Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?
Olen pohtinut millaista on kuoleman jälkeen loppuuko kaikki?
Kommentit (193)
Kuulostaa vähä liian hyvältä, että tietoisuus vaan häviäisi ikuisesti. Silloin ei olisi koskaan enää mitään ongelmia. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin uskontojen paratiisi. Toiveajattelua.
Jos me pystyisimme hävitä täältä ikuisesti, me olisimme hävinneet jo ajat sitten, mutta täällä me vaan ollaan jatkuvasti. Ja ihmiset lisääntyy koko ajan, joten meidän olemassolo jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähä liian hyvältä, että tietoisuus vaan häviäisi ikuisesti. Silloin ei olisi koskaan enää mitään ongelmia. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin uskontojen paratiisi. Toiveajattelua.
Jos me pystyisimme hävitä täältä ikuisesti, me olisimme hävinneet jo ajat sitten, mutta täällä me vaan ollaan jatkuvasti. Ja ihmiset lisääntyy koko ajan, joten meidän olemassolo jatkuu.
Se ei nyt sinänsä liity siihen sillä jokainen meistä on yksilö, emme synny uudestaan.
Mitä sinä ajattelet siitä että sinua ei enää olisi? Pistäpäs silmät kiinni ja kuvittele että sinä katoaisit. Eikö se pelota sinua se ajatus?
Maailma on tarkoituksella älyllinen joten siksi elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähä liian hyvältä, että tietoisuus vaan häviäisi ikuisesti. Silloin ei olisi koskaan enää mitään ongelmia. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin uskontojen paratiisi. Toiveajattelua.
Jos me pystyisimme hävitä täältä ikuisesti, me olisimme hävinneet jo ajat sitten, mutta täällä me vaan ollaan jatkuvasti. Ja ihmiset lisääntyy koko ajan, joten meidän olemassolo jatkuu.
Se ei nyt sinänsä liity siihen sillä jokainen meistä on yksilö, emme synny uudestaan.
Mitä sinä ajattelet siitä että sinua ei enää olisi? Pistäpäs silmät kiinni ja kuvittele että sinä katoaisit. Eikö se pelota sinua se ajatus?
Maailma on tarkoituksella älyllinen joten siksi elämä jatkuu.
Ei olemattomuus voi pelottaa, koska osaan ajatella loogisesti. Jos en olisi olemassa, en voisi kokea pelkoa enkä mitään muutakaan. Jos joku pelkää olemattomuutta, hän ei tiedä mitä olemattomuus tarkoittaa.
Olen ollut kuolleena vähän aikaa ja voin kertoa, että ei siellä ole mitään kun sydän lakkaa lyömästä. Kaikki pimenee, eikä tajua enää mistään mitään. Joten älkää murehtiko, kaikki päättyy ja pääsette tietämättömyyden tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähä liian hyvältä, että tietoisuus vaan häviäisi ikuisesti. Silloin ei olisi koskaan enää mitään ongelmia. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin uskontojen paratiisi. Toiveajattelua.
Jos me pystyisimme hävitä täältä ikuisesti, me olisimme hävinneet jo ajat sitten, mutta täällä me vaan ollaan jatkuvasti. Ja ihmiset lisääntyy koko ajan, joten meidän olemassolo jatkuu.
Se ei nyt sinänsä liity siihen sillä jokainen meistä on yksilö, emme synny uudestaan.
Mitä sinä ajattelet siitä että sinua ei enää olisi? Pistäpäs silmät kiinni ja kuvittele että sinä katoaisit. Eikö se pelota sinua se ajatus?
Maailma on tarkoituksella älyllinen joten siksi elämä jatkuu.
Ei olemattomuus voi pelottaa, koska osaan ajatella loogisesti. Jos en olisi olemassa,
Nyt en pääse ihan kärryille. Tarkoitatko siis että kun kuolemme, olemme jossakin tiedostamattomassa olotilassa vai mitä tämä tarkoittaa? Osaan minäkin ajatella loogisesti mutta tämä asia täytyisi nyt ymmärtää, kyllä tässäkin ihan loogisuutta on.
Sinä et ilmeisesti kykene pysähtymään ja ottamaan tätä ajatusta vastaan. Olen vakavissani, olen joskus ihan todellakin halunnut pohtia sitä kuolemaa ja sitä mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Myönnän että tuntui hyvin pelottavalta ajatukselta se että kun kuolen, minua ei enää olisi missään. Siis minua joka ymmärrän, minua joka tiedostan, havaitsen ja aistin. Sammuisin kokonaan? Apua. Tämän pelottavampaa ajatusta en ole koskaan miettinyt.
