Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Kuolema on salaisuus, jotta jaksaisimme elää. Muistaakseni luin Voitto Viron kirjasta jonkun tuon suuntaisen ajatuksen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Astrobiologi Tyson sanoo, 'kun ei ole elämää ennen syntymää, ei ole myöskään kuoleman jälkeen'?!

Vai alkaako se siitä syntymästä ja jatkuu kuoleman jälkeen? Miksi uskotte häntä ettekä minua? Pitääkö painaa mustaa valkoiselle ja pistää nimi alle jotta menee ymmärrykseen asiat?

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on salaisuus, jotta jaksaisimme elää. Muistaakseni luin Voitto Viron kirjasta jonkun tuon suuntaisen ajatuksen kuolemasta.

Ymmärrän asian niin että se tieto tuo uskoa, toivoa ja luottamusta vaikeisiin aikoihin tai hetkiin elämissämme jotta jaksaisimme elää. Sama kuin lähimmäisten tuki muutenkin toiselta toiselle. Monilla on omia hyviä elämänviisauksia. Niitä on mukava lukea ja pohtia tätä elämää ja sen rikkautta.

Itse asiassa homma on aivan toisin päin. Tämä mitä kutsut elämäksi on unta ja sen ulkopuolella on totuus. Ei kuolemaa siten ole se on vain unen loppu. 

t. Oikeampi Jeesus

Vierailija kirjoitti:

Viisaat kirjoittaa täällä, että aivot lakkaavat toimimasta, kun verenkierto ja hapen saanti niissä loppuu. Ja niin ollen tietämämme tietoisuuskin katoaa. Mutta minne?

Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään, joten kukaan ei voi varmasti väittää, että kuolema olisi kuin uneton uni, jossa ei ole tietoisuutta eikä muistoja. 

Olen sitä mieltä, että kuollessa tietoisuus sinänsä ei häviä minnekään, vaan se jää "leijumaan" jonnekin äärettömän avaruuden tilaan ilmestyessään uudestaan joskus jonnekin. Sanotaan sitä nyt vaikka sielun vaellukseksi.

Tietoisuus lakkaa olemasta. Ei se menee minnekkään odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa homma on aivan toisin päin. Tämä mitä kutsut elämäksi on unta ja sen ulkopuolella on totuus. Ei kuolemaa siten ole se on vain unen loppu. 

t. Oikeampi Jeesus

Ihan mielenkiintoinen ja hauskakin ajatus mutta toivottavasti kukaan ei ota liian vakavasti tätä ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaat kirjoittaa täällä, että aivot lakkaavat toimimasta, kun verenkierto ja hapen saanti niissä loppuu. Ja niin ollen tietämämme tietoisuuskin katoaa. Mutta minne?

Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään, joten kukaan ei voi varmasti väittää, että kuolema olisi kuin uneton uni, jossa ei ole tietoisuutta eikä muistoja. 

Olen sitä mieltä, että kuollessa tietoisuus sinänsä ei häviä minnekään, vaan se jää "leijumaan" jonnekin äärettömän avaruuden tilaan ilmestyessään uudestaan joskus jonnekin. Sanotaan sitä nyt vaikka sielun vaellukseksi.

Tietoisuus lakkaa olemasta. Ei se menee minnekkään odottamaan.

Tähän kuuluisi kirjoittaa että "minun mielestäni". Et voi sanoa muuten varmaksi mitään sillä asioita on tutkittu kauan ja paljon ja paljon tietoa on saatu kuoleman jälkeisestä elämästä.

Elämän loppu se on. Finito.

Vierailija kirjoitti:

Elämän loppu se on. Finito.

Elämä ei lopu koskaan. Vain ihmisen elämä maaplaneetalla loppuu kuolemaan.

Ei sitä olemattomuuden tilaa voi edes kuvitella. Toki on kehitelty kaikenlaisia teorioita haahuilevista energioista ja kuolemanjälkeisistä elämistä kun se tuntuu helpommalta, mutta kyllä itse olen sitä mieltä että ihminen vain lakkaa olemasta. Kuvitella miltä se tuntuu ettei ole olemassa seuraavan loputtoman määrän vuosia mitä kaikkeus nyt onkaan olemassa.

Onpa mielenkiintoista pohdintaa kuolemasta ja fyysisestä ja henkisestä olotilasta  kuoleman jälkeen.

Oliko se Einstein, joka sanoi, että kaikki materia on jo olemassa, se vaan muuttaa olomuotoaan. Se lienee todistettu oikeaksi, mutta täälläkin on montaa mielipidettä siitä, mihin se henkinen minuus, eli tietoisuus menee? Sehän ei ole näkyvää materiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä olemattomuuden tilaa voi edes kuvitella. Toki on kehitelty kaikenlaisia teorioita haahuilevista energioista ja kuolemanjälkeisistä elämistä kun se tuntuu helpommalta, mutta kyllä itse olen sitä mieltä että ihminen vain lakkaa olemasta. Kuvitella miltä se tuntuu ettei ole olemassa seuraavan loputtoman määrän vuosia mitä kaikkeus nyt onkaan olemassa.

