Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemman yksi tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselle pettymyksiä
22.10.2024 |
Olen päiväkodissa töissä ja halusin tehdä tälläisen noston, koska tähän asiaan törmätään varhaiskasvatuksessa joka ikinen päivä. On tärkeää, että lasta kuunnellaan ja hänelle sanoitetaan asioita, sekä on hienoa nähdä kuinka turvallisia suhteita ja kasvuympäristöjä nykypäivän vanhemmat osaavat lapsilleen luoda. Mutta..
Vanhempien TULEE tuottaa lapselleen pettymyksiä ja vetää rajoja. Monen vanhemman on esimerkiksi vaikeaa jättää lasta hoitoon, koska eivät kestä jos lapsi alkaa itkemään. Lapsi saattaa jopa itse päättää siitä, tuleeko hän aamulla päiväkotiin vai ei. Tai keksitään mitä ihmeellisempiä palkintoja, että saadaan lapsi jäämään hoitoon ilman itkua. Ei ei ja ei. Vanhemman epävarmuus jättötilanteissa tarttuu myös lapseen, jolloin lapselle tulee turvaton olo. Lapsi saa tilanteessa myös aivan liikaa valtaa ikäänsä nähden, joka hämmentää lasta ja lisää turvattomuuden tunnetta.
Siinä lapsen itkussa ei ole mitään pahaa. Sitä ei tule pelätä, eikä sitä tule poistaa lapsen elämästä. Lapsen on tärkeää käydä läpi ne tunteet, mitä vanhemmasta eroaminen aiheuttaa, jotta hän myös huomaa, että tilanteessa ei ole mitään uhkaavaa ja hän selviää siitä. Toki on tärkeää, että vanhempana voit luottaa päiväkodin aikuisiin, jos koet että et voi, se kannattaa ottaa herkästi puheesti henkilökunnan kanssa.
Kun lapsi näkee että sekä äiti/ isä ja päiväkodin aikuiset pysyvät tilanteessa rauhallisena ja kestävät lapsen itkun, hän uskoo myös että päiväkoti on turvallinen paikka jäädä ja että myös muihin aikuisiin kuin omaan vanhempaan voi tukeutua. Nämä on tärkeitä oppeja myös tulevaisuutta ajatellen, esim. se koulu alkaa aiemmin kuin arvaattekaan... Älkää siis tehkö lapsellenne karhunpalvelusta, jossa yritätte silottaa tien niin puuterinpehmeäksi, ettei lapselle koskaan tulisi itkua tai kiukkua mistään asiasta. Koskee myös asioita kuten kotoa lähteminen, nukkumaanmeno, leikkien lopettaminen ja riittävän vaatetuksen pukeminen. Vanhempi päättää, lapsi ei, vaikka itku tulisikin.
Kommentit (100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Joo ei niitä kyllä tarkoituksella tule tuottaa, jokainen kokee niitä ihan riittävästi jo lapsesta astimutta ap kirjoituksessaan tarkoittikin sitä, että lapsen tulee selvitä normaaleista arkipäivän tilanteista aikuisen tuella. Ei välttää normaalia elämää.
Tämä hokema on raivostuttavan kulunut eikä minun mielestäni ole totta.
En jaksa todellakaan uskoa, että vanhemman TÄRKEIN tehtävä olisi tuottaa lapselle pettymyksiä. Keksin heti ainakin kymmenen tärkeämpää tehtävää.
Ja juuri tuo PETTYMYSTEN TUOTTAMINEN. Ei niitä erikseen tarvitse tuottaa - kyllä maailmassa tulee pettymyksiä vastaan aivan varmasti ilman, että omat vanhemmat niitä erikseen ja erityisesti lapselleen tehtailevat.
Sillä, että sadepäivänä laitetaan kumpparit äidin päätöksellä tai että päiväkotiin jäädään aamulla, koska äidin pitää mennä töihin ei taas ole mitään tekemistä tällaisen kuluneen kliseen kanssa.
