Mieheni parhaan ystävän naisystävä on todella koulutettu, koen alemmuutta

Vierailija kirjoitti:

Tämä. 

Fiksu vaihtaa puheenaihetta.

Varsinkin talon emäntä ja heti, kun havaitsee, ettei vieras ole mukavuusalueellaan.

Vieraiden on tarkoitus viihtyä ja tuntea olonsa tervetulleeksi eikä heitä ole tarkoitus nolata.

Mutta moukka ei tätä tajua. Oli kouluttautunut tai ei.

Moukka on moukka vaikka voissa paistaisi.

Jos yhteistä keskustelupintaa ei vaan ole niin aiheen vaihtaminen ei auta mitään. Itselle tulee näitä ihmisiä vastaan aina silloin tällöin kavereiden kumppaneissa, ei vaan ole mitään yhteistä mistä juttua riittäisiä. Ja tämä täysin riippumatta ko. kumppaneiden koulutustasoista, älykkyyksistä tai taustoista. Ap olisi voinut itsekin tuoda keskusteluun niitä hänellen mielenkiintoisia aiheita joista keskustella. On myös ap:n vastuulla olla hyvä vieras ja keskustelija.

Hohhoijakkaa, hae itse yliopistoon jos et kestä sivistyneisyyttä. On sullakin pienet ongelmat,kun ihmisillä on hiukan isoimpiakin asioita mietittävänä. Älä mene, jos et halua..ei tarvitse.

Amikset ovat juntteja. Nautin teidän kateudesta.

Semmoista se on olla tyhmä amis. Onko miehesi korkeasti koulutettu ja mitä hän näkee sinussa? Kun et selvästikään voi tarjota älykästä keskustelua?

Hei Ap.

Olen itse liikuskellut rikkaiden piirissä pitkään ja tullut tulokseen, että joillain heistä on tarve alleviivata omaisuuttaan. Aika monella on myös tarve puhua viineistä ja golfinpeluusta. Osa puhuu myös bisneksistään tai palkkajohtajuudestaan ja niihin liittyvistä asioista. Tai sijoituksistaan. Tai firmoista, mitä ovat ostaneet joko itselleen tai työnantajalleen (toki NDA:n rajoissa). Tosin, aika usein näistä asioista kerrotaan silloin, kun kuulijakuntana on paljon sellaisia ihmisiä, joita nämä asiat eivät koske. En muista, että olisin päätynyt tilanteeseen, jossa joku intohimoisesti puhuu golfista toisen golfaajan kanssa.

Mielestäni ne asiat on ok puhua, mutta lyhyesti. Ei ole ok kenenkään puhua omasta työstään pitkään, oli se sitten jäätelöpakkaajantyötä tai aivokirurgin työtä. Jostain syystä tämä työllään briljeerannut rouva oli epävarma itsestään, ilmeisesti verrattuna sinuun. Hänen piti saada nostaa itseään jollain, ja se oli nyt työ. Fiksu ihminen ei olisi omaa työtään nostanut niin isoon rooliin, varsinkin kun hyvin tiesi, että vieras itse on ns. perustyössä.

Viini-intoilijoista olen huomannut monesti, että se on vain peitetarina (orastavalle) alkoholismille. On luvallista juoda alkoholia, jos se on superkallista.

Olen tullut tulokseen, että jos ihmisen arvoa pitää jotenkin mitata, niin ei se ole omaisuus, ura, matemaattinen älykkyys, ulkonäkö tai seurapiirit. Se millä sitä voisi mitata on se,  miten ihminen kohtelee ja suhtautuu muihin ihmisiin (eri sidosryhmissä, kuten perhe, työkaverit, ystävät, sukulaiset, tuntemattomat ihmiset, palvelualantyöntekijät). Onko toisen seurassa hyvä olla, minkälaisista asioista voidaan puhua. Tosin, tähänhän vaikuttaa tosi paljon se, mikä on ihmisen oma hyvinvoinnin tilanne. Jos ihminen on kovin stressaantunut töistään, perhetilanteestaan, raha-asioistaan, ei jaksa välttämättä olla kovin empaattinen ja huomioonottava. Silloin tämä ihminen ansaitsee empatiaa ja huomioonottoa muilta. Tilanteet vaihtelee, kunkin ihmisen osoittama huomioonottavuus ja empatiakin vaihtelee. On helppoa olla mukava toisille, jos itsellä asiat on suurin piirtein hyvin. On helppoa auttaa muita, jos itsellä asiat on balanssissa.

