Miten vanhempiesi taloudellinen vakavaraisuus on vaikuttanut elämääsi?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 137 Ap: Niin, oikeastaan mä olen ehkä onnekkain ollut siinä, että olen ollut aikakauteni lapsi. Silloin olisi pidetty idioottimaiena, jos kasvavalle lapselle olisi ostettu jotain Yves Saint Laurentin tai vastaavan vaatteita. Jos jotain kallista perheissä ostettiinkin, se ostettiin aikuisille. Siis isälle ja äidille. Ei mun lapsuudessani kukaan kakara tiennyt, mitä kaverin vaate, reppu tai nalle oli maksanut. Ja vielä vähemmän, mitä kaverin äidin käsilaukku tai isän partavesi oli maksanut. Sellaiset asiat olivat lasten keskuudessa täysin epäoleellisia. Toista on nykyisin, kun vanhemmat mieluummin ostavat osamaksulla ja syövät kaksi viikkoa veteen keitettyä kaurapuuroa kuin jättävät 12-vuotiaansa ilman uusinta iPhonea. Omat lapsenikin ehtivät kasvaa aikuisiksi ennenkuin tämä lasten kilpavarustelu alkoi. 

Mun vanhemmat olivat teinejä sotien aikaan. Isä oli jatkosodan päättyessä 15 v ja äiti 17 v. Äidin isoveli oli kyllä sodassa,  M

Niin, en tiedä onko sitä tutkittu milloin kilpavarustelu alkoi. Kasarin alusta itselläni ekat muistikuvat sellaisesta ja omien lasten päiväkoti-iässä oli lapsilla jo todella kalliita merkkivaatteita ysärillä. Itse en sellaisia ostanut kuin käytettynä korkeintaan, koska ne ovat hyvälaatuisia. Ysärillä mielestäni oli jo lasten liiallista pelaamista, tosin meidän ei tarvinnut sitä rajoittaa, koska oli aikaa vievä ja tärkeä liikuntaharrastus. Luultavasti kännykät ja netti ovat tuhonneet lasten ja nuorten keskittymiskyvyn ja selittävät tarkkaavaisuushäiriön kasvun lähes kokonaan. Se on bullshittiä, että 20 prosenttia pojista on saanut diagnoosin tarkkaavaisuushäiriöstä. Muutama sukupolvi on tuhottu noilla vempeleillä, kun lukutaito on jäänyt heikoksi - ja se tietysti koskee sitä jengiä, joka jo valmiiksi on haavoittuvainen elämänolosuhteidensa osalta, koska huono-osaisuus kasautuu.

Ilmeisesti olemme menossa sellaista yhteiskuntaa, jossa alaluokan muodostavat luku- ja laskutaidottomat ihmiset kuten 1800-luvun puolella. Ap

Vierailija kirjoitti:

He eivät eronneet, koska yhteinen omaisuus. Sain todella huonon mallin parisuhteesta. 

Karua meininkiä. Palstallakin saa joskus lukea, miten yhteisen omaisuuden purkaminen on "liian vaikeaa", vaikka pariskunta on kuin ventovieraat toisilleen tai jopa vihamiehet. Itsekin tällaisen perheen tunsin, erosivat vasta lasten täysi-ikäistyttyä. Sitä ennen saivat näyttää lapsilleen perhehelvetin, jossa vieraskin aisti jäisen ilmapiirin ja väkivaltaakin oli. Olin tuossa perheessä muinoin lastenvahtina. Ap

Ei ole tarvinnut koskaan kitkutella. Olen kyllä tuntenut syyllisyyttä ja sääliä köyhempiä kohtaan. Minulle maksettiin lukiossa pitkän matikan yksityistunteja jotta pystyin kirjoittamaan hyvin, autokoulu, auto, valmennuskurssit, opiskelukämpän vuokra, sähkölaskut, ruokaa... Sain paljon arvokastakin kodintavaraa vanhemmilta ja sukulaisilta. Nyt vanhemmat kustantavat mm. lastemme ulkovaatteet ja etenkin isä maksaa aina kalleimmat haalarit, käyttävät lapsia muumimaailmassa, tivoleissa joista ostetaan aina pehmot muistoksi, kylpylöissä. Laittavat lasten tileille kuukausittain rahaa + sijoituksia rahastoihin. Me saamme paljon omaa aikaa. Elämä on kevyttä ja huoletonta. Sairastuessa vakuutukset hoitavat jne. Vanhemmat maksavat nekin koko perheellemme.

