Parisuhteen raha-asiat

"Me olimmekin ME.  Kumpikaan ei ollut lähdössä mihinkään, perillisetkin ovat yhteisä. Ei ollut  sun, mun ja naapurin maijan tai ykän lapsia.

Jos aikoo elämänsä jakaa toisen kanssa (tosissaan) eikö kuitenkin ole yhteisvastuu asioista, yhteistä kaikki.   Siihen silti sopii toisen omat harrrastukset, harrastusmatkat, meikit, kuukausittaiset tarvikkeet."

Niin mekin olemme me vaikkei meillä ole yhteisiä rahoja. Me kokeiltiin jossain vaiheessa yhteisiä rahoja niin, että samalle tilille meni kummankin tulot. Se ei toiminut alkuunkaan. Minulla oli koko ajan huono omatunto kaikesta, mitä ostin itselleni. Palattiin sitten siihen, että pidetään menot yhteisinä, mutta ei rahoja. Varsinkin minulle on tärkeää, että omat rahat on omissa hyppysissä. Inhoan tilannetta, jossa minun pitäisi soittaa puolisolle ja kysyä, että löysin talvitakin, onko meillä siihen nyt varaa.

Mä omistan talon jossa asumme ja maksan sen kulut ihan vaan siksi, että laskut on alunperinkin tulleet mulle. Sähköt, vesi ym. Otettiin remonttilaina peruskorjaukseen ja mies maksaa sen.

Mies on meillä aina maksanut kaikki lainat. Autot ja asunnot. Muut kulut ja ostokset ollaan aina "jaettu" niin että se maksaa kumpi ehtii. Käytännössä mies hoitaa yleensä kaupassa käynnin mutta minä maksoin esim nyt eläinlääkärikäynnin. Käytännössä myös mies yleensä maksaa autojen huollot koska hoitaa huoltoihin viennit ym, myös minun auton. Minä taas laitan lapsille rahaa tarvittaessa.

Mies ei säästä ollenkaan, minulla jää hyvin rahaa säästöön. Säästöjä käytetään yhteisiin juttuihin. Koskaan ei olla raha-asioita mitenkään kytätty tai laskimella laskettu, eikä koskaan olla rahasta riidelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"

En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.

MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa. Jos molemmat asuvat samassa asunnossa, niin ilman muuta asumiskulut jaetaan 50/50 eikä tulojen mukaan, koska eihän se parempituloinen kuluta asuntoa enempää kuin pienituloinenkaan.

Näissä kaavamaisissa 50/50-jaoissa on usein ongelmana se, että parempituloisen elintaso on mitoitettu niiden parempien tulojen mukaan, eikä hän haluaisi suhteessa ollessaan laskea elintasoaan. Näin ollen hän haluaa laadukkaampaa (kalliimpaa) asum

Ja kokemukseni mukaan ne suurimmat pihistelijäthän on just näitä. Ovat yleensä pihejä kaikilla elämän osa-alueilla ja haluavat härskisti hyötyä vain itse niin paljon kuin mahdollista. Siksi tuo 50/50 vaatimus on usein paha merkki ja voi olla tie taloudelliseen väkivaltaan.

Me siirrämme joka kuukausi 30% nettotuloista yhteiselle taloustilille, josta maksetaan yhteisen talouden menot eli ruoat, vastikkeet, sähköt, vakuutukset, auton kulut yms. Loput jää itselle tuhlattavaksi tai oikeastaan säästöön/sijoituksiin ne menee, kun ollaan huonoja tuhlareita. Hyvin toimii, ei tarvitse kinastella. N48+M46.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onhan teillä sitten vastaavasti niin, että huonompituloinen tekee enemmän kotitöistä vai onko niissäkin niin, että parempituloiselle kuuluu isompi vastuu?"

En ole se jolta kysyit mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miten kotitöiden jakaminen liittyy tuloihin.

MInä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten perheen menot pitää maksaa tulojen eikä kulutuksen suhteessa. Jos molemmat asuvat samassa asunnossa, niin ilman muuta asumiskulut jaetaan 50/50 eikä tulojen mukaan, koska eihän se parempituloinen kuluta asuntoa enempää kuin pienituloinenkaan.

Näissä kaavamaisissa 50/50-jaoissa on usein ongelmana se, että parempituloisen elintaso on mitoitettu niiden parempien tulojen mukaan, eikä hän haluaisi suhteessa ollessaan laskea elintasoaan. Nä

Meillä erilliset taloudet oli ratkaisu tähän. Olemme naimisissa, mies asuu rivitaloyksiössä työpaikkansa lähellä, minä ja lapset keskustassa 4h+k huoneistossa. Meillä on selkeästi parempi elintaso kuin miehellä, mutta se ei haittaa, koska mies ei joudu maksamaan siitä mitään. Ei tule sellaista tunnetta, että minä yritän hyötyä miehestä ja pakotan hänet maksamaan kulujani ja siten syyllistyn taloudelliseen väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mikään laki ei mainitse elintasojen tasoista avioliitossakaan. Elatusvelvollisuus koskee ruokaa, asumista,"

No vaikkapa asuminen on aika iso osa elintasoa. Toinen ei siis voi vaatia toista maksamaan puolta ison omakotitalon kustannuksista jos toisella ei siihen ole rahaa.

