Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet, kuuluuko lapselle perintö tässä tilanteessa?
24.10.2024 |
Lain mukaanhan oikeus tottakai on, mutta siitä ei ole nyt ole kyse. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja perusteluja ns moraalisesta oikeudesta perintöön tässä tilanteessa.
Sinkkunainen saa lapsen yhden illan suhteesta. Hän hylkää lapsen jo vauvana, vie vauvan isälleen (siis vauvan isälle) eikä koskaan enää ota lapseen yhteyttä. Hän menee naimisiin toisen miehen kanssa ja saa lapsia, eikä koskaan kerro näille että heillä on isosisko.
Kun lapsi on yli 50v, äiti kuolee. Siinä vaiheessa vasta sisaruksille selviää, että perijöitä on vielä yksi. Osa sisaruksista on sitä mieltä että tämä isosisko on todella törkeä haaskalintu jolle ei perintö kuulu, koska ei ole koskaan ottanut äitiinsä yhteyttä. Osa sisaruksista on järkyttynyt äitinsä teosta ja ovat pahoillaan isosiskon puolesta, ja sitä mieltä että ilman muuta hänelle kuuluu perintö, vaikka se ei äidittömyyttä korvaakaan. Sivuhuomautus; he myös haluavat tavata siskonsa, kun taas muut aikovat kieltäytyä tulemasta paikalle, jos tämä sisko tulee.
Mitä mieltä sinä olet ns moraalisesta oikeudesta perintöön?
Trollihuutajat olkoot hiljaa. Ei valitettavasti ole keksitty juttu.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä äiti maksanut elareita, kun isälle lapsen tuuppasi?
Ei ole. Eikä ole tiettävästi koskaan ollut tähän isäänkään yhteydessä sen jälkeen, kun lapsen hylkäsi. Ap
Lastenkotiin vai adoptioon hylkäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä äiti maksanut elareita, kun isälle lapsen tuuppasi?
Ei ole. Eikä ole tiettävästi koskaan ollut tähän isäänkään yhteydessä sen jälkeen, kun lapsen hylkäsi. Ap
Lastenkotiin vai adoptioon hylkäsi.
Siittäjälle /r aiskaajalle, kumpi olikaan. Näissä tapauksissa pitäisi kyllä rikolliseltakin viedä oikeus lapseen, jos on siis r aiskauksesta syntynyt. Suojella lasta pahuudelta
Siis jonkun mielestä on moraalisesti oikein rangaista lasta joka ei ole syntymäänsä ja alulle laittoaan valinnut? Ensin hylätään ja sitten ei ole edes lain mukaista oikeutta omaan osuuteensa? Joutuu kantamaan vanhempiensa/vanhempansa syyllisyyttä ja häpeää, 2020-luvun Suomessa? Intia onkin varsinainen esimerkkimaa, ajatellen mikä yleensäkin on naisen ja tyttölapsien arvo ja asema siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhemmilla ei ole muiden kanssa lapsia, mutta me ollaan tuhlattu jo vanhempien omaisuutta.
Vuosia sitten jo ostimme siskoni kanssa aaunnon, jossa nyt vanhemmat asuvat ja maksavat meille vuokraa. Asunto ostettiin 25% halvemmalla. Vanhemmat maksavat lastensa laskuja, meidän perheessä maksavat sähkön ja yhtiövastikkeen.
Lisäksi antavat joka 3.s vuosi jokaiselke 4999 euroa.
Tavoitteena on, että vanhempien tilit ovat tyhjät, kun loppu lähenee. 30 000 e jätetään, sen jälkeen lopettaa maksamiset ja mm maksavat vain yhtiövastilkeen.
Omaisuuden voi myös säätiöittää, ja lapset säätiön hallitukseen. Ne moraaliset siis.
Ei kai se sisaruksille yllättävä sisarus ole moraaliton syntyperänsä takia?
Tämän äidin ja isän juttu oli kuulemma isän kertoman mukaan työpaikkaihastus. Joka sitten yhtenä iltana eteni sänkyyn. Molemmat ihan omasta halustaan mukana, mutta raskaus ei ollut suunniteltu. Isä oli varattu, joten suhdetta tuosta ei tullut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustetulle lapselle kuuluu perintö. Myös moraalisesti, sillä hän on menettänyt vanhempansa ilman omaa syytään.
Tiedän mistä puhun. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa, olin/olen se lehtolapsi. Synnyin sivusuhteesta perheelliselle miehelle. Varhaisvuodet iskä oli elämässämme mukana, mutta vähän ennen kouluikää jotain tapahtui vanhempieni välillä, ja suhde säröytyi. Isäni tunnusti minut virallisesti, mutta ei koskaan kertonut minusta perheelleen. Tieto tuli julki hänen kuoltuaan.
