Miksi sosionomitutkinnolla ei voi toimia sosiaalityöntekijänä?

Sosiaalialalla on monenlaista työntekijää. Mikään tutkinto ei takaa osaamista. Lisäksi ihminen voi olla sopimaton alalle. 

Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska kukaan tervejärkinen ei alalle hakeudu. Taitavat lähtevät alalta pois ja jäljelle jäävät välinpitämättömät ja osaamattomat. Ongelman juuret ovat siinä, että ala on vain pakollinen kuvio yhteiskunnassa, oikeasti ei panosteta. Monen moraali ei kestä sen kaltaista ihmisten kohtelua, vaihtavat alaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies.

Virkamiehen vastuu? 😂Mukava saada huumoria ketjuun.

Nykyään priorisointia ja rahan jakamista. Ihmistä ei ole aikaa kohdata ihmisenä vaan järjestelmän pelinappulana.

Sosionoomit kusettavat sossulta toimeentulotukea. Yliopisto"tieteilijän" ei tarvitse osata käyttää laskinta antaessaan liikaa toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan syystä, joka on analoginen sille, miksi sairaanhoitaja ei voi toimia lääkärinä, vaikka hänellä onkin nykymuotoisessa koulutusjärjestelmässä korkeakoulututkinto. 

Tämä on sanottu palstalla monta kertaa, mutta vertaus ei ole ihan ongelmaton. Tässä perustelut:

-lääketieteen opintoja ei voi juurikaan opiskella avoimessa. Sen sijaan sosionomin tutkinto kattaa kandin tutkinnon ja siltaopinnoista noin puolet, sillä aineopinnoista ja perusopinnoista osan saa hyväksiluettua sosionomin tutkinnolla. Sairaanhoitajan tutkinnolla ei saa lääketieteen kandia tai mitään sinne päinkään. Muutaman yksittäisen kurssin voi saada hyväksiluettua ainakin Tallinnassa

-lääkäreillä on lisensiaatin tutkinto eli opinnot kestävät kuusi vuotta. Yhteiskuntatieteen maisterin tutkinto taas viisi vuotta ja tuosta yli puolet saa kuitattua väylähaussa sosionomin tutkinnolla sekä kaikille avoimilla avoimen opinnoilla, jolloin opiskeltavaa jää kaksi vuotta tai vähemmän. Yhteiskuntatieteiden puolella avoimen yliopiston aineopinto-opiskelijat voivat käydä myös kursseja, jotka myöhemmin lyhentävät maisterin tutkintoa. Maisterin tutkinnosta lisäksi 20+ opintopistettä on vapaavalintaisia

-vielä hetki sitten sosionomit saivat sijaistaa sosiaalityöntekijää käytyään sosiaalityön perus- ja aineopinnot; sairaanhoitaja taas ei voi sijaistaa lääkäriä

Sosionomin <--> sosiaalityöntekijän ero: pieni

Sairaanhoitajan <-------> lääkärin ero: iso

Tämä ei tarkoita sitä, että sosionomien pitäisi yhtäkkiä saada toimia sosiaalityöntekijänä, vaikka näin kyllä vielä hetki sitten oli sijaisuuden osalta, mutta tämän vertauksen käyttäminen voisi sosiaalityöntekijöiden oman maineen takia hyvä lopettaa?

