Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Elämä on unta. Totuus siitä paljastuu kuollessa. Nothing you believe is true.

Ihminen näkee, ymmärtää ja tiedostaa vain materian, eli sen minkä näkee, mutta ei sitä mikä on näkymätöntä. Avaruus ja maailmankaikkeus on ääretön ja siihen mahtuu niin paljon tutkimatonta, että ihminen ei sitä ymmärrä. Ei tiedemiehetkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen näkee, ymmärtää ja tiedostaa vain materian, eli sen minkä näkee, mutta ei sitä mikä on näkymätöntä. Avaruus ja maailmankaikkeus on ääretön ja siihen mahtuu niin paljon tutkimatonta, että ihminen ei sitä ymmärrä. Ei tiedemiehetkään.

Ei saada koskaan tietää kaikkea mutta aistimme ympäristöä aina kuitenkin senkin osalta mitä emme näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Minusta arvokkaampaa on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä paeta mielikuvitusmaailmaan ja uskontoihin.

Totuus on tärkeämpää kuin se mikä tuntuu hyvältä tai pahalta.

 

Mutta tiedätkö varmasti, että esim. kuolemanjälkeinen elämä tai jonkin korkeamman (Jumalan, jumalattaren, tietoisuuden tms.) olemassaolo on mielikuvitusta

Ateismi on uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Agnostikko ei perusta näkemystään uskomuksiin, vaan kokemuksiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Minusta arvokkaampaa on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä paeta mielikuvitusmaailmaan ja uskontoihin.

Totuus on tärkeämpää kuin se mikä tuntuu hyvältä tai pahalta.

 

Mutta tiedätkö varmasti, että esim. kuolemanjälkeinen elämä tai jonkin korkeamman (Jumalan, jumalattar

Ateismi ei ole uskonto vaan aatesuuntaus. Nykyisin ateistit ovat enemmänkin kieltäjiä kuin uskontokuntaan kuulumattomia vapaita ajattelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa täytyy olla merkitystä koska muuten minulle tulee paha mieli. Syvällistä.

Merkitys tarkoittaa sitä, että kuoleman jälkeen on olemassaoloa. Syvällistä.

Se, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tarkoittaa sitä, ettei nykyistä ainoata elämää kannata tuhlata 

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

No jo on outo näkemys ateisteista. Mistä päättelit että me ateistit emme halua olla hyviä ihmisiä??? Ei siihen mitään uskontoa tarvitaan. 

Kysy jo kuolleelta. Kerro kun saat vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Kysy jo kuolleelta. Kerro kun saat vastauksen.

Aina voi yrittää kysyä, vastausta ei saa välttämättä koskaan tältä kuolleelta henkilölta tai keneltäkään muultakaan. Kysymme siis täällä elossa olevilta tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikessa täytyy olla merkitystä koska muuten minulle tulee paha mieli. Syvällistä.

Merkitys tarkoittaa sitä, että kuoleman jälkeen on olemassaoloa. Syvällistä.

 

Se, että kuoleman jälkeen ei ole mitään tarkoittaa sitä, ettei nykyistä ainoata elämää kannata tuhlata 

Vaikka kuoleman jälkeenkin on elämää niin se on erilaista joten kaikesta päätellen elämää kannattaa vain elää. Ainakin on todistettu ettei yksikään ihminen elä ikuisesti ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Viisaat kirjoittaa täällä, että aivot lakkaavat toimimasta, kun verenkierto ja hapen saanti niissä loppuu. Ja niin ollen tietämämme tietoisuuskin katoaa. Mutta minne?

Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään, joten kukaan ei voi varmasti väittää, että kuolema olisi kuin uneton uni, jossa ei ole tietoisuutta eikä muistoja. 

Olen sitä mieltä, että kuollessa tietoisuus sinänsä ei häviä minnekään, vaan se jää "leijumaan" jonnekin äärettömän avaruuden tilaan ilmestyessään uudestaan joskus jonnekin. Sanotaan sitä nyt vaikka sielun vaellukseksi.

Polveudumme apinoista, vaeltaako apinan sielu meissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisaat kirjoittaa täällä, että aivot lakkaavat toimimasta, kun verenkierto ja hapen saanti niissä loppuu. Ja niin ollen tietämämme tietoisuuskin katoaa. Mutta minne?

Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään, joten kukaan ei voi varmasti väittää, että kuolema olisi kuin uneton uni, jossa ei ole tietoisuutta eikä muistoja. 

Olen sitä mieltä, että kuollessa tietoisuus sinänsä ei häviä minnekään, vaan se jää "leijumaan" jonnekin äärettömän avaruuden tilaan ilmestyessään uudestaan joskus jonnekin. Sanotaan sitä nyt vaikka sielun vaellukseksi.

Polveudumme apinoista, vaeltaako apinan sielu meissä?

Voihan se sielu vaeltaa missä vaan. Veikkaan, että ainakin sinulla on apina sielu.

"Nyt en pääse ihan kärryille. Tarkoitatko siis että kun kuolemme, olemme jossakin tiedostamattomassa olotilassa vai mitä tämä tarkoittaa? Osaan minäkin ajatella loogisesti mutta tämä asia täytyisi nyt ymmärtää, kyllä tässäkin ihan loogisuutta on. 

