Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomitutkinnolla ei voi toimia sosiaalityöntekijänä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.
Väyläopinnoilla pääsee amk-tutkinnolla myös monille muille aloille, esim. dippainssiksi ja kauppakorkeakouluun, kunhan on tietty määrä vaadittuja opintoja kasassa. Ei se kerro mitään alan omasta teoriapohjasta. Kyllä kauppatieteillä on oma vahva teoriapohja, vaikka tradenomin tutkinnolla voi kauppatieteiden maisteriohjelmaan hakea.
Se teoriapohja ei ollut tässä kysymyksenä. Tuo väylähaku todistaa sen, että sosiaalityön kandista iso osa on joko samaa sosionomin kanssa tai muuten tarpeeksi epätärkeää, että sen yhden kandivuoden voi käytännössä jättää pois. Kun nipsaistaan sivuaine pois, jää kaksi vuotta ja väyläopintojen jälkeen ei mitään. Eli siinä annetaan ymmärtää, että kuka tahansa saavuttaa kandin taidot käymällä avoimessa perus- ja aineopinnot ja tutkimusvalmiudet pitää vielä osoittaa käymällä joku tutkinto.
Lisäksi keskustelun kontekstina oli tämä moneen kertaan toistettu "ei sairaanhoitajaan voi olla lääkäri". Tuolla listauksella ja selityksellä oli tarkoitus selittää, miksi tuo vertaus on ongelmallinen. Ja kyllä tämän perusteella lääketieteen teoriapohja on omaa luokkaansa verrattuna sosiaalityöhön. Erilaiset sosiaalitieteet ovat osa yhteistä jatkumoa sisältäen myös sosionomitutkinnon ja sosiaalityön; näissä käsitellään samoja klassikoita ja teorioita, vaikka painotuksellisia eroja on. Lääketiede ja hoitotiede taas ovat omia aika erilaisia tutkimussuuntauksia ja aloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sitä samaa p@skaa se sosionomikin tekee kun sostt. Ihan turhaa alennetaan sosionomeja ja ylistetään sosiaalityöntekijöitä. Oman kokemuksen mukaan molemmissa ammattiryhmissä on kaikenlaista hiihtäjää, eikä se ole tausta koulutuksesta johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.
Väyläopinnoilla pääsee amk-tutkinnolla myös monille muille aloille, esim. dippainssiksi ja kauppakorkeakouluun, kunhan on tietty määrä vaadittuja opintoja kasassa. Ei se kerro mitään alan omasta teoriapohjasta. Kyllä kauppatieteillä on oma vahva teoriapohja, vaikka tradenomin tutkinnolla voi k
Lääketietelliseen on joskus ollut oma väylä sairaanhoitajille, eli ei sekään mahdotonta ole. Sairaanhoitoon liittyy lääketieteellistä perusosaamista, vaikka hoitotiede onkin erikseen. Eivät ne nyt täysin erillisiä aloja ole, samojen sairauksien ja hoitojen kanssahan molemmissa ammateissa toimitaan ja totta kai käsitteellinen ymmärrys näistä ilmiöistä pitää olla yhtenäinen, jos meinaa yhteistyössä sairauksia hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sitä samaa p@skaa se sosionomikin tekee kun sostt. Ihan turhaa alennetaan sosionomeja ja ylistetään sosiaalityöntekijöitä. Oman kokemuksen mukaan molemmissa ammattiryhmissä on kaikenlaista hiihtäjää, eikä se ole tausta koulutuksesta johtuvaa.
Molemmat on hyviä tutkintoja ja kunnianhimoiset ihmiset todennäköisesti jatkavat opintoja eteenpäin molemmissa tapauksissa. Sosionomiksi opiskelussa oli hyvää monipuolisuus ja valinnanvara työharjoittelujen suhteen. Sosiaalityössä varmasti on hyvää korkea kysyntä eri työpaikkoihin ja ihan kohtalainen palkka. Sain sosionomitutkinnollani jopa hyväksiluettua maisteriopintojen pakollisen työssäoppimisen. Tutkinnon käymällä sain hyvän itselle kiinnostavan läpileikkauksen kasvatuksen ja sosiaalialan ympäristöistä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään priorisointia ja rahan jakamista. Ihmistä ei ole aikaa kohdata ihmisenä vaan järjestelmän pelinappulana.