Eikä varattomampi voi vaatia toista maksamaan sitä kartanoa merinäköalalla vaikka miten haluaisi sellaisessa asua ja omasta mielestä toisella olisi siihen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme kolmekymppinen, kihloissa oleva pariskunta ja ensi kesänä menossa naimisiin.

Meillä maksetaan asumiskulut tulojen mukaan suhteessa. Mies maksaa asuntolainan kokonaan, koska asunto ja laina ovat hänen (oli ehtinyt ostaa asunnon vuosia ennen kuin aloimme seurustella ja muutin hänen luokseen). Minä maksan osan vastikkeesta ja sähkölaskusta sekä oman vesimaksuni. Maksan vähemmän kuin mies, koska minulla on pienempi palkkakin. Ruoat ja muut menot maksetaan sen mukaan, kummalla on varaa. Minäkin käyn kaupassa ja maksan osan, mutta mies suuremman osan. Ruoat ovat yheisiä, ei lasketa että kumpi saa syödä mitäkin.

Ollaan suuniteltu, että kun ollaan naimisissa, niin perustetaan yhteinen käyttötili, jonne kumpikin siirtää palkkaan suhteutetun käyttösumman kuukausittain (eli mies vähän enemmän, minä vähän vähemmän) ja sieltä si

 

Riittää että on ruokaa ja asunto jos sellaisiin on kummallakaan varaa. Ei tarvitse olla sisäfilettä vaan voi ostaa perheelle nyhtökauraa ja sijoittaa loput.

SIKSI, naiset, hankkikaa omat rahanne ja pitäkää niistä huoli itse. Parisuhteen kuuluu olla lisä omaan hyvään elämään eikä mikään elatussuhde.

En yhtään ihmettele että nykyään erotaan niin herkästi, kun suurimmalla osalla ihmisistä on valmiina jo luuta oven välissä. Minun näkemykseni on että jos kaksi ihmistä on avo/avioliitossa niin silloin rahat ovat yhteisessä käytössä. Minä en ainakaan lähtisi parisuhteen henkilön kanssa jolla olisi ongelmia rahankäytössä, vaadin kumppaniltani edes keskiverron älykkyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2024 nainen ei ole enää miehen holhottavana, niistä ajoista on yli 100 vuotta, joten ei ole tarvetta yhteisille tileille, yhteiselle talouskassalle tai sille, että pitää kysyä puolison lupa hankintoihin. Omat rahat, omat päätökset.

Tämä, onneksi mullekin jo opetettiin tämä - vanhemmat oli syntyneet 1937 ja 1941, omat rahat oli heilläkin aina. 

Vierailija kirjoitti:

Olkoot tämä ketju taas muistutuksena naisille, että miehen kanssa ei kannata mennä yhteen. Joudut tekemään enemmän kotitöitä vaikka tekisit saman verran tai enemmän töitä, jos palkkasi on pienempi. Joudut maksamaan puolet elintasosta, jonka hyvätuloisempi määrittää, ja säästöön ei jää mitään. Maksat puolet ruuasta, jota mies syö 3-4x enemmän. Miehet ovat lompakkoloisia. 

Ei meillä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa tällä hetkellä kaiken, kun en ole töissä. Hyvin menee, olemme onnellisia ja mies tienaa hyvin. Samalla sijoitetaan molemmat omiin sijoituskohteisiin. 

 

Ei mene hyvin, jos teillä ei ole lapsia, ja tuo jatkuu vuosia. Mies vähitellen katkeroituu.

Sinähän se varmaan parhaiten tiedätkin, miten käy!

Vaimo maksaa asumisen täällä meillä. Ei minulla mitään rahaa ole. Työttömyysraha ei ole kovin iso, ostan sillä lähinnä ruokaa ja maksan netin meille molemmille. Maksan oosan sähköstä. Vaimoni on rikas ja isotuloinen eikä sitä haittaa maksaa kuluja. Maksoin joskus vuokraa yksin kun vaimo opiskeli v 2017 ja annoin sille myös rahaa opiskeluun. Sain perintöä 2016 ja olen niitä rahoja säästänyt pitkään. Minä ostin meille veneenkin perintörahoilla.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että nykyään erotaan niin herkästi, kun suurimmalla osalla ihmisistä on valmiina jo luuta oven välissä. Minun näkemykseni on että jos kaksi ihmistä on avo/avioliitossa niin silloin rahat ovat yhteisessä käytössä.