Mu mutsi ainakin onnistui. Hain aikanaan opiskelemaan. En saanut vastausta. Hain toiselle alalle jossa olin töissä toistakymmentä vuotta.
Äitini kuoltua hänen papereistaan löytyi minulle osoitettu hyvksymiskirje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sikäli pointin, mutta pettymysten tuottaminen kuulostaa siltä, että pitää väkisin keksiä jotain mistä varmasti tulee paha mieli. Oppiipahan olemaan.
Ikäviä tilanteita tulee vastaan ja pahoja mieliä, aikuisen tehtävä on tässä tilanteessa tukea, luoda turvaa ja auttaa kehittämään käsittelytapoja.
Minusta aloitus on curling-vanhemmuutta. Vanhemman ei tarvitse siloittaa lapsen tietä. Mutta ei hänen tarvitse tekemällä tehdäkään niitä pettymyksiä, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mu mutsi ainakin onnistui. Hain aikanaan opiskelemaan. En saanut vastausta. Hain toiselle alalle jossa olin töissä toistakymmentä vuotta.
Äitini kuoltua hänen papereistaan löytyi minulle osoitettu hyvksymiskirje.
No siinä on kirjaimellisesti otettu pettymyksen tuottaminen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
No onhan se lapselle pettymys, kun pitää lopettaa illalla leikit ja ruveta valmistautua nukkumaan. Karkkiakin lapsi haluaisi syödä niin paljon, että tulee huono olo, mutta vanhempi ei anna. Tätähän se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä hokema on raivostuttavan kulunut eikä minun mielestäni ole totta.
En jaksa todellakaan uskoa, että vanhemman TÄRKEIN tehtävä olisi tuottaa lapselle pettymyksiä. Keksin heti ainakin kymmenen tärkeämpää tehtävää.
Ja juuri tuo PETTYMYSTEN TUOTTAMINEN. Ei niitä erikseen tarvitse tuottaa - kyllä maailmassa tulee pettymyksiä vastaan aivan varmasti ilman, että omat vanhemmat niitä erikseen ja erityisesti lapselleen tehtailevat.
Sillä, että sadepäivänä laitetaan kumpparit äidin päätöksellä tai että päiväkotiin jäädään aamulla, koska äidin pitää mennä töihin ei taas ole mitään tekemistä tällaisen kuluneen kliseen kanssa.
Pienelle lapselle nimenomaan näiden pienten pettymysten tuottaminen ja niiden läpikäyminen on todella tärkeää. Eli se, että sadepäivänä joutuu laittamaan jotain sadekampetta päälle eikä valkoisia juhlakenkiä, tai että aamulla pitää mennä päiväkotiin eikä saa jäädä kotiin äidin kanssa. Enkä sanonut, että se on vanhemman tärkein tehtävä, mutta yksi tärkeimmistä. Juuri tuo on osa sitä ongelmaa, että ajatellaan että maailmassa tulee niin kovasti niitä pettymyksiä, että minä nyt annan sitten periksi siinä ja tässä ja tuossa ettei pienen tarvitse käydä läpi itkuja. Tai ei haluta edes käyttää sanaa pettymys tai kielletään, etteikö se olisi lapselle pettymys, kun hänen tahtonsa ei mene läpi ja tulee itku. Se tunne on silloin yleensä nimenomaan pettymys. "Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne. Sen laukaisee usein tilanne, kun ei saa jotakin, jota haluaa tai toivoo."
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloitus on curling-vanhemmuutta. Vanhemman ei tarvitse siloittaa lapsen tietä. Mutta ei hänen tarvitse tekemällä tehdäkään niitä pettymyksiä, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.