Yksi siskopuolistani ei halunnut kanssani keskustella, kaksi muuta yritti. Vaikeaahan se heille oli, ymmärrän sen. Lakiosa (eli puolet siitä, mitä rintaperillinen saisi) minulle kuului ja sen myös otin. Prosessi oli vaikea myös minulle.
Perintö oli pieni hinta siitä, että isäni ei ollut kanssani aikuisiällä käytännössä missään tekemisissä ja sitä ennenkin vain vähän pikkulap
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikka olisikin moraalista vaatia lakioikeuttaan, se on eettisesti rumaa ja ahnetta, jos sitä ei ole haluttu vapaaehtoisesti luovuttaa. Mutta tämä on varmaan ihan liian korkealentoista estetiikkaa Suomeen...
Jos äiti ei ole tehnyt testamenttia, on halunnut hylkäämälleenkin lapselle osansa. Ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä äiti maksanut elareita, kun isälle lapsen tuuppasi?
Ei ole. Eikä ole tiettävästi koskaan ollut tähän isäänkään yhteydessä sen jälkeen, kun lapsen hylkäsi. Ap
Lastenkotiin vai adoptioon hylkäsi.
Siittäjälle /r aiskaajalle, kumpi olikaan. Näissä tapauksissa pitäisi kyllä rikolliseltakin viedä oikeus lapseen, jos on siis r aiskauksesta syntynyt. Suojella lasta pahuudelta
Missä välissä tämä nyt rai.kaukseksi muuttui? Johan -ap aloituksessa kertoi,että lapsi sai alkunsa yhden yön jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juridisesti tapaus on aivan selvä, perintökaaren mukaan mennään. Tälle lapselle kuuluu sama perintöosuus kuin muillekin sisaruksille, jos testamenttia ei ollut. Ja joka tapauksessa vähintään lakiosa.
Mutta jos asiaa alkaa miettiä laajemmasta näkökulmasta, tilanne on tietenkin monimutkaisempi. Se muistuttaa erehdyttävästi tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Sekin liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti tapaus on aivan selvä, perintökaaren mukaan mennään. Tälle lapselle kuuluu sama perintöosuus kuin muillekin sisaruksille, jos testamenttia ei ollut. Ja joka tapauksessa vähintään lakiosa.
Mutta jos asiaa alkaa miettiä laajemmasta näkökulmasta, tilanne on tietenkin monimutkaisempi. Se muistuttaa erehdyttävästi tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keitt
Ihana pikku mummo!!! Tuossa tarinassa on lämpöä ja sydämen viisautta 💕💕💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä nyt oikein menikään? Ap selittää, että lapsi syntyi yhden illan suhteesta, isä oli varattu, joten suhde ei voinut edetä. Kuitenkin äiti jätti lapsen varatun isän kasvatettavaksi????
Isäkö vaan toi kotiin vauvan eikä vaimo yhtään ihmetellyt? Oliskohan kuitenkin provo?
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti tapaus on aivan selvä, perintökaaren mukaan mennään. Tälle lapselle kuuluu sama perintöosuus kuin muillekin sisaruksille, jos testamenttia ei ollut. Ja joka tapauksessa vähintään lakiosa.
Mutta jos asiaa alkaa miettiä laajemmasta näkökulmasta, tilanne on tietenkin monimutkaisempi. Se muistuttaa erehdyttävästi tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keitt
Sinä kyllä onnistut monenlaisiin keskusteluihin tuomaan tuon saman tarina, sanasta sanaan samalla tavalla kirjoitetun. Miksi? Tämä on varmaan neljäs tai viides kerta kun luin tuon muistelon. Tai "muistelon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti tapaus on aivan selvä, perintökaaren mukaan mennään. Tälle lapselle kuuluu sama perintöosuus kuin muillekin sisaruksille, jos testamenttia ei ollut. Ja joka tapauksessa vähintään lakiosa.
Mutta jos asiaa alkaa miettiä laajemmasta näkökulmasta, tilanne on tietenkin monimutkaisempi. Se muistuttaa erehdyttävästi tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keitt
hohhoijaa, nyt oli runohetki päällänsä
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt oikein menikään? Ap selittää, että lapsi syntyi yhden illan suhteesta, isä oli varattu, joten suhde ei voinut edetä. Kuitenkin äiti jätti lapsen varatun isän kasvatettavaksi????
Isäkö vaan toi kotiin vauvan eikä vaimo yhtään ihmetellyt? Oliskohan kuitenkin provo?
