Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?
Olen pohtinut millaista on kuoleman jälkeen loppuuko kaikki?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Mahtavatko kaikki "kerran me täällä vain eletään"- sanonnan viljelijät olla todella ateisteja ja uskovat tuohon ajatukseen oikeasti vai onko tuo vaan sellainen heitto jota ei edes mietitä syvällisesti?
Kyllä olemme kaikki ateisteja ja sanomme nimenomaan mitä tarkoitamme emmekä heittele heittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kuin unta. Uni on aivotoimintaa kokijasubjektin aivoissa. Mitään kokijaa ei ole enää olemassakaan.
Onko siis tieteellisesti pystytty todistamaan tämä?
Eihän tieteellisesti pystytä henkeäkään todistamaan. Ei sitä voi mitata millään. Ainoa keino erottaa esim. synteettinen kahvipapu oikeasta on käytäntö: laita ne multaan: toinen alkaa itää. Elämälle; hengelle ei ole mitään kemikaalista kaava, massaa, rakennetta tai havainnekuvaa. Se on niin abstrakti asia ihmisen aivojen sisällä, että sen voi jokainen vain itse kokea. Sitten, kun sinä tai joku muu tulee takaisin kuolleista kertomaan mitä siellä tapahtuu, niin voimme tietää, että rajan takana jotakin on, sillä tiede toimii empiirisesti. Todistustaakka on sinulla. Siihen asti toisella puolella ei ole mitään muuta kuin obliteraatio.
&nb
Moni on kertonutkin, mutta kertoja on aina leimattu hulluksi.
Hieman huonosuom tuo aloitusteksti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...jatko myös.
Poistu siis keskustelusta. Se ei ole selvästikään tarkoitettu Sinulle.
Tarkoitin OTSIKON alla olevaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Kysy jo kuolleelta. Kerro kun saat vastauksen.
Ei voi kysyä. Kun on ollut paikalla ihmisen kuolinhetkellä, jää erityisesti vaivaamaan se, että kaikki on kerralla niin lopullista. Viimeisen henkäyksen jälkeen ei ole enää mitään paitsi eloton ruumis. Vielä olisi joku pikku asia, mutta kun se on kerrasta poikki. Olen ajatellut, että kuoleman jälkeen avautuvat näkymät ovat sitä luokkaa, että ei ole syytä palata sieltä tänne kertomaan kenellekään mitään, vaikka olisi niin sovittukin. Ehkä siinä näkee salatun totuuden, joka on niin yksinkertainen, että jokaisen olisi se mahdollista eläessään nähdä, mutta kun maailman myrskyt meitä tuudittaa, ei vain pysty. Ihmetyttää myös, miksi monet haluavat tavata sukulaisena toisella puolella, vaikka ei ole pidetty yhteyttä tälläkään puolella kiireen vuoksi.
On. Olin 3 vrk koomassa. Ei tuntunut missään.
Uskonnot kuoleman jälkeiseen elämään on keksitty siksi, koska joidenkin ihmisten on vaikea vaan ymärtää sitä, mitä tarkoittaa kun elämä loppuu ja tietoisuus sammuu
Sen jälkeen ei ole mitään, mutta se ei haittaa, koska ihminen ei tiedä siitä mitään.
Itse olen viettänyt tiedottomassa tilassa kaksi viikkoa vakavan sairauden tähden, en muista nähneeni edes unia tuona aikana. Elämästä vain katosi kaksi viikkoa pois ja se siitä. Tiedoton ei voi murehtia sitä, ettei tiedosta olemassaoloaan
Kukaan ei ole tullut kertomaan.
Aika paljon Täällä on lapsenomaista ajattelua että kuoleman jälkeen kaikki jatkuisi vaan eri paikassa, kävellään niityllä lampaiden kanssa eli tätä koulokirja kuvastoa.
Jos aivojen sähkö toiminnan pystyisi jollain kvanttitempulla siirtämään johonkin niin ruumis jää kuitenkin tänne mätänemään ja kaikki se aivojen data on vain sen mätänevän ruumiin toimitojen ohjaamiseen, mietipä mitä muuta teet kuin tämän maapallon asioita syöt, paskot, kuset ja panet tai valmistaudut näihin, mitä siellä taivaassa touhutaan se iäisyys jos nämä ovat pois.
En ole vielä päässyt kuoleman pohdintaan. Mietin vasta onko ihminen olemassa, vai vain virtuaalihahmo jonkun pelissä.
Lyhyt tämä elämä on. Nuorten näkökulmasta toki pitkä. Mutta viimeistään nelikymppisenä sen lähestyvän lopun alkaa tajuamaan. Olkoonkin vielä kaukana kenties kymmenien vuosien päässä, mutta sieltä se kovaa vauhtia lähestyy.
Tänään 2.11.24 on pyhäinpäivä tai pyhäinmiesten päivä, jolloin muistetaan pois nukkuneita läheisiä.
Jotkut sen sijaan viettävät halloweenia, joka on USAsta tänne tullut höpötys, ja jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisten pyhäinpäivällä.
Mietin, että onko vanhempien tai muiden läheisten vainajien henget läsnä tänään?
Mahtavatko kaikki "kerran me täällä vain eletään"- sanonnan viljelijät olla todella ateisteja ja uskovat tuohon ajatukseen oikeasti vai onko tuo vaan sellainen heitto jota ei edes mietitä syvällisesti?