Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosionomitutkinnolla ei voi toimia sosiaalityöntekijänä?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?
Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan.
Vähänpä tiedät. Sosiaalityöntekijöiden työ, esimerkiksi päätökset huostaanotoista perustuu pitkälti lakiin. Ei sosionomeilla ole kykyä tuohon, kun lakeja edes käydä opinnoissa kuin hyvin pintapuolisesti. Tämä ois vähän sama kuin kysyisit, että miksi asianajosihteeri ei voi toimia asianajajana.
Totta. T. molemmat tutkinnot suorittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole korkeakoulututkinto, vaan ammattikorkeakoulututkinto, eri asia.
serkku opiskeli tampereen yliopistossa sosionomiksi 70 luvulla. eikö enää yliopisto kouluta sosionomeja.
Ei. Oli kuitenkin eri tutkinto kuin nykyisillä sosionomeilla.
Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?
Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan.
Vähänpä tiedät. Sosiaalityöntekijöiden työ, esimerkiksi päätökset huostaanotoista perustuu pitkälti lakiin. Ei sosionomeilla ole kykyä tuohon, kun lakeja edes käydä opinnoissa kuin hyvin pintapuolisesti. Tämä ois vähän sama kuin kysyisit, että miksi asianajosihteeri ei voi toimia asianajajana.
Itse olen työskennellyt sosionomina lapsiperhepalveluissa ja lastensuojelussa. Monesti olen ollut sosiaalityöntekijää pätevämpi ja lakitietoisempi. Sossuja on moneen junaan ja
Lähihoitajana saa hyväksiluettua sosionomiopintojen työharjoitteluja ym. ainakin jonkin verran, eli vähän "helpotusta" on jo.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan syystä, joka on analoginen sille, miksi sairaanhoitaja ei voi toimia lääkärinä, vaikka hänellä onkin nykymuotoisessa koulutusjärjestelmässä korkeakoulututkinto.
Aikanaan oli sairaanhoitajasta lääkäriksi muuntokoulutus, taisi loppua joskus 2003
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?
Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan.
No joissain työtehtävissä nyt vaan on tietyt pätevyysvaatimukset. Et voi toimia lähihoitajanakaan päiväkodissa lastentarhanopettajana tai sairaanhoitajana sairaalassa tai terveyskeskuksessa lääkärinä.
Väärin. Kyllä toimii lähihoitajat lastentarhanopettajina.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies?
Olen ollut sosionomina virkamies, tosin valtiolla TE-palveluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et voi toimia lähihoitajanakaan päiväkodissa lastentarhanopettajana"
VÄÄRÄ TIETO!
Kyllä voi, sijaisena!
nimim LTO-sijaisena ollut lähihoitaja
Tämä on järkyttävää ja pitäisi saada tukittua asap. Ymmärtääkseni myös iso syy päiväkotien ilmapiiriongelmissa, kun sen lähärin osaaminen ei todellakaan ole opettajan osaamista. Ite en olisi kelpuuttanut lapselleni lähäriä vakaopettajana.
Tuo on ihan hirveää. Oman lapsen eskariopeksi oli valittu epäpätevä henkilö. Eivät opettaneet mitään. Jouduin itse kotona opettamaan lapselle kirjaimet, että hän oppi lukemaan. Lapsemme oli yli 20 lapsen ryhmästä ainoa joka osasi lukea 1. luokalle mennessään. Ja sekin vain siksi, että kotona opetettiin. Putoaa pohja koko pakolliselta esiopetukselta, jos siellä toimivat ihmiset ovat osaamattomia, eikä toiminnassa ole mitään tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tehtävään vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto sosiaalialalta?
Miksi tarvitaan? Työhän on lähinnä rahan jakamista ja ohjaamista muihin palveluihin kuten vaikka perheneuvolaan.
Vähänpä tiedät. Sosiaalityöntekijöiden työ, esimerkiksi päätökset huostaanotoista perustuu pitkälti lakiin. Ei sosionomeilla ole kykyä tuohon, kun lakeja edes käydä opinnoissa kuin hyvin pintapuolisesti. Tämä ois vähän sama kuin kysyisit, että miksi asianajosihteeri ei voi toimia asianajajana.