Mutta syyllisyyttä olen kokenut. Lukiossa luokkakaverini jakoi mainoksia ruosteisella polkupyörällä ja lopulta kävellen. Silloin piti maksaa kirjat itse, eikä heillä ollut. En koskaan kehdannut näyttäytyä kun hän oli kierroksellaan meidän asuinalueella. En tiedä kirjoittiko hän koskaan, katosi jossain vaiheessa ja näin välillä kauppakeskuksen aulassa hengaamassa risaiset vaatteet yllä, tyhjin katsein. Asui äitinsä kanssa, joka oli pulsu. Tyttönsä oli peruskoulussa fiksu ja luokan parhaimpia, sitten sijoitettuna kun äidillä meni lujaa, sitten lukiossa hiipui.

Niin ja vanhempani ovat aina taanneet vuokravakuuteni ja lainani. Nytkin heillä on kiinnitettynä mökki ja omakotitalo, jotta me saimme lainan isompaan taloon. 143

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut koskaan kitkutella. Olen kyllä tuntenut syyllisyyttä ja sääliä köyhempiä kohtaan. Minulle maksettiin lukiossa pitkän matikan yksityistunteja jotta pystyin kirjoittamaan hyvin, autokoulu, auto, valmennuskurssit, opiskelukämpän vuokra, sähkölaskut, ruokaa... Sain paljon arvokastakin kodintavaraa vanhemmilta ja sukulaisilta. Nyt vanhemmat kustantavat mm. lastemme ulkovaatteet ja etenkin isä maksaa aina kalleimmat haalarit, käyttävät lapsia muumimaailmassa, tivoleissa joista ostetaan aina pehmot muistoksi, kylpylöissä. Laittavat lasten tileille kuukausittain rahaa + sijoituksia rahastoihin. Me saamme paljon omaa aikaa. Elämä on kevyttä ja huoletonta. Sairastuessa vakuutukset hoitavat jne. Vanhemmat maksavat nekin koko perheellemme.

Mutta syyllisyyttä olen kokenut. Lukiossa luokkakaverini jakoi mainoksia ruosteisella polkupyörällä ja lopulta kävellen. Silloin piti maksaa kirjat itse, eikä heillä ollut. En koskaan kehdannut näyttäyt

Oletteko vielä opiskelijoita, kun vanhemmat maksavat niin paljon kulujanne? Mitä miehesi ajattelee siitä, että teillä on tuollainen taloudellinen side sinun vanhempiisi? Onneksi välit ovat ilmeisesti hyvät, mutta itse ajattelen, että tuossa voi syntyä myös epäterve riippuvuussuhde sitä kautta, jos isovanhemmat ottavat taloudellisen riippuvuuden kautta muunkinlaista valtaa perheessä eli tunkeutuvat perheen sisälle haitallisella tavalla. Koska he ovat maksajia, he ajattelevat myös voivansa määrätä asioista tai jännitteitä syntyy sitä kautta, ettei suhde vanhempiin pääse kehittymään kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, vaan vanhemmat ja lapset ovat edelleen samanlaisessa asemassa kuin teininä, jolloin kulut maksetaan ja vastuu asioiden sujumisesta on edelleen vanhemmilla.

