Huokuuko ihmisten ystävällisyys tai pahuus jotenkin ulospäin niin että herkät ihmiset vaistoavat sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä nähnyt mitään auroja ihmisten ympärillä, enkä haluaisi nähdäkään.

Joidenkin ihmisten lähellä on todella hyvä olla. Kerran Lontoon metrossa menin samaan hissiin jonkun aasialaisen papin kanssa. Hänellä oli kaksi henkivartijaa. Minun tuli valtavan hyvä olo hänen lähellään. Rakkaus täytti minut (oli komea, mutta ei ollut seksuaalista). Pyhillä ihmisillä kuten Jeesuksella tai Äiti Teresalla on ollut monen kilometrin pituinen aura. 

En näe, mutta luulen tuntevani herkästi tuon auran. 

Äiti Teresa ei ollut todellisuudessa mikään pyhä ihminen, ei edes mukava ihminen.

 

Eli elämänsä köyhien lasten hoitamiselle. Hän oli pyhimys. Eli elämänsä lastenkodissa hoitaen kaikkein kurjimpia. Ei olisi halunnut julkisuutta. 

Yksi ystäväni on sellainen että "on nähnyt ihmisten läpi" koko elämänsä. Eräästä ihmisestä hänelle tuli heti ikävä tunne, vaikka monet muut ihmiset pitivät hänestä. Myöhemmin tästä paljastui todella synkkiä ja suorastaan pahoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopäitten ketju. 

Siksi koska jotkut ovat herkempiä kuin sinä? 

Ei se ole välttämättä hyvä. On raskasta nähdä enemmäm ihmisistä kuin haluavat näyttää. Olen tehnyt virheitä, halunnut uskoa ihmisten hyvyyteen ja koittaa muutta ihmistä. Uskoa, että havaitsemani tunne kateudesta on ohimenevää. Aina olen vain loukannut itseäni ja lopulta uupunut suhteessa. Eli vaisto on ollut oikeassa. Vaikka olen koittanut ohittaa sen. 

Herkkyys havaitsemaan toisen tekemisiä, olemusta ja eleitä: normaalia.

Vihreiden aurojen ja kuviteltujen tunteiden "havaitsemista" tyhjästä ilmasta: mielen ongelma.

En ole ihan vakuuttunut tuosta. Olen ollut lapsesta asti intuitiivisen herkkä. Nauttinut rauhasta ja luonnosta. Jos on paljon ihmisiä ja meteliä ympärillä, havaitsen nykyään aika nopeasti, että nyt olen kuormittunut, tukossa. En erota enää yksittäisiä asioita, kaikki tuntuu yhdeltä suurelta möykyltä. Rupean itkemään herkästi tuollaisissa paikoissa. Esimerkkinä festarit. Meteli, humalaiset ihmiset, kaikki älämölö ympärillä. 

Joskus olen pakottanut itseni olemaan päiviä tuollaisissa paikoissa. Olen sen jälkeen ollut melkein hermoraunio. 

Ihmisen naama on avoin kanava. Sekunnin puolikkaankin vilkaisu silmästä silmään kertoo onko toinen ihminen rauhallinen vai sekaisin ja pitääkö olla chillisti vai pitääkö sittenkin vaihtaa maisemaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystäväni on sellainen että "on nähnyt ihmisten läpi" koko elämänsä. Eräästä ihmisestä hänelle tuli heti ikävä tunne, vaikka monet muut ihmiset pitivät hänestä. Myöhemmin tästä paljastui todella synkkiä ja suorastaan pahoja asioita. 

Noh, nykyään koitan olla miettimättä ihmisiä liikaa. Jos jonkun tapaamisesta tulee väsynyt olo, tapaan harvemmin. Ei sen kummempaa. 

Olen varmaan aistinut ne tietyt merkit ihan aina, mutta tehnyt paljon virheitä siinä kun olen sivuuttanut ne huomiot. Se on jostakin ihmisessä oleva levoton ja aggresiivinen ja määräilevä piirre. Sellainen ihminen myös tarttuu ja alkaa tutustua hyvin määrätietoisesti. Ystävällisyyden takaa tuntee uhan siitä, että hän on mukava niin kauan kun toienn taipuu hänen tahtoonsa. Hän tarvitsee toista ihmistä täyttääkseen jotakin omaa tarvettaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen naama on avoin kanava. Sekunnin puolikkaankin vilkaisu silmästä silmään kertoo onko toinen ihminen rauhallinen vai sekaisin ja pitääkö olla chillisti vai pitääkö sittenkin vaihtaa maisemaa. 

