Lue keskustelun säännöt.
Huokuuko ihmisten ystävällisyys tai pahuus jotenkin ulospäin niin että herkät ihmiset vaistoavat sen?
03.11.2024 |
Pakko oli tehdä aloitus kun asia on mielen päällä. Samalla opiskelukurssilla oli eräs henkilö joka oli aikanaan pahasti koulukiusattu, kuulin vasta jälkikäteen asiasta. Kurssilla oli varmaan kolmekymmentä ihmistä, mutta hän hakeutui aktiivisesti tiettyjen ihmisten seuraan (eri porukoista, jos niitä nyt voi porukoiksi sanoa), tiettyjen taas ei. Ne joiden kanssa hän viihtyi, ovat osoittautuneet omastakin mielestä aidosti mukaviksi ihmisiksi.
Voi kuulostaa aivan hullulta keittiöpsykologialta, mutta voiko tällainen ihminen nähdä jotenkin ihmisten läpi paremmin kuin muut+
Kommentit (225)
Tarkoitin kyllä tulkinnalla sitä että mitä aistii ihmisestä kun tätä tapaa mutta saa toki tulkita myös selvänäköisesti halutessaan. Nämä ovat keskenään kuitenkin eri asioita.
Tarkoitin myös sitä että olisi mukava keskustella ihmisten kanssa hyvässä hengessä näistä aistimuksistamme, joskus emme aivan ymmärräkään toisiamme. Näin oppisi lisää. Olen tehnyt tätä joskus joidenkin kanssa, kyllähän se vähän loukkaakin välillä koska pitäisi olla rehellinen mutta se palkitsee, samalla voi korjata asioita oikealle tolalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin kyllä tulkinnalla sitä että mitä aistii ihmisestä kun tätä tapaa mutta saa toki tulkita myös selvänäköisesti halutessaan. Nämä ovat keskenään kuitenkin eri asioita.
Tarkoitin myös sitä että olisi mukava keskustella ihmisten kanssa hyvässä hengessä näistä aistimuksistamme, joskus emme aivan ymmärräkään toisiamme. Näin oppisi lisää. Olen tehnyt tätä joskus joidenkin kanssa, kyllähän se vähän loukkaakin välillä koska pitäisi olla rehellinen mutta se palkitsee, samalla voi korjata asioita oikealle tolalle.
TiRSK! Ethän kuitenkaan koita hyötyä muista. Olet olevinasi niin empaattinen ja ymmärtävä, mutta tosiasiassa mietit, että miten, miten voisit saada toisen omaa itsellesi. Silmäsi ovat lasia.
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen, kukakukin on...
Pannukakku? Sinä vekkuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen, kukakukin on...
En vain voi lopettaa nauramista. HAHAHA
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen, kukakukin on...
Oley kännissä tähän aikaan päivästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvailin vain yleisesti millaisia viboja saan ihmisistä. Sinulle, joka olisi kiinnostunut tulkinnasta itsessäsi, oli nuo viimeiset viestit.
Nyt täällä on niin paljon ihmisiä ja eri energioita. Harhautusta. Ei pysty enää sanomaan.
Luin nyt ajatuksella tulkintasi ja periaatteessa voin omistaa sen koska ymmärrän itse mitä se tarkoittaa. Sanoittaisin kuitenkin hieman toisin. Jos joku muu lukee sen niin oletettavasti hän ymmärtäisi minut väärin. Ehkä sinäkin ymmärrät minut ja asiani hieman väärin mutta voisin avata ne asiat jolloin todellisuus näyttäytyisi hieman eri valossa, totuudellisemmassa valossa. Totuudellisemmassa siksi että se johtuu tuosta tavastasi ilmaista ne asiat. Miten tätä nyt lähtisi pyörittelemään sitten. Kiitos kuitenkin, mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin kyllä tulkinnalla sitä että mitä aistii ihmisestä kun tätä tapaa mutta saa toki tulkita myös selvänäköisesti halutessaan. Nämä ovat keskenään kuitenkin eri asioita.