Vaikka tuo teksti, mihin vastasit oli provokatiivinen ja siten ymmärrän kärkästä vastaustasi, kiinnittäisin kuitenkin huomiota seuraaviin asioihin:
-Asianajosihteeriksi voi hakea monellakin koulutuksella; koulutusta tärkeämpää on, että osaa tai oppii hommat. Vertauksesi on tämän takia erittäin ongelmallinen ja asianajajan työ on yksi arvostetuimpia sekä sitä opiskelemaan haetaan kovilla arvosanoilla. Asianajajat ovat monesti tunnettuja erityislahjakkuudesta kielen alalla ja monet historian suurimmista kielineroista ovat olleet asianajajia. Sosiaalityö sen sijaan on Amerikassa akateemisten alojen osastoa, jonka opiskelijat sijoittuvat älykkyysosamäärältä tai SAT-tuloksilta yliopisto-opiskelijoiden häntäpäähän.
-Ylempään osin liittyen sosiaalityön opetussuunnitelma on julkinen kuten muutkin eikä niitä lakiopintoja paljoa ole. Lakia tulee vähemmän kuin oikeustieteellisessä perusopintokokonaisuudessa (25op)
Olen itse sosionomi ja opiskelen nyt yliopistossa loppuvaiheessa ihan muuta alaa. Sosionomit antavat itsestään huonon kuvan, kun vaativat jotain tiettyä statusta epämääräisin perustein, vaikka kysymykset olisivat ihan aiheellisia, ja sosiaalityöntekijät taas antavat itsestään yksinkertaisen kuvan rinnastamalla itsensä lääkäreihin tai juristeihin, vaikka opinnot ovat helppotajuisia, niihin haetaan keskinkertaisilla arvosanoilla ja työssä paljon törmätään asioihin, joita ymmärretään rajallisesti ja yritetään sitten saada asiakas jollekin, joka tietää enemmän, kuten sille lääkärille tai asianajajalle (tai psykologille). Työ on paljon ns. kovien ammattilaisten ja asiakkaan välikätenä toimintaa ja mielestäni sosiaalityöntekijöiden pitäisi lopettaa näiden lahkeessa roikkuminen lisää statusta toivoen ja miettiä enemmän sitä, miten he voisivat olla kovia asiantuntijoita omassa työssään eli siinä välikätenä toiminnassa, ohjauksessa ja palveluihin houkuttelemisessa, mikä on myös todella tärkeää. Sosiaalityön professionaalisuus lähtisi mielestäni juuri tuosta, että saataisiin perusteltua se, että mikä tuossa omalla kentällä on omaa ja erikoista; ei olla lelupsykologeija, pikkulääkäreitä, life coacheja eikä sosionomejakaan. Toki tässä on konflikti sen suhteen, että toisaalta sosiaalityöntekijän kuuluu esim. houkutella ihmistä menemään lääkäriin, vaikka se hoito olisi huonoa tai tehdä päätös lapsen sijoittamisesta, vaikka päätös perustuisi aika paljon maalaisjärkisiin tutkimuksiin ja vaikka sijoituspaikka ei tulisi olemaan kummoinen.
Muistaakseni Talentia-lehdessä onkin ehdotettu, että sosiaalityön pitäisi keskittyä enemmän tutkimukselliseen työhön ja sosionomit voisivat tehdä yhä enemmän sosiaalityöntekijöiden hommia. Tällaista on kuitenkin vastustettu, kuten oli koulukuraattorimuutoksen tapauksessa, jolloin ärähdettiin, että akateeminen tutkinto pitää olla ja perustelut olivatkin sitten siinä. Moni ala ja koulutus kaipaisi tuulettamista ja päivittämistä nykypäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se sosiaalityöntekijä ole virkamies? Eli hän voi tehdä päätöksiä ihmisistä eli käyttää valtaa ihmisiin. Silloin hänellä on myös virkamiehen vastuu. Sosionomin tehtäväkuva on ymmärtääkseni (en ole alalla, sori jos menee väärin) auttaa ja tukea esimerkiksi perhettä käytännön asioissa ja arjen sujumisessa. Eli molemmat ovat tärkeitä, mutta vain toinen on virkamies?