Omassa suhtessani anoppiin oli vähän tuollaista klangia, että hän koetti päästä väärällä tavalla perheemme sisälle auttamalla meitä ja pyrkimällä kiitollisuudenvelan synnyttämiseen. Kun hän esitti uhkauksen siitä, että jos ei tehdä kuten hän haluaa, hän ei enää auta, lopetimme avun pyytämisen siihen paikkaan. Omat vanhempani ovat sen verran etäisiä, etteivät ole tuollaisia yrittäneet ja myös ovat aina asuneet todella kaukana. Ap

Emme olleet rikkaita, mutta vanhemmillani oli työpaikat. Isä tienasi peräti hyvin duunariksi. Rahasta ei ollut suoranaista pulaa, meillä oli aina ruokaa ja vaatteita, mutta äidin alkoholismi ja peliriippuvuus vaikutti elämään suuresti. Hyvin varhaisesta lapsuudesta asti jouduin selviytymään itse. Sairastuin syömishäiriöön ja myöhemmin masennuin. Kukaan aikuinen perheessä ei edes huomannut. Rahojen riittävyydestä mun ei silti tarvinnut ikinä huolehtia. Sain ne aineelliset asiat, mitä tarvitsin, mutta muuten olin aivan tuuliajolla. Alisuoriuduin kaikessa.

Omien lasteni kanssa olen tehnyt toisin. Olen ollut läsnä ja tukenut heitä kaikissa elämänvaiheissa. Meillä ei ole ollut rahaa, vaan olemme eläneet köyhyysrajalla koko ajan. Lapset ovat oppineet säästäväisiksi ja toimeliaiksi, mutta mikä sen hinta on, aika näyttää. Vanhempi opiskelee yliopistossa, nuorempi vielä lukiossa. Takalautana ei ole varallisuus, vaan yhteiskunta ja se aiheuttaa jonkin verran ahdistusta varsinkin näitä aikoina, kun sitä takalautaa puretaan. Valvon aika paljon ja murehdin.

Oletteko vielä opiskelijoita, kun vanhemmat maksavat niin paljon kulujanne? Mitä miehesi ajattelee siitä, että teillä on tuollainen taloudellinen side sinun vanhempiisi? Onneksi välit ovat ilmeisesti hyvät, mutta itse ajattelen, että tuossa voi syntyä myös epäterve riippuvuussuhde sitä kautta, jos isovanhemmat ottavat taloudellisen riippuvuuden kautta muunkinlaista valtaa perheessä eli tunkeutuvat perheen sisälle haitallisella tavalla. Koska he ovat maksajia, he ajattelevat myös voivansa määrätä asioista tai jännitteitä syntyy sitä kautta, ettei suhde vanhempiin pääse kehittymään kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, vaan vanhemmat ja lapset ovat edelleen samanlaisessa asemassa kuin teininä, jolloin kulut maksetaan ja vastuu asioiden sujumisesta on edelleen vanhemmilla.

Emme ole enää opiskelijoita. Miehelle taloudellinen apu on ok, mahdollistaahan se hänellekin hienot puitteet. Meillä ei puututa toisten asioihin, eikä ole mitään riippuvuussuhteita tai vallankäyttöä. AV:lla puidaan näitä paljon, mutta esimerkiksi minun ja mieheni vanhemmista tuli hyviä ystäviä keskenään. Mökkeilevät, purjehtivat ja käyvät yhdessä sienessä ilman meitäkin. On myös terveitä auttamissuhteita aikuisten lasten ja vanhempien välillä.

