Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Olen töissä tuotantoyhtiössä ja teimme ohjelmaa, jossa oli illalla luvassa suora televisiolähetys. Olin tilannut toimistolle tavaraa jonka lähetti toi minulle. Hän huikkasi lähtiessään "Hyvää lähetystä" johon vastasin "kiitos samoin". Nolotti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei tiennyt, mikä on pelikenttä.
mutta viimeisimpiä: veljeni synttärijuhlissa esittelin itseni hänen työkavereilleen: Moi, olen Liisa, Peten veli! Ja loppuillan sain kuulla kommentteja kumman feminiinisestä ulkoasusta, noin niiku veljeksi...
Mun työkännykään soittaa yleensä vain asiakkaat, jolloin ei siis näy nimeä vaan numero. Liki päivittäin myös lapset soittelevat ja silloin näkyy tietty nimi. Kerran sitten äitini soitti, näytöllä lukee Pirjo-äiti, joten siinä työn tuksinassa aivot nyrjähtää ja vastaan kiireisellä äänellä:Äiti.
Siitä naurusta ei sitten ihan heti tullutkaan loppua...
Paitsi, että kerran näin ex-miehen nykyistä lasteni kanssa kaupassa. Kiukustuin muutenkin näkemästäni. Kun hän kysyi ammattiani, niin sanoin olevani aivokirurgi. En tajunnut siinä tilanteessa, että exäni voi mahdollisesti kertoa asian oikean laidan. Mutta kaikkein nolointa tuossa oli, että se nainen on oikeasti erikoislääkäri :(
Siis voi luoja :D :D :D.
feel for you! Multa kysyttiin sairaalassa syntymäaikaa, katoin ihan tyhmistyneenä ja tokasin, että mistä helvetistä mä sen voin tietää???! :D hahah ei se pitkään kattonu joo...mä vain jotenkin käsitin, että oli kysynyt et "moneltako oot syntynyt"...hävetti...huah :P
sitten se pyys kela korttia ja tajusin mokani, aloin sitten selittään niin se vaan "jos nyt katotaan siitä kortista kuitenkin" :)
Mä menin väsyneenä töiden jälkeen äänestämään. Vaalivirkailija kysyi multa henkilötunnusta ja menin aivan lukkoon, koska jotenkin rupesin miettimään, pitääkö sanoa vain hetun loppuosa vai myös alkuosa. En osannut sanoa mitään ja paniikissa kaivoin ajokorttini esille sopertaen, että tuostahan sen näet!
Oli aika noloa, ihan niin kuin aikuinen ihminen ei muistaisi omaa henkilötunnustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime viikolla astuin metroon ja näin penkillä tutun näköisen tyypin. Ajattelin että Sirpahan se siinä, onpa se lihonut. Hymyilin ja tervehdin ja aloin kysellä, että minne matka yms. Nainen vaikutti jotenkin vaivaantuneelta, mutta vastaili ja kyseli minulta samoja juttuja. Jossain vaiheessa tajusin vastauksista, että eihän tämä olekaan Sirpa, vaan joku ventovieras! Kovin oli näköinen kyllä. Jotenkin vein keskustelun loppuun vastaillen neutraalisti yksisanaisilla vastauksilla ja sitten tokaisin että pakko jäädä pois seuraavalla pysäkillä. Oikeesti mulla olis ollut matkaa vielä monen monta pysäkkiä eteenpäin. En vaan kestänyt tilannetta! Molemmin puolin noloa...
Odotin kosmetologille pääsyä aulassa. Kun kosmetologi tuli kutsumaan minut sisään, hän ojensi kätensä kätelläkseen. Jostain kumman syystä en ymmärtänyt elettä, vaan tulkitsin hänen tarjoutuvan ottamaan laukkuni ja ojensin sitä hänelle. Hetken molemminpuolisen hämmennyksen jälkeen tajusin kätellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (myös) olen selittänyt kerran lääkärille että onkohan mulla välilihan pullistuma kun on tuo selkä niin kipeä. Lääkärikin kirjaili siinä asioita ylös ja siinä mulla oli hetki aikaa miettiä että mikä tuossa meni vikaan.. Sitten punastuin ja sanoin "niin, välilevynpullistumaahan minä epäilin". Lääkäri punastui myös ja kohta repesi nauramaan että hän kirjoitti koneellekin että "potilas epäilee välilihan pullistumaa", eikä hän itsekään tajunnut vikaa. =DD
Ei meinannut loppukäynnistä tulla mitään kun kumpaakin nauratti sen verran.
