Lue keskustelun säännöt.
Mieheni parhaan ystävän naisystävä on todella koulutettu, koen alemmuutta
05.11.2024 |
Itse olen matala-alan duunari, joka toki viihdyn työssäni.
Menimme viettämään mieheni kanssa hänen ystävälleen ja kumppanilleen iltaa. Alkuun kyselin toki uudelta ihmiseltä kaikenlaista ja tein tuttavuutta, vaikutti ihan mukavalle.
Kuitenkin aloin äkkiä kokea alemmuutta tyhmyydestäni ja sivistymättömyydestä. Toki hän kertoi työstään, joka kuulosti omaan korvaan lähes heprealle ja vaativalle. Tiesin, että palkka on hänellä varmaan 3-4 kertainen omaani nähden. Googletin jälkikäteen, niin monessa artikkelissa on hänestä juttua.
Sitten kun illan vietossa alkukankeus oli sulanut pois, vasta koinkin itseni tyhmäksi. He puhuivat paljon englantiakin tai käyttivät paljon fraaseja, ja huonona kielipäänä en ymmärtänyt itse niitä. Hauskoja ne kai oli, koska kauhea naurun remakka aina jostain englannin kielisestä insideläpästä tai fraasista sopivaan tilanteeseen nauratti.
Pelattii illemmalla tietovisa lautapeliä ja tuntui, että sekä tämä fiksu nainen ja hänen miehensä tiesivät kaikenlaista todella hankaliinkin kysymyksiin ja pystyivät keskustella jälkikäteen haastavista kysymyksistä ja aiheuttaa väittelyä, josta mulla ei olis ollut mitään tietoa aiheeseen liittyen. Itse en tainnut edes tietää kaikkia EU-maita, tai sanoin vääriä, niin se aiheutti sellaista pientä hiljaisuutta muussa väessä.
Jotenkin ruuassakin tuli vastaan sellaista alemmuuden tunnetta ja viineissä. He kehuivat, missä ovat käyneet syömässä ja mihin eivät todellakaan aio astua ja mistä saa parasta viiniä ja viinitietämyskin oli sivistyneen kuuloista.
Koin siis selvää alemmuuden tunnetta ja toki en itseä fiksuna pidäkkään enkä ole koskaan pitänyt, niin sen sain kyllä huomata.
Nyt kun mieheni haluisi taas illan viettoon heille, en haluisi mennä. En halua kokea sellaista tyhmyyden ja huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. En tiedä, ajattelivatko he pari minusta niin (uskon, että kyllä), mutta en silti haluisi.
Onko teillä ollut samanlaista kokemusta koskaan ja menisitkö itse edelleen sellaiseen?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi minäkään.Fiksu ihminen, jota nämä kai kuvittelevat olevansa, osaa mielestäni mukauttaa käytöksensä niin, että kaikki osallistujat pystyvät ottamaan osaa illanviettoon rentoina.
On varmasti monia asioita, joissa sinä olet paljon näitä ihmisiä pätevämpi, mutta nyt illanviettoon oli valittu aktiviteetteja joissa isäntäväki pääsi pönkittämään itsetuntoaan ja loistamaan.Eivät kuullosta kovin kivoilta ihmisiltä.
Kumma juttu, en saanut yhtään tuollaista käsitystä. Ei aloituksesta minusta mitenkään käynyt ilmi että tuo pariskunta olisi suhtautunut aloittajaan pilkallisesti tai ilkeästi. Esim. tämä: "tse en tainnut edes tietää kaikkia EU-maita, tai sanoin vääriä, niin se aiheutti sellaista pientä hiljaisuutta muussa väessä."
No jos aloittaja sanoo vaikka että Sveitsi on EU-maa, niin miten siihen olisi sitten pitänyt reagoida? Eiväthän he alkaneet nauraa tai pilkata, olivat vain hiljaa ja antoivat tilanteen mennä.
Muutenkin, jos nuo ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan koulutettuja ja kielitaitoisia ja fiksuja, niin pitäisikö heidän väenväkisin himmentää itseään ja yrittää vaikuttaa hölmömmiltä kuin ovat? Vain että kenellekään ei tulisi paha mieli
Itse tuollaisessa tilanteessa saattaisin yrittää jollain keventää tilannetta, tyyliin "ei hitsi, itsekin muistan tuon aina väärin! No, seuraavat muistetaan varmaan paremmin. Kuka ottaa lisää viiniä?".
