Erityislapseksi leimattu?

Jo koulussa,normaalilla luokalla. Vahvat sosiaaliset taidot,hyvä itsetunto. 3-5v oli erityisryhmässä ja se auttoi häntä valtavasti. Pieni lapsiryhmä ja ammattitaitoinen henkilökunta saa minulta kiitosta. Lapsesi ainoastaan hyötyy erityisryhmästä,VAIKKA OLISI " NORMAALIKIN" !

Sinuna kuitenkin hoitaisin tutkimukset ensin alta pois, koska jos lapsella on jokin ongelma, se tulee tuplasuurena koulussa esille.



Oma kokemukseni on tällaisesta paskamaisesta päiväkodista. Lapseni oli kotihoidossa ja hänellä oli puheenkehityksen viivästymä. Mutta asia oli kunnossa ja olimme käyneet puheterapeutin luona.

Kun hän lähti eskariin, hän joutui silmätikuksi juuri sen takia, että oli poika, syntynyt loppuvuodesta ja oli ollut kotihoidossa.

Eskariopettaja tokaisi ensimäisiksi sanoiksi, kuinka hankalia nämä kotipalset ovat.



Sain koko vuoden kuulla siitä, että milloin ei ruoka maistunut, milloin lapsi ei halannut heitä (ihmettelin, että miksi lapsen pitäisi halata outoja aikuisia?). Koko ajan keksittiin kaikkea mahdollista. Kävimme koulukypsyystestit, mitkä menivät hyvin läpi.

Opettajan keskustelussa eskariope veti vielä viimeisen valtin. Poikamme ei osaa lukea ennen koulun alkua. Justjoo, ei siellä osannut moni muukaan.

Opettajalle sanoin suoraan, että en jätä poikaa tähän päiväkotiin tuplaamaan eskaria, koska koulukypsyystestit meni lävitse. Sovin opettajan kanssa, että jos lapsi ei pärjää, hän tuplaa ekaluokan.

Eskariope siitä kimmastui ja uhkasi, että minulle tulee suuri häpeä KUN poikani palautetaan eskariin takaisin kun ei pärjää koulussa. Kuinka pojastani tulee koulukiusattu ja ei ikinä tule pärjäämään.



Poika on hyvin pärjäävä 4 luokkalainen. Opettaja oli jälkeen päin hyvin järkyttynyt päiväkodin toiminnasta. Sanoi, että harvoin on nähnyt yhtä kilttiä ja luovaa lasta kuin poikamme on.



Mutta kas kummaa, samaan aikaan ryhmässä oli poika, jota kehuttiin aina valtavasti. Koulussa huomattiin, että tällä pojalla on vaikea lukihöiriö, hahmotushäiriä ja nyt tutkitaan autismin mahdollisuutta.



Että se siitä lastentarhanopettajien pätevyydestä. Mutta hoida tutkimukset pois varmuuden vuoksi. Jos tarvitsette apua, saatte sitä ajoissa. Jos ei ole ongelmaa, voitte vedota siihen.

Kolmevuotisneuvola on tulossa huhtikuun puolella, joten sieltä pyydän lähetteen eteenpäin. Onko heillä velvollisuus kirjoittaa lähete minun vaatiessani vaikka he eivät itse näkisi tarvetta?

Tutkimuksista ei voi olla ainakaan haittaa.



ap

poikamme joutui tädin silmätikuksi. Milloin mistäkin todella oudoista asioista kerrottiin ja myös uhkailtiin kuinka tulee koulukiusatuksi ja tilanne vain pahenee jne. Poika kuulemma epäsosiaalinen kun viihtyi hyvin yksin. Nyt tokaluokalla poikamme on menestynyt koulussa mainoisti, kavereita on ja kaikki hyvin. Mielestäni tuohonkin epäkohtaam tulisi puuttua, kuinka turhaan ja asiattomasti pelotellaan vanhempia.