Yksi kiusallinen sekaannus kävi myös kun kuulin pomoni tervehdyksen väärin. Hän siis sanoi moro ja minä kuulin horo. Kysyin sitten naama punaisena ja hieman änkyttäen että anteeksi mitä?! ja pomo sitten hiukan kummissaan toisti että moro.
Taisin punastua entistä kovemmin ja mutisin että kuulin vain vähän väärin. Onneksi pomo ymmärsi ja naurahti että näitä sattuu aina välillä. =D
Oltiin menossa Hoploppiin ja huomasin, että erittäin komea mies piti minulle ovea auki. Ihastuksissani huudahdin kuin riemastunut pikkulapsi isoäitinsä näkiessään "MOOOIII!!:):)"
Mies hieman hämmentyneenä tervehti takaisin. Kenkiä riisuessan tajusin mitä olin sanonut, purskahdin hillittömään nauruun ja naurun keskeltä koitin selittää, että kiitos mun piti sanoa.
En meinannut naurua saada millään loppumaan, vaikkei tilanne erityisen koominen edes ollut! Mies mietti varmaan, mikä mielenterveysongelmainen mamma toikin on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahahha :D Ihana ketju!
Mä joskus olin kotiin päin kävelemässä, ku näin tien toisella puolella exäni. Samanlaiset hiukset, kävelytyyli, vaatteet. No, alan huutamaan häntä useita kertoja nimeltä, kunnes hän kääntyy, pysähtyy ja jää mun mielestä odottamaan että meen tien yli hänen luokse. Kun oon päässy lähietäisyydelle huomaan ettei se mikään exä ole vaan tuikituntematon mies!! Jään suu auki toljottamaan ja mietin että mitämäteenmitämäteen ja kysyn sitten reteesti että "Mitä kello on? jaahas kiitos" ja käännän selkäni ja kävelen pois....
Toinen tapahtu tossa kun vein lapsen käymään terveyskeskuksessa, ja siskoni tuli mukaan ku sattu olemaan sillon just toisesta kaupungista meillä kylässä. No, käteltiin siinä ja sanoin että oon sejase, "Maijan" äiti, ja siskoni esitteli itsensä "Oon sejase, "Maijan" täti." Hoitaja taisi kuulla väärin, kun seuraavaks jutteli lapselleni että "Sullahan onkin kaksi äitiä!"
Mumisin jotain että "Ei kai sentään" mutten jostain syystä saanut oikastua että siis pelkästään MINÄ olen se äiti. No, positiivista sentään se ettei käyttäytynyt ennakkoluulosesti tai mitenkään epäammattimaisesti vaikka pitkin meitä lesbopariskuntana...
Mä kerran päivystyksen jälkeen hain kahvia huoltsikalta ja tilasin "kahvin suun kautta". Varmaan olis tullut tarpeeseen suoraan suoneen kieltämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 11:49"]
Vauva oli n 5kk ja lääkäri kysyi että milloin pikkuinen on syntynyt niin menin ihan lukkoon ja vastasin että "Mä en todellakaan muista"
Menin ihan punaiseks ja olisin voinut vajota maan alle:)
Kuka nyt ei oman lapsen syntymäpäivää muista..
Tää oli meidän viiden lapsi.
[/quote]Valehteli olevansa tk lekuri.
Pojan valvottaessa öisin, olin töissä välillä aika pihalla.