Jos joku on funtsinut samoja asioita niin laita kokemuksiasi tähän tueksi ja jos vain kiinnostaa joitakin niin kannattaa oikeasti kokeilla ajatella näitä asioita. Se on ihan hauskaakin, tietysti jos on pelkotiloja niin silloin ei ole ehkä niin hauskaa kuitenkaan.
"Se ei nyt sinänsä liity siihen sillä jokainen meistä on yksilö, emme synny uudestaan."
Yksilöitä syntyy koko ajan uudestaan, joten me synnymme uudestaan, koska me olemme kaikki yksilöitä. Me olemme osa samaa kaikkeutta.
Vierailija kirjoitti:
"Se ei nyt sinänsä liity siihen sillä jokainen meistä on yksilö, emme synny uudestaan."
Yksilöitä syntyy koko ajan uudestaan, joten me synnymme uudestaan, koska me olemme kaikki yksilöitä. Me olemme osa samaa kaikkeutta.
Ei me olla sillä tavalla yhtä. Sinä olet sinä ja minä olen minä eli en ole esimerkiksi sinä etkä sinä ole minä. Onko loogista?
Jos syntyy yksilö niin hänen olemassaolonsa ei liity sinuun mitenkään. Onko tässä mitään logiikkaa?
Yhteisö on yksi yhteisö jossa on yhteisön jäseniä jotka siis muodostavat yhdessä tämän yhteisön. Loogista?
Antakaa mun nyt kaikki taas kestää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kuolleena vähän aikaa ja voin kertoa, että ei siellä ole mitään kun sydän lakkaa lyömästä. Kaikki pimenee, eikä tajua enää mistään mitään. Joten älkää murehtiko, kaikki päättyy ja pääsette tietämättömyyden tilaan.
Sinä siis muistat tämän kokemuksen? Olet siis yksin jossain tyhjiössä hamaan tappiin saakka? Täysin tietämätön? Ja sitten heräsit henkiin uudestaan? Mikä tämä kokemus oli?
Mitenkäs se astraalimatkailu sitten on mahdollista? Omaa mielikuvitusta kaikki?
Jos kuoleman jälkeen ei ole minkäänlaista tietoisuutta, mistä kaikki tieto tulee meille?
Entäs mistä me ihmiset saamme kaikki tiedot päihimme?
Mistä tulee jokin neroajatus jollaista ei ole edes miettinyt koskaan millään tavalla?
Elämme suhteellisen valmiissa maailmassa, miten on mahdollista että nykyisin ihmiset ovat tyhmempiä yleisesti ottaen?
Miten joku nero on joskus kehittänyt jonkun uuden asian vain itsestänsä ammentaen?
Pistäkää rohkeasti vastauksia, ihan hyvä ketju tästä tuli. Olisi kiva kuulla miten te oikeesti ajattelette näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuoleman jälkeen ei ole minkäänlaista tietoisuutta, mistä kaikki tieto tulee meille?
Entäs mistä me ihmiset saamme kaikki tiedot päihimme?
Mistä tulee jokin neroajatus jollaista ei ole edes miettinyt koskaan millään tavalla?
Olet oikeassa. Just tätä samaa olen miettinyt.
Ajatellaanpa internettiä ja tekoälyä. Se, mitä nettiin tallentaa, jää sinne ikuisiksi ajoiksi, sanovat asiantuntijat. Siis vaikka poistaisit tiedot omalta koneeltasi tai somesta, niin bittiavaruudessa ne tiedot on maailman tappiin.
Joten voisiko ihmisen älyä/tietoisuutta verrata tuohon nettimaailman tallennuksiin? Eli tietoisuus jää avaruuteen leijailemaan samoin kuin poistetut kuvat facebookista?
Otsikko on kyl huonoa kieltä...
Vierailija kirjoitti:
...jatko myös.
Poistu siis keskustelusta. Se ei ole selvästikään tarkoitettu Sinulle.
Kuolema on yksinkertainen, sydän lakkaa lyömästä, happi lakkaa kulkemasta. Sähkö loppuu aivoista ja sydämestä. Kokemuksena varmaan ainutlaatuinen jos tiedostaa kuoleman tulevan juuri sillä hetkellä. Aivot toimivat vielä hetken sen jälkeen kun sydän lakkaa lyömästä. Onko se elämän pisin ja kauhistuttavin hetki? Jo sairauskohtaus jossa ihminen pelkää kuolevansa antaa viitettä siitä tuntemuksesta, nytkö tämä loppuu? Miten ihanaa onkaan elää sen jälkeen kun on kokenut kuoleman mahdollisuuden.
Kannattaa olla varuillaan ettei tule huijatuksi. Kaikenlaista voi virheellisesti väittää tai uskoa todeksi.