Sosiaalityöntekijän velvollisuus on yhteensovittaa palveluita, mutta se ei tarkoita että kyseisen alan ammattilainen houkuttelisi ketään yhtään mihinkään sen enempää, kun lääkäri "houkuttelee" lapsen lastensuojeluun tekemällä lastensuojeluilmoituksen tai hoitaja "houkuttelee" potilaansa sosiaalitoimen asiakkaaksi huoli-ilmoituksella. Kyse on moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa sosiaalityöntekijällä on usein keskeinen rooli taustalla olevan lainsäädännön johdosta. Moni viranomaisen päätös pohjautuu tosiasiassa myös hiljaiseen tietoon ja maalaisjärkeen, ei mihinkään abstrakteihin monimutkaisiin tieteellisiin teorioihin. Esimerkiksi lääkäri voi ohjata asiakkaan perhepalvelujen asiakkaaksi, jos epäilee lapsen keskittymiskyvyttömyyden taustalla olevan vanhemmuuden puutteet ja ongelmat arkirutiineissa. Ei vaadi lääkärin ammattitaitoa, että ymmärtää kodin olosuhteiden voivan vaikuttaa lapsen toiminnanohjaukseen ja keskittymiskykyyn. Se on kuitenkin hyvin maalaisjärkistä tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä. Maalaisjärjellä usein myös sijoitetaan lapsia esimerkiksi jos lapsi saa raivokohtauksia ja uhkaa puukolla huoltajiaan, niin maalaisjärkikiin sanoo, että lapsi ja lähiympäristö pitää siinä tilanteessa turvata. Se ei tarkoita, että päätöksentekoa voisi perustella pelkällä maalaisjärjellä päätökseen, koska pitää ymmärtää niitä konventioita, joiden perustalle hallintopäätökset ja etenkin perusoikeuksia rajoittavat hallintopäätökset pohjautuvat. Sosiaalityön profession keskeisin piirre ja vahvuus on nimenomaan sen poikkitieteellisyys, koska siinä vaaditaan monipuolista kykyä arvioida asiakkaiden tilanteita ja ohjata tarvittaessa myös muihin palveluihin. Siinä mielessä sosiaalityössä pitäisi voida myös erikoistua ja painottaa poikkitieteellisen osaamisen merkitystä vielä enemmän, kuin mitä tällä hetkellä. Kyse on soveltavasta tieteestä, ja soveltaville tieteille on usein ominaista poikkietieteellisyys. Sosiaaliala kyllä kaipaa enemmän tutkimusta ja kehittämistä, esimerkiksi monet palvelut eivät ole kovin vaikuttavia ja nähdäkseni usein ne ovat liian yksilökeskeisiä, koska sosiaalisissa ongelmissa on usein kyse sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä haasteista ja ongelmista. Yhteisösosiaalityö ja ylipäätään sosiaalityön sosiaalinen ulottuuvuus usein loistaa poissaolollaan. Sosiaalitoimessa monien ihmisten ongelmia jopa liian helposti medikalisoidaan ja redusoidaan yksilöön ehkä siksikin, koska etenkin psykiatriset diagnoosit usein jäsentävät ihmisten arkiajattelua paljon muutenkin. Ongelmia usein psykologisoidaan sekä kehystetään lääketieteellisten diagnoosien kautta. Toisaalta sosiaalityössä tarvitaan jonkun verran myös juridista osaamista, koska tehdään paljon hallintopäätöksiä. Se ei tarkoita, että sosiaalityöntekijä leikkisi juristia, vaan kyse on parhaimmillaan nimenomaan sosiaalityölle hyvin ominaisesta poikkietieteellisestä soveltavasta osaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan syystä, joka on analoginen sille, miksi sairaanhoitaja ei voi toimia lääkärinä, vaikka hänellä onkin nykymuotoisessa koulutusjärjestelmässä korkeakoulututkinto. 

Tämä on sanottu palstalla monta kertaa, mutta vertaus ei ole ihan ongelmaton. Tässä perustelut:

-lääketieteen opintoja ei voi juurikaan opiskella avoimessa. Sen sijaan sosionomin tutkinto kattaa kandin tutkinnon ja siltaopinnoista noin puolet, sillä aineopinnoista ja perusopinnoista osan saa hyväksiluettua sosionomin tutkinnolla. Sairaanhoitajan tutkinnolla ei saa lääketieteen kandia tai mitään sinne päinkään. Muutaman yksittäisen kurssin voi saada hyväksiluettua ainakin Tallinnassa

-lääkäreillä on lisensiaatin tutkinto eli opinnot kestävät kuusi vuotta. Yhteiskuntatieteen maisterin tutkinto taas viisi vuotta ja tuosta yli puolet saa kuitattua väylähaussa sosionomin tutkinnolla sek

Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.

