Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei oikeastaan osaa kuvitella kuoleman jälkeistä aikaa. Ja onhan se äärimmäisen pelottava totta kai. Universumin aika ei lopu koskaan ja itse tulee oltua täällä pienen pieni hetki. Oikeastaan kaikki menee ihmiseltä ohi. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa keskittyä elämään juuri nyt. Ei kannata omistaa elämäänsä työnteolle tai oikeastaan millekään yhdelle asialle. Kannattaa nähdä, kokea ja elää. Se oma elämä on niin äärimmäisen pieni hetki universumissa ja sitä ei koskaan tule toiste, että ei paljon kannata raataa pitkää päivää ajatellen että joskus sitten saa ison talon ja hienon auton. Ne on aivan äärimmäisen mitättömiä asioita loppuviimein.

Tämä. Minulla on iso talo ja hieno auto ilman raatamista. Raatajilla ei sellaisia ole voimakkaan progression maassa.

Ei ole mitään kuolemaa. Ruumis vain katoaa. Elämä ilman ruumista on yhtä "helvettiä", jos on liiaksi kiinni egossa. Kuten raamatussa sanotaan: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

Tai niin kuin uudempi käännös asian ilmaisee: "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

Kysymys on enemmän inhoamisesta kuin vihasta. Minäkuvasta, joka perustuu läheisten ihmisten kautta itse rakentamaasi minäkuvaan, joka ei ole todellinen. Mitään minäähän ei ole olemassa.

Hyvä ja pahahan perustuu minäkuvaan. Maailmaa tarkastellaan minän kautta, joka ei kuitenkaan ole olemassa. Kun minäkuvastaan luopuu jo eläessään, on myös "kuoleminen" helpompaa, koska mitään minää ei ole olemassa. Minä tulee unohtaa, jotta "uusi" elämä voi alkaa.

Raamattu on väite, ei todiste mistään.

Samanlaisten ihmisten raapustuksia kuin tämän palstan höperrykset.

Tässä ketjussa ei pitäisi sekoittaa uskontoja ja Raamattua kuolemaan, koska kuolema ei ole sidottu mihinkään uskontoon tai ismiin. Se tulee niistä riippumatta jokaisen kohdalle.

Ymmärtääkseni tämän ketjun tarkoitus on spekuloida ja pohtia (epätieteellisesti?) sitä, mitä kuolema on ja mihin tietoisuus katoaa kuoleman jälkeen. Vai katoaako se mihinkään?

Ja tietääkö ihminen itse, milloin hän on kuollut?

Kanavoitu tieto kertoo,että kuolema on kuin poistuisit elokuvasta,poistut roolistasi.Ei sen kummempaa.

Ja ihmettelet ja naurat miksi ihmeessä otit elämän niin vakavasti, sillä kaikki on ja oli aina hyvin.

Kuolemassa herätään vasta eloon.

Kuten joku jo sanoikin  " Elämä on paradoksi"

Onko kenelläkään kokemuksia rajan taakse siirtymisestä ja palaamisesta takaisin elävien pariin? Tuli mieleen Vesa-Matti Loirin kokemus vuosien takaa.

Ei ole kuolemaa koska sielu jatkaa elämistä.

Elämä ilman ruumista on yhtä "helvettiä", jos on liiaksi kiinni egossa.

Ego ja ruumis ovat yhtä mutta et voi elää fyysisessä maailmassa ilman ruumista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kuolemaa. Ruumis vain katoaa. Elämä ilman ruumista on yhtä "helvettiä", jos on liiaksi kiinni egossa. Kuten raamatussa sanotaan: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

Tai niin kuin uudempi käännös asian ilmaisee: "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

Kysymys on enemmän inhoamisesta kuin vihasta. Minäkuvasta, joka perustuu läheisten ihmisten kautta itse rakentamaasi minäkuvaan, joka ei ole todellinen. Mitään minäähän ei ole olemassa.

Hyvä ja pahahan perustuu minäkuvaan. Maailmaa tarkastellaan minän kautta, jok

Minä on olemassa mutta siihen ei tarvitse liittää mitään pahaa, epäedullista tai valheellista.

Tässä minäkin nyt olen, ei minussa ole mitään ihmeellistä. Jos katsot minuun, näet ihmisen. Et muuta.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on väite, ei todiste mistään.

Samanlaisten ihmisten raapustuksia kuin tämän palstan höperrykset.

Sinäkin olet väite etkä todiste yhtään mistään. 

Mutta oikeasti raamattu on väite ja samalla todiste siitäkin. Kuten sinäkin olet todiste sinusta vähintään.

Kaikkea ei voi hallita.

Uskon, että on olemassa Jumala Kristus ja sekin pyhä henki, mutta raamatun kertomus on kerrottu sen aikaisille ihmisille ymmärrettäväksi.

Uskon, että meidän henkemme on ennen syntymäämme jossain yhdessä muiden henkien kanssa eikä meiltä siellä mitään puutu.