Sinä et ilmeisesti kykene pysähtymään ja ottamaan tätä ajatusta vastaan. Olen vakavissani, olen joskus ihan todellakin halunnut pohtia sitä kuolemaa ja sitä mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Myönnän että tuntui hyvin pelottavalta ajatukselta se että kun kuolen, minua ei enää olisi missään. Siis minua joka ymmärrän, minua joka tiedostan, havaitsen ja aistin. Sammuisin kokonaan? Apua. Tämän pelottavampaa ajatusta en ole koskaan miettinyt.

Jos joku on funtsinut samoja asioita niin laita kokemuksiasi tähän tueksi ja jos vain kiinnostaa joitakin niin kannattaa oikeasti kokeilla ajatella näitä asioita. Se on ihan hauskaakin, tietysti jos on pelkotiloja niin silloin ei ole ehkä niin hauskaa kuitenkaan."

Tässä on nyt juuri se mitä monet eivät ymmärrä olemattomuudesta. Olemattomuutta ei voi kokea tai aistia millään tavalla, koska ne asiat vaativat olemassaoloa. Kuvittelet nykyisen itsesi olemattomuudessa, mutta eihän se niin mene koska sitten kun et enää ole niin et kerta kaikkiaan ole. Se voi pelottaa ajatuksena etukäteen koska nyt pystyt vielä kokemaan jotakin ja ajattelet asioita siitä näkökulmasta. Se ei kuitenkaan päde kuoleman jälkeen, en ymmärrä miksi tätä on niin vaikea käsittää.

Ei ole kuin unta. Uni on aivotoimintaa kokijasubjektin aivoissa. Mitään kokijaa ei ole enää olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kuin unta. Uni on aivotoimintaa kokijasubjektin aivoissa. Mitään kokijaa ei ole enää olemassakaan.

Onko siis tieteellisesti pystytty todistamaan tämä? 

Kuolema ei ole unta, vaan kuolemaa. Ei kannata liikaa miettiä sitä, sillä sen oivaltaminen vie tavallaan pohjan koko elämältä. Ole vain onnellinen yksinkertaisuudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen näkee, ymmärtää ja tiedostaa vain materian, eli sen minkä näkee, mutta ei sitä mikä on näkymätöntä. Avaruus ja maailmankaikkeus on ääretön ja siihen mahtuu niin paljon tutkimatonta, että ihminen ei sitä ymmärrä. Ei tiedemiehetkään.

Eihän tuolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että kuolema on tärkein osa elämää; sen kanssa, että noneksistenssi on vääjäämätön todellisuus meille jokaiselle. Sinä et selvästikään tätä asiaa ole kyennyt hyväksymään. Eihän nurkan takana oleva keittokomerosikaan katoa mihinkään, kun nyt istut sohvalla, etkä näe sinne kulman taakse. Siellä se edelleen on. Se, että sinä et näe jotakin, ei muuta sen asian luonnetta ja perustotuutta. Ihminen on rajallinen, luonto on täydellinen eikä tee virheitä.

Rajakok.on jännä.Sen jälkeen ei pelkää kuolemaa,jututin muutamaa ystävää työkamua joita en pitkään aikaan nähnyt.Yksi sanoi olis sinne saanut jäädä.Moni nähnyt jo pois menneet sukul.Isän..äidin..vävyn.Olin puoli vuotta tosi sairas.Rukoilin kipu kun tuli,ota minut pois tai paranna.Sitten yö tapahtuma.Seur.aamuna olin kuin mitään ei olis ollut.Mutta kenen naisen ääni.Tuon aika ei ole tulla.Oli,??ikinä keksi.Lapset oli pieniä.Elämällä oli vielä tehtävä.Ja nytkin on.Mitään en väitä,mutta sen näkee kuoltua ,mihin päädymme.Maanpäällisestä helvetistä kun pääsemme.Päädymmekö mihin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kuin unta. Uni on aivotoimintaa kokijasubjektin aivoissa. Mitään kokijaa ei ole enää olemassakaan.

Onko siis tieteellisesti pystytty todistamaan tämä?

Eihän tieteellisesti pystytä henkeäkään todistamaan. Ei sitä voi mitata millään. Ainoa keino erottaa esim. synteettinen kahvipapu oikeasta on käytäntö: laita ne multaan: toinen alkaa itää. Elämälle; hengelle ei ole mitään kemikaalista kaava, massaa, rakennetta tai havainnekuvaa. Se on niin abstrakti asia ihmisen aivojen sisällä, että sen voi jokainen vain itse kokea. Sitten, kun sinä tai joku muu tulee takaisin kuolleista kertomaan mitä siellä tapahtuu, niin voimme tietää, että rajan takana jotakin on, sillä tiede toimii empiirisesti. Todistustaakka on sinulla. Siihen asti toisella puolella ei ole mitään muuta kuin obliteraatio.

Vierailija kirjoitti:

Kysy jo kuolleelta. Kerro kun saat vastauksen.

Tulee mieleen se Ihmebantun juttu hautuumaalla, jossa mies laulaa mullan alle ottaen yhteyden vainajiin. Tiivistää mahtavasti kaikkien tarot-sekopäiden ja enkeliparantajien touhut.