Perusturvallisuuden tunne rahaan liittyen, en tuhlaa mutta en syyllisty jos käytän rahaa johonkin kivaan, sain myös taloudellista tukea ensimmäisen asunnon ostamiseen. Hyvä aloitus, tämä on tärkeä aihe. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko vielä opiskelijoita, kun vanhemmat maksavat niin paljon kulujanne? Mitä miehesi ajattelee siitä, että teillä on tuollainen taloudellinen side sinun vanhempiisi? Onneksi välit ovat ilmeisesti hyvät, mutta itse ajattelen, että tuossa voi syntyä myös epäterve riippuvuussuhde sitä kautta, jos isovanhemmat ottavat taloudellisen riippuvuuden kautta muunkinlaista valtaa perheessä eli tunkeutuvat perheen sisälle haitallisella tavalla. Koska he ovat maksajia, he ajattelevat myös voivansa määrätä asioista tai jännitteitä syntyy sitä kautta, ettei suhde vanhempiin pääse kehittymään kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, vaan vanhemmat ja lapset ovat edelleen samanlaisessa asemassa kuin teininä, jolloin kulut maksetaan ja vastuu asioiden sujumisesta on edelleen vanhemmilla.

Emme ole enää opiskelijoita. Miehelle taloudellinen apu on ok, mahdollistaahan se hänellekin hienot puitteet. Meillä ei puututa toisten asioihin, eikä ole mitään r

Hyvä ettei puututa ja että välit ovat hyvät. Ja toivottavasti kaikki menee hyvin lainan takaajien kannalta, jos heidän kotitalonsakin on lainan vakuutena. Se on minusta oikein, että omaa perhettä saa auttaa parempaan elämään. Auttaisin itsekin, jos olisi tarve ja varmaan minuakin olisi autettu tarvittaessa.

Mielenkiintoista, että näinkin lyhyessä ketjussa on tullut jo todella monenlaista kasvatustapaa ja suhtautumista esille mitä varallisuuden ja lapsuuden suhteeseen tulee.Ap

Vierailija kirjoitti:

Emme olleet rikkaita, mutta vanhemmillani oli työpaikat. Isä tienasi peräti hyvin duunariksi. Rahasta ei ollut suoranaista pulaa, meillä oli aina ruokaa ja vaatteita, mutta äidin alkoholismi ja peliriippuvuus vaikutti elämään suuresti. Hyvin varhaisesta lapsuudesta asti jouduin selviytymään itse. Sairastuin syömishäiriöön ja myöhemmin masennuin. Kukaan aikuinen perheessä ei edes huomannut. Rahojen riittävyydestä mun ei silti tarvinnut ikinä huolehtia. Sain ne aineelliset asiat, mitä tarvitsin, mutta muuten olin aivan tuuliajolla. Alisuoriuduin kaikessa.

Omien lasteni kanssa olen tehnyt toisin. Olen ollut läsnä ja tukenut heitä kaikissa elämänvaiheissa. Meillä ei ole ollut rahaa, vaan olemme eläneet köyhyysrajalla koko ajan. Lapset ovat oppineet säästäväisiksi ja toimeliaiksi, mutta mikä sen hinta on, aika näyttää. Vanhempi opiskelee yliopistossa, nuorempi vielä lukiossa. Takalautana ei ole varallisuus, vaan yhteiskunta ja se aiheuttaa j

Tarinani muistuttaa vähän sinun tarinaani sikäli, että jäin aika yksin isoäitini kuoltua. Koulut menivät kuitenkin loistavasti enkä itse tajunnut olevani liian nuori pärjäämään ja selviämään yksin kaikesta 14-vuotiaasta asti. Vaikutin itsenäiseltä ja pärjäävältä, mutta siinä olisi voinut käydä huonosti - toisaalta ei vanhemmilla kyllä enää olisi ollut minuun mitään sananvaltaakaan enää, kun olimme aika etäisiä, jos vaikka olisivat yrittäneetkin. Ja kuten sinäkin, olen omien lasteni kanssa toiminut aivan toisin. Ap

https://www.ku.fi/artikkeli/5075510-tutkimus-mursi-yleisen-myytin-koyhyys-ei-periydy-arvoissa-ja-asenteissa

