuja. Ei tarvitse sitten miettiä sitäkään vähää, että k

Mikään laki ei mainitse elintasojen tasoista avioliitossakaan. Elatusvelvollisuus koskee ruokaa, asumista, sairaanhoitoa tms välttämättömyyksiä.

"Ja tällä pariskunnalla oli myös jonkinlaiset suihkupäivät käytössä, eivät käyneet koskaan kumpikin samana päivänä suihkussa. 😁"

Kannattaisi varmaan harkita yhteistä suihkupäivää ja suihkua. Hyvin onnistuisi säästämään lämmintä vettä hyödyntämällä huuhteluvedet.

Vierailija kirjoitti:

"Ja tällä pariskunnalla oli myös jonkinlaiset suihkupäivät käytössä, eivät käyneet koskaan kumpikin samana päivänä suihkussa. 😁"

Kannattaisi varmaan harkita yhteistä suihkupäivää ja suihkua. Hyvin onnistuisi säästämään lämmintä vettä hyödyntämällä huuhteluvedet.

Tarina ei kerro, mutta veikkaan että taloudessa peseydyttiin ennemminkin haalealla kuin kylmällä vedellä. 😆 Siis se vedenkulutus oli ihan minimaalista, joskus rouvan hiustenpesupäivänä saattoi vettä mennä viiden minuutin suihkun edestä ja siinä oli mukana koko päivän vedenkulutus vessanvetämisineen ja ruuanlaittoineen. Ja rouvan hiustenpesupäivä ei taatusti ollut ainakaan useamman kerran viikossa.

Nykyisin ollaan aina jalka oven välissä menossa jo parempaan suhteeseen, siksi ei haluta kuin kämppissuhde.

Kun aikoinaan otettiin asuntolaina, yhteisvastuullisesti, minulla omaisuutta puuttuvaan takaukseen,  laina oli molempien nimissä, kauppakirjassa omistus 50/50.

Pankki edellytti että lyhennys peritään vain yhdeltä tililtä.  No se meni miehen tililtä, maksoin sitten asumiskulut.

Mutta ikinä ei nakkeja laskettu tai ruokalaskusta olisi erotettu miehen tupakoita (tupakoi siihen aikaan) tms.  Molemmilla käyttöoikeus toisen tiliin.

"Mikään laki ei mainitse elintasojen tasoista avioliitossakaan. Elatusvelvollisuus koskee ruokaa, asumista,"

No vaikkapa asuminen on aika iso osa elintasoa. Toinen ei siis voi vaatia toista maksamaan puolta ison omakotitalon kustannuksista jos toisella ei siihen ole rahaa.

Jos olisin eronnut ja lapsia ikinä en menisi kenenkään kanssa yhteisasumiseen.  Jopa naimisissa voi olla pitäen omat asunnot

UB