Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Olen joskus puhunut ja mokaillut väsyneenä pikkuvauvan äitinä jotain aivan käsittämättömiä juttuja, ja helpottaa lukea näitä ja tajuta että muillakin on joskus kallo kumissut tyhjää..:)

mikä ruuista on laksoositonta...

Erääseen neuvotteluun mennessäni ja erästä ihmistä kätellessäni olin jotenkin varautunut, että hän sanoo "tervetuloa" ja minä vastaan siihen, että "kiitos". Tämä tyyppi sanoikin "Hei", johon minä fiksusti vastasin "kii". Kyllä hävetti.

Ihania! Kertokaa lisää! Itse en nyt muista mitään vastaavaa :D

Tämä tapahtui, kun olin 17-v. lukiolainen. Olin menossa kaupungille ja suulaana tätinä tunnettu naapuri tuli juttusille. Kerroin olevani menossa kauppaan katsomaan jotain mun vauvalle... Ei, ei ollut vauvaa eikä ollut tulossakaan. Serkkuni oli juuri saanut vauvan ja ilmeisesti siitä tuollainen lipsahdus :D

Kerran olin poikani kanssa käymässä hänen luonaan, ja poika halusi katsoa Babar-dvd:tä. Siskoni alkoi sitten selittää, että jotkut toiset lapset olivat pelänneet sitä, kun siinä oli pelottava helikopteri. Minä vähän ihmeissäni, että ei meidän lapsi kyllä mitään helikoptereita pelkää. Sisko vaan jankutti, että helikopterit nyt yleensä on aika pelottavia, kunnes tajusi, että sanoi väärää sanaa ja alkoi änkyttää ja miettiä ja pohtia. Lopulta joutui toteamaan, että ei nyt kerta kaikkiaan saa päähänsä, miksi sitä voisi kutsua paitsi helikopteriksi, mutta ei se ole helikopteri, hän siis tietää, että kyse ei ole helikopterista, hän ei vain muista sitä sanaa. Oli sitten ihan pakko katsoa lapsen kanssa se dvd, että saatiin tietää, mikä oli tuo pelottava helikopteri: krokotiilihän se oli. :)

Myyjä kysyi, mihin tarkoitukseen; pelaamiseen, surffailuun, laskujen makseluun yms. yms.

Mä vastaan älykkäänä, että pääasiassa ihan surffailuun, kirjoittamiseen ja MAKSUJEN LASKELUUN... :D Myyjän poistuttua paikalta, oli pakko varmistaa omalta mieheltä, että juuriko sanoin, mitä sanoin.

Mulla menee hirveän usein vastaavalla tavalla sanat sekaisin. Yhtenä päivänä kysyin lapsilta, otatteko lihaa lisäpullia.

Töissä olen kysynyt asiakkaalta useamman kerran, nukutko pussilakanalla vai tyynyllä, kun on ollut tarkoitus kysyä, nukutko pussilakanalla vai peitolla.

Tänään kaupassa yövuoron jälkeen tervehdin kassaa: Heimenta! Piti sanoa huomenta, mutta kassa sanoikin hei, mutten saanut enää peruttua ajatusta...

Olen myös kutsunut miespuolista työkaveriani mieheni nimellä, koputellut oviin lähtiessäni pois asiakkaan huoneesta, tai oman vessan oveen kotona sinne mennessäni, kolme vuotta naimisissa oltuani yritin kirjautua hotelliin tyttönimelläni (mies seisoi vieressä ja huomautti, että oon naimisissa enkä hänen tietääkseen pitänyt tyttönimeäni), aloin kerran yhdessä koulutuksessa puhua englantia, koska ajattelin erästä ulkomaalaista miestä jne.

Ja kevät on pahinta kaikenlaisille vastakkaiseen sukupuoleen liittyviin sekoiluihin. Tänään illalla kaupassa näin hyvännäköisen miehen ja mun kädestä lennähti kori eteeni lattialle, ja vauhti ei pysähtynyt, joten olin kompastua siihen koriin ja päädyin seisomaan keskelle käytävää toinen jalka ostoskorissa.

En itsekään ymmärrä, miksi ihmeessä aina välillä (lue: usein) tulee möläytettyä jotain aivan ihmeellistä, sellaista, mitä ei hieman harkittuaan todellakaan sanoisi.



Minulta on usein lipsahtanut jotakuta tuttavaa tai ystävää hyvästellessä sama moka. Ystävä on sanonut iloisen hymyileväisesti: "Nähdään huomenna!" tms. johon minä sitten kohtalokkaasti: "Väistämättä". Aivan kuin toivoisin, että voisin jollain keinolla välttää tapaamisen, vaikken todellisuudessa mitään tällaista haluaisikaan. Kahta hirveämpää on sanoa noin deittien jälkeen. :D Yleensä en edes osaa korjata kömmähdystäni mitenkään, jos vastapuoli ei ala ääneen ihmettelemään, vaan katsoo vain kummasti.



Mulla on myös todella hirtehinen huumorintaju. Sukkeluutta vaativissa tilanteissa en vain yleensä osaa muotoilla hauskaa, vaikkakin mustahkoa, ajatusta ollenkaan hauskaksi. Tämä on kiusallista, kun hirtehiset heitot usein liittyvät esimerkiksi kuolemaan, ja pieleen menneinä ne sitten kuulostavat siltä kuin haluaisin oikeasti jonkun hengiltä.