Sinuna menisin sinne illanviettoon. Mene ylpeästi omana itsenäsi. Pukeudu hieman aiempaa paremmin. Älä mene villapaidassa :) Jos illan emäntä puhuu innokkaasti harrastuksistaan ja töistään, niin puhu sinäkin. Jos hän puhuu viinitasteingeistään Kaliforniassa, niin puhu sinä sauvakävelyharrastuksestasi Juupajoella tai kasvimaaharrastuksestasi mökillä. Jokainen voi ohjailla keskustelua. Hänen harrastuksensa ei ole parempi kuin sinun. Jos jossain vaiheessa puheet kääntyvät liiaksi shampanjoihin ja viineihin, niin tokaise jossain välissä, että parempi niistä aineista on loppupeleissä kaukana pysyä, vievät yöunetkin jo yhdestä lasillisesta.

On myös hyvä huomata, että onnellisuus ei ole kiinni hienoista matkoista maailman ääriin. Onnellinen voi olla kahvikupillisesta omassa mökkirannalla kauniina kesäaamuna, oma kulta kainalossa. Tai eväsretkestä lähimetsään. Mieti niitä pieniä asioita, mitkä tekee sinut onnelliseksi. Mieti sitten, miten sinä voit niitä asiaoita edistää elämässäsi.  Nythän on käynyt niin, että tämä emäntä on istuttanut päähäsi epätyytyväisyyden siemenen asioista, mitkä eivät ole ennen merkinneet sinulle yhtään mitään. Sinulla on onnesta jo 90%, jos sinulla on hyvä tai edes kohtuullinen parisuhde, ja terveys ok.

Minusta vaikuttaa siltä, että mieskaverin kumppani ei ole sosiaalisesti älykäs. Viisas ihminen ei päde älykkyydellään, vaan osaa sopeuttaa keskustelun tasolle, jossa kaikki otetaan huomioon.

Sinussa on takuulla paljon sellaista, mitä ei tässä mieskaverin kumppanissa ole. Vaikuttaa myös siltä, että ette ihmisinä olisi muutoin tekemisissä, kuin miehesi kautta.

Olen akateemisen, vauraan suvun ainoa duunari ja matalapalkkaisella alalla ollut lähes koko ikäni. Tiedän kyllä, miltä ap:lta voi tuntua, mutta suosittelen asettamaan toisenlaisen mittarin muita kohtaan ja mitä minulle on hyvistä käytöstavoista  aikoinaan kotona neuvottu.

Tässäpä muutamia käytöstapavinkkejä miehesi kavereille :Ota huomioon muut ja keskustele niistä asioista, joista uskot kaikkien kiinnostuvan. Puhu sellaisilla sanoilla ja kielillä, joita kaikki ymmärtävät. Älä ikinä asetu ammattisi rooliin tilanteissa, joissa sillä ei ole merkitystä. Osoita vieraanvaraisuutta ottamalla huomioon, mistä kaikki vieraat  kaikki pitäisivät.

Ja tämä mittari toimii ihan joka paikassa jokaisen ihmisen kohdalla. Todellinen sivistys ja sosiaalinen älykkyys ovat ne, joilla ihmisen arvo mitataan muissa kuin työelämän kohtaamisissa. 

Älä siis mene uudelleen kylään sellaiseen paikkaan, jossa koet turhaa alemmuutta ja huonoa oloa. Voit sanoa miehellesi, ettet halua tuhlata elämästäsi aikaa huonokäytöksisten ihmisten kanssa. Hyvä syy on perustella alemmuuden tunnolla, jättämällä sinut ulkopuoliseksi ja miten et saanut mahdollisuutta ottaa osaa keskusteluihin. Jos miehesi ei tätä ymmärrä hänkään ei osaa käytöstapoja.Ja ota itse opiksi, miten et toimi samalla tavalla toisia kohtaan.

Viekää heille lahjaksi joku uusi hauska peli, jossa ei tarvitse tietää kaikenlaista nippelitietoa.