Ei sosiaali - ja terveysalalla ole missään osa-alueella pitkään aikaan ollut liikaa resursseja. Yksi merkittävä syy alan kuormittavuuteen, vaaditaan tekemään ja suorittamaan hirveästi kaikkea hyvää ja kaunista mutta ei anneta kunnollisia resursseja siihen. Toisaalta huudetaan, että palvelua ja hoivaa pitäisi saada mutta mikään ei saisi maksaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On amiskorkeilla ja yliopistokorkeakoulutetuilla selkeä ero. Jos naisista puhutaan, edellä mainitut menevät kouvolatukissaan Suvi Teräsniskan keikalle siinä missä jälkimmäiset lentävät Prahaan kuuntelemaan taidefuusiojatsia.
Mihinkä ne menee jotka on suorittaneet molemmat?
Oma erotuksen tekemisen tapansa on sitten tämä toisinaan kuultu "laulu ja muskari" -juttu, jolla vihjaillaan, että sosionomit opiskelevat käytännöllisiä menetelmiä, joita on sopivaa hieman pilkata. Tämä voi toimia erotuksen perusteena, mutta ei huonontamisen perusteena, koska toiminnalliset menetelmäthän ovat tärkeä osa kasvatusalan yliopistokoulutuksia, varsinaista työtä ja/tai toisaalta tanssi yms. ovat tutkimusaloja ja akateemisia opetusaloja.
Tässä väheksynnässä yritetään vedota toiminnallisuuteen arvonalentajana, mikä perustuu kapeaan käsitykseen akateemisuudesta, arvokkuudesta ja muusta esim. monotonisella äänellä puhuvasta arvovaltaisesta päästä. Näin kun asiaa pyörittelee, niin isoin lohkeama taitaa tulla tuossa, että sosiaalityöntekijän tutkinto on ehkä kansallisesti yhtenäisempi ja sisältää hyvin paljon samaa asiaa sosiologian ja muiden sosiaalitieteiden kanssa. Tämä osuus koulutuksesta toimii 'asennekouluna' eriarvoisuuden tunnistamiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajamiseen, ja lain, kohtaamisen ja käytännön työn siivut taas tuovat sen nimenomaan sosiaalityöllisen osan.
Sosionomin tutkinto taas on vaihtelevampi valtakunnallisesti ja erityistapauksissa sosionomi voi opinnoissaan esim. käydä huomattavan määrän kirkollisia ja teologisia opintoja (esim. kirkon kasvatustyön sosionomi) tai sitten käydä vain jonkun filosofiaa, mutta ei varsinaisesti uskontoa käsittelevän kurssin ja osa käy sitten enemmän toiminnallisia menetelmiä esim. varhaiskasvatukseen suuntautuen. Toiminnalliset menetelmät ja tutkinnon jakautuminen kasvatukselliseen ja sosiaalihuollolliseen osaan on ehkä se tärkein sosionomin tutkintoa määrittävä piirre. Tutkinnossa on tuolloin käytännön tasolla ja teoriassa yhtymiä mm. erityispedagogiikkaan ja psykologiaan. Myös sosionomin tutkinto on 'asennekoulu' ja sisältää herkistymistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoille, mutta teoriaa ei opintopistemäärään mahdu yhtä paljon. Tutkimusopintoja on sosiaalityön opinnoissa enemmän ja tämä on ehkä isoin ero, kun tarkastellaan yksittäistä osa-aluetta ja määriä. Samalla taas UEF:ssä sosiaalityön kanditutkintoon kuuluu jopa 64op itse oman mielenkiinnon mukaan valittavia opintoja esimerkiksi kirjallisuustieteestä, ympäristötieteestä tai ihan mistä henkilö on itse kiinnostunut. Sosionomin tutkinnossa näin rajua valinnanvaraa ei suinkaan ole, ja tältä osin taas sosionomin tutkinto on yhtenäisempi ja sisältää puhtaammin asiaa, jolla on ainakin joku yhteys sosiaalialan työhön verrattuna sosiaalityön kandidaatin tutkintoon.
