Onko kuolema kuin unta että ei tiedä mitään aikaa jota ei pysty kuvailla mitenkään?

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Mihin kristinusko perustaa väitteen? En ole mikään raamatun tuntija, mutta raamtustakin on tehty monta eri käännösversiota.

Entä muut uskonnot kuten esim. Buddhalaisuus,  hindulaisuus ym. Eikö juuri heidän uskontonsa perustu jälleensyntymiseen?

Tässä tulee taas esiin tiede ja sen selitykset tietoisuudesta, joita sekään ei ole pystynyt tieteellisesti selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

 

Ei ateismi ole sellaista, että ajattelisi voivansa tehdä mitä tahansa, koska millään ei ole mitään väliä. Ateismissa yksilö ei vain tarvitse omaan moraaliohjaukseen pelotetta ikuisesta kadotuksesta, vaan toimii yhteisöllisesti sisäsyntyisesti.

Ateisteja on moneen junaan, myös noita, jotka haluavat elää ilman moraalia. Vapaa tahto on sillo

Harvinaisen typerä persumielipide.

Se on heräämistä.

Tajuaa, että elämä ja ruumiiseen sidottu henki oli unta, ja vapaasti liikkuminen totta.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka on käyneet sekä Taivaassa että helvetissä. 

Jeesus-jutut ovat oikeasti totta.

Niin niistä juopoista ja nisteistä varmaan tuntuu kun pää on jo pehmentynyt

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Eli tietoisuus sammuu kun aivot tuhoutuvat. Missä se taivas silloin on?

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Miten niin? Jos kaikki on tässä eikä "uusintaa" tule, silloinhan on erittäin tärkeää elää hyvin ja oikein.

Sensijaan te taivaaseen luulijat voitte tehdä mitä tahansa kun saatte kaiken anteeksi. Esim. hyväksikäyttää lapsia, mikä on todella yleistä suljetuissa lahkoissa.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Huvikseen uskomisesi on sitä tyypillistä uskovaisen kaksinaismoraalia. "Olenpa nyt uskovinani ja huijaanpa nyt Jumalaa ihan siltä varalta."

Elämä on, loppujen lopuksi, etevimmillekin tutkijoille ja tieteentekijöille samanlainen  ikuinen arvoitus kuin meille ns. 'maallikoillekin'.

Elämää eivät tieteentekijät ja tutkijat tieteensä avulla  ole vielä laboratorioissaan  pystyneet luomaan.

Ihmiset toki siittävät, tai synnyttävät jälkeläisiä ja siis elämää, mutta niinhän tekevät esim. kissat ja koiratkin.

Ajattele miltä tuntuu ajatus siitä että sinä katoaisit kuoltuasi kokonaan? Miltä sinusta tuntuu tämä ajatus?

Minusta tuo tuntuu perin kummalliselta ajatukselta ja nyt kun minä kuulen henkimaailmaa niin minusta tuntuu edelleenkin erikoiselta kuulla tuttujen kuolleiden ihmisten ääntä tai puhetta. Samalla tuntuu erikoiselta sekin että minulle opetetaan asioita jotka käyvät järkeen ja kerrotaan asioita joita tapahtuu yms.

Tässä on hyvää vertailupohjaa. 

Tuntuu erikoiselta se että minulle puhuvat jotkut "äänet" jotka ovat tietoisia elämästämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Minusta arvokkaampaa on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä paeta mielikuvitusmaailmaan ja uskontoihin.

Totuus on tärkeämpää kuin se mikä tuntuu hyvältä tai pahalta.

 

Mutta tiedätkö varmasti, että esim. kuolemanjälkeinen elämä tai jonkin korkeamman (Jumalan, jumalattaren, tietoisuuden tms.) olemassaolo on mielikuvitusta? Mistä sinä voit sen varmasti tietää? Ehkä ateistit ovat omalla tavallaan fanaatikkoja, kuvittelevat, että heidän näkemyksensä elämästä ja kuolemasta on ainoa oikea "totuus", vaikka eihän heillä ole näkemykselleen mitään varsinaisia todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Mihin kristinusko perustaa väitteen? En ole mikään raamatun tuntija, mutta raamtustakin on tehty monta eri käännösversiota.