Joka ihmisellä on omat vahvuudet. Se kannattaa pitää mielessä, kun kokee olevansa jollain tapaa huonompi. Se, että toisella on hyvä työ ja enempi tietynlaista osaamista, ei tee hänestä sen parempaa ihmistä. 

Yrittikö se nainen saada sut tuntemaan itsesi huonommaksi vai tuliko se sun korvien välistä? Jos korvien välistä, auttaisiko asenne, että voit oppia häneltä paljon? Olen itsekin vähän hömelö enkä mitenkään viisas tai älykäs ja mä välillä ihan sanon sen ääneen tai vitsailen siitä. Kaveripiirissäni olen "se hassu", mutta ihan rakastettu ja ehkä osittain siksi. Yliopistossa olen opiskellut teknistä alaa ja välillä ihmettelen, miten sekin onnistui. Oman alani tunnen kyllä hyvin, mutta siihen se jää. Omista töistä puhuessa välillä saattaa käydä niin, että puhuu liian vaikeilla termeillä tai muuten vaikeasti ymmärrettävästi. Kun tekee töitä jonkun spesifin asian kanssa joka päivä, välillä unohtaa, että tämä asia on 95% ihmisistä ihan tuntematon, vaikka itselleni aivan päivänselvä.

En todellakaan menisi. Ei ole kiva tunne, kun tajuaa että on "tyhmempi" kuin muut ja jos ei osaa ottaa samalla tavalla kantaa keskusteluihin kuin muut, kauhea tunne. Tosin minulla vaikuttaa jo sekin kun olen luonteeltani ujo/hiljainen niin tuollaisissa tilanteissa tuntisin itseni entistä huonommaksi.

Aika moni tuntui olettavan, että ap:ta jotenkin yritettiin painaa alemmas, mutta minusta kuulosti, että aikaa vain vietettiin normaaliin tapaan. On normaalia puhua vähän työstä, vähän viineistä, ehkä pelata lautapeliäkin, mutta jos seuraavalla kerrakin pelataan lautapeliä, jossa yhden vastaukset herättävät hiljaisuutta, niin on huonoa käytöstä pelata uudelleen. Kaveripariskunta ei voinut mitenkään tietää, ettei yleissivistys ole ap:n vahvuus.

Eri piireistä olevien kaveruus ei voi onnistua, jos toisen erilaisuutta aletaan tulkita automaattisesti negatiivisen mukaan. Olemme kuulleet ap:n näkemyksen tilanteesta, hän ei ilmeisesti itse kokenut, että häntä jotenkin yritettäisiin mollata. Se on hyvä, sillä on aina viisasta välttää äkkinäisiä tuomioita muista ihmisistä. Onhan se mahdollista, että eroa korostettiin, mutta aika epätodennäköistä kuitenkin. Alemmuudentunne ei ole kovin yleistä, kun puhutaan menestyneistä ihmisistä, joilla on hyvä työ ja varallisuus. Poikkeusena ehkä juuri sellaiset pariskunnat, joiden tausta on vaatimaton.

Tiedän niin tuon tunteen.

Itselläni se mennyt tosin jo niin pitkälle, että estää jo koko deittailua, kun ajattelen jo jutteluvaiheessa toisen olevan minua niin valovuosia parempi, että pettyisi varmasti kun paremmin tutustuessaan ymmärtäisi, miten tylsää ja yksinkertaista elämää vietän, ja vieläpä nauttien siitä.

Ja sitten lopetankin itse koko tutustumisen.

Kerran tuli sama, kun toinen oli kaiken päälle vielä ilmeisen varakas, ja itse olen aina tienannut alle mediaanin. Lopetin juttelun, kun mietin mielessäni sitä hetkeä, kun tämä tulisi luokseni kylään pikkuruiseen vuokra-asuntooni, nähden pihalla kopion Pokka pitää -sarjan Onslowin autosta.

Aloitus on oikein kouluesimerkki siitä, miten akateemiset ovat muka ylpeitä. Tuo taisi olla ihan normaali illanvietto aloittajan miehen kavereille. He puhuivat asioista, joista olivat kiinnostuneita.  Ex-ukkoni kanssa oli juuri tuollaista, kun tiesivät, että olen akateeminen, niin olen muka leuhka. Visusti varoin siellä ikinä puhumasta mistään koulutuksesta ja työstä. Nyt samaa kohtelua saa yliopistosta valmistunut lapseni, jota serkut pilkkaavat koko ajan. Hän on tietysti itse hämmästynyt, kun ei ole tehnyt muuta "pahaa" kuin mennyt opiskelemaan yliopistoon. 