Ensinnäkään sosiaalityössä ei lähdetä mistään eriarvoisuudesta ja ajatella, että siihen puuttuminen olisi jotenkin se juttu. Tuo on ihan omaa karvahattuajatteluasi. Sosiaalityössä on oleellista muutostyö, jossa sosiaalisia ongelmia pyritään lievittää. Toisekseen tuo toiminnallisuuden korostaminen on juuri sitä sosionomiajattelua, jossa tulee kahnausta sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sosionomit lähtevät välittömästi pää märkinä toiminnallisuuteen ilman, että tekevät juuri lainkaan analyysia lähtötilanteesta, tai se tehdään köykäisesti, keskittyvät vain yhteen ihmiseen ja eivät oikeastaan välitä mikä se toiminnalisuuden suunta tai tavoite edes on. Sosiaalityön ydin on tehdä sitä analyysiä, määrittää tavoitteita, tehdä suunnitelmaa ja huomioida koko asiakkaan systeemin, esim. koko perhe eikä vain se esim. lastensuojelunuori. Sossuja kehoitetaan lukemaan paljon ja kirjallisuustiedekin on suosittua. Tiedätkö miksi? Koska ihmiselämä on niin tavattoman moninaista ja harva yliopisto-opiskelija oikeasti kykenee edes kuvittelemaan millaisia elinolosuhteita meidän asiakkailla saattaa olla. Kannattaa tutustua siihen elämän rosoisuuteen edes kaunokirjallisuuden kautta jo hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.
Väyläopinnoilla pääsee amk-tutkinnolla myös monille muille aloille, esim. dippainssiksi ja kauppakorkeakouluun, kunhan on tietty määrä vaadittuja opintoja kasassa. Ei se kerro mitään alan omasta teoriapohjasta. Kyllä kauppatieteillä on oma vahva teoriapohja, vaikka tradenomin tutkinnolla voi k
Pitäisikö siis sosionomin tutkinnon sinusta sitten perustua täysin eri teorioihin kohteena olevasta ilmiökentästä ja sosiaalisista ongelmista kuin sosiaalityön, vaikka ne operoivat samoissa palveluissa samojen ongelmien äärellä? Eihän sairaanhoitajillekaan opeteta omia teorioitaan sairauksien lääketieteellisistä määritelmistä, etiologiasta, lääketieteellisen näytön arvioinnista eikä suositelluista hoitomenetelmistä. Sosionomit joutuvat opiskelemaan avoimessa sekä sosiaalityön perus- ja aineopinnot ennen, kuin pääsevät opiskelemaan sosiaalityön maisteriohjelmaan. Siitä olen samaa mieltä, että lääketieteellä on vankempi teoriapohja kuin sosiaalityöllä ja ovat aivan eri aloja, mutta ei tuo vertaus täysin tuulesta temmattu ole. Sairaanhoitajille on ollut joskus oma väylänsä lääketieteelliseen. Se miksi sellaista ei juuri nyt ole, tuskin perustuu ensisijaisesti siihen, että yhdelläkään monesti jo lukion käyneellä hyvät paperit saaneella sairaanhoitajalla ei olisi valmiuksia oman tutkintonsa perusteella omaksua lääketieteellistä tietotaitoa. Lääkärit joutuvat aloittamaan opintonsa alkeista ja oppimaan myös hoidollisia asioita, kuten että miten kanyyli laitetaan ja miten otetaan potilaalta verikoe tai miten verikokeiden tuloksia analysoidaan ja tulkitaan. Kyse on yleensä hoitajien suorittamista lääketieteellisistä toimenpiteistä, ja niitä tosiaan opetetaan myös yliopistossa. Amk-tutkinto on Suomen koulujärjestelmässä alempi korkeakoulututkinto, joka antaa muodollisen valmiuden moniin jatko-opintoihin, ei vain sosiaalityöhön. Ammattikorkeakoulusta valmistuvat toimivat yleensä asiantuntijoina. Tradenomi voi esimerkiksi edetä opinnoissaan vaikkapa kauppatieteelliseen ja pääsee erityisasiantuntijatehtäviin suoritettuaan maisterin tutkinnon. Aivan samanlainen rakenne on sairaanhoitajan-lääkärin, sosionomin-sosiaalityöntekijän ja vaikkapa tradenomin-KTMn välillä. Et voi tehdä saman alan/toimialan eritasoisia asiantuntijatöitä aivan eri teoriapohjalla tai ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, tämähän on päivänselvää. Ja nyt en ottanut kantaa siihen, kuinka oletetusti vaativaa jokin ala on tai ei ole tai että alat olisivat suoraan verrannollisia keskenään.