Välillä saamme tämän tilaisuuden palata hetkeksi tänne elämään ja se täytyisi elää mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

On ihmisiä (useimmiten amerikkalaisia) jotka KERTOVAT käyneensä sekä taivaassa että helvetíssä. He kirjoittavat siitä kirjan/ kirjoja - ja ansaitsevat rahaa. 

 

Ikävä kyllä nuo kertomukset ovat monesti keskenään ristiriitaisia, ja uskovana kristittynä haluan huomauttaa että jos Jumala olisi halunnut tarkemmin kuvailla ko. olotiloja/ paikkoja, hänen olisi ollut helppo maan päällä ollessaan kertoa vaikka Pietarille kaikki se, mitä nämä pyöovessa taivaan ja helvetín välillä höntäävät amerikkalaiset selittävät. Jos se olisi ollut tarpeellista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemuksia rajan taakse siirtymisestä ja palaamisesta takaisin elävien pariin? Tuli mieleen Vesa-Matti Loirin kokemus vuosien takaa.

Minulla on. Käytännössä olemme kuitenkin läsnä kehossamme, tietoisuus kykenee kuitenkin huijaamaan meitä. Minäkin pidin Veskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

On ihmisiä (useimmiten amerikkalaisia) jotka KERTOVAT käyneensä sekä taivaassa että helvetíssä. He kirjoittavat siitä kirjan/ kirjoja - ja ansaitsevat rahaa. 

 

Ikävä kyllä nuo kertomukset ovat monesti keskenään ristiriitaisia, ja uskovana kristittynä haluan huomauttaa että jos Jumala olisi halunnut tarkemmin kuvailla ko. olotiloja/ paikkoja, hänen olisi ollut helppo maan päällä ollessaan kertoa vaikka Pietarille kaikki se, mitä nämä pyöovessa taivaan ja helvetín välillä höntäävät amerikkalaiset selittävät. Jos se olisi ollut tarpeellista. 

Jokaisella kokemus on omanlainen eikä kukaan oikeasti pääse ruumistaan ennen kuolemaa. Tarinoiden avulla meille voidaan antaa tietoa ja kokemuksia mutta niin kauan kuin elämme, emme pääse kokemaan sitä todellisuutta mitä koemme kuolemamme jälkeen. Meitä voidaan lähestyä niin että voimme kuulla, voimme nähdä, voimme olla nk. hyvin lähellä henkimaailmaa mutta se tietoisuus ei siltikään pääse ulottumaan siihen mikä on todellisuus kuolemamme jälkeen. 

Omista kokemuksista saa tehtyä asioita joista voi ansaits rahaa, eihän siinä ole mitään pahaa.

Se on sit niinku nirri pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Minusta arvokkaampaa on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä paeta mielikuvitusmaailmaan ja uskontoihin.

Totuus on tärkeämpää kuin se mikä tuntuu hyvältä tai pahalta.

 

Koska kukaan elävä ei tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin eipä siitä suurta vahinkoa tule jos uskoo siihen mihin mikä tuntuu hyvältä.

Minä uskon tietoisuuden loppumiseen. Joku muu on taas menossa taivaaseen, toinen syntyy uudelleen. Sen sitten jokainen kokee kun oma aika koittaa.

Kuoleman jälkeen ruumiissa ei ole mitään elämää tai tietoisuutta. Sielu on mennyt joko helvettiin tai Taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Ei ateismi sano yhtään mitään muuta kuin että ei usko jumalien olevan olemassa. Merkitystä voi silti olla, se on jokaisen oma näkemys miten sen ottaa. Olen ateisti ja minun mielestäni jokainen luo oman merkityksensä elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei pitäisi sekoittaa uskontoja ja Raamattua kuolemaan, koska kuolema ei ole sidottu mihinkään uskontoon tai ismiin. Se tulee niistä riippumatta jokaisen kohdalle.

Ymmärtääkseni tämän ketjun tarkoitus on spekuloida ja pohtia (epätieteellisesti?) sitä, mitä kuolema on ja mihin tietoisuus katoaa kuoleman jälkeen. Vai katoaako se mihinkään?

Ja tietääkö ihminen itse, milloin hän on kuollut?

En usko, että ihminen tietää olevansa kuollut. Tietoisuus tästä elämästä katoaa samalla tavalla kuin nukahtaessa. Nukkuessa nukkuva ei tiedä nukkuvansa. Kuollut lakkaa olemasta. 

En ymmärrä miten vaikeaa joillekin on hahmottaa sellaista tilaa missä ihmisellä ei ole kerta kaikkiaan mitään aivotoimintaa. Kuollut on kuollut, se ei ole edes unta vaan se on mätänevä ruumis jossa ei tapahdu yhtään mitään. Olet sama kuin olit vuonna 1820, eli et yhtään mitään. Kaikki huolet ovat päättyneet kuoleman hetkellä, miksi murehtia sitä?