Olivat aina töissä, kotona oli kireä tunnelma, riitoja oli paljon. Yhteistä aikaa joutui kerjäämään ja sekin oli nihkeää, riitaisaa. He olivat kilpailuhenkisiä ja sukutapahtumat todella ahdistavia, riitoja siellä ja riitoja täällä. Mummot haukkuivat äitiä ja miessukulaiset yrittivät iskeä minua, seks.ahdistelu oli vähintään verbaalista. Äiti oli holhoava ja piti meitä jatkeenaan. Kulissien ylläpito maksoi kaiken normaalin hyvyyden ja mukavuuden, mitä ihan vaan olemassaolo tuo tullessaan

Vierailija kirjoitti:

https://www.ku.fi/artikkeli/5075510-tutkimus-mursi-yleisen-myytin-koyhyys-ei-periydy-arvoissa-ja-asenteissa

Köyhyyden ja huono-osaisuuden periytyminen on vaikea tutkimuskenttä, koska numeraalisesti mitattavia asioita aiheen tiimoilta ei löydy sellaisesta asiasta kuin "stressi" tai "kasvatustaidot". Itsearviointi kuuluu laadullisiin tutkimusmenetelmiin ja tuo esille tarinallisuuden, josta rakennetaan poliittiseen keskusteluun soveltuvia argumentteja köyhyyden poistamiseksi. Sitä tämä linkattu haastattelu edusti.

Lapsiperheköyhyyttä poistetaan puhtaasti rahalla, mutta raha ei poista huono-osaisuutta, jossa on muitakin ylisukupolvisia ongelmia tai haasteita, joten hyvinvointivaltio on itse synnyttänyt "tuilla elämisen ongelman". Mutta parempi sekin kuin kadulla asuvat perheet ja muut sellaisten yhteiskuntien ongelmat, joissa tuloeroja ei lainkaan haluta tasoittaa.

Hyvin laaja brittitutkimus lähes 50 vuoden ajalta osoitti, että lasten sijoittuminen työelämään, koulutus ja tulotaso olivat kuin olivatkin tiukasti sidoksissa yhteen mitattavaan tekijään. Nimittäin älykkyysosamäärään. Vielä alakoulussa vanhempien tuki ja panostus vaikuttivat, aikuisiässä sillä ei ollut mitään merkitystä. Kasvatustaitojen ja muiden vanhempiin sidoksissa olevien asioiden merkitystä on selkeästi liioiteltu muissakin asioissa. Geneettisesti haavoittuvat yksilöt kuitenkin silti hyötyvät vanhempien varallisuudesta ja muista hyväosaisuuden numeraalisista lähtötekijöistä. Geenien merkitys köyhyydessä on suuri myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

He eivät eronneet, koska yhteinen omaisuus. Sain todella huonon mallin parisuhteesta. 

En ole eläissäni tavannut yhtäkään edes keskiluokkaista perhettä, jolla ei olisi huono parisuhde. Parhaat pitävät sen vihan piilossa suljettujen ovien takana, mutta kyllähän se valuu esim. lasten mukana kouluun

Joissakin lapsissa näkyy rauha, ja se ei tule rahasta vaan oikeista elämänarvoista. Valitettavasti nykyään nämä ottavat lapsensa mieluummin kotikouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.ku.fi/artikkeli/5075510-tutkimus-mursi-yleisen-myytin-koyhyys-ei-periydy-arvoissa-ja-asenteissa

Köyhyyden ja huono-osaisuuden periytyminen on vaikea tutkimuskenttä, koska numeraalisesti mitattavia asioita aiheen tiimoilta ei löydy sellaisesta asiasta kuin "stressi" tai "kasvatustaidot". Itsearviointi kuuluu laadullisiin tutkimusmenetelmiin ja tuo esille tarinallisuuden, josta rakennetaan poliittiseen keskusteluun soveltuvia argumentteja köyhyyden poistamiseksi. Sitä tämä linkattu haastattelu edusti.