Niitä ei todellakaan tarvitse tekemällä tehdä, kun meidän kaikkien jokapäiväinen arki tuottaa niitä ihan luonnollisesti ja olisi tärkeää, että vanhempi sekä lapsi kestää ne jokapäiväiset, arjen pienet pettymykset :) Kannattaa kyllä tutkailla itseään, omaa menneisyyttään ja omia tunteitaan, jos tästä aloituksesta nousi ensimmäisenä pintaan ajatus, että sinun pitäisi alkaa tehtailemaan lapselle tosi ikäviä ja isoja pettymyksiä elämään. Omat pettymykset ja niihin liittyvät traumathan siellä tosiaan usein on taustalla, jos vanhempi ei kestä niitä lapsen pettymyksen tunteita tai sitä, että vanhempi omilla sanoillaan ja teoillaan niitä lapselle myös joutuu tuottamaan (esim. sanomalla, että nyt äiti lähtee tästä töihin ja sinä jäät päiväkotiin, hauskaa päivää, tulen sitten hakemaan, heippa!).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kieli se on vaikea kieli: niin aloittajalle kuin monelle lukijoista.
Myös lapsen yksi tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa vanhemmallaan pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onko tmää nyt tällainen
"koska me täällä päikyssä tuotetaan pettymyksiä ja lapsen elämä tulee muutenkin olemaan yhtä paskaa ja pettymystä, niin olisi hyvä jos te vanhemmat etkisitte sen ensin, että se ei olisi sitten meille niin kivuliasta pahoinpidellä teidän pilttejänne"
Kumpa tämä paska lapsenkaappausjärjestelmä purettaisiin. Vain psyko voi olla niin idiootti, että pitää tällaista normaalina tai edes siedettävänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Joo ei niitä kyllä tarkoituksella tule tuottaa, jokainen kokee niitä ihan riittävästi jo lapsesta astimutta ap kirjoituksessaan tarkoittikin sitä, että lapsen tulee selvitä normaaleista arkipäivän tilanteista aikuisen tuella. Ei välttää normaalia elämää.
Tai sitten voitaisiin miettiä, etä ovatko nämä kulttuurissamme normalisoidut arkipäivän tilanteet sittenkään niin fiksuja, jos ne aiheuttavat lapsille huutotraumoja. Rahanahneet tantat päiväkodissa tietysti nyökyttelevät ja hymistelevät miten vaan, että saavat palkkakuittinsa, mutta mitään tervettähän tällaisessa päiväkotijärjestelmässä ei ole, minnel apset dumpataan kuin mitkäkin roskat vieraiden tanttojen hoteisiin. Yök
Vierailija kirjoitti:
Suomen kieli se on vaikea kieli: niin aloittajalle kuin monelle lukijoista.
No Suomen kieli on vaikea kieli. Tutkimustenkin mukaan erityisen mutkikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Joo ei niitä kyllä tarkoituksella tule tuottaa, jokainen kokee niitä ihan riittävästi jo lapsesta astimutta ap kirjoituksessaan tarkoittikin sitä, että lapsen tulee selvitä normaaleista arkipäivän tilanteista aikuisen tuella. Ei välttää normaalia elämää.
Tai sitten voitaisiin miettiä, etä ovatko nämä kulttuurissamme normalisoidut arkipäivän tilanteet sittenkään niin fiksuja, jos ne aiheuttavat lapsille huutotraumoja. Rahanahneet tantat päiväkodissa tietysti nyökyttelevät ja hymistelevät miten vaan, että saavat palkkakuittinsa, mutta mitään tervettähän tällaisessa päiväkotijärjestelmässä ei ole, minnel apset dumpataan kuin mitkäkin roskat vieraiden tant
Päiväkoti ei ole pakollinen, jos et tiennyt.
Rakkauden ja rajojen tarjoaminen on mielestäni vanhempien tärkein tehtävä. Toisilla lapsilla nuo rajat ovat esimerkiksi enemmän kolttosten ja tapaturmien ehkäisyä, toisilla tutustuttamista muihin ihmisiin, toisilla lapsen oman autonomian kehittämistä itsenäisemmäksi, toisilla huomionhakuisen draaman minimoimista... jne.
Nykyajan vapaa kasvatus kehittää persoonallisuushäiriöpandemian erästä psykiatrian erikoislääkäriä siteeratakseni. Pandemian jossa rajat itsen ja muiden välillä ovat rikki.
Alue: Aihe vapaa
Viisaita sanoja.