Minun puolestani entinen systeemi voisi hyvin jatkua, että alemmin koulutetut voisivat tehdä töitä sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Monilla sosiaaliohjaajilla ja sosionomeilla tuntuu olevan alemmuudentuntoa, kun tämä aihe tulee usein esille. Tunnen yhden vastaavan tosielämässäkin, hän pääsi opiskelemaan sosiaalityötä ilman pääsykoetta, mutta ei selvinnyt opinnoista, koska abstrakti asiasisältö oli liikaa ja englannin- ja ruotsinkieliset oppikirjat eli tentit eivät vain menneet läpi, ne mitä yritti, kunnes luovutti. Silti on edelleen sitä mieltä, että hänen osaamisensa on sama tai jopa parempi kuin sosiaalityöntekijän. Ulkopuolisena vähän noloa kuunnella tuollaista, ilmeisesti on sukulaisilleenkin valehdellut olevansa nykyisin sosiaalityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani entinen systeemi voisi hyvin jatkua, että alemmin koulutetut voisivat tehdä töitä sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Monilla sosiaaliohjaajilla ja sosionomeilla tuntuu olevan alemmuudentuntoa, kun tämä aihe tulee usein esille. Tunnen yhden vastaavan tosielämässäkin, hän pääsi opiskelemaan sosiaalityötä ilman pääsykoetta, mutta ei selvinnyt opinnoista, koska abstrakti asiasisältö oli liikaa ja englannin- ja ruotsinkieliset oppikirjat eli tentit eivät vain menneet läpi, ne mitä yritti, kunnes luovutti. Silti on edelleen sitä mieltä, että hänen osaamisensa on sama tai jopa parempi kuin sosiaalityöntekijän. Ulkopuolisena vähän noloa kuunnella tuollaista, ilmeisesti on sukulaisilleenkin valehdellut olevansa nykyisin sosiaalityöntekijä.
Ongelmana on, että sosiaalityöntekijöistä on pulaa ja työmäärät ovat järjettömät virassa olevilla sosiaalityöntekijöillä. Millä ajalla näitä sosionomeja ohjattaisiin? Lisäksi nykyiset sosionomit ovat tarkkoja arvostaan, heille ei kelpaa kaikenlaiset työtehtävät. Kysymykseksi jääkin mikä lisäarvo sillä ohjaajalla on esim. asiakassuunnitelmaneuvottelussa, jos hän ei suostu edes kirjaamaan, vaan sosiaalityöntekijä vetää neuvottelun, kirjaa ja tekee suunnitelman itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani entinen systeemi voisi hyvin jatkua, että alemmin koulutetut voisivat tehdä töitä sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Monilla sosiaaliohjaajilla ja sosionomeilla tuntuu olevan alemmuudentuntoa, kun tämä aihe tulee usein esille. Tunnen yhden vastaavan tosielämässäkin, hän pääsi opiskelemaan sosiaalityötä ilman pääsykoetta, mutta ei selvinnyt opinnoista, koska abstrakti asiasisältö oli liikaa ja englannin- ja ruotsinkieliset oppikirjat eli tentit eivät vain menneet läpi, ne mitä yritti, kunnes luovutti. Silti on edelleen sitä mieltä, että hänen osaamisensa on sama tai jopa parempi kuin sosiaalityöntekijän. Ulkopuolisena vähän noloa kuunnella tuollaista, ilmeisesti on sukulaisilleenkin valehdellut olevansa nykyisin sosiaalityöntekijä.