Jotkut kunnat oikein tekemällä tekevät erityislapsia, koska heidän avullaan päiväkoteihin saadaan lisää henkilökuntaa ja kouluihin lisää määrärahoja (ja ehkä niitä avustajiakin).

Kunnat eivät saa erityislapsiin valtionapuja. Lasten vanhemmat saavat kelalta pientä hoitotukea ja terapioita, jos ongelmat ovat tarpeeksi isoja. KUNTA sen sijaan ei saa. Päinvastoin, KUNTA maksaa terveyskeskusmaksut, tutkimukset, vanhempien opetuksen, erityisopetuksen, koulumatkat, jne. Valtionapuna saadaan mitättömän pieni osa kuluista, saman verran kuin tavallistenkin lasten koulunkäyntiä varten. Kunnilla ei siis ole syytä tekemällä tehdä erityislapsia.

Jotkut koulut kyllä käyttäytyvät tämän suuntaisesti. Erityislapsistatukseen asti kouluissa ei kuitenkaan päästä, sillä diagnoosin antaa kunnan/kuntayhtymän/yliopistollisen sairaalan lääkäri, ei koulu, ja se lääkäri taas ajattelee joko potilaan etua tai kunnan budjettia, koulusta hän ei piittaa. EIkä koulu erityislapsistatusta tarvitsekaan, sillä avustajaresurssin saa ilman diagnoosiakin pelkästään yhdessä vanhempien kanssa täytettävällä lomakkeella - jos kunnalla ylipäänsä rahaa on. Se raha nimittäin tulee kunnalta.

sa puhua tuohon tyyliin??!

että viimeisellä viikolla eskarissa kerrottiin lapsilla olevan ongelmia oppimisessa.



Vanhemmat luonnollisesti järkyttyivät kun he olivat pitkin vuotta kyselleet miten menee ja aina oli sanottu että ihan hyvin ja sitten pudotetaan tällainen pommi.



Luonnollista on että tilanne oli todella ikävä. Miksi ongelmia ei tuotu esiin aiemmin?

vuoden mittaan on useinkin sanottu, että " kun tuo Pirkko on niin hajamielinen" , " Pirkkoa ei taida tämäkään leikki/piirustus kiinnostaa kun katselee vain ikkunasta ulos" " hän on vähän rauhaton, hän keskittyy kyllä omaan leikkiinsä muttei sitten meinaa millään lopettaa sitä siirtyäkseen seuraavaan" " hän kuuntelee vain silloin kun häntä kiinnostaa" .



Nuo ovat merkkejä oppimisvaikeuksista ja henkilökunta on selittänyt niitä pitkin vuotta, mutta vanhemmat eivät ole tajunneet että se merkitsisi oppimisvaikeuksia. Tämä kun on lapsissa ihan tavallista ja oppimisvaikeudet taas tarkotitavat, että lapsessa on " jotain vikaa" . Eikä heidän lapsessaa mitään vikaa ole. No oikeastihan lapsessa ei olekaan mitään vikaa, mutta se johtuu siitä, ettei oppimisvaikeus ole mikään kovin poikkeuksellinen " vika" , vaan niitä on nykyään jossain muodossa melkein kaikilla. Eikä se tarkoita että lapsi olisi tyhmä eikä menestyisi jatkossa koulussa hyvinkin, vaan vain sitä, että nyt alkuvaiheessa kannattaa harjoitella jotain juttua vähän enemmän.

Usein tulee se kuva että he kuvittelevat olevansa lääkäreitä, ja kykeneviä tekemään jos jonkinmoista diagnoosia.

Tuohan on juuri se ikä, kun tiedostetaan se että voi itsekin päättää asioista, eikä tarvitse tehdä kaikkea orjallisesti kuten muut käskee.

Meidän esikoinen oli eskarinajan päiväkodissa ja meni niin sukset ristiin, ettei tosikaan! Muutenkin päiväkodeista olen kuullut, että siellä aletaan etsiä lapsesta heti jotakin vikaa, ilmeisesti erityislapset ovat nyt jotenkin muodissa.