Tutkinnot ovat hyvin erilaisia. Sosionomitutkintoa tulisi muuttaa ja yliopistotutkinto lopettaa, koska kuka haluaisi tehdä tutkinnon yliopistosta jos samaan työhön päätyy alemmalla tutkinnolla. Työ on kyllä hyvin vaativaa asiantuntijatyötä, kaikkein vaativinta missä olen yliopistotutkinnolla ollut. Vähän epäilen miten sitä tehdään laadukkaasti  sosionomin papereilla. Nähdäkseni tuota on aiemmin jo kokeiltu eikä se toiminut. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkinnot ovat hyvin erilaisia. Sosionomitutkintoa tulisi muuttaa ja yliopistotutkinto lopettaa, koska kuka haluaisi tehdä tutkinnon yliopistosta jos samaan työhön päätyy alemmalla tutkinnolla. Työ on kyllä hyvin vaativaa asiantuntijatyötä, kaikkein vaativinta missä olen yliopistotutkinnolla ollut. Vähän epäilen miten sitä tehdään laadukkaasti  sosionomin papereilla. Nähdäkseni tuota on aiemmin jo kokeiltu eikä se toiminut. 

Ei päädy samaan työhön. Sosionomitutkinnolla valmistuu sosiaaliohjaukseen. Sosiaaliohjaaja esim. auttaa tekemään kelahakemuksia, selvittelee vaikka koulun asioita, tukee esim. sijaisperhettä. Sosiaalityöntekijä vastaa koko hommasta ja tekee kaikki päätökset. Samalla sosionomitutkinnolla ollaan töissä myös päiväkodeissa ja vedetään aamupiiriä ja muskarilauluja. Sosiaalityöntekijä ei päiväkodissa voisi olla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies.

Virkamiehen vastuu? 😂Mukava saada huumoria ketjuun.

 

Mikä tässä oli hauskaa ? Sosiaalityöntekijä tosiaan on virassa , viranhaltijan, ja tekee viranhaltijapäätöksiä. Lastensuojelussa myös vakavasti perusoikeuksiin liittyviä sellaisia , kuten sijoitukset ja rajoituspäätökset. Eikö se sinusta ole iso vastuu ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies.

Virkamiehen vastuu? 😂Mukava saada huumoria ketjuun.

 

 

Mikä tässä oli hauskaa ? Sosiaalityöntekijä tosiaan on virassa , viranhaltijan, ja tekee viranhaltijapäätöksiä. Lastensuojelussa myös vakavasti perusoikeuksiin liittyviä sellaisia , kuten sijoitukset ja rajoituspäätökset. Eikö se sinusta ole iso vastuu ?

Kun heillä ei ole mitään käsitystä niin eivät ymmärrä. Ymmärtävät vain omaa kapeaa alaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?

Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan. 

 

Mä olen merkantti vm 1984 ja teen juuri noita hommia

Millä palkalla?

 

En jakele palkkatietojani täällä

Riitta perkele, kaikki tunnisti sut jo. =)

Moni,  jolla ei ole mitään kokemusta tai tutkintoa alalta on tullut sanomaan että työhän on helppoa. On se huvittavaa kun eivät ole sitä päivääkään tehneet. Mietin aina, pitävätkö omaa työtään erityisen vaativana. En koskaan kyseenalaista toisten tehtävien vaativuutta. 

On amiskorkeilla ja yliopistokorkeakoulutetuilla selkeä ero. Jos naisista puhutaan, edellä mainitut menevät kouvolatukissaan Suvi Teräsniskan keikalle siinä missä jälkimmäiset lentävät Prahaan kuuntelemaan taidefuusiojatsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole korkeakoulututkinto, vaan ammattikorkeakoulututkinto, eri asia. 

Sosionomi AMK, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?

Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan. 

 

Vähänpä tiedät. Sosiaalityöntekijöiden työ, esimerkiksi päätökset huostaanotoista perustuu pitkälti lakiin. Ei sosionomeilla ole kykyä tuohon, kun lakeja edes käydä opinnoissa kuin hyvin pintapuolisesti. Tämä ois vähän sama kuin kysyisit, että miksi asianajosihteeri ei voi toimia asianajajana. 

Miksi juristit eivät sitten tee huostaanottoja?

 

Koska eivät ole päteviä tekemään niitä ja heiltä puuttuu siihen tarvittava koulutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies?

