Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

 

Ei ateismi ole sellaista, että ajattelisi voivansa tehdä mitä tahansa, koska millään ei ole mitään väliä. Ateismissa yksilö ei vain tarvitse omaan moraaliohjaukseen pelotetta ikuisesta kadotuksesta, vaan toimii yhteisöllisesti sisäsyntyisesti.

Ateisteja on moneen junaan, myös noita, jotka haluavat elää ilman moraalia. Vapaa tahto on sillo

Sama koskee myös uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

AP. Normaalilla ihmisellä on omatunto, joka estää tekemästä pahaa. Silloin ei tarvitse ulkopuolelta asetettua rangaistuksen pelkoa, jotta voisi tehdä hyvää ja ottaa muut huomioon.

Toki jollekin narskulle ja sosiopaatille rangaistuksen pelko on tärkeä ja parhaimmillaan ohjaa heidän käytöstään parempaan suuntaan.

Jopa apinoilla on jonkinlainen käsitys oikeudenmukaisuusuudesta, eli jos muille apinoille annetaan makupala ja yhdelle ei, se kokee kärsineensä vääryyttä.

Olen nähnyt videoita, missä eläimet ruokkivat toista nälkään kuolevaa, siis eri rotua, vaikka jonain toisena päivänä voivat syödä toisensa. Härkä voi kääntää sarvillaan selälleen juuttuneen kilpikonnan.

Että vain ihmiset olisivat vailla omaatuntoa, jos eivät ole uskossa, on harvinaisen tyhmä ajatus.

Usko herraan jeesukseen niin pelastut.

Kuollut on KUOLLUT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Eivätkö taivaassa ja helvetissä olevat ole edelleen tajunnan tilassa? Ainakin kirkkopiirroksissa ihmiset ko. paikoissa näyttävät olevan tajuissaan.

Raamatun mukaan taivaassa tai helvetissä ei ole vielä yhtään ketään. Sinne päästään vasta viimeisen tuomion jälkeen ja siihen asti ollaan kuolleita, paitsi ne jotka ovat elossa viimeisenä päivänä. Viimeisenä päivänä Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, mutta ei ennne sitä. Alttaritauluissa kuvataan tuonpuoleista, jota ei siis vielä ole, koska tuomiopäivääkään ei ole ollut. Kuolema on aika elämän ja tuomiopäivän välissä. Raamatussa sanotaan, että kuolleet eivät tiedä mitään, joten ei ole olemassa tajuntaa tai unta. Muissa uskonnoissa on muilla tavoilla. Sitä, mikä niistä muutamasta tuhannesta uskonnosta on oikea, ei tiedä kukaan. Siksipä ne ovat nimettykin uskonnoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Tässä on hieman samanlaisia aspekteja kuin kuolemanrajakokemuksessani.

Millaista on elämäsi ollut tuon tapahtumaketjun jälkeen?

Ihan normaalia, ennen sitä ja sen jälkeen. En ole pitkän elämäni aikana pyörtynyt kuin kerran lapsena, kerran nuorena ja nyt vanhempana erään lääkinnällisen toimenpiteen jälkeen.

Mutta pyörtymiskokemuksen jälkeen olen ajatellut, että onko kuoleminen putoamista hiljaa pimeyteen ja tyhjyyteen? 

Vierailija kirjoitti:

Kuollut on KUOLLUT.

Kuolleilta se oleminenkin on kyllä jo loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Tässä on hieman samanlaisia aspekteja kuin kuolemanrajakokemuksessani.

Millaista on elämäsi ollut tuon tapahtumaketjun jälkeen?

Ihan normaalia, ennen sitä ja sen jälkeen. En ole pitkän elämäni aikana pyörtynyt kuin kerran lapsena, kerran nuorena ja nyt vanhempana erään lääkinnällisen toimenpiteen jälkeen.

Mutta pyörtymiskokemuksen jälkeen olen ajatellut, että onko kuoleminen putoamista hilj

Kannattaa pohtia lisää, en valitettavasti osaa sanoa yhtään enempää tässä kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Vihervassuna haaveilen että taivas olisi paikka jossa olisi lukemattomia sukupuolia ja runsaasti väkeä maapallon eri kolkilta.

Kaikki laulaisivat kumbayaa nuotiopiirin ympärillä...

Persuna toivon, että taivaan ympärillä olisi tiukka rajavalvonta. Vornanen vartioisi pyssyn kanssa rajoja. Vain persut ja oikeaväriset pääsisivät sisään. Muut passitettaisiin h..ttiin. Koko homman, siis taivaan, pomo olisi Mestari ja me muut vihdoinkin saisimme palvoa häntä ikuisuuksista ikuisuuksiin ilman, että wokettajat tai oppositio v...ttuilisi. Riikka YliRiikka saksisi kaikilta langenneilta, eli loikanneilta persuilta siivet poikki. Oi autuutta!