Itsekin tipahdan helposti huonommuus-kaninkoloon. Mulla on taustalla kesken jäänyt yliopisto. Älyä oli mutta jotain muuta puuttui. 

Itse ongelmaan: hyvä että tunnistat oman tunteesi, etkä suoraan vain syytä toisia jostain. Anna vielä uusille ihmisille ja tilanteelle ja etenkin itsellesi mahdollisuus. Käy itsesi kanssa läpi se, että vaikka sussa syntyi huonommuuden tunteita, se ei tarkoita että oikeasti olisit huonompi. Olet oikeasti ihan yhtä arvokas ja ainutlaatuinen kuin muutkin. Sinulla on omat vahvuudet. Mieti, mitä sinä voit ensi kerralla tuoda keskusteluihin. Uskalla olla näkyvä ja tuoda esiin omat näkökulmasi ja juttusi.

Jos tilanne jatkuu kiusallisena omasta asenteen muutoksesta huolimatta niin fuck it sitten, vietä aikasi seurassa jossa viihdyt. Mutta silloin et jää pois koska koit alemmuutta, vaan koska sinä et viihtynyt siinä seurassa.

Älä koe. Ryhdy ahmimaan kirjoja, tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntui olettavan, että ap:ta jotenkin yritettiin painaa alemmas, mutta minusta kuulosti, että aikaa vain vietettiin normaaliin tapaan. On normaalia puhua vähän työstä, vähän viineistä, ehkä pelata lautapeliäkin, mutta jos seuraavalla kerrakin pelataan lautapeliä, jossa yhden vastaukset herättävät hiljaisuutta, niin on huonoa käytöstä pelata uudelleen. Kaveripariskunta ei voinut mitenkään tietää, ettei yleissivistys ole ap:n vahvuus.

Eri piireistä olevien kaveruus ei voi onnistua, jos toisen erilaisuutta aletaan tulkita automaattisesti negatiivisen mukaan. Olemme kuulleet ap:n näkemyksen tilanteesta, hän ei ilmeisesti itse kokenut, että häntä jotenkin yritettäisiin mollata. Se on hyvä, sillä on aina viisasta välttää äkkinäisiä tuomioita muista ihmisistä. Onhan se mahdollista, että eroa korostettiin, mutta aika epätodennäköistä kuitenkin. Alemmuudentunne ei ole kovin yleistä, kun puhutaan menestyneistä ihmisistä, joilla

Mutta toisaalta, onko se kohteliasta katsoa kauhistelevasti tms, jos ei tiedä vastauksia kaikkiin pelin kysymyksiin. 

Ja toisaalta, jos porukkaan tulee ihan uusi ihminen, niin kyllä itse miettisin siinä keskusteluaiheita sen mukaan, ettei tämä uusi tyyppi jää ulkopuoliseksi. Tietty siinä kohtaa luulisi tämän seurustelukumppaninkin vähän seurailevan, että viihtyykö toinen varmasti, ja ehkä vähän edes johdattaa keskusteluita suuntaan, jossa kaikki voivat osallistua. Hän kun varmaan edes jokseenkin tämän tuntee?

Suoraan sanoen, jos olisin tutustumassa seurustelukumppanin kavereihin, ja jäisin tosi ulkopuoliseksi keskusteluaiheiden takia, tuntisin tulevani nolatuksi jne, niin miettisin haluanko jatkaa enää seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. 

Fiksu vaihtaa puheenaihetta.

Varsinkin talon emäntä ja heti, kun havaitsee, ettei vieras ole mukavuusalueellaan.

Vieraiden on tarkoitus viihtyä ja tuntea olonsa tervetulleeksi eikä heitä ole tarkoitus nolata.

Mutta moukka ei tätä tajua. Oli kouluttautunut tai ei.

Moukka on moukka vaikka voissa paistaisi.