Nykyisin nuoret sosionomit mieltävät itsensä sosiaalialan asiantuntijoiksi eikä käytännön asioiden ohjaaminen ja perheiden jeesaus enää kuulu heille. Itselleni on epäselvää mikä heille sitten kuuluu, koska eivät he sosiaalityöntekijänkään hommia saa tehdä.

Ymmärtäisin, että tämä asiantuntijapuhe tulee sieltä amk:sta. Niillä on jokin järjetön itsetunto-ongelma, jonka vuoksi sitten  valehtelevat oppilailleen. Sosionomitkin tulevat nykyisin työelämään siinä uskossa, että pääsevät johtamaan sosiaalityöntekijöitä ja kehittämään heidän työtään. Nämä sosionomit ovat käytännössä arvottomia työntekijöitä, joita ei pitäisi palkata. Hyvinvointialueilla on kuitenkin pulaa sosiaalityöntekijöistä, niin palkkaavat näitä nuoria sosionomeja siinä uskossa, että auttaisivat sosiaalityöntekijöitä, tekisivät siellä avustavia töitä ja paikkaisivat työvoimapulaa. Käytännössä nämä sitten joko sotkevat sosiaalityöntekijöiden töitä tai istuvat peukaloitaan pyöritellen päivätoiminnassa odottamassa sossuja oman työpanoksensa lisäksi keksimään heille jotain kivaa tekemistä. Vanhemmat sosionomit ovat eri maata. He tekevät kullanarvoista työtä juurikin ohjaajina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies?

Nykyisin nuoret sosionomit mieltävät itsensä sosiaalialan asiantuntijoiksi eikä käytännön asioiden ohjaaminen ja perheiden jeesaus enää kuulu heille. Itselleni on epäselvää mikä heille sitten kuuluu, koska eivät he sosiaalityöntekijänkään hommia saa tehdä.

Ymmärtäisin, että tämä asiantuntijapuhe tulee sieltä amk:sta. Niillä on jokin järjetön itsetunto-ongelma, jonka vuoksi sitten  valehtelevat oppilailleen.

Sairaanhoitajistakin puhutaan, että nuoret alalle tulevat ovat väärissä hommissa ja loppupeleissä kaikki työ kaatuu keski-ikäisille hoitajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomitutkinnolla voi kuitata sosiaalityöntekijän 300:n opintopisteen tutkinnosta yhteensä 25 opintopistettä. Ei siis kovinkaan kattavasti voida ajatella sosionomitutkinnolla kuitattavan esim. kandia. Toisen alan maisterin tutkinnolla sen sijaan saa kuitattua sen kandin tutkinnon, yleisopinnot ja sivuaineopinnot. Käytännössä pääsee maisteriopintoihin vuodessa.

Ensi keväänä esim. Jyväskylän yliopistossa on taas haku, jossa aiemmalla ammattikorkeakoulututkinnolla pääsee maisteriopiskelijaksi, kunhan on väyläopinnot eli perus- ja aineopinnot joko sosiaalityöstä tai "vastaavasta" aineesta. Myös Helsingin yliopistossa suoritettu sosiaalitieteiden aineopintokokonaisuus käy eli aika väljää on, kunhan on vähän sinne päin. 

Tämä on yhdenmukaista sen ajatuksen kanssa, että sosiaalityöllä on melko niukasti täysin omaa teoriapohjaa, minkä takia sitä ei ole pidetty niin sanottuna professioammattina. Eriarvoisuusjutut yms. tulevat sosiologiasta ja sitten päälle opetellaan käytännön työ ja käytännön työhön liittyvää tutkimusta. Palstalla on väitetty, että 70-luvulla riitti ylioppilastodistus työn tekemiseen. Tätä en ole varmistanut. 

Molemmissa käydään lakeja pintapuolisesti. Molemmat ovat läpsyttelyä, jos lait kiinnostaa. Itse asiassa poliisilla (AMK) voi olla paljon suurempi lakitietämys kuin sosionomilla tai sosiaalityöntekijällä. Poliisihan rutiinina arvioi rikosten tuntomerkkien täyttymistä. 

Edelleenkin opetussuunnitelmasta voi käydä tarkistamassa paljonko sitä lakia oikeasti on. Oikeustradenomilla (AMK) näyttäisi olevan selvästi enemmän. 