Lapsiperheköyhyyttä poistetaan puhtaasti rahalla, mutta raha ei poista huono-osaisuutta, jossa on muitakin ylisukupolvisia ongelmia tai haasteita, joten hyvinvointivaltio on itse synnyttänyt "tuilla elämisen ongelman". Mutta parempi sekin kuin kadulla asuvat perheet ja muut sellaisten yhteiskuntien ongelmat, joissa tuloeroja ei lainkaan haluta tasoittaa.

Hyvin la

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html

Tuossa yksi linkki kommenttini aiheesta, valitettavasti maksumuurin takana. Ap

Nro 141 Ap: Mulla on hieman erilaiset muistikuvat kasarista ja ysäristä. Tosin ei asuttukaan silloin missään "paremmalla alueella" vaan ihan lähiössä. Anttilan ja Elloksen kuvastot tuli 4 kertaa vuodessa ja niistä sitten aika monet tilaisivat lapsilleen ko vuodenaikaan tarvittavat vaatteet. Muistan, kun kasarin lopussa menin hakemaan esikoista päiväkodista ja päiväkodin pihalla leikki 7 lasta, jolla oli täsmälleen samanlaiset toppapuvut ja pipot. Siinä sitten hetken aikaa mietti, kuka niistä seitsemästä on mun :D 

Ysäristä ja tietokoneista muistan kyllä sen, että niistä peloteltiin jo silloin. Osittain ihan aiheesta, osittain aiheetta. Meille tuli nettikin ennenkuin oli edes WWW:tä. Ei siis ollut vielä selaimia eikä selainpohjaisia juttuja. Suhtauduin silloin lasten tietokoneen käytön rajoittamiseen samalla tavalla kuin olisin suhtautunut kirjojen lukemisen rajoittamiseenkin. Eihän siitä nyt hirveän montaa sukupolvea ollut,  kun ajateltiin, ettei rahvaan pidäkään osata lukea. Ja että kirjoista saa vain huonoja vaikutteita. Mä en siis rajoittanut omien lasteni tietokoneen käyttöä, mutta tietokoneella ei pelkästään pelattu. Jotta osasin opettaa lapsiani tietokoneen monipuoliseen käyttöön, mun piti tietenkin opetella rakkineen käyttö (joka sitten johtikin siihen, että vuosituhannen vaihteessa vaihdoin hoitoalalta it-alalle). Hommasin heti, kun markkinoille tuli, piirustuslaudat, kuvankäsittelyohjelman, tietokoneeseen kiinnitettävän syntetisaattorin, digikamerat jne. Esikoinen teki ensimmäiset webbisivunsa 10-vuotiaana (ihan vaan Notepadilla koodaamalla)  ja lähti sitten opiskelemaan alaa ja teki hommasta itselleen ammatin. Kuopuskin koodaili jo 9-vuotiaana Pascal -ohjelmointikielellä ja osasi kasata osista itse oman koneensa. Kun kuopus meni yläasteelle, enkun opettaja kysyi, onko englanti kuopuksen äidinkieli. Ei eikä kuopus ollut käynyt siihen mennessä ikinä edes ulkomailla. Englantia kuitenkin puhui ja kirjoitti kuin natiivi ja aina lukukauden alussa, kun jaettiin uudet enkun kirjat, kuopus teki jo ekalla tunnilla työkirjan kaikki tehtävät. Moni näki tietokoneessa sen haitat, mä taas näin hyödyt. 

Nykyisin varmaan suurin osa lapsista ja nuorista käyttää digilaitteita vain viihdyttääkseen itseään eikä niinkään oppiakseen jotain uutta. Ja tästä syntyy näiden laitteiden passivoiva vaikutus. 