Meillä aivan sama ajatus. Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Esimerkiksi kun mies viimeksi hankki uudet silmälasit ja ennen maksua hän sai tärkeän puhelun johon lähti vastaamaan, minä maksoin hänen lasinsa sillä aikaa. Tai mies maksaa mun autoon uudet renkaat ja huollot. Kun sillä ei kertakaikkiaan ole väliä kumpi mitäkin maksaa, kun yhdessä eletään. Ja jos toisella sattuisi rahat loppua, toinen antaa lisää.

Meillä on toiminut hyvin omat tilit + yhteisiin menoihin yhteinen tili, johon molemmilta menee automaattisesti sovittu summa per kuukausi.  Tykkään säästää ja mies taas on törsäilyyn taipuvainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2024 nainen ei ole enää miehen holhottavana, niistä ajoista on yli 100 vuotta, joten ei ole tarvetta yhteisille tileille, yhteiselle talouskassalle tai sille, että pitää kysyä puolison lupa hankintoihin. Omat rahat, omat päätökset.

Tämä, onneksi mullekin jo opetettiin tämä - vanhemmat oli syntyneet 1937 ja 1941, omat rahat oli heilläkin aina. 

Eihän se noin mene, että naista alistetaan ja pidetään tiukasti silmällä, kun on yhteinen tili ja tämän sanon naisena.

Samalla tavalla voisin minä kytätä mihin mieheni rahamme käyttää, mutta ei ole tarvetta tehdä niin, kun toiseen luottaan.

Yhteinen tili meille on vain niin helppo tapa toimia, ei tarvitse miettiä miten kulut jaetaan yms.

Kuten laitoin että, keskustelemme ylin tonnin hankinnoista, mutta niin me varmasti keskustelisimme vaikka, meillä ei olisi yhteistä tiliäkään, oli sitä hankkimassa minä tai mieheni. Vielä ei ole tullut sellaista tilannetta, että toinen olisi torpannut hankinnan näiden vuosien varrella.

Meillä tämä pelaa täydellisesti ja tällä me jatketaan loppuun saakka.

Kyllä me riidellään ja ollaan eri mieltä, muttei koskaan raha-asioista, vaikka toinen tienaakin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2024 nainen ei ole enää miehen holhottavana, niistä ajoista on yli 100 vuotta, joten ei ole tarvetta yhteisille tileille, yhteiselle talouskassalle tai sille, että pitää kysyä puolison lupa hankintoihin. Omat rahat, omat päätökset.

Tämä, onneksi mullekin jo opetettiin tämä - vanhemmat oli syntyneet 1937 ja 1941, omat rahat oli heilläkin aina. 

Eihän se noin mene, että naista alistetaan ja pidetään tiukasti silmällä, kun on yhteinen tili ja tämän sanon naisena.

Samalla tavalla voisin minä kytätä mihin mieheni rahamme käyttää, mutta ei ole tarvetta tehdä niin, kun toiseen luottaan.

Yhteinen tili meille on vain niin helppo tapa toimia, ei tarvitse miettiä miten kulut jaetaan yms.

Kuten laitoin että, keskustelemme ylin tonnin hankinnoista, mutta niin me varmasti

"

Yhteinen tili meille on vain niin helppo tapa toimia, ei tarvitse miettiä miten kulut jaetaan yms.

Kuten laitoin että, keskustelemme ylin tonnin hankinnoista, mutta niin me varmasti keskustelisimme vaikka, meillä ei olisi yhteistä tiliäkään, oli sitä hankkimassa minä tai mieheni. Vielä ei ole tullut sellaista tilannetta, että toinen olisi torpannut hankinnan näiden vuosien varrella."

Ei meidänkään tarvitse miettiä, alussa on sovittu pääpiirteittäin kumpi mitäkin milloinkin maksaa. Ja tosiaan "yli tonnin" hankinnoistakaan ei tarvitse keskustella, toinen voi päivänä minä hyvänsä hurauttaa pihaan uudella prätkällä tai autolla ihan neuvottelematta, omilla rahoillaan kun sen maksaa. 

Mikä kellekin sopii, mä en kuuna päivänä suostuisi yhteisiin rahoihin tai tuohon ihme taloustilille sun muualle rahojen vekslaamiseen. Ja tosiaan varmaan oman kodin peruja tämä.

Näitä keskusteluja kun lukee, niin tuntuu, että nykyään ihminen ei taida olla mistään niin tarkka kuin omista rahoistaan. Kertoo aika paljon jotain elämän arvoista... 

Mun mielestä perhe on yksikkö, joissa asiat päätetään yhdessä ja toimitaan niin, että molemmilla on hyvä mieli, koski se sitten rahojen käyttöä tai jotain muuta asiaa. Kun mentiin aikoinaan yhteen, niin maksettiin kaikki puoliksi, mutta vuosien saatossa (30v yhdessä) rahoitetaan elämisen peruskuluja enimmäkseen miehen palkalla ja se sopii hänelle, koska tienaa huomattavasti enemmän kuin minä.

Up