Miksi sinulla on varaa maksaa vuokra-asumisesta koko elämäsi ajan, mutta ei omistusasuntoa 20 vuoden ajan?

Olen avoliitossa ja osuuteni vuokra-asunnon kuluista on 350€ kuussa. Katselin vastaavan kokoisia kerrostaloasuntoja ja niiden hinta oli 150-270 tuhatta. Halvimmissa saattoi olla 500-600€ yhtiövastike ja pitkä lista tulevista remonteista.

Minulla on eläkeikään 15 v. En tiedä, kauanko olen työkykyinen / säilyykö työpaikka. Minulla oli reilu vuosi sitten säästöjä 80t, koska olin eronnut v. 23 ja exä osti minut ulos omistuasunnostamme reilulla 40 tonnilla.



Pistin kaikki säästöni osakemarkkinoille ja olen kuukausisäästänyt n. 800€ kuussa rahastoihin, koska pienestä palkastani jää ihan hyvin käteen, koska vuokrameno on niin pieni. Minulla on nyt sijoituksia 105t. Eli varallisuutta on 25t enemmän kuin reilu vuosi sitten. Karkeasti 14 tonnia tuosta 25 tonnista on silkkaa arvonnousua, loput 11 tonnia kertynyeet siitä, kun olen kuukausisäästänyt.

En ole vieläkään ostamassa omistusasuntoa.

Niin. Pankkien logiikan mukaan jos ihminen pystyy maksamaan 1200 euron vuokraa, ei hän jostain syystä selviydy vaikka 700 euron lainanlyhennyksistä. Tätä perustellaan myös aina niillä omistuasumisen "yllättävillä" kuluilla, mutta 20 vuotta asunnon omistaneena odottelen niitä yllärikuluja edelleen. Putkirempat ja muut vastaavat kulut kun ei ainakaan itselle tule mitenkään isona yllärinä vaan on yleensä jo vuosi tiedossa ennen.

Toki osalle myönnettiin liian isoja lainoja ja korkojen nousut toki vaikutti osalla, mutta ei tietty myöskään pidä liian isoa lainaa ottaakaan.

Tunnen duunaripariskunnan, joka on  rakentanut yhden ja ostanut toisen omakotitalon ja joutunut ne tappiolla myymään "varmojen" työpaikkojen mentyä alta ja heidän jouduttuaan muuttamaan uuden yyön perässä. Enää eivät aio omistusasuntoa riipakseen hankkia.

Muutin suoraan kotoa opiskelemaan 400km päähän. Tein tutkinnon, jatko-opintojakin, ja puolisotkin opiskeli (avovaimo vaihtui välillä). Asuin loppujen lopuksi opiskelija-asunnossa halvalla ikävuodet 20-29. Sitten alkoi tulemaan pätkätöitä, muutimme vuokralle halpaan kaksioon. Yritin säästää.



Avokki vaihtui, suoritti tohtoriopintoja, mentiin naimisiin kun olin 32v, asuttiin taas vaihteeksi halvassa opiskelija-asunnossa. Lapsia tuli. Lisää pätkätöitä. 37-vuotiaana omistusasuntoon, joka oli aika paha kompromissi, koska molemmilla oli epävarmat tulot ja lapset vei aika lailla pätäkkää. 45-vuotiaana lainaa oli jäljellä enää 80 tonnia, mutta siinä vaiheessa aviovaimo halusi eron ja ei muuta kuin stressaamaan asunnon myyntiä. No, eron ja asuntokauppojen jälkeen käteen jäi sentään 30 tonnia pätäkkää. 

Sitten työn vuoksi muutto uudelle paikkakunnalle. Uuden parisuhteen vuoksi muutto taas uudelle paikkakunnalle. Olen asunut viimeiset 6 vuotta vuokralla ja olo hyvä.

m51

Vierailija kirjoitti:

Niin. Pankkien logiikan mukaan jos ihminen pystyy maksamaan 1200 euron vuokraa, ei hän jostain syystä selviydy vaikka 700 euron lainanlyhennyksistä. Tätä perustellaan myös aina niillä omistuasumisen "yllättävillä" kuluilla, mutta 20 vuotta asunnon omistaneena odottelen niitä yllärikuluja edelleen. Putkirempat ja muut vastaavat kulut kun ei ainakaan itselle tule mitenkään isona yllärinä vaan on yleensä jo vuosi tiedossa ennen.