Vierailija kirjoitti:

Olivat aina töissä, kotona oli kireä tunnelma, riitoja oli paljon. Yhteistä aikaa joutui kerjäämään ja sekin oli nihkeää, riitaisaa. He olivat kilpailuhenkisiä ja sukutapahtumat todella ahdistavia, riitoja siellä ja riitoja täällä. Mummot haukkuivat äitiä ja miessukulaiset yrittivät iskeä minua, seks.ahdistelu oli vähintään verbaalista. Äiti oli holhoava ja piti meitä jatkeenaan. Kulissien ylläpito maksoi kaiken normaalin hyvyyden ja mukavuuden, mitä ihan vaan olemassaolo tuo tullessaan

Kommentissa tulee esille, miten varallisuus ei ratkaise aina hyvään suuntaan. Kova työnteko ja ahkeruus tai kutsumusammatti voi näyttäytyä lapseen päin kiireisyytenä, välinpitämättömyytenä ja parisuhteen riitaisuutena. Kilpailuhenkisyys on huono asia, sillä se tuo usein mukanaan myös kateutta, vertailua. Ja kuten sanottua, silloin normaali hyvyys ja mukavuus elämässä jäävät näkymättömiin, kun pitäisi aina olla jotenkin parempi ja erilainen. Onhan tuollaisella iso vaikutus lapsen kasvuun. Ja sitä voi olla perheessä tulotasosta riippumatta.

Kun itse en ole ollut köyhien perheiden kanssa juurikaan tekemisissä, niin huomio on  kiinnittynyt varakkaiden perheiden epäkohtiin enemmän. Kunnianhimo, kutsumukset, periaatteesa hienotkin asiat voivat olla lapsille huono asia, jos he jäävät syrjään ja oman onnensa nojaan. Se on pohjimmiltaan vanhemman itsekeskeisyyttä silloin. Toki sekin voi olla, jos kieriskelee omassa onnettomuudessan. Itsekeskeisyyden sisältöhän voi olla monenlaisia asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 137 Ap: Niin, oikeastaan mä olen ehkä onnekkain ollut siinä, että olen ollut aikakauteni lapsi. Silloin olisi pidetty idioottimaiena, jos kasvavalle lapselle olisi ostettu jotain Yves Saint Laurentin tai vastaavan vaatteita. Jos jotain kallista perheissä ostettiinkin, se ostettiin aikuisille. Siis isälle ja äidille. Ei mun lapsuudessani kukaan kakara tiennyt, mitä kaverin vaate, reppu tai nalle oli maksanut. Ja vielä vähemmän, mitä kaverin äidin käsilaukku tai isän partavesi oli maksanut. Sellaiset asiat olivat lasten keskuudessa täysin epäoleellisia. Toista on nykyisin, kun vanhemmat mieluummin ostavat osamaksulla ja syövät kaksi viikkoa veteen keitettyä kaurapuuroa kuin jättävät 12-vuotiaansa ilman uusinta iPhonea. Omat lapsenikin ehtivät kasvaa aikuisiksi ennenkuin tämä lasten kilpavarustelu alkoi. 

Mun vanhemmat olivat teinejä sotien aikaan. Isä oli jatkosodan päät

Kunnon myrkkysoopaa taas ap:lta. Olet elävä esimerkki keskiluokkaisesta käärmeestä

Ylivilkkaus eli keskittymiskyvyn puute johtuu energiankulutuksen epätasapainosta ja stressistä. "Koulu" on ihmiskoe, jollaista ei ole tehty koko ihmislajin - tai minkään muunkaan lajin - historiassa. Poikalasten pakottaminen niin lähelle toisiaan ja tyttöjen keskuuteen on täysin luonnotonta. Mikään eläinlaji ei toimi näin, eikä ihminenkään ole toiminut kuin pari sataa vuotta. Lapset syntyvät perheisiin ja perhe on luonnollinen paikka lapselle kasvaa

Energiamäärät, mitä lapsille syötetään ovat poskettomia siihen nähden, miten vähän istuskelu kuluttaa. Urheilevat ovat levollisempia koulussa siksi, että kuluttavat sitä energiaa liikuntaan, mutta kukaan ei myöskään pakota tankkaamaan niin paljon. Päin vastoin, urheilu alentaa kognitiota pysyvästi, sillä aktivoi primitiivisiä aivoalueita, joilla ei ole hirveästi virkaa nykypäivänä