Jos porukkaan tulee uusi ihminen, joka on vieläpä ystävän uusi kumppani, niin yrittäisin edes saada toista mukaan porukkaan. Sen sijaan, että ilta olisi täynnä aiheita, joissa tämä uusi on selkeästi ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja suurin osa hänen ystävistään sekä puolisoistaan ovat duunareita. Itse olen akateeminen, mutta duunaritaustainen. Suvussa on kumpiakin, jopa politikkoja.
Olen siis oppinut luovimaan näiden eri maailmojen välissä ja osaan keskustella sekä akateemisesti, että duunarimaisesti- riippuen kontekstista.
Mutta: kuten kuka tahansa voi innostua jostakin aiheesta, vaikka uudesta työstään, ratsastusharrastuksesta tai autoista- ja jutella näihin liittyvistä asioista myös vapaa-ajalla... Niin käy joskus myös minulle, varsinkin jos samassa seurassa joku osoittaa myös kiinnostusta samoihin asioihin. Jos seurueessa on paljon ihmisiä ja keskustelu pulppuaa esim neljän ihmisen kesken, ei sitä aina huomaa jos joku ei koe oloaan mukavaksi. Vastaavasti minäkään en koe oloani mukavaksi jos mieheni kaverit puhuvat autoista ja vesijeteistä tai joku vaahtoaa tatuoinneista ja lävistyksistä.
Alemmuuden tunne kumpuaa yleensä sen kokeneen historiasta eikä se ole kovinkaan usein tarkoituksella luotu tilanne.
Jos keskusteluaiheet ei kiinnosta niin aina voi sanoa että tuo aihe ei ole minulle lainkaan tuttu, kiitos informaatiosta ja vaihdat puheenaihetta vaivihkaa.
Selvä provo. Siinä vaiheessa tuli ilmi, kun sitten puhuivat englantia ja heillä oli niin hauskaa.. Itse olen matalasti koulutettu ja tulen erittäin hyvin toimeen akateemisten ihmisten kanssa. Ei sillä koulutuksella ole mitään väliä.
"Mutta toisaalta, onko se kohteliasta katsoa kauhistelevasti tms, jos ei tiedä vastauksia kaikkiin pelin kysymyksiin.
Ja toisaalta, jos porukkaan tulee ihan uusi ihminen, niin kyllä itse miettisin siinä keskusteluaiheita sen mukaan, ettei tämä uusi tyyppi jää ulkopuoliseksi. Tietty siinä kohtaa luulisi tämän seurustelukumppaninkin vähän seurailevan, että viihtyykö toinen varmasti, ja ehkä vähän edes johdattaa keskusteluita suuntaan, jossa kaikki voivat osallistua. Hän kun varmaan edes jokseenkin tämän tuntee?
Suoraan sanoen, jos olisin tutustumassa seurustelukumppanin kavereihin, ja jäisin tosi ulkopuoliseksi keskusteluaiheiden takia, tuntisin tulevani nolatuksi jne, niin miettisin haluanko jatkaa enää seurustelua."
Ap ei kertonut, että olisi katsottu kauhistelevasti, kun hän ei tiennyt vastauksia yleistietoa sisältäviin kysymyksiin. Luonnollinen reaktio on hämmästys, jos joku ei tiedä asiaa, jonka olettaisi kaikkien tietävän. Hämmästyin myös samalla tavalla hetken hiljaisella tyrmistyksellä, kun eräs työkaveri kysyi kuuluuko Turkki EU:hun. Ja kampaaani sanoi, ettei ole ikinä lukenut yhtään kirjaa loppuun asti.
Kummassakaan tapausessa se ei vaikuttanut käsitykseeni kyseisestä ihmisestä negatiivisesti, olin vain hämmästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hömppänä, ihmiset on erilaisia. Ole oma itsesi rauhassa ja lue kirjallisuutta. Vaikkapa.
En minäkään osallistu viinikeskusteluun, kun olen raitis. Jotkut kavereistani harrastavat viinejä, käyvät matkoillaan viinitiloilla ja puhuvat niistä kyllä jonkin verran illallisilla, mutta ei tämä ole mikään ongelma jos niistä ei puhuta koko iltaa.