Eihän se millään tavalla sosiaalityötä huononna, että sitä lakia ei oikeasti ole hirveän paljon. Tässä vaan törmätään tähän ilmiöön, että jotkut (vaikka vain pieni osa) sosiaalityöntekijät roikkuvat statusalojen (oikkis) lahkeessa ja yrittävät irrottautua sosiaalialan ammattikorkeakoulutetuista. Älykkäät ihmiset huomaavat tämän ongelmat ja vaikutus on päinvastainen eli arvostus laskee eikä nouse. Sosiaalityön pitäisi paremminkin miettiä, mikä heillä on omaa ja sosiologian perintöalana kyseenalaistaa asioita, joita tavantallaaja ei usein tule kriittisesti ajatelleeksi. Asianajajan ja sihteerin käyttäminen vertauksena on toimimaton kuten on perusteltu.

Oma erotuksen tekemisen tapansa on sitten tämä toisinaan kuultu "laulu ja muskari" -juttu, jolla vihjaillaan, että sosionomit opiskelevat  käytännöllisiä menetelmiä, joita on sopivaa hieman pilkata. Tämä voi toimia erotuksen perusteena, mutta ei huonontamisen perusteena, koska toiminnalliset menetelmäthän ovat tärkeä osa kasvatusalan yliopistokoulutuksia, varsinaista työtä ja/tai toisaalta tanssi yms. ovat tutkimusaloja ja akateemisia opetusaloja. 

Tässä väheksynnässä yritetään vedota toiminnallisuuteen arvonalentajana, mikä perustuu kapeaan käsitykseen akateemisuudesta, arvokkuudesta ja muusta esim. monotonisella äänellä puhuvasta arvovaltaisesta päästä. Näin kun asiaa pyörittelee, niin isoin lohkeama taitaa tulla tuossa, että sosiaalityöntekijän tutkinto on ehkä kansallisesti yhtenäisempi ja sisältää hyvin paljon samaa asiaa sosiologian ja muiden sosiaalitieteiden kanssa. Tämä osuus koulutuksesta toimii 'asennekouluna' eriarvoisuuden tunnistamiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajamiseen, ja lain, kohtaamisen ja käytännön työn siivut taas tuovat sen nimenomaan sosiaalityöllisen osan.

Sosionomin tutkinto taas on vaihtelevampi valtakunnallisesti ja erityistapauksissa sosionomi voi opinnoissaan esim. käydä huomattavan määrän kirkollisia ja teologisia opintoja (esim. kirkon kasvatustyön sosionomi) tai sitten käydä vain jonkun filosofiaa, mutta ei varsinaisesti uskontoa käsittelevän kurssin ja osa käy sitten enemmän toiminnallisia menetelmiä esim. varhaiskasvatukseen suuntautuen.  Toiminnalliset menetelmät ja tutkinnon jakautuminen kasvatukselliseen ja sosiaalihuollolliseen osaan on ehkä se tärkein sosionomin tutkintoa määrittävä piirre. Tutkinnossa on tuolloin käytännön tasolla ja teoriassa yhtymiä mm. erityispedagogiikkaan ja psykologiaan. Myös sosionomin tutkinto on 'asennekoulu' ja sisältää herkistymistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoille, mutta teoriaa ei opintopistemäärään mahdu yhtä paljon. Tutkimusopintoja on sosiaalityön opinnoissa enemmän ja tämä on ehkä isoin ero, kun tarkastellaan yksittäistä osa-aluetta ja määriä. Samalla taas UEF:ssä sosiaalityön kanditutkintoon kuuluu jopa 64op itse oman mielenkiinnon mukaan valittavia opintoja esimerkiksi kirjallisuustieteestä, ympäristötieteestä tai ihan mistä henkilö on itse kiinnostunut. Sosionomin tutkinnossa näin rajua valinnanvaraa ei suinkaan ole, ja tältä osin taas sosionomin tutkinto on yhtenäisempi ja sisältää puhtaammin asiaa, jolla on ainakin joku yhteys sosiaalialan työhön verrattuna sosiaalityön kandidaatin tutkintoon.