Ongelmana on, että sosiaalityöntekijöistä on pulaa ja työmäärät ovat järjettömät virassa olevilla
En minä tiedä, en ole alalla. Mutta jotainhan hän siellä teki, kun sosiaalityöntekijän apulaisena tms. työskenteli. Sain sen käsityksen, että teki käytännön työtä, tapasi asiakkaita ja päätökset sitten katsoi läpi sosiaalityöntekijä ennen kun ne hyväksyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.
Väyläopinnoilla pääsee amk-tutkinnolla myös monille muille aloille, esim. dippainssiksi ja kauppakorkeakouluun, kunhan on tietty määrä vaadittuja opintoja kasassa. Ei se kerro mitään alan omasta teoriapohjasta. Kyllä kauppatieteillä on oma va
Lisäisin tähän vielä sen, että ei ole mikään sosiaalialan erityispiirre, että pelkkä tutkintonimike ei kerro ihmisen tosiasiallisesta kyvykkyydestä suoriutua tietyistä tehtävistä. Esimerkiksi kaupallisella alalla KTM:t ja tradenomit tekevät usein hyvin samantyyppisiä tehtäviä, ja usein työelämässä ihminen voi kehittyä alansa huippuasiantuntijaksi ilman erityisen korkeaa muodollista koulutusta. Esimerkiksi monet huippukoodarit ja menestyneet IT-alan yrittäjät ovat jättäneet tutkintonsa kesken. Sosiaali- ja terveysalalla ammattinimikkeiden suojaamisella yritetään varmistaa potilas- ja asiakasturvallisuus asettamalla tietty muodolliset vaatimukset sellaisiksi, että ne vastaavat työssä vaadittavaa vastuuta. Se ei tarkoita, etteikö yksittäisillä ihmisillä joilla ei ole tiettyyn tehtävään tarvittavaa muodollista pätevyyttä, ei voisi olla tosiasiallisia valmiuksia hoitaa tehtävää. Näillä on usein myös tosiallinen mahdollisuus suoriutua opinnoista, joilla kyseinen muodollinen pätevyys hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin tähän vielä sen, että ei ole mikään sosiaalialan erityispiirre, että pelkkä tutkintonimike ei kerro ihmisen tosiasiallisesta kyvykkyydestä suoriutua tietyistä tehtävistä. Esimerkiksi kaupallisella alalla KTM:t ja tradenomit tekevät usein hyvin samantyyppisiä tehtäviä, ja usein työelämässä ihminen voi kehittyä alansa huippuasiantuntijaksi ilman erityisen korkeaa muodollista koulutusta. Esimerkiksi monet huippukoodarit ja menestyneet IT-alan yrittäjät ovat jättäneet tutkintonsa kesken. Sosiaali- ja terveysalalla ammattinimikkeiden suojaamisella yritetään varmistaa potilas- ja asiakasturvallisuus asettamalla tietty muodolliset vaatimukset sellaisiksi, että ne vastaavat työssä vaadittavaa vastuuta. Se ei tarkoita, etteikö yksittäisillä ihmisillä joilla ei ole tiettyyn tehtävään tarvittavaa muodollista pätevyyttä, ei voisi olla tosiasiallisia valmiuksia hoitaa tehtävää. Näillä on usein myös tosiallinen mahdollisuus suoriutua opinnoista, joilla kyseinen muodollinen pätevyys hankitaan.