Voi olla tai olla olematta. Mikroeleet ja muut eleet, äänenpainot, mitä sanoo. Kunnioittaako toisen omaa tilaa? Antaako tilaa ja aikaa vastata? Kuunteleeko? Kaikki nämä kerroo paljon. 

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä nähnyt mitään auroja ihmisten ympärillä, enkä haluaisi nähdäkään.

Joidenkin ihmisten lähellä on todella hyvä olla. Kerran Lontoon metrossa menin samaan hissiin jonkun aasialaisen papin kanssa. Hänellä oli kaksi henkivartijaa. Minun tuli valtavan hyvä olo hänen lähellään. Rakkaus täytti minut (oli komea, mutta ei ollut seksuaalista). Pyhillä ihmisillä kuten Jeesuksella tai Äiti Teresalla on ollut monen kilometrin pituinen aura. 

En näe, mutta luulen tuntevani herkästi tuon auran. 

Minulla eräs deittimies oli tuollainen, jotakin mielettömän rauhoittavaa ja vilpitöntä hänessä oli. Yleensä olen äärimmäisen varauksellinen uusien ihmisten kanssa ja tarkka siitä mitä itsestäni kerron, mutta tälle avauduin heti kaikki mahdolliset vaikeimmat asiat elämästäni. Muutamassa tunnissa hän tiesi minusta enemmän kuin aiempi tapailumieheni kolmessa kuukaudessa. Ei sillä, hävetti hemmetisti jälkeenpäin kun tuli avauduttua.

Kyllä kai valtaosalla ihmisillä ensivaikutelmavaisto toimii kolikonheittoa paremmin? Aika harvoin koulukiusattutaustainen ihminen saa käytännössä täysin vapaasti suuresta joukosta valita ne, joiden kanssa haluaa ystävystyä, joten ap on päässyt seuraamaan aika harvinaista ihmiskoetta. Voi varmasti olla ihan oikea havainto tuo että aistii tavallista herkemmin muiden aitouden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä nähnyt mitään auroja ihmisten ympärillä, enkä haluaisi nähdäkään.

Joidenkin ihmisten lähellä on todella hyvä olla. Kerran Lontoon metrossa menin samaan hissiin jonkun aasialaisen papin kanssa. Hänellä oli kaksi henkivartijaa. Minun tuli valtavan hyvä olo hänen lähellään. Rakkaus täytti minut (oli komea, mutta ei ollut seksuaalista). Pyhillä ihmisillä kuten Jeesuksella tai Äiti Teresalla on ollut monen kilometrin pituinen aura. 

En näe, mutta luulen tuntevani herkästi tuon auran. 

Äiti Teresa ei ollut todellisuudessa mikään pyhä ihminen, ei edes mukava ihminen.

 

Eli elämänsä köyhien lasten hoitamiselle. Hän oli pyhimys. Eli elämänsä lastenkodissa hoitaen kaikkein kurjimpia.

Päiväkirjoistaan ilmenee, että kärsi todella vaikeasta deprrssiosta lähes koko elämänsä. Housussas sulla on pyhimys.

Kyllä mulle  vaisto sanoo  aika hyvin,  minkälainen  on tuo toinen ihminen.  Jo ensi minuutit kertovat noin 50%  ihmisestä.

Intuitio.

Ei ole   ( vielä 😂)  vaisto pettänyt....  Eihän  juuri kukaan oo  läpeensä  paha,  eikä läpeensä  hyvä.  Mutta  muuten ihmisestä on suht helppoa  havaita useita luonteenpiirteitä.   Esimerkiksi  : huolellisuus,  ( pukeutuminen), täsmällisyys,    rentous tai pikkutarkkuus ( nämä huomaa jo muutamissa   sekunneissa )..   olemus kertoo tosi paljon.

Ihminen jolla on  yleensä  "vetelä look" , kyllä lähes  sokeakin voi  päätellä  että tuo on huoleton  tyyppi.

Ihmettelen  ihmisiä ,  "jotka  eivät  nää yhtään  minkälainen  toinen ihminen vastassa" .  Jotkut  eivät totisesti  vaistoa yhtään mitään. Useimmat  miehet.

Jotkut vaistoavat myös kauas muiden aikeet ja ajatukset. Tai jos käsittelet heidän asioita. Kannattaa siis ajatella positiivisia asioita tai jättää rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aistivat mikroilmeitä ja äänen vivahteita tuhansien vuosien geneettisellä laumaelämään sopeutumisella.

Mitään yliluonnollisia ajatusprojektioita ei aisti kukaan missään mitenkään.