Jos yhteistä keskustelupintaa ei vaan ole niin aiheen vaihtaminen ei auta mitään. Itselle tulee näitä ihmisiä vastaan aina silloin tällöin kavereiden kumppaneissa, ei vaan ole mitään yhteistä mistä juttua riittäisiä. Ja tämä täysin riippumatta ko. kumppaneiden koulutustasoista, älykkyyksistä tai taustoista. Ap olisi voinut itsekin tuoda keskusteluun niitä hänellen mielenkiintoisia aiheita joista keskustella. On myös ap:n vastuulla olla hyvä vieras ja keskustelija.

No, olen itse joskus ollut tilanteissa, joissa olen yrittänyt kääntää sitä uuden porukan inside-keskustelua suuntaan, jossa voisin itsekin osallistua.

Tuloksena vaivaantunut hiljaisuus, kunnes joku jatkaa juttua siitä inside-aiheesta, ja muut lähtevät taas täysillä keskusteluun mukaan.

Nyt vähän selkärankaa ap! Tule pois sieltä sisäänpäinkääntyneestä häpeäkuplastasi ja koita suhtautua toisenlaisiin ihmisiin avoimella uteliaisuudella sen sijaan että vertaat itseäsi koko ajan heihin. 

Jos olet kiva tyyppi ja mukavaa seuraa, niin nämä ihmiset viihtyvät luultavasti kanssasi oikein hyvin ja joku viinitietämyksen puute on täysin yhdentekevä asia. Jos miehesi kaverit on snobeja joille tuollaiset asiat on muissa ihmisissä ratkaisevia tekijöitä, niin sitten voit viitata heille kintaalla.

Mun monien ystävien työt on ihan hepreaa mulle, vaikka nykyään opiskelen itsekin yliopistossa.

Kuulostaa siltä että kyseessä on enemmänkin APn itsetunto ongelma. Mene sinne illanviettoon kokeilemaan uudestaan ja ota mukaan sinulle mieluisa ja tuttu lautapeli jos sinulla on sellainen. Tai pelatkaa vaikka jotain korttipeliä jota osaat pelata. Voit myös kääntää keskustelun aiheisiin josta itse pidät esim matkustelu. Keskustelu eri maista on aika neutraali aihe eikä tarvitse tietää muuta kuin oma kokemus. Toinen hyvä aihe on ruoka, tosin ei mikään kasvis vs. lihansyöjä asettelu.

Miehesi on kyllä vähän törppö jos ei pidä huolta että tunnet olosi mukavaksi illanvieton ajan.

On hyvä myös tiedostaa että nainen on naiselle usein susi. Ehkä tämä on joku biologinen juttu, ja siksi saatat tuntea alemmuutta jotakuta kohtaan joka on paperilla menestyneempi kuin sinä, mutta kun tiedostat tämän niin voit miettiä mistä se johtuu ja päästä asian yli.

Siispä koeta uudestaan eri eväillä ja jos toinen kerta saa sinut myös ahdistuneeksi niin sitten unohda nämä illan vietot jos et niissä yhtään viihdy.

Tosin onko se yhtään parempi vaihtoehto sinun kannaltasi jos miehesi käy näissä ilman sinua jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän selkärankaa ap! Tule pois sieltä sisäänpäinkääntyneestä häpeäkuplastasi ja koita suhtautua toisenlaisiin ihmisiin avoimella uteliaisuudella sen sijaan että vertaat itseäsi koko ajan heihin. 

Jos olet kiva tyyppi ja mukavaa seuraa, niin nämä ihmiset viihtyvät luultavasti kanssasi oikein hyvin ja joku viinitietämyksen puute on täysin yhdentekevä asia. Jos miehesi kaverit on snobeja joille tuollaiset asiat on muissa ihmisissä ratkaisevia tekijöitä, niin sitten voit viitata heille kintaalla.

Mun monien ystävien työt on ihan hepreaa mulle, vaikka nykyään opiskelen itsekin yliopistossa.

En ole ap, mutta voisin mielessäni kuvitella tilanteen, jossa osallistun viinikeskusteluun.

"Joo, se Alkon yksi edullisin kyykkyviini on ihan jees. En tiiä aromeista, hyvin menee alas sen harvan kerran kun alkoholia juon. Mieluummin otan kuitenki vaikka teetä".