Tarkoitin myös sitä että olisi mukava keskustella ihmisten kanssa hyvässä hengessä näistä aistimuksistamme, joskus emme aivan ymmärräkään toisiamme. Näin oppisi lisää. Olen tehnyt tätä joskus joidenkin kanssa, kyllähän se vähän loukkaakin välillä koska pitäisi olla rehellinen mutta se palkitsee, samalla voi korjata asioita oikealle tolalle.
TiRSK! Ethän kuitenkaan koita hyötyä muista. Olet olevinasi niin empaattinen ja ymmärtävä, mutta tosiasiassa mietit, että miten, miten voisit saada toisen omaa itsellesi. Silmäsi ovat lasia.
Tässä nyt ei ollut totuutta. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen, kukakukin on...
Pannukakku? Sinä vekkuli.
Winner?
Vierailija kirjoitti:
Yksi tyyppi työpaikalla (ulkomaalainen, en ymmärrä puoliakaan hänen jutuistaan) aina suunsa avattuaan saa sanotuksi jotain negatiivista milloin mistäkin. Lyhyen juttutuokiomme aikana hän ehti haukkua monia ihmisiä. En sinänsä asiaa tuomitse, en ole itsekään mikään ihmisrakas todellakaan, mutta miettisin itse muutaman kerran ennen kuin haukkuisin ääneen kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Yritän lähinnä antaa itsestäni hyvän kuvan ihmisille, mutta ymmärrän toki että joku haluaa avautua. Asiakkaista lähinnä avautui... itse käytän ehkä hieman pehmeämpiä ilmaisuja ja sanon rivien välistä negatiiviset asiat esim. asiakkaista.
Arvostan enemmän suoraan sanomista, kuin tekopyhää, ylimielisen ihmisen vihjailua. Se on raukkamaista ja myrkyllisempää kuin rehellisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus täytyy rehellisyydestäkin haukkua kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin, siihen harva pystyy. Tätähän ei yleisesti suvaita, sain itsekin eksältäni paheksuntaa asiasta. Tämä tapahtui kyllä meidän kahden kesken, hassua sinänsä että yleensä hän oli aina haukkumassa itse kaikkia milloin mistäkin syystä eli eri asioista. No hän olikin minulle kateellinen. Rehellisyys maan perii sanon kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus täytyy rehellisyydestäkin haukkua kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin, siihen harva pystyy. Tätähän ei yleisesti suvaita, sain itsekin eksältäni paheksuntaa asiasta. Tämä tapahtui kyllä meidän kahden kesken, hassua sinänsä että yleensä hän oli aina haukkumassa itse kaikkia milloin mistäkin syystä eli eri asioista. No hän olikin minulle kateellinen. Rehellisyys maan perii sanon kuitenkin.
Suomalaiset on sellaisia vihjailijoita, piikittelijöitä, mulkoilijoita, nyrpistelijöitä ja raukkoja hiljaa ärvöttäjiä. Eivät saa suutaan auki mistään epäkohdasta. Hiljaa möllöttävät ja odottavat. Alistuvat ihan mihin tahansa, eivätkä sitten edes puolusta sitä joka suun avaa ja ottaa luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus täytyy rehellisyydestäkin haukkua kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin, siihen harva pystyy. Tätähän ei yleisesti suvaita, sain itsekin eksältäni paheksuntaa asiasta. Tämä tapahtui kyllä meidän kahden kesken, hassua sinänsä että yleensä hän oli aina haukkumassa itse kaikkia milloin mistäkin syystä eli eri asioista. No hän olikin minulle kateellinen. Rehellisyys maan perii sanon kuitenkin.
Suomalaiset on sellaisia vihjailijoita, piikittelijöitä, mulkoilijoita, nyrpistelijöitä ja raukkoja hiljaa ärvöttäjiä. Eivät saa suutaan auki mistään epäkohdasta. Hiljaa möllöttävät ja odottavat. Alistuvat ihan mihin tahansa, eivätkä sitten edes puolusta sitä joka suun avaa ja ottaa luodin.
Kyllä, täysin oikeassa olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo naureskella, mutta kyllä intuitio monesti pitää paikkaansa.
