Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Lisätään siihen päälle se, että nolostun siitä että sokellan mitä sattuu ja sitten alan sekoittamaan niitä sanoja vielä enemmän. Useimmiten en siis edes puhu vieraille ihmisille, en leikkipuistossa tai missään muuallakaan kun pelkään että möläytän jotain. No kuitenkin virastoissa ja lääkärillä pitää puhua niille vieraillekin joten sitten niitä möhliä sattuu. Olin opiskellessani käymässä sos. toimistossa hakemassa toimeentulotukea kun en saanut kesätyöpaikkaa. Siinä sitten kuuluu asiaan että ensikertalaiset käy juttelemassa sen sos.työntekijän kanssa ja siellä sitä sitten istuttiin. No tämä sitten kysyi että mitenkäs kun opiskelut päättyy vuoden loppuun mennessä että onko suunnitelmat jo valmiina. Minä sitten nopeasti vastasin että pitää varmaan mennä myymään itseänsä... Samaan aikaan olin ajatellut autoni myymistä ja töiden hakemista. Piti siis sanoa että pitää sitten mennä etsimään töitä. Siitähän se sitten lähti ja loppuajan yritin epätoivoisesti selittää että en nyt ihan sitä tarkoittanut.. Toinen paha sattui lääkärissä kun etisittiin syytä mahakipuun ja lääkäri kysyi että voisinko olla raskaana. No minun piti sanoa että ei ole mahdollista kun olen ollut pitkään ilman seksiä (1,5vuotta silloin), mutta sanoin että ei ole mahdollista kun olen neitsyt. Sitten aloin tyhmänä vielä selittää että ei kun en oo neitsyt mutta kun on menkat.. -.- No näitä sattuu..

Menin kerran palauttamaan sairaalakirjastoon kirjaa, jonka mieheni oli lainannut sieltä ollessaan sairaalassa. Sanoin siinä tiskillä "Palauttaisin tämän mieheni sairaarassa ollessaan lainaaman kirjan". Korjasin kolmesti tuon "sairaara"-sanan ja aina samallalailla väärin! Meinasin aivan hajota siinä sönkätessäni. Mahtoi kirjastontäti pitää vähän pöhlönä

ja olin pitämässä oppituntia ja kiertelin ympäri luokkaa tarkastaen miten oppilaiden työt sujuu. Ahtaassa luokassa tönäisin sitten vahingossa yhtä tyhjistä pulpeteista ja vaistomaisesti sanoin "anteeksi". Hetken hiljaisuuden jälkeen yksi oppilaista kysyi: "Hei ope, sanoitko sä tolle pulpetille anteeksi?". "Tota joo..."

mummoikäisten diakoniapiirissä oman mummoni kotona. Tilaisuuden aluksi ihmiset tervehtivät toisiaan ihan kädestä,joten minäkin kiertelin esittäytymässä. Ihmisiä oli varmaan kolmatta kymmentä kahdessa huoneessa. Yhtäkkiä kauhukseni tajusin aloittaneeni jo uuden kierroksen. Siis olin kätellyt pienessä huoneessa jo useampaa kahteen kertaan esittäytyen tietty samalla. Hiukanko nolotti!!!

Itselleni kävi nolo moka. Hyvä ystäväni seurusteli ja koska hän asui toisella puolella suomea näimme harvoin enkä tuntenut juurikaan muita hänen suvustaan/lähipiiristään..

Aina kun näimme meitä oli isompi porukka ja olin sekoittanut jostain syystä hänen veljensä ja poikaystävänsä.. no sitten tuli kihlajaisten vuoro ja ajoimme pitkän matkan ystäväni lapsuudenkotiin jossa juhlat pidettiin. Sisällä sitten kaikki olivat toimittamassa tervetulleeksi ja kättelin perhettä ja halasin ystäväni ja toivotin kovasti onnea. Juuri sitä ennen olin vain nyökännyt hänen " veljelleen" joka seisoi vieressä. Ihmettelin kun näin "sulhasen" kauempana että onpa töykeä jos ei tule tervehtimään. Kysyinkin sitten, että "no missäs se Sun sulhasesi on?" Johon ystäväni " no tässä". Minä suu auki tuijotan että mitä helvettiä sanomatta mitään. Sitten vaan sönkkäsin jotain, että "niin joo, onnea". Vasta sitten tajusin mokan jota en ole vieläkään kehdannut myöntää.. kyllä hävetti!!

Kerran parkkipaikalla katselin kauhuissani, kuinka eteeni pysäköity auto peruutti hitaasti nokkaani ja tööttäsin kuuluvasti. Kohta tajusin, ettei autossa ollut ketään ja että oma autoni oli vapaalla liukunut toisen takapuskuriin...