Kyvykkäälle ihmiselle sen tarvittavan koulutuksen hankkiminen ei pitäisi olla mikään ongelma. Kummallista kyllä, sitä koulutusta ei sitten viitsitä kuitenkaan hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään sosiaalityössä ei lähdetä mistään eriarvoisuudesta ja ajatella, että siihen puuttuminen olisi jotenkin se juttu. Tuo on ihan omaa karvahattuajatteluasi. Sosiaalityössä on oleellista muutostyö, jossa sosiaalisia ongelmia pyritään lievittää. Toisekseen tuo toiminnallisuuden korostaminen on juuri sitä sosionomiajattelua, jossa tulee kahnausta sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sosionomit lähtevät välittömästi pää märkinä toiminnallisuuteen ilman, että tekevät juuri lainkaan analyysia lähtötilanteesta, tai se tehdään köykäisesti, keskittyvät vain yhteen ihmiseen ja eivät oikeastaan välitä mikä se toiminnalisuuden suunta tai tavoite edes on. Sosiaalityön ydin on tehdä sitä analyysiä, määrittää tavoitteita, tehdä suunnitelmaa ja huomioida koko asiakkaan systeemin, esim. koko perhe eikä vain se esim. lastensuojelunuori. Sossuja kehoitetaan lukemaan paljon ja kirjallisuustiedekin on suosittua. Tiedätkö miksi? Koska ihmiselämä on niin tavattoman moninaista ja harva yliopisto-opiskelija oikeasti kykenee edes kuvittelemaan millaisia elinolosuhteita meidän asiakkailla saattaa olla. Kannattaa tutustua siihen elämän rosoisuuteen edes kaunokirjallisuuden kautta jo hyvissä ajoin.
Puhut muutostyöstä ja eriarvoisuudesta ikään kuin ne eivät liittyisi toisiinsa. Muutostyöllähän on tarkoitus luoda mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat eri taustoja edustaville ihmisille, mikä vaatii sitä muutostyötä. Toki se on monimutkaisempi juttu, että miten se muutostyö pitäisi käsittää ja missä määrin se liittyy oikeaan käytännön työhön, jota tosiasiallisesti tehdään. Tähän liittyen osa sosiaalityöntekijöistä ulkomailla ei katso olevansa käytännön tiedemiehiä, vaikka heillä on yliopistokoulutus, vaan he katsovat sosiaalityön olevan kokoelma erilaisia työtapoja, joilla yritetään vaikuttaa yhteisöihin. Vaikuttamisen korkein taso on tietysti politiikka ja sosiaalityöntekijöiden rutiinityö taas näyttäisi olevan enemmänkin päätösten tekemistä annetuissa rooleissa, jolloin lakimiehet tarpeen mukaan tarkistavat, että onko päätökset tehty oikein. Sosiaalityön tutkijat tietysti tekevät yhteiskunnallista muutosta edesauttavaa työtä tutkimuksen tasolla, vaikka samaa voi sanoa myös kasvatustieteestä, sosiologiasta, yhteiskuntapolitiikasta ja muista ihmistieteistä. Tällä en tarkoita arvostella sosiaalityötä, vaan pohdin samoja asioita kuin ajattelevat sosiaalityöntekijät itse eli mitä se muutostyö oikeastaan on ja miten paljon siihen pitäisi osallistua.
Tekstistäsi on mahdotonta päätellä mikä tuossa toiminnallisuusjutussa on se ristiriita, koska et käytä tarkkoja sitaatteja, vaan saatat puuttua ihan irrelevanttiin asiaan argumenttisi osalta. Neutraali kuvaus alojen tai koulutusten eroista ei ole tölväisy sosiaalityötä kohtaan, johon pitäisi vastata eikä haukkuminen (lihavoidut kohdat) jälleen anna kovin mairittelevaa kuvaa sosiaalityön koulutuksesta ja työstä, jos sitä nyt tarkoitat edustaa. Kuten kolmannella sivulla on sanottu; " Sosiaalityö sen sijaan on Amerikassa akateemisten alojen osastoa, jonka opiskelijat sijoittuvat älykkyysosamäärältä tai SAT-tuloksilta yliopisto-opiskelijoiden häntäpäähän."