Joo ihan samaa olin just ihmettelemässä minäkin. Ihan en nyt usko koko tarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jonkun mielestä on moraalisesti oikein rangaista lasta joka ei ole syntymäänsä ja alulle laittoaan valinnut? Ensin hylätään ja sitten ei ole edes lain mukaista oikeutta omaan osuuteensa? Joutuu kantamaan vanhempiensa/vanhempansa syyllisyyttä ja häpeää, 2020-luvun Suomessa? Intia onkin varsinainen esimerkkimaa, ajatellen mikä yleensäkin on naisen ja tyttölapsien arvo ja asema siellä.
R aiskauslapsi on ihan eri asia kuin hylätty lapsi. R aiskauslapsitapauksessa toinen vanhempi on uhri, ei "lapsenhylkääjä"
Ei kukaan pakota kantamaan vanhempiensa häpeää. Lapsi voi todeta, että isä r aiskasi minut äidistä ja siksi minulla ei ole äitiä, mutta minä olen ihan kiva tyyppi. Jos siis on, eikä esim. syyllistä r aiskauksen uhria ja yritä r aiskata tältä vielä rahojakin... Näin esimerkkinä. Tyypillisesti r aiskaajat eivät kuitenkaan koskaan tunnusta tekojaan, joten on
Sulla on omituinen ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Tämän äidin ja isän juttu oli kuulemma isän kertoman mukaan työpaikkaihastus. Joka sitten yhtenä iltana eteni sänkyyn. Molemmat ihan omasta halustaan mukana, mutta raskaus ei ollut suunniteltu. Isä oli varattu, joten suhdetta tuosta ei tullut. Ap
Siis nainen hylkäsi vauvan varatulle miehelle tämän perheeseen...? No jos kerran oli kyseessä vahinko eikä rikos, niin silloin lapsella on mielestäni moraalinen oikeus lakiosuuteen. Virheetkin joutuu korvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt oikein menikään? Ap selittää, että lapsi syntyi yhden illan suhteesta, isä oli varattu, joten suhde ei voinut edetä. Kuitenkin äiti jätti lapsen varatun isän kasvatettavaksi????
Isäkö vaan toi kotiin vauvan eikä vaimo yhtään ihmetellyt? Oliskohan kuitenkin provo?
Niin ja oliko lapsen äiti siis oikeasti se mummon tuttava, joka niitä keittoja keittelisi. Kuulostaa tosi oudolta. Hänenhän pitäisi olla jo yli satavuotias, jos kerran kokkaili kissanlihakeittoja 1940-luvulla. Tässä ketjussa on paljon sellaista, joka saa epäilemään, ettei ap ole kertout ihan kaikkea.
Täältä yksi näkökanta. Äitini on elossa, eikä hän ole asiasta koskaan puhunut, mutta kaksi eri luotettavaa tahoa on vuosia sitten minulle kertonut, että äitini on saanut avioliiton ulkopuolisen lapsen ennen minua ja veljeäni. Äitini ei varmasti tule koskaan asiasta puhumaan, eli minulla ei ole mahdollisuutta selvittää kuka ja missä tämä vanhempi sisaruksemme asuu ja elääkö hän vielä. Asiasta kertoneet henkilöt ovat jo edesmenneitä, eli asia selvinnee vasta äitini kuoleman jälkeen. Kuitenkin haluaisin joskus sisaruspuoleeni tutustua ja olen välillä ajatellut häntä ja toivonut että hänellä on ollut hyvä elämä.
Isäni hylkäsi minut vauvana, enkä ole ikinä tavannut häntä. Todellakin kiinnostaa tämän perintö, koska jätti minut yh-äidin kanssa sinnittelemään köyhyyteen. Ukon hautajaisiin en aio mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt oikein menikään? Ap selittää, että lapsi syntyi yhden illan suhteesta, isä oli varattu, joten suhde ei voinut edetä. Kuitenkin äiti jätti lapsen varatun isän kasvatettavaksi????
Isäkö vaan toi kotiin vauvan eikä vaimo yhtään ihmetellyt? Oliskohan kuitenkin provo?
Joo ihan samaa olin just ihmettelemässä minäkin. Ihan en nyt usko koko tarinaa.
Isän tyttöystävä ei ollut vauvan synnyttyä enää mukana kuvioissa. Isä jäi kiinni syrjähypystään, tunnusti ja erosivat. Myöhemmin isä tapasi jo yksinhuoltajana ollessaan uuden naisen, jonka kanssa myöhemmin meni naimisiin ja saivat lisää lapsia. Ap
Tottakai on oikeus perintöön. Se ei millään tavalla ole lapsen vika, että hänen äitinsä oli ihan mulkku ja hylkäsi oman lapsensa. Mikäli biologinen vanhemmuus on todistettu, niin tottakai lain mukaan mennään.
Varmasti on niille muille lapsille vaikea paikka kuulla äitinsä toiminnasta, mutta sekään ei millään tavalla ole sen uuden sisaruksen vika. Tuskinpa on ollut kovin hyvä äiti kenellekään.