Olin menossa työpaikkahaastatteluun, ja aulaan saapui henkilö, joka kätteli minua ja sanoi: "Maija Meikäläinen". Jännityksessä ja jossain mielenhäiriössä käsitin sen kysymykseksi ja vastasin: "En ole." Nainen vastasi: "Siis minä olen." Ihan pikkuisen tunsin itseni idiootiksi.

oli kovasti tekemistä ja miehellä näytti ajatus tökkivän mitä voisi seuraavaksi tehdä. Minä tokaisin hänelle: Jos sulla siinä seisoo niin mä voin kyllä antaa hommia!

Tarkoitin siis tietenkin että "järki seisoo", mutta kuinkahan mies lienee ymmärsi?:D

että jos sulla seisoo, niin otetaan se käteen ja hoidetaan hommat loppuun.

..olin lähdössä opiskelemaan Englantiin ja menin siis matkatoimistoon. Reippaasti aloitin sanomalla virkailijalle: "varaisin lontoja lentooseen..." Virkailija alkoi nauraa todella herskyvästi, enkä ymmärtänyt yhtään, että miksi.. siinä hän pyyhki kyyneleitään, yritti saada nauruaan lakkaamaan ja toisteli vain, että vai lontoja lentooseen....

..olin lähdössä opiskelemaan Englantiin ja menin siis matkatoimistoon. Reippaasti aloitin sanomalla virkailijalle: "varaisin lontoja lentooseen..." Virkailija alkoi nauraa todella herskyvästi, enkä ymmärtänyt yhtään, että miksi.. siinä hän pyyhki kyyneleitään, yritti saada nauruaan lakkaamaan ja toisteli vain, että vai lontoja lentooseen....

juttu jo. On tarpeeksi katteltu tätä!

lopettakaa nyt tääkin juttu jo. On tarpeeksi katteltu tätä!

Näin kerran kaverini kaupungilla ja hän kertoi olevansa matkalla töihin. Kysyin, että ai, missä sä olet töissä? Hän vastasi:" no, samalla työpaikalla kuin sinäkin." Hupsis, vähän hävetti. Siis tunsin tämän kaverin ainoastaan työpaikan kautta.

Haahahaa! Aivan mahtava ketju, tuli monet naurut mullakin. Itse kerran tilasin mäkkärin luukulta sinistä smarttia. :D

Kerran vein ihan pokkana ihmisiä eteenpäin ja sanoin:"Tämän sinisen seinän takana sitten on ..."



Muuten hyvä, mutta seinä oli pinkki! Enkä edes hoksannut virhettäni ennen kuin huomasin kolleegan nauraa tirskuvan.

Mulla kävi kerran nuorempana, menin bussiin ja annoin kuskille kortin..siinä odotellessa korttia takasin huomasin kuskilla Iltalehden ikkunaa vasten taiteltuna ja näin lööpissä sanan "pistooli"..kun kuski antoi korttini takasin, sanoin kuskille kiitoksen sijasta "pistooli"..siinä sitte kasvot monen kirjavana istuin bussin ainoana asiakkaana hetken aikaa ja pyrin pitämään katseeni ikkunassa.. :D

Sanoin usein Enna eikun Liinus eikun Noel eikun Venla (nimet muutettu). Lapset ovat tottuneet tähän, eivätkä oikein enää huomioi sähläämistäni.



Olin kerran Stockalla naisten vessassa tyttäreni kanssa, tytär kopissa ja minä ulkopuolella. Tytöllä kesti kauan ja sanoin "hei Enna eikun Liinus eikun Noel eikun äh.. Venla, oletko jo valmis?" Toisesta kopista alkoi yhtäkkiä kuulua mieletöntä hekotusta. Ajattelin, että nauroi vain sekoilulleni. Nainen tuli ulos omasta kopistaan ja kysyi, olenko veljeni sisko (siis tiesi veljeni nimen). Ihmettelin, että miten ihmeessä voi täysin tuntematon nainen arvata. Onko veljeni siis kertonut, että olen sekopäinen lasten nimien unohtelija! Sitten tajusin, että nainen tunnisti minut, kun olin luetellut kaikki lasten nimet ja niillä on erikoiset nimet. Nainen kertoi olevansa veljen työkaveri.

Lapsen partiossa kaikki vanhemmat esittelivät itsenstä tyylin "hei, minä olen Minnan äiti" ja mieheni sanoi ensin että hei, minä olen Minnan isä ja niin minäkin sitten sanoin.

eräs isä esitteli itsensä "hei, olen Pekan äiti" :))

Minulle eräs isä soitti: Onko siellä "pöppösen sepon" äiti? -kyllä, -No, täällä soittaa "kekkosen urpon" äiti, eikun isä siis, tota ööö...

Kyllä nauratti.

up

Tää oli meidän viiden lapsi.

No juu, onko se sit ihme.

Näin kerran kaverini kaupungilla ja hän kertoi olevansa matkalla töihin. Kysyin, että ai, missä sä olet töissä? Hän vastasi:" no, samalla työpaikalla kuin sinäkin." Hupsis, vähän hävetti. Siis tunsin tämän kaverin ainoastaan työpaikan kautta.

:D :D :D