Olisi mukava, jos et vahvistaisi tuota stereotypiaa nälvimällä sosionomeja tai lukemalla rivien välistä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolestani entinen systeemi voisi hyvin jatkua, että alemmin koulutetut voisivat tehdä töitä sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Monilla sosiaaliohjaajilla ja sosionomeilla tuntuu olevan alemmuudentuntoa, kun tämä aihe tulee usein esille. Tunnen yhden vastaavan tosielämässäkin, hän pääsi opiskelemaan sosiaalityötä ilman pääsykoetta, mutta ei selvinnyt opinnoista, koska abstrakti asiasisältö oli liikaa ja englannin- ja ruotsinkieliset oppikirjat eli tentit eivät vain menneet läpi, ne mitä yritti, kunnes luovutti. Silti on edelleen sitä mieltä, että hänen osaamisensa on sama tai jopa parempi kuin sosiaalityöntekijän. Ulkopuolisena vähän noloa kuunnella tuollaista, ilmeisesti on sukulaisilleenkin valehdellut olevansa nykyisin sosiaalityöntekijä.
Missä yliopistossa Suomessa pitää lukea ruotsinkielisiä oppikirjoja? Jos jätetään pois laskuista ruotsinkieliset korkeakoulut. Pakollinen ruotsi kuuluu toki alempiin korkeakoulututkintoihin ja kandissa sen saa luettua AMK-ruotsilla oman kokemukseni mukaan eli ruotsia ei tarvitse yliopistossa välttämättä enää ollenkaan.
Olen käynyt yli kymmenet sivuaineopinnot ja ainut ruotsinkielinen kirja oli teologiassa ja sekin vapaaehtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan syystä, joka on analoginen sille, miksi sairaanhoitaja ei voi toimia lääkärinä, vaikka hänellä onkin nykymuotoisessa koulutusjärjestelmässä korkeakoulututkinto.
Silti hyvin usein me hoitajat tiedämme potilaan sairauden jo intuitiolla ennen kuin lääkäri aloittaa tutkimusbyrokratiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?
Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan.
No joissain työtehtävissä nyt vaan on tietyt pätevyysvaatimukset. Et voi toimia lähihoitajanakaan päiväkodissa lastentarhanopettajana tai sairaanhoitajana sairaalassa tai terveyskeskuksessa lääkärinä.
No itse asiassa käytännön elämässä lähihoitaja voi olla opettajan viransijainen päiväkodissa, jos pätevää opettajaa ei ole syystä tai toisesta saatu.
Puhut muutostyöstä ja eriarvoisuudesta ikään kuin ne eivät liittyisi toisiinsa. Muutostyöllähän on tarkoitus luoda mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat eri taustoja edustaville ihmisille, mikä vaatii sitä muutostyötä.
Miten kujalla oikein olet? Sosiaalityössä työskennellään sosiaalisten ongelmien kanssa, ei eriarvoisuuden kanssa. Vanhemman päihdeongelma on lapselle riski ja ongelma vaikka vanhempi olisi pitkäaikaistyötön pultsari tai vaikka kansanedustaja.
Mitä tulee siihen amerikkalaiseen sosiaalityöhän, niin et selvästikään ymmärrä miten erilainen yhteiskunta Yhdysvalloissa on ja miten paljon anglosaksinen sosiaalityö eroaa mannereurooppalaisesta traditiosta. Tämä luonnollisesti näkyy myös alan palkkauksessa ja koulutusvaatimuksissa. Yhdysvalloissa lastensuojelussa voidaan työntekijä velvoittaa hälytystyöhön kellon ympäri, mikäli hänen listoillaan olevaa lasta pitää alkaa sijoittaa. Voit päätellä tästä miten haluttuja toimia nämä ovat etenkin kun palkkauskin taitaa olla alle sen mitä Suomessa.
Väyläopinnoilla pääsee amk-tutkinnolla myös monille muille aloille, esim. dippainssiksi ja kauppakorkeakouluun, kunhan on tietty määrä vaadittuja opintoja kasassa. Ei se kerro mitään alan omasta teoriapohjasta. Kyllä kauppatieteillä on oma vahva teoriapohja, vaikka tradenomin tutkinnolla voi kauppatieteiden maisteriohjelmaan hakea.