Toki osalle myönnettiin liian isoja lainoja ja korkojen nousut toki vaikutti osalla, mutta ei tietty myöskään pidä liian isoa lainaa ottaakaan.

Kyllähän niitä remppoja tuppaa olemaan wanhoissa ja ei niin vanhoissa yhtiöissä: katto, hissi, parvekkeet, ikkunat, ovet, lukot, viemäri- ja käyttövesiputkisto, vesivahingot naapurissa, sähkölatauspiste, pihapäällyste, maansiirtotyöt ja viheristutukset, vesieristys, ilmanvaihto, salaojat, pyykkitupa, leikkipaikka...



Meillä oli just sukitus. Vuokranantajalle siitä yli 10t lasku, me maksetaan hänelle 8,5t vuodessa.

Ihan kumpikin olisi käynyt 20 vuoden ajan. Ei mitään tarvetta miettiä, kumpi on parempi. Varallisuuden kerääminen ei ole kaikille ykkösasia. Ihmettelen sitä, että siitä jankataan täällä koko ajan. 

Olen vuokralka nyt, aiemmin omistusasuja. Molemmissa puolensa.

Ihmettelen sitä, että AP on niin tietämätön, että ihmettelee vuokra-asumista. 

Etkö ymmärrä, että toiset ovat koko elämänsä pienituloisia ja kenties yksinasuvia? Eipä siinä mitään asuntolainoja saa. Monet eivät pääse myöskään hyvään elämän alkuun, jos ei ole varakkaita vanhempia tukemassa joka käänteessä. 

Vuosikymmeniä sitten yleistyi pätkätyöt, joten eipä lainaa ole saanut silläkään.

Lisäksi on ihmisiä, jotka ovat joutuneet muuttamaan opintojen ja työn perässä eri paikkakunnille tai vaikka vaikka ulkomaille, joten eipä ole voinut hankkia omistusasuntoa. 

Monilla myös avioerot vaikuttavat tilanteeseen. 

Omistusasuminen on aika hankalaa, jos ei ole vakituisessa työsuhteessa tai eläkkeellä. Aina pitäisi olla asuntoa myymässä, jos sattuu saamaan työpaikan muualta kuin asuinkaupungistaan.

Vierailija kirjoitti:

Omistusasuminen on aika hankalaa, jos ei ole vakituisessa työsuhteessa tai eläkkeellä. Aina pitäisi olla asuntoa myymässä, jos sattuu saamaan työpaikan muualta kuin asuinkaupungistaan.

Asuntoa ei tietysti ole pakko myydä, mutta ainakaan itsellä ei vapaa-aika riitä vuokranantajana olemiseen.

Ei pankki anna lainaa vaikka hattu kourassa menis pyytämään, hiekkaa vaan tuodaan pankin lattialle.

Siksi että haluan tehdä niin. Eikä se muille edes kuulu.

Asuminenkin on vain väliaikainen ratkaisu, koska ihminen ei elä ikuisesti. Miksi sitoa itseään omistuasuntoon aikuisikänsä ajaksi, joka kestää pitkäikäisyydestä riippuen maksimissaan noin 80 vuotta. Se on tietysti asia erikseen, jos kokee tienaavansa hirveästi rahaa sillä, että asuu aina omassa, ja jättää sen sitten jälkipolville. Mutta näin ikisinkkuna ajattelee asiasta tietysti eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Asuminenkin on vain väliaikainen ratkaisu, koska ihminen ei elä ikuisesti. Miksi sitoa itseään omistuasuntoon aikuisikänsä ajaksi, joka kestää pitkäikäisyydestä riippuen maksimissaan noin 80 vuotta. Se on tietysti asia erikseen, jos kokee tienaavansa hirveästi rahaa sillä, että asuu aina omassa, ja jättää sen sitten jälkipolville. Mutta näin ikisinkkuna ajattelee asiasta tietysti eri tavalla.

Ikisinkkuna on myös se ajatus, että kun parisuhde ei sido, miksi pitäisi asunnonkaan sitoa. Vaikka toisaalta onhan oma asunto jotain, johon sitoutua, jos ei onnistu löytämään parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on 700e niin siitä tulee 20 vuoden aikana 168000e. Omistusasumisesta laina on 700e ja vastike 200e niin siitä tulee 216000e. Sen jälkeen pitää kuitenkin maksaa edelleen vastiketta ja alkaa olla remontteja, jotka tietysti pitää asukkaiden maksaa. Samoin pitää maksaa itse kodinkoneet pikku remontit ym

Vuokra-asuminen on huoletonta. Kokemus on omistusasumisestakin myös ja se oli kallista. En näe mitää syytä sille, että hankkisin oman asunnon. 