Esim. energiajuomien tinttaaminen on hyvä merkki siitä, että lapset, varsinkin pojat, ovat ylistressaantuneita. Tervehenkisessä ympäristössä lapset ovat uteliaita, levollisia. Mutta jos he elävät jatkuvassa stressissä, tunteita pyritään manipuloimaan niillä keinoilla, mitä on

Adhd on keksitty meemi ja ratkaisu siihen, että fyysinen dominansi on lopetettu, ja (poika)lapsia manipuloidaan sen sijaan synteettisin kemikaalein. Yhtä lailla kuin naisia manipuloitiin ennen - osittain vielä nykyäänkin - estrogeenillä. Paitsi että adhd-lääkkeet ovat suorituskykyä tehostavia, kuten esim. pervitiini. Adhd-diagnoosin saanut pudotetaan suoraan rodunjalostusohjelmasta, eli tämä ei saa luovuttaa sukusolujaan

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 141 Ap: Mulla on hieman erilaiset muistikuvat kasarista ja ysäristä. Tosin ei asuttukaan silloin missään "paremmalla alueella" vaan ihan lähiössä. Anttilan ja Elloksen kuvastot tuli 4 kertaa vuodessa ja niistä sitten aika monet tilaisivat lapsilleen ko vuodenaikaan tarvittavat vaatteet. Muistan, kun kasarin lopussa menin hakemaan esikoista päiväkodista ja päiväkodin pihalla leikki 7 lasta, jolla oli täsmälleen samanlaiset toppapuvut ja pipot. Siinä sitten hetken aikaa mietti, kuka niistä seitsemästä on mun :D 

Ysäristä ja tietokoneista muistan kyllä sen, että niistä peloteltiin jo silloin. Osittain ihan aiheesta, osittain aiheetta. Meille tuli nettikin ennenkuin oli edes WWW:tä. Ei siis ollut vielä selaimia eikä selainpohjaisia juttuja. Suhtauduin silloin lasten tietokoneen käytön rajoittamiseen samalla tavalla kuin olisin suhtautunut kirjojen lukemisen rajoittamiseenkin. Eihän siitä nyt hirveän montaa sukupolvea ollut,  kun ajatel

Totta, kommentistani jäi pois netin hyvät puolet ja olen samaa mieltä kaikesta. On eroa siinä miten nettiä käytetään. Myös minun lapseni koodasivat jo ala-asteella ja ovat nykyisin koodareita. Isäänsä ovat tulleet, matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko vielä opiskelijoita, kun vanhemmat maksavat niin paljon kulujanne? Mitä miehesi ajattelee siitä, että teillä on tuollainen taloudellinen side sinun vanhempiisi? Onneksi välit ovat ilmeisesti hyvät, mutta itse ajattelen, että tuossa voi syntyä myös epäterve riippuvuussuhde sitä kautta, jos isovanhemmat ottavat taloudellisen riippuvuuden kautta muunkinlaista valtaa perheessä eli tunkeutuvat perheen sisälle haitallisella tavalla. Koska he ovat maksajia, he ajattelevat myös voivansa määrätä asioista tai jännitteitä syntyy sitä kautta, ettei suhde vanhempiin pääse kehittymään kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, vaan vanhemmat ja lapset ovat edelleen samanlaisessa asemassa kuin teininä, jolloin kulut maksetaan ja vastuu asioiden sujumisesta on edelleen vanhemmilla.

Emme ole enää opiskelijoita. Miehelle taloudellinen apu on ok, mahdollistaahan se hänellekin hienot puitteet. Meill

Miehet tulevat ylensä erittäin hyvin toimeen naisten ja naisten sukujen kanssa, jos ne lahjovat miestä rahalla. Köyhistä suvuista tulevia naisia käyttävät hyväkseen.