Toisaalta taas asioita kuvastetaan ja niistä kerrotaan hyvin monenlaisin tavoin. Ei silti tarvitse ajatella että mikään olemassaolo olisi mahdoton ajatus. Kokeile ajatella itseäsi katselemassa tätä elämää sellaisessa olomuodossa että sinua ei näe kukaan, miltä sellainen ajatus tuntuu? Entäpä jos pääsisit kertomaan jonkun ihmisen kautta jotakin, mitä kertoisit ja miten? Toisitko jonkun mieleen hyviä tarinoita jos sellainen olisi mahdollista? Tälläisiäkin tapoja voi kokeilla ajatella, voi antaa itselleen mahdollisuuden ajatella. Mahdollisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä että se pitää omaksua ja omistaa itsellensä, jos se ei sovikaan niin senhän voisi yhtä hyvin unohtaa ja hei, jonkun ajatuksen kautta voit saada myös lisää hyviä ajatuksia tai vaikka ideoita. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Minä olin elvytettävänä melkein 10min. Siinä välissä ei ole yhtään mitään  kun olin vielä tajuissani ja sitten alkoi tajunta palautua. Ikäänkuin joku olisi poistanut välistä ja liimannut yhteen. En tiedä edes pimeästä. 

Kuoleman jälkeen ihminen on täydessä tietoisuudessa, hän muistaa ja aistii ja kykenee jopa puhumaan. Kuoleman jälkeen ihmisellä on myös ruumis, henki-ruumis, kuolematon ruumis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

 

Ei ateismi ole sellaista, että ajattelisi voivansa tehdä mitä tahansa, koska millään ei ole mitään väliä. Ateismissa yksilö ei vain tarvitse omaan moraaliohjaukseen pelotetta ikuisesta kadotuksesta, vaan toimii yhteisöllisesti sisäsyntyisesti.

Ja loppupelissä kukaan ei niin tee omasta tahdostaan, vaan ryhmäpaineen takia. Joten yksi pelote on vain korvattu toisella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Minä olin elvytettävänä melkein 10min. Siinä välissä ei ole yhtään mitään  kun olin vielä tajuissani ja sitten alkoi tajunta palautua. Ikäänkuin joku olisi poistanut välistä ja liimannut yhteen. En tiedä edes pimeästä.

Kun miettii että lopullisesti kuollessaan se filmi ei enää jatkukaan ja jää vain siihen "ei mitään"-tilaan. Aivot nyrjähtää kun yrittää edes kuvitella että siitä vain lakkaa olemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus tästä sain sydärin ja sydän pysähtyi, ei kävelty valoakohti eikä näkynyt pietaria oli vaan pimeää eli ei mitään, elvytettiin ja sitten oli mieletön euforia seuraavat 10h varmaan lääkkeistä.

Sen jälkeen normi olo en viisastunut tästä kyllä yhtään.

Se oli sydämen toimintahäiriö, joka saatiin hoidettua. Et ollut kuollut. Vasta sitten ihminen on kuollut, kun aivotoiminta lakkaa. Ihminen on aivotoiminta. Kun se lakkaa, ei ole enää mitään. Ei kuollut enää tiedä edes, että on ollut olemassa. Ei ole mitään kuoleman jälkeistä olotilaa, jonka voisi tuntea. Sydän toimittaa elintoimintaa: verenkiertoa, ei sillä tunneta mitään. Kaikki aistimus on aivoissa. Kaikki elolliset oliot ovat tässä samassa asemassa ja vaikka on sellaisia, joilla ei ole aivoja, on hermosolut. Ihmisen aivot ovat kehittyneemmät ja ihminen pystyy ajattamaan ja tiedostamaan enem

No miten se lasketaan kuoleminen on prosessi 1 vaiheessa kun aivoita loppuu verenkierto ja sen mukana happi ja hapenpuute sammuuttaa kaikki toiminnot  hengityksen ja muut sitten vasta alkaa solukuolema.

 Mutta siinä vaiheessa kun verenkierto loppuu loppuu myös tajunta muutamassa sekunnissa jolloin tila on sama kuin lopullisesti kuolleella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän loppu se on. Finito.

Elämä ei lopu koskaan. Vain ihmisen elämä maaplaneetalla loppuu kuolemaan.

Oho! Ai jaa..

Ootteks bilsaa lukenu???

Aivojen sähkömagneettista toimintaa voi seurata/tarkkailla päähän asennettavilla antureilla. Kun ihminen kuolee, niin vähän ennen kuolemaa aivojen toiminta kiihtyy, ja kun ihminen on fyysisesti kuollut, niin aivot toimivat vielä muutaman minuutin.

Oletetaan nyt ihan hypoteettisesti ja kieli poskella, että voiko olla mahdollista seurata sitä aivoista erkaantuvaa sähköimpulssia huoneen ilmatilassa, jossa on määrätynlainen valaistus?