Entä muut uskonnot kuten esim. Buddhalaisuus,  hindulaisuus ym. Eikö juuri heidän uskontonsa perustu jälleensyntymiseen?

Tässä tulee taas esiin tiede ja sen selitykset tietoisuudesta, joita sekään ei ole pystynyt tieteellisesti selittämään.

Kristinusko perustaa väitteen raamattuun. Muista ei tiedä. Rajatietokokemukset puhuvat kuitenkin jälleensyntymisen tai sielunvaelluksen puolesta, ennemmin kuin kristinopista, tai muista lähi-idän uskoista.

Vierailija kirjoitti:

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Milloin tarkalleen ottaen on tämä monessa kohtaa mainittu viimeinen päivä? Mikä se on, mitä se tarkoittaa?

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Tulee tästä mieleen espanjalainen sanonta, joka tulkitsee asian päinvastoin. Vapaa suomennos on "Elämä on uni. Kun heräät, se on ohi".

AP. Normaalilla ihmisellä on omatunto, joka estää tekemästä pahaa. Silloin ei tarvitse ulkopuolelta asetettua rangaistuksen pelkoa, jotta voisi tehdä hyvää ja ottaa muut huomioon.

Toki jollekin narskulle ja sosiopaatille rangaistuksen pelko on tärkeä ja parhaimmillaan ohjaa heidän käytöstään parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Minusta arvokkaampaa on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat, eikä paeta mielikuvitusmaailmaan ja uskontoihin.

Totuus on tärkeämpää kuin se mikä tuntuu hyvältä tai pahalta.

 

Mutta tiedätkö varmasti, että esim. kuolemanjälkeinen elämä tai jonkin korkeamman (Jumalan, jumalattaren, tietoisuuden tms.) olemassaolo on mielikuvitusta

'TOTUUS' jostain asiasta(=sen hetkinen paras  tieto ja tietämys siitä)

Kuolemaa ei voi ajatella kollektiivisena kokemuksena. Yhteisölle olet vain kuollut kasa lihaa, joka pitää käsitellä jotenkin.

Yksilönä ei ole kuolemaa, on vain elämä. Jos jotain aistit, olet elossa. Sen takia taivasta tai helvettiä ei ole.

Vaatisi uudelleensyntymisen sinne taivaaseen, ei sinne kuoleman kautta noin vain tupsahdeta.

Vierailija kirjoitti:

Millaista oli ennen kuin syntyi?  Luultavasti ihminen vajoaa kuoleman jälkeen samaan tilaan kuin ei olisi koskaan syntynytkään, kaikki pyyhkiytyy pois.

Ateismi on kuitenkin kauheaa ja aiheuttaa ajattelua että millään ei ole väliä, kaikki on tässä elämässä, voin tehdä mitä vain ja kuolema päättää kaiken.

Ihan huvikseen ajattelen että tässä kaikessa täytyy olla joku merkitys ja olemalla hyvä ihminen ei häviä mitään.

Juuri tällä hetkellä ja elämällä on väliä.  T. Ateisti. 

Olisipa tehokkaita kunnollisia unilääkkeitä joilla voisi poistua miellyttävästi. 

Esim. barbituraatteja tai veronaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sielu jää kuolemassa tajunnan tilaan, kyseessä on sielunvaellus, eikä kristinoppi.  Kristinuskossa sielu kuolee, kunnes viimeisenä päivänä herätetään tuomiolle taivaaseen tai kadotukseen.

Eivätkö taivaassa ja helvetissä olevat ole edelleen tajunnan tilassa? Ainakin kirkkopiirroksissa ihmiset ko. paikoissa näyttävät olevan tajuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuoleman jälkeinen olotila samanlainen kuin pyörtymisen jälkeen ja tapahtuuko se joskus samalla tavalla - yhtäkkiä?

Kun muutama vuosi sitten pyörryin yhtenä aamuna 3 kertaa, niin en tajunnut pyörtymistä lainkaan. Ja kun tulin tajuihini, niin muistin vain tyhjän ja mustan pimeyden, johon vajosin. Muistan myös, että tajuttomana ollessani (muutaman sekunnin) näin jonkinlaista unta.

Tässä on hieman samanlaisia aspekteja kuin kuolemanrajakokemuksessani.

Millaista on elämäsi ollut tuon tapahtumaketjun jälkeen?