Suomennettuna ihmiset päättävät perusilmeen perusteella, että pitävätkö toisesta vai eivät.

Ja kun toinen ei ole ilkeä, eikä muutenkaan paha ihminen, sanovat itselleen ja muille, että kyllä mikroilmeet kertoo, ette vaan ymmärrä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävällisyys joillakin tuntuu olevan tekopyhää (ei oikea, eri motiivit) tai sitten muodon vuoksi ollaan siinä paikassa ystävällisen oloisia. Onko joku aidosti ystävällinen tai ns. auttava, väärin ei saisi auttaa. Osa saa palkkaa että auttanut muita jossain tai sitten luonut lisää ongelmia.

Tällaista teeskenneltyä pyyteetöntä rakkautta ja ystävällisyyttä kohtaa usein hörhöpiireissä ja henkilöpalvontakulteissa. Ihan jäätävää menoa, jossa takana on vaikeamuotoista narsismia ja kieroutuneinta mahdollista hyväksikäyttöä.

Olen kerran kokenut tällaista eräässä tilaisuudessa, johon menin ystäväni seuralaisena hänen toiveestaan. Voin koko loppuviikon pahoin, niin vahvaa oli tuo tekopyhyys ja mukarakkaus jonka tarkoitusperät olivat enemmän kuin kyseenalaisia.

En ole mitenkään herkkä, enkä koulukiusattu, mutta opin jo lapsena tarkkailemaan ihmisiä. Muutimme usein isännän työn vuoksi ja usein paikkaan, jonka kieltä en heti osannut. Siinä oppi lukemaan todella hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä. Jos ihminen salaa jotakin, on muutenkin jännittynyt, niin hänen seurassaan tulee outo olo. En tosiaan juoruile, enkä kerro muille fiiliksistäni, mutta olen itse varovainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ai että naiset on sitten ennakkoluulottomia ja empaattisia. 🤦🏻

Heh, ja sitten haukutaan, ja nimenomaan naisia, jos eivät ole tarpeeksi varovaisia, eivätkä ole osanneet aavistaa ja ennustaa toisen tulevaa huonoa käytöstä tai väkivaltaa... syyllistetään että oma vika sitten. Naisten pitäisi ilmeisesti olla täydellisiä ja kaikkivoipia, ei normaaleja ihmisiä, ja syy on aina heidän, oli tilanne miten päin vain, vaikka väärintekijä olisi toinen.. Ei saa olla ennakkouuloinen, epäillä turhaan, tai olla liian varovainen, mutta pitää osata tietää ennalta aina, jos joku tulevaisuudessa kohtelee kaltoin. Ja empatia liittyi tähän miten? Että pahantekijää pitää aina ymmärtää ja naisen tulee ottaa syy aina (perusteetta) omille niskoille vai ...?

Ja aloitukseen, toiset ihmiset ovat parempia lukemaan toisia pienistä merkeistä kuin toiset. Jos on kokemusta jostain tietyistä ikävistä käytösmalleista tms, niin sellaiset voi oppia aika hyvin näkemään ja "aavistamaan" jo pienenemmistäkin asioita ja merkeistä. Joskus intuitiokin toimii.

Empatia ja ennakkoluuloisuus ovat kaksi aika eri asiaa. Ennakkoluulo ja hyvä taito lukea toisia ihmisiä ja ns. "vaistoaminen" on ovat myös eri asioista. 

Juuri oli areenassa dokumentti siitä kuinka botox vaikeuttaa ihmisten välistä viestintää. Ihmiset tiedostamattaan peilaavat toistensa ilmeitä/mikroilmeitä ja tekevät tulkintoja sen perusteella. Kun naama on halvaanutettu myrkyllä tämä peilaaminen ei enää onnistunut ja muiden tunteiden tulkinta kävi vaikeaksi. Myöskään botoxia naamaansa tunkeneita ihmisä oli vaikeampi tulkita. Tutkijat olivat huolissaan miten tämä vaikuttaa esim. lapsiin jos vanhemman naama ei pysty kaikkiin ilmeisiin. Tämä kaikki siis tapahtuu ihan tiedostamatta.

Olen myös vuosikymmeniä seurannut koiria ja niiden välistä viestintää. Eleet ovat todella hienovaraisia ja jäävät monesti ihmisiltä huomaamatta. Oma koirani esim laittaa korvansa taakse päin sekunnin murto-osaksi, jos se on epävarma vastaantulijan aikeista. Liike on siis todella nopea. Olen tulkinnut tämä viestiksi toiselle koiralle, että olen ihan harmiton, älä vaan hermostu. Hännän asennossa jo parin sentin muutos viestii paljon samoin kuinka avoimet silmät ovat tai mihin suuntaan katse kohdistuu. Aihe on aina kiinnostanut minua ja olenkin oppinut tulkitsemaan koiriani todella hyvin ja olen yleensä hyvin kartalla mitäniiden päässä liikkuu. 