Ei ole olemassa intuitiota. On kyse eleistä ja äänensävyistä, jotka ihminen huomaa, mutta ei tajua tietoisesti huomanneensa. Siksi puhutaan intuitiosta, vaikka kyse on vain havainnoinnista. Tämän todistavat jo lukuisat haastattelut, joissa jonkin ikävän tapahtuman jälkeen naapurit toteavat, että ei olisi voinut arvata, tekijä oli niin mukava jne. Samoin ihminen kiinnittää huomiota sellaiseen, missä osuu oikeaan, ei erehdyksiinsä. Vaikka yhdeksän kertaa kymmenestä olisi väärässä, ihminen muistaa vain sen yhden kerran, kun sattui ajattelemaan toisesta ihmisestä negatiivisesti ja tämä osoittautuikin epäluotettavaksi.
Intuitio on ajattelun muoto. Ihmisen ajattelu ei ole virheetöntä, eikä siis intuitioonkaan voi täysin luottaa. Siit
Oliko tähän linkkiin kenellekään mitään hyviä ajatuksia?
Ajauduin aivan sairaaseen suhteeseen luonnehäiriöisen miehen kanssa. Mies tuntui olevan kaikin puolin hyvä saalis ja hänellä oli vieläpä kiltit silmät, johon olen aina luottanut. Mutta ensimmäisten treffien jälkeen, kun erottiin ja katsoin kun hän käveli autolleen, minulle tuli selittämätön pahan olon ja inhon aalto. Oikein värähdin. Tämä oli niin järjetön reaktio, koska mies oli miellyttävä ja komea, että vaan ohitin sen ihmetellen. Ei olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ajauduin aivan sairaaseen suhteeseen luonnehäiriöisen miehen kanssa. Mies tuntui olevan kaikin puolin hyvä saalis ja hänellä oli vieläpä kiltit silmät, johon olen aina luottanut. Mutta ensimmäisten treffien jälkeen, kun erottiin ja katsoin kun hän käveli autolleen, minulle tuli selittämätön pahan olon ja inhon aalto. Oikein värähdin. Tämä oli niin järjetön reaktio, koska mies oli miellyttävä ja komea, että vaan ohitin sen ihmetellen. Ei olisi pitänyt.
Yllätyitkö fiksuudesta tai älykkyydestä? Sekin voi olla syynä. Ei kannata ainakaan kuvitella että kiltin näköiset ihmiset ovat tyhmiä, sinisilmäisiä tai sokeita. Monet välttelevät älykkäämpiä ihmisiä siksi etteivät jäisi kiinni. Se tunne työntää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo naureskella, mutta kyllä intuitio monesti pitää paikkaansa.
Ei ole olemassa intuitiota. On kyse eleistä ja äänensävyistä, jotka ihminen huomaa, mutta ei tajua tietoisesti huomanneensa. Siksi puhutaan intuitiosta, vaikka kyse on vain havainnoinnista. Tämän todistavat jo lukuisat haastattelut, joissa jonkin ikävän tapahtuman jälkeen naapurit toteavat, että ei olisi voinut arvata, tekijä oli niin mukava jne. Samoin ihminen kiinnittää huomiota sellaiseen, missä osuu oikeaan, ei erehdyksiinsä. Vaikka yhdeksän kertaa kymmenestä olisi väärässä, ihminen muistaa vain sen yhden kerran, kun sattui ajattelemaan toisesta ihmisestä negatiivisesti ja tämä osoittautuikin epäluotettavaksi.
Intuitio on ajattelun muoto. Ihmisen ajattelu ei ole virheetöntä,
Eipä tuohon kai mittään, keskustelu ei suju.
Vierailija kirjoitti:
Kissat ovat joskus vähän ilkeitä ihmisillekin. Luontohan niilläkin on ja sen mukaan hekin toimivat.
Eivät ole. Älä inhimillistä kissoja.
Kuvailin vain yleisesti millaisia viboja saan ihmisistä. Sinulle, joka olisi kiinnostunut tulkinnasta itsessäsi, oli nuo viimeiset viestit.
Nyt täällä on niin paljon ihmisiä ja eri energioita. Harhautusta. Ei pysty enää sanomaan.