Kerran töissä miespuolisen työkaverini työpuhelin soi ja hän vastasi siihen aivan normaalisti kuten ennenkin "Matti meidän firma." No, heti perään soi oma työpuhelimeni ja vastasin siihen samalla tavalla kuin työkaverini oli vastannut ihan hetki sitten omaan puhelimeensa eli "Matti meidän firma." Samalla sekunnilla tajusin asian ja yritin korjata mokaani, mutta kun jo räkätin niin vedet silmissä, että puhelusta ei meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi oli niin tuttu asiakas, että asiakaskin nauroi puhelimen toisessa päässä ja sen jälkeen pomoni ja tämä työkaverinikin nauroivat, että eivät edes tienneet, mille nauroivat. Nauruni vain tarttui heihin ja pomonikin nauroi ihan vedet silmissä. Väsymystä taisi olla ilmassa muillakin kuin mulla, kun oli vielä iltapäivää.
Työpäivä ainakin piristyi kummasti, jos ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran baarissa hyvännäköinen mies tiskillä tilasi juomaa vilkaisten samalla minuun. Ajattelin, että hän vitsailee, kun sanoi: "Y-y-yksi olut". Olin juonessa mukana ja jatkoin: "mu-mu-mulle kans!" Siitä mies riemastuneena avaa keskustelun: "Ä-ä-änkytätkö sinäkin?", johon minä supernolona: "E-e-en..."
Kerran otin vastaan lapsipotilasta, jonka isä ei jostain syystä muistanut sairaan lapsensa nimeä ollenkaan. Yritin henkilötunnusta, mutta ei, sama juttu. Puhelinkin oli jäänyt kotiin, joten vaimollekaan ei voinut soittaa... Onneksi sitten sattui vaimon numero kuitenkin löytymään ja äiti langanpäähän - en hennonnut paljastaa hänelle että nimikin oli isällä unohtunut, kysyin vain henkilötunnusta...
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 21:29"]
Kerran baarissa hyvännäköinen mies tiskillä tilasi juomaa vilkaisten samalla minuun. Ajattelin, että hän vitsailee, kun sanoi: "Y-y-yksi olut". Olin juonessa mukana ja jatkoin: "mu-mu-mulle kans!" Siitä mies riemastuneena avaa keskustelun: "Ä-ä-änkytätkö sinäkin?", johon minä supernolona: "E-e-en..."
[/quote]
voi ei :D
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 21:33"]
Kerran otin vastaan lapsipotilasta, jonka isä ei jostain syystä muistanut sairaan lapsensa nimeä ollenkaan. Yritin henkilötunnusta, mutta ei, sama juttu. Puhelinkin oli jäänyt kotiin, joten vaimollekaan ei voinut soittaa... Onneksi sitten sattui vaimon numero kuitenkin löytymään ja äiti langanpäähän - en hennonnut paljastaa hänelle että nimikin oli isällä unohtunut, kysyin vain henkilötunnusta...
[/quote]
no tuossa vaiheessa voi jo huolestua
Mä olin joskus tosi sairas, vakavasti. Kuulin, että uusi naapurini on lääkäri. Hänelle en kertonut sairaudestani ollenkaan mitään, toki hän jotain huomasi, mutta en paljoa vastannut kysymykseen, vaihdoin puheenaihetta.
Meinasin, että ei ole sopivaa puhua työasioista! Hoito tuli ihan muualta kuitenkin. Toinenkin tuttuni lääkäri tietää mun olleen vakavasti sairaana. kerroin kun hän ihmetteli tietojani sairaalasta. Mutta en ole koskaan kertonut, mistä taudista (eli syövästä) oli kyse.
Joskus aikoinaan koulussa englannin tunnilla piti parin kanssa lukea ja kääntää englannin kielistä tekstiä samalla ääneen. Tekstissä esiintyi sana "playground" ja mä en siinä tilanteessa saanut millään päähäni, mitä se tarkoittaa. Hikipinkon parini ilme oli näkemisen arvoinen, kun aloin kääntää tekstiä ja puhua "pelikentästä" samalla ihmetellen, että mikä hitto on pelikenttä. Jotenkin sana "leikkikenttä" oli vain kadonnut päästäni sillä hetkellä.