Lopputulos: Meidän lapset hoidetaan kotona niin pitkälle kuin mahdollista ! Joka tapauksessa meidän lapset eivät päiväkotiin mene!Vierailija:

Naputan uudestaan...

Kyseessä on kohta 3v. poika (04/04). Hän aloitti päivähoidossa (ryhmis, 12 lasta) syksyllä ja elämäntilanne muuttui silloin hiukan muutenkin (uusperhe). Hänellä on puhe ollut hiukan viivästynyt, mutta nyt sanavarasto on n. 200 sanaa, kahden sanan lauseita paljon ja satunnaisia pidempiä. Puheterapeutilla olemme käyneet kerran vasta, mutta nyt on vielä kaksi kertaa tulossa.

Aluksi kaikki meni hyvin. Mutta sitten alkoi tulla huonompaa palautetta. Poika töni muita lapsia (yleensä pienempiään) ja saattoi saada kiukkukohtauksia, jos asiat eivät luonnistuneet kuten herra halusi. Ja tästä alkoi erityislapsipohdinta hoitajien taholta. Kiukkukohtaukset kuulostivat minusta ihan tavallisilta; paiskotaan esineitä, itketään, kirutaan ja läpsitään hoitajia. En tarkoita, että tätä pitäisi hyväksyä, tehdä kuten lapsi haluaa ja taputella lasta vain pään päälle. Ja eikö uhmikset yleensä kiukustu jos hommat eivät suju?

Marraskuussa paikalle kutsuttiin ELTO katsomaan poikaa parin tunnin ajaksi.

Joulu lähestyi. Muiden lasten töniminen jäi pois, mutta kiukkukohtauksia saattoi tulla useasti viikossa. Lisäksi poika ei halua nukkua päiväunia. Meille se sopii, sillä hän on ihan virkeä ja illalla menee nukkumaan klo 20. Viikonloppuisin hän nukkuu päikkärit vain jos on ollut jotain erikoista ohjelmaa. Hoitajille tämä ei sopinut. Heillä ei ole sopivaa tilaa pojalle, missä tämä voisi tehdä ns. hiljaisia hommia (poika rakastaa lukemista, palapelejä ja piirtämistä), vaan joka huoneessa on nukkuvia lapsia.

Vuosi vaihtui. Töniminen palannut satunnaisesti kehiin, ehkä kerran viikossa saamme kuulla maininnan asiasta. Kiukkukohtauksia on yhä, ajoittain poika saadaan nukahtamaan (hyvin työlästä kuulemma).

Pidimme pari viikkoa sitten palaverin, jossa oli läsnä pojan hoitajat, ELTO, läheisen päiväkodin johtaja (jonka alaisuuteen ryhmis kuuluu) ja me vanhemmat.

Palaveri alkoi sillä, että ELTO kertoi, että meidän kaikkien olisi otettava ensimmäinen askel ja myönnettävä, että poikamme on erityislapsi. Ja sitten alkoi myllytys. Nämä tavattomat kiukkukohtaukset johtuvat tästä puheenkehityksen viivästymisestä ja koko ryhmä kärsii. Hoitajilla ei ole aikaa pojalle, jos hän saa kiukkukohtauksen jos ei halua pukea esim. haalaria.

Tämän vuoksi poika halutaan nyt erityslastenryhmään toiseen päiväkotiin. Jos ei se onnistu, niin on hommattava avustaja.

Minua kiukuttaa, että menimme niin typertyneiksi, ettemme saaneet kysyttyä, että eikö kiukuttelu ole vajaa 3-vuotiaalle normaalia? Hän ei käy kenenkään päälle tms. vaarallista.

Olemme miehen kanssa pohtineet päämme puhki. Olemmeko sittenkin vain sokeita? Tiedostamme, että poika voi olla ryhmätilanteissa kovastikin erilainen kuin kotona. Eikä lapsemme ole mikään alati-kiltti herranterttu.