Nykyisin nuoret sosionomit mieltävät itsensä sosiaalialan asiantuntijoiksi eikä käytännön asioiden ohjaaminen ja perheiden jeesaus enää kuulu heille. Itselleni on epäselvää mikä heille sitten kuuluu, koska eivät he sosiaalityöntekijänkään hommia saa tehdä.
sosiaalityöntekijät taas antavat itsestään yksinkertaisen kuvan rinnastamalla itsensä lääkäreihin tai juristeihin, vaikka opinnot ovat helppotajuisia, niihin haetaan keskinkertaisilla arvosanoilla ja työssä paljon törmätään asioihin, joita ymmärretään rajallisesti ja yritetään sitten saada asiakas jollekin, joka tietää enemmän, kuten sille lääkärille tai asianajajalle (tai psykologille). Työ on paljon ns. kovien ammattilaisten ja asiakkaan välikätenä toimintaa ja mielestäni sosiaalityöntekijöiden pitäisi lopettaa näiden lahkeessa roikkuminen lisää statusta toivoen ja miettiä enemmän sitä, miten he voisivat olla kovia asiantuntijoita omassa työssään eli siinä välikätenä toiminnassa, ohjauksessa ja palveluihin houkuttelemisessa, mikä on myös todella tärkeää. Sosiaalityön professionaalisuus lähtisi mielestäni juuri tuosta, että saataisiin perusteltua se, että mikä tuossa omalla kentällä on omaa ja erikoista; ei olla lelupsykologeija, pikkulääkäreitä, life coacheja eikä sosionomejakaan.
Tässä kirjoittaa juurikin sosionomi, joka ei ymmärrä sosiaalityöntekijän työtä lainkaan. Sosiaalityöntekijä ei ole välikäsi, ohjaaja tai palveluihin houkuttelija. Nämä ovat ohjaajien töitä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida asiakkaan tilannetta, hänen tarvitsemiaan palveluja ja edellyttää myös asiakkaalta muutosta. Tuekseen tässä voi saada ohjaajan ohjausta, mutta sosiaalityöntekijälle se ei kuulu. Jos ajatellaan vaikka sitä lapsen huostaanottoa. Ei ole sosiaalityöntekijän tehtävä houkutella psyykkisesti sairasta vanhempaa lääkäriin, jotta lasta voitaisiin kotiuttaa. Sosiaalityöntekijä voi sitä kyllä edellyttää vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole korkeakoulututkinto, vaan ammattikorkeakoulututkinto, eri asia.
AMK opiskelijat on huijattu opiskelemaan lupailemalla korkeakoulustatuksella.
Sosiaalityö sen sijaan on Amerikassa akateemisten alojen osastoa, jonka opiskelijat sijoittuvat älykkyysosamäärältä tai SAT-tuloksilta yliopisto-opiskelijoiden häntäpäähän.
Sosiaalityö anglosaksisissa maissa ja etenkin USA:ssa on hyvin erilaista. Esim. lastensuojelu sisältää lähinnä huostaanoton, ei ennaltaehkäisevää työtä, avohuoltoa tai sijaishuollon aikaista työtä. Aikuisten asiakkaitten kanssa kannattaa mietti millainen hyvinvoitnivaltio Yhdysvallat on ja sitten miettiä millaisia resursseja aikuissosiaalityössä siellä on. Yhdysvalloissa sosiaalityö ei ole viranomaistyötä eikä sille ole asetettu pätevyysvaatimuksia. Suomessa sosiaalityö on vuosia ollut yksi vaikeimmin sisäänpäästävistä oppiaineista yliopistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan syystä, joka on analoginen sille, miksi sairaanhoitaja ei voi toimia lääkärinä, vaikka hänellä onkin nykymuotoisessa koulutusjärjestelmässä korkeakoulututkinto.
Aikanaan oli sairaanhoitajasta lääkäriksi muuntokoulutus, taisi loppua joskus 2003
Tuon muuntokoulutuksen ideana oli helpottaa hoitajataustaisten pääsyä lääkikseen. Yhtään opintopistettä hoitajaopinnoista ei hyväksiluettu. Joutuivat käymään täsmälleen samat kurssit kuin lukiopohjalta aloittaneet.
No haluaisitko sinä että kun pohdit sosiaalityöntekijälle avoimesti kuormimitustasi töissä ja vapaalla hän kirjaisi että pelkää romahtavansa ja epäilee mielenterveyttään.