En oikein usko että vastaus kysymykseen 'mitä,tai millaista  on kuoleman jälkeen', selviäisi meille  tässäkään ketjussa...

Vierailija kirjoitti:

Kukaan elossa oleva ei tiedä. 

Eikä kukaan kuollutkaan. Kuolema on kuin aika ennen syntymääni.

Kuolema on valhe, minä elän ikuisesti, ovat kloonibotteja kaikki kellä ei ole sielua.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan osaa kuvitella kuoleman jälkeistä aikaa. Ja onhan se äärimmäisen pelottava totta kai. Universumin aika ei lopu koskaan ja itse tulee oltua täällä pienen pieni hetki. Oikeastaan kaikki menee ihmiseltä ohi. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa keskittyä elämään juuri nyt. Ei kannata omistaa elämäänsä työnteolle tai oikeastaan millekään yhdelle asialle. Kannattaa nähdä, kokea ja elää. Se oma elämä on niin äärimmäisen pieni hetki universumissa ja sitä ei koskaan tule toiste, että ei paljon kannata raataa pitkää päivää ajatellen että joskus sitten saa ison talon ja hienon auton. Ne on aivan äärimmäisen mitättömiä asioita loppuviimein.

Kyllähän McLaren potkaisisi erilailla kuin Sokota.Mutta taitaa jäädä tälläkertaa saamatta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan elossa oleva ei tiedä. 

 

Eikä kukaan kuollutkaan. Kuolema on kuin aika ennen syntymääni.

Juuri näin. Tietävätkö syntymättömät millaista elämä on? Heitä ei ole vielä eivätkä he voi olla subjekteja missään asiassa positiivisessa tai negatiivisessa asemassa. Samalla tavalla kuolleetkaan eivät tiedä kuolemasta. Vain elävät tietävät kuolemasta sen, että elävät olennot lopuksi kuolevat. Muu pyörittely on ajanhaaskausta. Ajanhaaskaamisessa ei sinällään ole mitään pahaa, joten jatkakaa.

Valitettavasti tämäkään ketju näköjään säästy infantiileilta ja vähä-älyisiltä kommentoijilta. Tuskin edes tietävät, mistä tässä ketjussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan elossa oleva ei tiedä. 

Eikä kukaan kuollutkaan koska tietoisuus ja oleminen lakkaa kuolemaan.

-> Kukaan ei tiedä, eikä koskaan tule tietämään.

Vierailija kirjoitti:

En oikein usko että vastaus kysymykseen 'mitä,tai millaista  on kuoleman jälkeen', selviäisi meille  tässäkään ketjussa...

Mutta aina on hyvä spekuloida ja kirjoittaa tähänkin ketjuun omia ajatuksiaan kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

Jo raamatussa sanotaan, että kuolleet eivät tiedä mitään ja se on sentään jumalan sanaa toisin kuin satusedät. Kun sinut siunataan kristillisessä uskossa, niin vasta viimeisenä päivänä sinut herätetään ja siihen asti olet maata, josta olet tullut.

Jeesus kyllä sanoo, että joka uskoo häneen ei ikinä kuole .Ruumis kyllä kuolee ,kuten tiedämme kaikki, mutta henki on ikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan elossa oleva ei tiedä. 

 

Eikä kukaan kuollutkaan. Kuolema on kuin aika ennen syntymääni.

 

Juuri näin. Tietävätkö syntymättömät millaista elämä on? Heitä ei ole vielä eivätkä he voi olla subjekteja missään asiassa positiivisessa tai negatiivisessa asemassa. Samalla tavalla kuolleetkaan eivät tiedä kuolemasta. Vain elävät tietävät kuolemasta sen, että elävät olennot lopuksi kuolevat. Muu pyörittely on ajanhaaskausta. Ajanhaaskaamisessa ei sinällään ole mitään pahaa, joten jatkakaa.

 

Koska vastasyntyneet eivät ole subjekteja, niin heillä on kuitenkin aivot, jotka ajan kuluessa keräävät tietoa, jotka jotkut toiset aivot ovat aikoinaan koonneet. Mihin se tieto aivoista katoaa, jos tietoisuus kuollessa katoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

Jo raamatussa sanotaan, että kuolleet eivät tiedä mitään ja se on sentään jumalan sanaa toisin kuin satusedät. Kun sinut siunataan kristillisessä uskossa, niin vasta viimeisenä päivänä sinut herätetään ja siihen asti olet maata, josta olet tullut.

Jeesus kyllä sanoo, että joka uskoo häneen ei ikinä kuole .Ruumis kyllä kuolee ,kuten tiedämme kaikki, mutta henki on ikuinen.

Kuolemista ei kyllä pitäisi sitoa mihinkään vanhoihin uskomuksiin, paitsi jos Jeesus oli tiedemies?