En tiedä... Olemme neuvottomia.

ap

Kirjoitin tuolla aikaisemmin, meillä oli kuopus juuri yksityisessä päiväkodissa. Jos jotain ongelmia tulee, yksityiseen päivkotiin ei saa mitään tukea, kuten avustajia, ei edes Elto tai Kelto käy. Mehän harkitsimme itse omalla rahalla avustajan palkkaamista, jotta arki olisi sujunut helpommin. Semmoisen palkkaaminen on kuitenkin hankalaa ja kallista ja onneksi sitten saimme oaika kunnallisesta päiväkodista ja pienlä pienryhmästä.



Eilen oli lapsi ekaa kertaa siellä ja oli tosi hyvin mennyt. Oli tosi iloinen koko päivän ja tuli jopa mukaan hakemaan esikoista kielikylpypäiväkädista, jonne ei ennen halunnut millään mennä.



Tuolla joku aikaisemmin kirjoitti ( ja itsekin mainitsin), että jos päivkodin henkilökunta kokee, ettei itse kykene haskaamaan lastasi, niin sitä et voi mitenkään muuttaa. On parempi viedä lapsi paikkaan, jossa on henkilökunta, joka kykenee antamaan lapsellesi sellaista hoitoa kun hän tarvitsee ja ansaitsee.



Ei se merkitse mitään leimautumista. Lapset ovat erilaisia, toiset tarvivat enemmin huomiota, toisilla on erikoisruokavalio, jotkut menee helposti, toisilla räväkämpi tempperamentti. Jos päiväkoti haluaa/kykenee antamaan vain samaa ja standardihoitoa, se ei vain kaikille riitä. Minusta on lapsesi etu, että laitat hänet semmoiseen ryhmään jossa hän saa sitä hoitoa jota tarvitsee. Se ei ole epäonnistumista ja eikä lapsesi ole huonompi tai viallinen.



MUTTA ÄLÄ LAITA YKSITYISEEN! Me teimme sen virheen ja totesimme, että avun saaminen sen jälkeen hankalampaa ja yksityisellä ei kuitenkaan ole resursseja ja kykyä antaa tarvittua hoitoa.

t. 70

Ottaisitte nyt apua vastaan, kun sitä on tarjolla. Siitä ei taatusti ole haittaa!



Sen sijaan avusta kieltäytymisestä saattaa haittaa ollakin!

Puheterapiassahan hän käy lapsensa kanssa. Ja tuo uhmakäyttäytyminen on minusta ihan normaalia.

Joten mihin sitä apua tarvitaan?

mun kolmevuotiaani saa samankuuloisia kohtauksia kerran pari päivässä. Päiväkodissa tosin vaan murjottaa, ja tuijottaa eteensä ilman että häneen saadaan kontaktia. Kotona aloittaa kunnon sodan, joskus kun asiat eivät suju mielen mukaan. Raivari, johon liittyy muiden satuttamista, murinaa, senänpotkimista, karjumista ja oksentelua voi kestää tunninkin.



Tytölläni on todella hyvä sanavarasto. Päiväkodissa hän on pienten ryhmässä, jossa on vanhin. Hän ei leiki kenenkään kanssa päiväkodissa, useimmiten puuhasteee yksin, eikä tahdo ottaa muihin pieniin lapsiin kontaktia. Isompiin kyllä.



Hän huutaa ja puhuu kamalia asioita raivotessaa, esimerkiksi että vihaa minua, ja muuttaa pois luotamme. Olemme juuri vaihtamassa päiväkotia muuton takia, ja minua jännittää, miten tyttöön suhtaudutaan uudessa päiväkodssa. Tässä nykyisessä kaikki on mennyt hyvin, mutta alkuperäisen tekstit luettuani minulle tuli mieleen, että ilmeisesti päiväkotien linjat vaihtelevat.

työskennellyt päiväkodeissa yli 17 vuotta ja vain muutama aikuisia läpsivä lapsi on osunut kohdalle, samoin tavaroita heittelevä. Jotain häikkää ihan varmasti on, en tiedä onko lapsessa vai hoitopaikassa mutta ota apu vastaan.