Paitsi jos ei osta asuntoa taloyhtiöstä, niin ei tarvitse maksaa vastikkeita. Vain lainan lyhennys.

Voi selvittää matemaattisesti, onko edullisempaa asua vuokralla tai ostaa.

https://prosenttilaskuri.fi/vuokra-vai-omistus

Laskin tuolla laskurilla käyttäen pankin laskurin antamia tietoja asuntolainan kuluista tulisiko minulle halvemmaksi asua vuokralla tai ostaa asunto. 

Käytin tietoja olemassa olevasta myynnissä olevasta kerrostaloasunnosta ja samantasoisesta vuokra-asunnosta. Yksiö, 33-35 neliötä, uudehko, talossa hissi, asunnossa parveke.

Lopputulos omalta kohdaltani oli että, minulle on Helsingissä merkittävästi kannattavampaa asua vuokralla.

Kokeilin usealla vaihtoehdolla ja tulos oli lähes aina sama. Asuntolainan ja omistusasunnon kulut syövät aina enemmän rahaa kuussa verrattuna edulliseen vuokra-asuntoon. Summat olivat melko suuria, pienin ero vuokra-asunnon eduksi oli 441 euroa/kk. Asuntolainan maksuaikana (25 v) ero nousee siis 132 000 euroon vähintään. 

Huima ero vuokraamisen eduksi johtui siitä, että uusien ja hyväkuntoisten myytävien asuntojen pääomavastike oli suuri eli yhtiöillä on rakentamisesta velkaa. Tämä näytti olevan yleistä. Lisäksi oli vuokratonteilla olevia taloja, joissa vastikkeen lisäksi maksettiin tonttivuokraa. Ostaminen oli halvempaa ainoastaan kun asunto oli vanha 1970-luvulta, mutta niiden edullinen myyntihinta perustui siihen, että linjasaneeraus oli tulossa, eikä sen kustannuksista ollut vielä laskelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on 700e niin siitä tulee 20 vuoden aikana 168000e. Omistusasumisesta laina on 700e ja vastike 200e niin siitä tulee 216000e. Sen jälkeen pitää kuitenkin maksaa edelleen vastiketta ja alkaa olla remontteja, jotka tietysti pitää asukkaiden maksaa. Samoin pitää maksaa itse kodinkoneet pikku remontit ym

Vuokra-asuminen on huoletonta. Kokemus on omistusasumisestakin myös ja se oli kallista. En näe mitää syytä sille, että hankkisin oman asunnon. 

Paitsi jos ei osta asuntoa taloyhtiöstä, niin ei tarvitse maksaa vastikkeita. Vain lainan lyhennys.

Vain lyhennys? Olet pihalla kuin lumiukko! Nyt sulla on realiteetit täysin hakusessa. Lainan lyhennyksen lisäksi maksat lainan KOROT sekä pankin palvelumaksut. 

Sitten jos asut kerran omakotitalossa tms. maksat tietysti jätemaksut, sähkön (yleensä suuri maksu), remontit, muun ylläpidon, sekä kiinteistöverot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on 700e niin siitä tulee 20 vuoden aikana 168000e. Omistusasumisesta laina on 700e ja vastike 200e niin siitä tulee 216000e. Sen jälkeen pitää kuitenkin maksaa edelleen vastiketta ja alkaa olla remontteja, jotka tietysti pitää asukkaiden maksaa. Samoin pitää maksaa itse kodinkoneet pikku remontit ym

Vuokra-asuminen on huoletonta. Kokemus on omistusasumisestakin myös ja se oli kallista. En näe mitää syytä sille, että hankkisin oman asunnon. 

Paitsi jos ei osta asuntoa taloyhtiöstä, niin ei tarvitse maksaa vastikkeita. Vain lainan lyhennys.

 

Vain lyhennys? Olet pihalla kuin lumiukko! Nyt sulla on realiteetit täysin hakusessa. Lainan lyhennyksen lisäksi maksat lainan KOROT sekä pankin palvelumaksut. 

