Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Olin vuosia sitten kampaajalla, mullee leikattiin otsatukkaa. Kampaaja oli kampaamassa hiuksiani siihen eteen, silmille (että pääsi leikkaamaan), kun sanoi jotain että "kampasinko mä sun ripsiä?" ja minä siihen vastasin että ei tarvitse. Sen pienen hetken siis kai kuvittelin, että hän tarjoutui siinä leikkaamisen lomassa kampaamaan ripsiäni hiuskammalla.... Kyllä hävetti siinä istua vielä ainakin puolituntinen!
Olin käynyt ostoksilla ja kun menin parkkihalliin, autoni ei ollut siellä, mihin olin sen jättänyt. Etsin ja etsin, että enkö muka jättänyt tänne ja soitin sitten poliisille, että auto on varastettu. Poliisi ystävällisesti kysyi, että oletko nyt ihan varma, että olet oikeassa kerroksessa. No ihan varma, katoin vielä tosi tarkkaan numerot ja kirjaimet ja värit, että muistan missä auto on, väitin kivenkovaa poliisille. Tehtiin siis varkausilmoitus ja tieto luvattiin levittää heti liikkeellä oleviin poliisiautoihin, että jos näkyy autoani jossain. Lopetettuani puhelun päätin sitten kuitenkin käydä yläpuolisessa kerroksessa ja hitto vie, siellähän se auto oli. Askeleen verran nolotti soittaa poliisille, että ei sitä oltukaan varastettu, vaan se varas oli siirtänyt sen toiseen kerrokseen. Poliisi oli onneksi huumorimiehiä ja vastasi, että aika monen auto käydään kuulemma näin jouluruuhkassa viemässä parkkihallissa toiseen paikkaan ostosten aikana. :)
Meinasin sanoa pottuja mutta sitten muutinkin sen pernoiksi (perna= pohjanmaaksi peruna) niin siitä tuli sitten pornoa... Onneksi anoppi on hauska ihminen. Kun tuli kaupasta, kysyin että muistiko sen pornon ;) .
Juttelen mielelläni niitä näitä lakimiehen kanssa vapaa-ajalla. Mutta omaa ammattiani en paljasta, olen erityisopettaja. Huomaan, että monet alkavat jännittää seurassani. Ihan kuin arvostelisin heidän lastensa kasvatusta.
Ainoa syy, miksi välttelen juristeja (ja opettajia) on se, että he mielestään ovat aina oikeassa.
minäkin olen möläyttänyt joskus olevani lakimies. Ja pahinta kaikessa on, että näin on myös todellisuudessa. Ja voin vannoa, ettei KUKAAN puistotuttu arvaisi muuten. Tämän möläytykseni vuoksi jouduin taannoin vaihtamaan "vakkaripuistoa". Kuka nyt haluaa jutella kepeän rennosti niitä näitä yhden lakimiehen kanssa? Ai, ei käsiä nousekaan... No, senhän jo tiesinkin.
Kummiksi päästessäni ilmoitin papille väärin toiset nimeni siihen kirkon rekisteriin lähtevään paperiin. Kotona vasta tajusin, että yksi nimi oli jäänyt mainitsematta... Olen aina inhonnut ko. nimeä, joten se ehkä selittää valikoivan muistini...
olevani teologi. Ihmiset alkavat pitää uskovaisena ja luulevat ettei seurassani ole sopivaa kiroilla tms. Kerron vain olevani tutkija ja saatan mainita jotenkin kiertoteitse tutkimusaiheestani, niin etten kuulosta liian teologimaiselta... :)
Juttelen mielelläni niitä näitä lakimiehen kanssa vapaa-ajalla. Mutta omaa ammattiani en paljasta, olen erityisopettaja. Huomaan, että monet alkavat jännittää seurassani. Ihan kuin arvostelisin heidän lastensa kasvatusta. Ainoa syy, miksi välttelen juristeja (ja opettajia) on se, että he mielestään ovat aina oikeassa.
minäkin olen möläyttänyt joskus olevani lakimies. Ja pahinta kaikessa on, että näin on myös todellisuudessa. Ja voin vannoa, ettei KUKAAN puistotuttu arvaisi muuten. Tämän möläytykseni vuoksi jouduin taannoin vaihtamaan "vakkaripuistoa". Kuka nyt haluaa jutella kepeän rennosti niitä näitä yhden lakimiehen kanssa? Ai, ei käsiä nousekaan... No, senhän jo tiesinkin.
Olin aiemmin valitellut selkäkipua joka minua tuohon aikaan vähän väliä vaivasi. Aamupalaa lopetellassamme mieheni kysyi kuuluvalla äänellä minulta: "No niin, eiköhän lähdetä huoneeseen naksauttelemaan?".
Pöydässä istui lastemme lisäksi meidän molempien vanhemmat. Hieman he katsoivat oudon vaivautuneesti.
Mieheni siis tarkoitti, että hän naksauttaa selkäni.
Ihana piristävä ketju :)!