Erittäin yleinen moka on nauraminen väärässä paikassa. Monissa jännittävissä tilanteissa, joissa tiedän, että pitäisi käyttäytyä erityisen fiksusti eikä missään nimessä nauraa, repeän. Lpasena mulla oli soitonopettajana todella tiukka tyyppi, jota vähän pelkäsin. Kerran soittotunnilla rupesin nauramaan, kun en osannut läksyäni ja opettaja kuunteli kiukkuisena vieressä. Mulla on myös myötätuntonauru, joka kuulostaa vahingonilolta, vaikkei ole. Nauru on mulla vain jotenkin nopein tapa reagoida mihin tahansa yllättävään ja ei-toivottuun.



Oon kyllä näitä teidänkin juttuja nauranut kippurassa. Mahtavia!

Mun pikkusisko tykkäsi ennen kouluikää väännellä sanoja. Vaikka niin että salikortti=kolisartti. Noh, tää meni yks päivä sitten kysymään meijän äiteeltä, että saanko mä äiti seksiä (=keksiä)? Haha, tyttö oli jotn 5-6v ja äitee oli ihan pihalla :D

Muistatteko vielä Carollsit?



Eräs naispuolinen ystäväni vastasi kassalla kysymykseen "Maksatko rahalla vai kortilla?" että "Kädellä.", kun piti tietysti sanoa käteisellä. Nuorella miesmyyjällä oli naurussa pitelemistä.



Itsellä taas käy öisin aika usein niin, että herään pieneen tokkuraan ja ensimmäinen ajatus vieressä nukkuvasta vaimosta on, että kuka tuo nainen on ja miten mitä olen sen kanssa samaan sänkyyn päätynyt. Edellisillan tapahtumien muisteluun en yleensä ehdi, kun havahdun ja ymmärrän missä olen. Toivottavasti tuo vähenee, kun tämä matkalaukkuvaihe jää taakse ;-)

Vauva oli n 5kk ja lääkäri kysyi että milloin pikkuinen on syntynyt niin menin ihan lukkoon ja vastasin että "Mä en todellakaan muista"

Menin ihan punaiseks ja olisin voinut vajota maan alle:)

Kuka nyt ei oman lapsen syntymäpäivää muista..

Tää oli meidän viiden lapsi.

Mä olin viikolla nuoremman pojan kanssa Allergiasairaalassa ja kutsui sitte "Kallee, Kalle tule nyt" (nimet muutettu), ja vajaa 2v poika siihen "En oo Kalle, oon Ville" :D Vähän nolotti... Miten sitä nyt lastensa nimet muistais oikein päin.

Muistatteko vielä Carollsit?

i]

En oo koskaan nauranu teidän jutuille näin paljon!!



Itsehän kuljin bussilla yläasteella aikoinani ja tutuille bussikuskeille aina sanottiin tervehdykset mennen tullen ja palatessa. No, eräänä aamuna nousin kyytiin ja sanoin kovaan ääneen "kiitti kyydistä!". Kuskilla nauratti, mulla ei. Enkä tietenkään korjannut vaan luikin istumaan ja rukoilin ettei kukaan kavereista kuullut.



No pitihän se tehdä toisinkinpäin. Yhtenä iltapäivänä kun hyppäsin bussin kyydistä, huusin (olin jo melkein ulkona ovesta) että "Huomenta!". Saakeli!!!



Terveisiä tutuille ;)

jolloin ksylitoli oli ihan uusi juttu ja outo sana.

Poikaystäväni meni kioskille ja pyysi myyjältä klitorisjenkkiä.

Tajuttuaan, mitä tuli sanottua, poistui kiireesti paikalta mitään ostamatta.

Olimme nykyisen mieheni kanssa menossa ravintolaan anopin ja miehen veljen sekä hänen uuden tyttöystävänsä kanssa. Anoppi kertoi ennen miehen veljen tuloa, että hänpä on jo nähnyt uuden tyttöystävän. Minun oli vilpiön tarkoitus kysyä, että minkä ikäinen tämä uusi tyttöystävä on ja vahingossa kysyinkin, että minkä näköinen tämä on. Anoppi kakisteli jotain vaalesta ja nätin näköisestä tytöstä. Kuulostin todella pinnalliselta... Yritin kyllä korjailla, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Joskus teini-iässä muistan, että Abban S.O.S-niminen laulu soi päässäni taukoamatta. Ilmeisesti laulu oli soinut hiukan liian kauan, sillä vastasin lankapuhelimeen sen soidessa "es ou es", siis s.o.s..... ja sitten sanoin aika pian perään oman etunimeni, kun tajusin mokani.

tää on ihan parasta viihdettä viikonloppuun. Lisää kiitos! Olette ihania:)

Canon-merkkinen tulostin. Ystäväni luona kerran tuli puhetta hänen tulostimestaan ja olin juuri maininnut, että meillä on Canon. Sitten kysäisin, että millainen canostin sulla on..

Kaverini keskusteli töissä terveyskeskuksessa puhelimessa potilaan kanssa, ja luki samalla iltapäivälehteä. Hänen piti kysyä potilaalta, että voiko tälle lähettää sähköpostia, mutta lehdenluku väänsikin hänen sanomansa muotoon: "Voiko teille lähettää seksipostia"! :DDDDDDDD

nimen sijasta miespuolisen esimieheni nimen. Soittaja olikin tavoitellut pomoani ja kysyi ihmeissään, että "mistä sinä arvasit". Muutaman kerran olen töissä koputtanut oman huoneen oveen lähtiessäni huoneesta pois. Lapsen unohdin kerran kauppaan. Mutta tuo oman nimen huutelija on kyllä yliveto :)

[/quote]