Tai kun pariskunta riitelee lasten tilanteesta ja toinen sano toiselle sä kuvittelet, sosiaalityöntekijälle muodostuu kuva, että toinen vanhempi on har hainen hul lu yms...
Sellaista voi köydä jos joku yksinkertainen, lukematon ja hätäinen laitetaan hommiin oli se terapiatyössä tai sosiaalissa..En sano että aina mutta joskus noin voi käydä.
Valta käy yksiin vastuun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityö sen sijaan on Amerikassa akateemisten alojen osastoa, jonka opiskelijat sijoittuvat älykkyysosamäärältä tai SAT-tuloksilta yliopisto-opiskelijoiden häntäpäähän.
Sosiaalityö anglosaksisissa maissa ja etenkin USA:ssa on hyvin erilaista. Esim. lastensuojelu sisältää lähinnä huostaanoton, ei ennaltaehkäisevää työtä, avohuoltoa tai sijaishuollon aikaista työtä. Aikuisten asiakkaitten kanssa kannattaa mietti millainen hyvinvoitnivaltio Yhdysvallat on ja sitten miettiä millaisia resursseja aikuissosiaalityössä siellä on. Yhdysvalloissa sosiaalityö ei ole viranomaistyötä eikä sille ole asetettu pätevyysvaatimuksia. Suomessa sosiaalityö on vuosia ollut yksi vaikeimmin sisäänpäästävistä oppiaineista yliopistoissa.
USA:ssa tavallisesti suoritetaan vähintään neljän vuoden korkeakoulututkinto sosiaalityöntekijäksi ja erityisesti kliinistä sosiaalityötä suojellaan rekistereillä. Wikipediasta löytyy tämä tieto artikkelista 'Qualifications for professional social work'.
Suomessa opiskelemaan pääsy voi olla haastavaa, koska hakijoita on paljon varman työpaikan perässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö opinnot olisi melko helppoja. Jos torilla on ilmainen ruokajakelu ja ruokaan on laitettu ulostuslääkettä, on kaupungin ainoaan julkiseen vessaan tunkua eivätkä läheskään kaikki pääse ajoissa vessaan, vaikka jokainen osaa tehdä tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole korkeakoulututkinto, vaan ammattikorkeakoulututkinto, eri asia.
On korkeakoulututkinto. Laki määrittää mikä on korkeakoulututkinto ja mikä ei, ei kenenkään mielipide.
Vierailija kirjoitti:
No haluaisitko sinä että kun pohdit sosiaalityöntekijälle avoimesti kuormimitustasi töissä ja vapaalla hän kirjaisi että pelkää romahtavansa ja epäilee mielenterveyttään.
Tai kun pariskunta riitelee lasten tilanteesta ja toinen sano toiselle sä kuvittelet, sosiaalityöntekijälle muodostuu kuva, että toinen vanhempi on har hainen hul lu yms...
Sellaista voi köydä jos joku yksinkertainen, lukematon ja hätäinen laitetaan hommiin oli se terapiatyössä tai sosiaalissa..En sano että aina mutta joskus noin voi käydä.
Valta käy yksiin vastuun kanssa.
Implikoitko siis, että sosiaalityön yliopisto-opinnoissa opetetaan ymmärtämään, että riitely ei tarkoita hulluutta? Ajattelin tuon kuuluvan ihan normaalin lapsen, nuoren tai aikuisen taitoihin.
Ja tuo kuormitusjuttu liittyy lähinnä kirjaamiseen, jonka voi saada kuulostamaan hienommalta ja monimutkaisemmalta kuin se onkaan. On hyvä käyttää ihmisen omia sanoja, koska joku voi ymmärtää tuon romahtamisen tai mielenterveyden epäilemisen eri tavalla kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole korkeakoulututkinto, vaan ammattikorkeakoulututkinto, eri asia.
AMK opiskelijat on huijattu opiskelemaan lupailemalla korkeakoulustatuksella.
On yksiselitteisesti korkeakoulututkinto.
Viime vuosina sosionomiopintoihin on ollut vaikeinta päästä kaikista AMK-opinnoista. Ei ole siis helppo päästä. Tiedän sellaisiakin, jotka eivät päässeet opiskelemaan sosionomiksi, mutta pääsivät opiskelemaan sosiaalityötä yliopistoon. Myös sosiaalityöhön on vaikea päästä.