Mullakin on sattunut vaikka mitä, mutta tällä päällä en (yllättäen, heh) muistakaan. Viime viikolla tosin tarjosin neuvolatädille pankkikorttia neuvolakortin sijaan jonka neuvolatäti myös ajatuksissaan otti. Hetki siinä meni hänen kummastellessa ennen kuin hän antoi kortin takaisin ja sanoi nauraen ettei tämä kortti käy täällä. Siinäkin vaiheessa vielä mietin että hitto onkohan mulla käteistä ennen kuin tajusin missä olin. Tarjoitus oli mennä neuvolasta suoraan kauppaan ja ajatukset oli näköjään jo siellä.
Ihana piristävä ketju :)!
Mullakin on sattunut vaikka mitä, mutta tällä päällä en (yllättäen, heh) muistakaan niitä. Viime viikolla tosin tarjosin neuvolatädille pankkikorttia neuvolakortin sijaan jonka neuvolatäti myös ajatuksissaan otti. Hetki siinä meni hänen kummastellessa ennen kuin hän antoi kortin takaisin ja sanoi nauraen ettei tämä kortti käy täällä. Siinäkin vaiheessa vielä mietin että hitto onkohan mulla käteistä ennen kuin tajusin missä olin. Onneksi neuvolassa ymmärretään tällaisia sekaisin olevia äitejä. Tarkoitus oli mennä neuvolasta suoraan kauppaan ja ajatukset oli näköjään jo siellä.
Olen yleisesti ottaen ihan reipas ja suorasanainen, joskus vähän vaikea kieltäytyä pyynnöistä, mutta esim. puhelinmyyjille, kerjääjille yms sanon aina heti, että ei kannata.
Kerran olin yön töissä ja pistin aamukuudelta nukkumaan. Kymmenen aikaan ovikello soi, olin sikeässä unessa mutta heräsin, vedin vaatteet päälleni ja menin avaamaan - ajattelin että sieltä on jo pimputtaja lähtenyt pois jos ei ole tärkeää asiaa. No, siellä oli pölynimurikauppias sitkeänä ja innokkaana! Jotenkin tulin päästäneeksi hänet olohuoneeseen esittelemään 200 euron hintaista ihmevehjettään. Ajattelin koko ajan, että miten pääsisin takaisin nukkumaan, ja toisaalta kävi sääliksi pölynimurikauppias, ajattelin lähes liikuttuneena että hän ei varmaan paljoa saa kaupaksi imureitaan... Kauppias kertoi, että imurin saa palauttaa viikon sisällä ilman kuluja, hän hakee sen pois ellen ole tyytyväinen. Niinpä sitten vaan ostin imurin! Siis täh, meillä oli jo aivan hyvä imuri kotona ja äijä kiikutti onnellisena toisen oveasta sisään. Ajattelin että no on se varmaan hyvä ja voihan sen palauttaa... ja menin takaisin nukkumaan. Kun mies tuli iltapäivällä, hän sai hepulin imurista, kuulusteli koko illan että vedänkö jotain huumeita tai lääkkeitä kun menin imurin ostamaan :D ja soitti heti perään myyjälle että vaimo on nyt unenpöpperössään vahingossa tämän ostanut ja nyt saa myyjä hakea imurinsa pois!! Piilouduin yläkertaan kun kauppias haki imurin, enkä pystynyt kuuntelemaan mieheni ja hänen keskustelua. Kyllä hävetti!!!
Yläasteella pyyhkärini tippui lattialle ja etsiskelin sitä. En löytänyt, joten kysyin edessä olevalta pojalta, " "Petri" hei, ootsä nähny mun rintoja?" Edessäni viistosti istui poika jonka sukunimi oli Rintala, ja tuijottelin josko pyyhkärini olisi kierinyt hänen pulpettinsa alle, joten sanat meni sekasin! Muistan edelleen pojan hölmistyneen "MITÄH"-ilmeen ja sen, miten paljon minua hävetti! :D
hyvä :-D
oon itekin kyllä joskus nähnyt vilaukselta jostain kaupassa olevasta pienemmästä, kauempana olevasta peilistä itseni peilikuvan ja todennut että hei, mähän tunnen ton, kunnes oon tajunnut että se oon mä ite :) jotenkin kun ei yleensä näe itseään niin kaukaa peilistä niin ei tunnistanut...
Kerran täyttelin kans jotain lomaketta (KELAN mahdollisesti...) ja laitoin sukunimikohtaan Majander, eli uuden nimeni avioliiton myötä.
Muutaman päivän päästä puhelin soi ja Kelantäti soittaa ja kysyy olenkohan mahdollisesti mennyt uudestaan naimisiin lyhyen ajan sisällä, kun sotun mukaan mun sukunimi on Majanen... Kyllä hävetti!!
minulle soitettiin neuvolasta "Täällä Maiju Marne neuvolasta hei" johon vastasin hieman puhelun soittajasta hieman yllättyneenä "Terne" reveten itse välittömästi nauramaan korjaillen että öh, äh, tarkoitan terve. Vastapuoli häkeltyi ja varmaan mietti mikä tuota vaivaa, mutta jatkoi juttuaan nopeasti.
Mieheni ihan vastikään esitteli itsensä lapsemme äitinä.
piti kerran mennä kertomaan eräälle henkilölle hänen sukulaisensa poismenosta. Tarkoitus oli sanoa että oletko jo kuullut, mutta tokaisinkin vahingossa että oletko jo kuollut...!