Ihan samanlaisia eleitä on ihmisilläkin, mutta olemme tottuneet kiinnittämään enemmän huomiota puheeseen,joten nämä hienovaraiset vihjeet jäävät monella huomaamatta. Tai jos huomaavatkin, niin eivät tiedä huomaavansa. Tulee vaan "kumma olo", että tuo toinen esim. valehtelee, vaikka vihjeet siihen ovat olleet kyllä nähtävillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä nähnyt mitään auroja ihmisten ympärillä, enkä haluaisi nähdäkään.

Joidenkin ihmisten lähellä on todella hyvä olla. Kerran Lontoon metrossa menin samaan hissiin jonkun aasialaisen papin kanssa. Hänellä oli kaksi henkivartijaa. Minun tuli valtavan hyvä olo hänen lähellään. Rakkaus täytti minut (oli komea, mutta ei ollut seksuaalista). Pyhillä ihmisillä kuten Jeesuksella tai Äiti Teresalla on ollut monen kilometrin pituinen aura. 

En näe, mutta luulen tuntevani herkästi tuon auran. 

Äiti Teresa ei ollut todellisuudessa mikään pyhä ihminen, ei edes mukava ihminen.

 

Eli elämnsä köyhien lasten hoitamiselle. Hän oli pyhimys. Eli e

"Päiväkirjoistaan ilmenee, että kärsi todella vaikeasta deprrssiosta lähes koko elämänsä. Housussas sulla on pyhimys."

Eikö lähtökohtaisesti hyväntekijällä tai erityisen hyvällä ihmisellä, tai pyhimyksellä voi olla masennusta?  Eikö edes kaikki kohtaamansa käsimys saisi tuntua missään?

Se, että jollain on masennusta, ahdistusta tai mitä tahansa mielen ongelmia tms, ei poispyyhi ihmisen tekoja ja mitä kaikkea hän on. Itse en tiedä äiti Teresasta juuri mitään, mutta näin yleisellä tasolla tulin kommentoimaan.

Eli jos masennus oli äiti Teresan ongelma, niin mitä sitten? Vai onko jostain muustakin kyse?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle  vaisto sanoo  aika hyvin,  minkälainen  on tuo toinen ihminen.  Jo ensi minuutit kertovat noin 50%  ihmisestä.

Intuitio.

Ei ole   ( vielä 😂)  vaisto pettänyt....  Eihän  juuri kukaan oo  läpeensä  paha,  eikä läpeensä  hyvä.  Mutta  muuten ihmisestä on suht helppoa  havaita useita luonteenpiirteitä.   Esimerkiksi  : huolellisuus,  ( pukeutuminen), täsmällisyys,    rentous tai pikkutarkkuus ( nämä huomaa jo muutamissa   sekunneissa )..   olemus kertoo tosi paljon.

Ihminen jolla on  yleensä  "vetelä look" , kyllä lähes  sokeakin voi  päätellä  että tuo on huoleton  tyyppi.

Ihmettelen  ihmisiä ,  "jotka  eivät  nää yhtään  minkälainen  toinen ihminen vastassa" .  Jotkut  eivät totisesti&nbsp

Kiinnostaa silleen, miten nämä voi nähdä? Koulussa ekana päivänä kaikki "parhaimmillaan", kuukausi myöhemmin verkkareissa silmäpussien kanssa? Miten erotat onko huolellinen, vetelä vai ei ole? Entä se, joka aina tulee paikalle, väsyneenäkin, koska on tunnollinen, näyttää zombilta, sitten ne leväperät tulevat, jos tulevat ehkä ruokkiksen jälkeen, ja usein täydessä tällingissä? Kuka on tunnollinen, kuka huolimaton? Missä asioissa? Ihmisillä eri prioriteetit ja arvojärjestykset.. pitää nähdä pitemmän aikaa ja monessa tilanteessa, vielä ei oo ollut mielenkiintoa tehdä kenestäkään maallikkopsykologin tulkintaa ja seurata/kytätä viikko tolkulla..ei ehkä ihan tervettä..en edes muista puolienkaan nimiä. Olen myös nähnyt todella monta lääkäriä, jotka hyvin vetelän ja laiskan näköisiä, ja todella monta Kicksin myyjää, joiden olemus miellyttää minua.....