Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Vihervassun taivaassa jumala on tummaihoinen kääpiöhomotransu ja siellä harrastetaan positiivista syrjintää.

Vain kuolleet tietävät. Siinä suhteessa he ovat eläviä viisaampia.

Harjoittelemme kuolemista joka kerta nukahtaessamme. Sellaista se tulee olemaan. Ei vaan enää herätä. 

Se joka uskoo minuun ei ikinä kuole ja se joka uskoo minuun saa elää vaikka kuoleekin.

Sillee olisi kyllä hauska ajatella, että mitä jos jokainen pääsee kuoleman jälkeen sinne minne on uskonut menevänsä.

Sen, jonka mielestä tämä oli tässä vaipuu ikuiseen tiedottomuudeen, taivaaseen menevä pääsee soittelemaan harppua, marttyyri pääsee ilakoimaan 70 neitsyensä kanssa, joku syntyy uudelleen ja päätyy tyttölapseksi Intiaan.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelemme kuolemista joka kerta nukahtaessamme. Sellaista se tulee olemaan. Ei vaan enää herätä. 

Mielenkiintoinen ajatus. Entä unet, joita näemme nukkuessamme? Onko ne tietoisuuden uuden elämän harjoittelua?

Olen varma että kuolleena oleminen tuntuu samalta kuin aika ennen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Vain kuolleet tietävät. Siinä suhteessa he ovat eläviä viisaampia.

Tämä on kyllä totta. Olisi mukava tietää miltä tuntuu olla siellä kuolemattomuuden puolella mutta ei pysty ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelemme kuolemista joka kerta nukahtaessamme. Sellaista se tulee olemaan. Ei vaan enää herätä. 

Ei se nyt ihan sama asia ole mutta unet ovat mielenkiintoinen asia. Oletamme nukkumaan mennessämme heräävämme aamulla, se on meille luonnollista. 

Itse asiassa joskus aloin ihan pohtimaan näitä asioita ja sitä miten ihmeessä se nukahtaminen tapahtuu. Yritin myös pohtia sitä miten ihmeessä en tajua siitä yöstä mitään, menen nukkumaan ja nukahdan ja seuraavaksi herään aamulla. Käsittämätöntä ja kun tätä oikein alkaa syvästi miettimään niin alkaa ihan ärsyttämään kun ei vain ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Se joka uskoo minuun ei ikinä kuole ja se joka uskoo minuun saa elää vaikka kuoleekin.

 

Onpas sinulla mahtava olemus, miksi minä nyt sinua uskoisin, ainakaan ylitse itseni? Höhlä mahdatkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Olen varma että kuolleena oleminen tuntuu samalta kuin aika ennen syntymää.

Erikoinen ajatus. Vai onko meitä edes vielä ennen luomistamme ja milloin meidät luodaan oikeesti?

Niin tai elämä on simulaatio. 

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

Kuka on käynyt, mainitse yksi kummastakin?

Minulla on kokemus tästä sain sydärin ja sydän pysähtyi, ei kävelty valoakohti eikä näkynyt pietaria oli vaan pimeää eli ei mitään, elvytettiin ja sitten oli mieletön euforia seuraavat 10h varmaan lääkkeistä.

Sen jälkeen normi olo en viisastunut tästä kyllä yhtään.

Onko uni tietoisuutta vai vaellusta tuonpuoleisessa varjomaailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Niin tai elämä on simulaatio. 

Elämä on myös näytelmä jossa me jokainen olemme oman näytelmämme pääroolissa. Meille sattuu ja tapahtuu. Henkimaailma on katsojinamme sekä taustajoukkonamme.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus tästä sain sydärin ja sydän pysähtyi, ei kävelty valoakohti eikä näkynyt pietaria oli vaan pimeää eli ei mitään, elvytettiin ja sitten oli mieletön euforia seuraavat 10h varmaan lääkkeistä.

Sen jälkeen normi olo en viisastunut tästä kyllä yhtään.

Joo et ole ainut, eivät kaikki koe jotakin erityistä kun sairastuvat, elämää ei silläkään tavalla kannata pitää itsestäänselvyytenä ja kuvitella että kaikki saamme samat kokemuksetkin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Onko uni tietoisuutta vai vaellusta tuonpuoleisessa varjomaailmassa?

Kyllä se meidän tietoisuuttamme on kuten kaikki kokemukset elämässä mutta se kokemusten kirjo on hyvin laaja ja se kokemus voi joskus olla myös se että tuntee kuin olisi esimerkiksi vaeltanut tuonpuoleisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemus tästä sain sydärin ja sydän pysähtyi, ei kävelty valoakohti eikä näkynyt pietaria oli vaan pimeää eli ei mitään, elvytettiin ja sitten oli mieletön euforia seuraavat 10h varmaan lääkkeistä.

Sen jälkeen normi olo en viisastunut tästä kyllä yhtään.

Se oli sydämen toimintahäiriö, joka saatiin hoidettua. Et ollut kuollut. Vasta sitten ihminen on kuollut, kun aivotoiminta lakkaa. Ihminen on aivotoiminta. Kun se lakkaa, ei ole enää mitään. Ei kuollut enää tiedä edes, että on ollut olemassa. Ei ole mitään kuoleman jälkeistä olotilaa, jonka voisi tuntea. Sydän toimittaa elintoimintaa: verenkiertoa, ei sillä tunneta mitään. Kaikki aistimus on aivoissa. Kaikki elolliset oliot ovat tässä samassa asemassa ja vaikka on sellaisia, joilla ei ole aivoja, on hermosolut. Ihmisen aivot ovat kehittyneemmät ja ihminen pystyy ajattamaan ja tiedostamaan enempi, jopa sen että kuolee. Ja pelko siitä on saanut ihmisen pohtimaan sitä, mitä sen kuoleman jälkeen on. Mutta kuollessa aivot lakkaavat toimimasta  ja sitten tuhoutuvat kuten muukin ruumis. 

Astrobiologi Tyson sanoo, 'kun ei ole elämää ennen syntymää, ei ole myöskään kuoleman jälkeen'?!