Lapsesi pääsee ammattilaisten silmien alle paikkaan jossa hänen ongelmistaan osataan keskustella oikein ja tehdä niille jotain. Voihan olla että siellä hänet todetaan vain lapseksi jolla voimakas tempperamentti, mutta ajattele jos he toteavat saman kuin elto. Minä en ainakaan uskaltaisi evätä lapseltani mahdollisuutta apuun.

sitä hän tarvitsisi. Mutta hän ei sitä tule saamaan, ellette ota sitä erityislapsen statusta. Ja se on vissi, että jos yksi hoitaja on kiinni sinun lapsessasi, ryhmä kärsii.



Voimme kaikki toivoa parempia päiväkoteja ja parempia resursseja, mutta ikävä kyllä sellaisia ei tule ilman jotain diagnoosia. Vaikka sitten uhmakkuushäiriö.



En tunne muuten yhtä ainutta " normaalia" lasta, joka olisi läpsinyt päiväkotihenkilökuntaa. Ei se ole tavallista, todellakaan!

Vierailija:

Puheterapiassa käymme mielellämme. Terapeutti on mukava ja poika menee sinne hyvin mielellään.

ap

Vaikka loikkisit ja pomppisit päälläsi, sitä tukea ei ole mahdollista yhtäkkiä irrottaa. Päiväkodissa, jossa on enemmän henkilökuntaa, on helpompi hoitaa tuollaiset tilanteet. Erityisryhmät eivät ole mitään vammaisryhmiä, sinne otetaan juuri sinun lapsesi kaltaisia, jotka tarvitsevat enemmän huomiota.

Vammaisille tarkoitetut ryhmät ja päiväkodit ovat sitten ihan erikseen!

Vierailija:

Jos lapsi ei osaa vielä käyttäytyä täysin normien mukaan, onko järkeä siirtää paikkaan jossa muutkaan lapset eivät osaa?

Oman lapseni ryhmässä on vain yksi " villi" , muilla on esim viivästynyt puheenkehitys, kömpelyyttä tms.

ja on aivan eri asia läpsiä äidin läsnäollessa kavereita kuin päiväkodissa.



Nyrkkisääntönä voi sanoa, että normaali lapsi on vieraskorea, vaikka olisi kotona kuin demoni.

Hoitajat jo niin hyvin että uskaltaa uhmata heitä.



Joskus vaan hoitajatkaan eivät uskalla tai osaa käsitellä uhmaikäistä oikein.

Meillä on tuollainen kovapäinen uhmaikäinen poika kotona josta sanoin että älkää missään tapauksessa pitäkö kiinni jos se suuttuu. Kerran

väsyneenä sai kamalan kiukkukohtauksen niin hoitaja yritti holdingia vaikka olin nimenomaan sanonut että ei.



Tuloksena se että poika huuusi tunnin toppapuku päällä ja hoitaja yritti pitää kiinni , mutta ei saanut edes pukua pois pieneltä pojalta.



Täytyy sanoa että minäkin aikuisena olisin huutanut jos minua tunti pidetään kiinni ulkovaatteet päällä sisätiloissa!



KIELSIN ehdottomasti holdingin ja sanoin että kiukku menee nopeammin ohi kun poika saa miettiä itsekseen vaikka jossain tuolilla istuen kiukkuaan.

No seuraavan kerran kiukku oli mennyt 10 minuutissa ohi.



Eli josku ne hoitajatkaan ei vaan osaa tiettyä tempperamenttiä käsitellä!





ei se heti tarvitse olla joku erityilapsi jos kiukkuaa uhma ikäisenä!