Sitten jos asut kerran omakotitalossa tms. maksat tiet

Ja ex-appivanhempien omakotitalo haisi joka tapauksessa homeelle, vaikka oli n. 20 vuotta vanha ja oli heidän itse rakennuttamansa. Kyllä kannatti pistää kaikki rahat seiniin 15 vuoden ajan.



Itse lähestyn asiaa näin: maksanko vuokraa 600€ kuussa vai lainaa+korkoja+vastiketta 900€ kuussa. Ero on 300€ kuussa. Tämä 300€ on mielestäni hyvä laittaa sijoitusmarkkinoille. Tänä vuonna esim. kaikki indeksirahastoni ovat n. 10% tai enemmän plussalla. Ja suorista omistuksista Nordean osake noussut tyyliin 40% ja maksaa hyvän osingon. LVMH osakekurssi puolestaan noussut lyhyessä ajassa yli 30%. Ennen kaikkea olen vapaa. Muutin alkuvuodesta uudelle paikkakunnalle, eikä tarvinnut stressata asunnonmyynnistä. Vuokranantajaksi en halua ryhtyä.

Jos työtehtävät muuttuvat jatkuvasti niin, että on pakko vaihtaa paikkakuntaa, ymmärrän kyllä, ettei halua sitoutua omistusasumiseen. Jos taas on esimerkiksi perintöä sen verran, että pienilläkin tuloilla selviää 100% varmuudella asuntolainan osuudesta+mahdollisista vastikkeesta ja niiden noususta, niin ymmärrän, että vuokralla asuminen tuntuu itsestä hölmöltä. On hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja, koska mikään vaihtoehto yksinään ei sovi kaikille. 

Kun lasketaan omistusasunnon kustannuksia, pitää ottaa huomioon myös asuntoon sidottu pääoma ja se tuotto, jonka tuolle pääomalle menettää, kun pääoma on sijoitettu asuntoon eikä tuottavampiin kohteisiin.

Ostin ensimmäisen asuntoni (rivitaloasunto Espoosta) puoliksi puolisoni kanssa vuonna 1990. Asunto maksoi silloi 830 000 mk. Maksoin siitä 40 000 mk omista säästöistäni, puoliso maksoi oman osuutensa omarahoitusosuudesta ja otimme lisäksi lainaa. Jos olisin sen sijaan sijoittanut tuon 40 000 markan alkupääoman hyvin hajauttaen suomalaisiin pörssiosakkeisiin, olisi sen arvo nyt yli 200 000 euroa. (Tässä ei ole laskettu mitään kuvitteellista tuottoa, vaan toteutunutta, vuoteen 1998 asti OMX Helsinki CAP GTR -indeksin avulla ja sen jälkeen seuraamalla Seligson Suomi -indeksirahaston kehitystä.)

Vuonna 2000 vaihdoimme rivariasuntomme espoolaiseen omakotitaloon. Väliraha oli silloin 160 000 euroa. Maksoin siitä 40 000 euroa säästöistäni, puolisoni maksoi saman verran omista säästöistään ja otimme 80 000 euroa lainaa. Jos olisin sen sijaan vuonna 2000 sijoittanut tuon 40 000 euroa hyvin hajauttaen suomalaisiin pörssiosakkeisiin (esim. Seligson Suomi -osakeindeksirahastoon), olisi senkin arvo nyt yli 200 000 euroa.

Eli pelkästään nuo kaksi omistusasuntoomme sijoittamaani alkupääomaa olisivat tänä päivänä arvoltaan yli 400 000 euroa, jos en olisi maksanut niillä omistusasuntoani, vaan olisinkin sijoittanut rahat osakkeisiin. Talomme arvo on nyt korkeintaan 500 000 euroa, ja minä omistan siitä puolet eli oman osuuteni arvo on korkeintaan 250 000 euroa.

Ja huomautan, että noiden alkupääomien (omarahoitusosuudet) lisäksi maksoimme vuosikaudet lainaa vähintään yhtä paljon kuin mitä vastaavan asunnon vuokra olisi ollut. Tosin vuokraamisen osalta tilanne on sikäli teoreettinen, että vuonna 1990 vuokra-asuntoja oli saatavilla tosi vähän.

Hyvä kysymys.

Vuokra kuitenkin kattaa kyseisen asunnon kulut ja vielä vuokratuoton päälle.