Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemman yksi tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselle pettymyksiä
22.10.2024 |
Olen päiväkodissa töissä ja halusin tehdä tälläisen noston, koska tähän asiaan törmätään varhaiskasvatuksessa joka ikinen päivä. On tärkeää, että lasta kuunnellaan ja hänelle sanoitetaan asioita, sekä on hienoa nähdä kuinka turvallisia suhteita ja kasvuympäristöjä nykypäivän vanhemmat osaavat lapsilleen luoda. Mutta..
Vanhempien TULEE tuottaa lapselleen pettymyksiä ja vetää rajoja. Monen vanhemman on esimerkiksi vaikeaa jättää lasta hoitoon, koska eivät kestä jos lapsi alkaa itkemään. Lapsi saattaa jopa itse päättää siitä, tuleeko hän aamulla päiväkotiin vai ei. Tai keksitään mitä ihmeellisempiä palkintoja, että saadaan lapsi jäämään hoitoon ilman itkua. Ei ei ja ei. Vanhemman epävarmuus jättötilanteissa tarttuu myös lapseen, jolloin lapselle tulee turvaton olo. Lapsi saa tilanteessa myös aivan liikaa valtaa ikäänsä nähden, joka hämmentää lasta ja lisää turvattomuuden tunnetta.
Siinä lapsen itkussa ei ole mitään pahaa. Sitä ei tule pelätä, eikä sitä tule poistaa lapsen elämästä. Lapsen on tärkeää käydä läpi ne tunteet, mitä vanhemmasta eroaminen aiheuttaa, jotta hän myös huomaa, että tilanteessa ei ole mitään uhkaavaa ja hän selviää siitä. Toki on tärkeää, että vanhempana voit luottaa päiväkodin aikuisiin, jos koet että et voi, se kannattaa ottaa herkästi puheesti henkilökunnan kanssa.
Kun lapsi näkee että sekä äiti/ isä ja päiväkodin aikuiset pysyvät tilanteessa rauhallisena ja kestävät lapsen itkun, hän uskoo myös että päiväkoti on turvallinen paikka jäädä ja että myös muihin aikuisiin kuin omaan vanhempaan voi tukeutua. Nämä on tärkeitä oppeja myös tulevaisuutta ajatellen, esim. se koulu alkaa aiemmin kuin arvaattekaan... Älkää siis tehkö lapsellenne karhunpalvelusta, jossa yritätte silottaa tien niin puuterinpehmeäksi, ettei lapselle koskaan tulisi itkua tai kiukkua mistään asiasta. Koskee myös asioita kuten kotoa lähteminen, nukkumaanmeno, leikkien lopettaminen ja riittävän vaatetuksen pukeminen. Vanhempi päättää, lapsi ei, vaikka itku tulisikin.
Kommentit (100)
Ap voisi varhaiskasvatuksen ammattilaisena valita sanansa vähän paremmin. Tosi hehkeää lukea väkivaltaperheessä kasvaneena miten vanhemman "kuuluu" tuottaa pettymyksiä. Ai niinkuin rikkoa tavaroita silmien edessä, huutaa lapselle aikuisten ongelmista, syyllistää normaaleista tarpeista, jättää hakematta harrastuksista, unohtaa ja jättää huomioimatta merkkipäivät, ilmestyä kavereiden eteen humalassa, perua harrastukset ja kavereiden näkeminen luettuaan itsetuhoisuudesta päiväkirjassa, heittää lapsen hymypatsas säpäleiksi lattialle lapsen silmien edessä jne jne jne.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja rakastaa omaa jälkikasvuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi varhaiskasvatuksen ammattilaisena valita sanansa vähän paremmin. Tosi hehkeää lukea väkivaltaperheessä kasvaneena miten vanhemman "kuuluu" tuottaa pettymyksiä. Ai niinkuin rikkoa tavaroita silmien edessä, huutaa lapselle aikuisten ongelmista, syyllistää normaaleista tarpeista, jättää hakematta harrastuksista, unohtaa ja jättää huomioimatta merkkipäivät, ilmestyä kavereiden eteen humalassa, perua harrastukset ja kavereiden näkeminen luettuaan itsetuhoisuudesta päiväkirjassa, heittää lapsen hymypatsas säpäleiksi lattialle lapsen silmien edessä jne jne jne.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja rakastaa omaa jälkikasvuaan.
Tuohan on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen käyttämä lause. Etkö ole koskaan kuullut tuota? Lapselle on pettymys joka kerta, kun vanhempi sanoo ei lapsen haluamaan asiaan. Nuo sinun kokemukset on ihan sairaita, kauheaa kun olet joutunut tuollaista kokemaan, mutta pettymyksiä ne ei ole vaan jotain pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Joo, kyllä mun vanhemmat tuotti pettymyksiä ihan traumaksi asti. Olisi ollut kiva saada mukavia sanojakin välillä eikä aina sitä lyttäämistä ja haukkumista joka asiasta.
Lapsen elämä ei ole hyvää, jos se on yhtä pettymystä ja nuukailua. Ja nipottamista. Negaa. Aikuisesta tulee pikkulapsi jos on pelkkä pettymyksen lähde. Lapsi ei saa olla enää lapsen roolissa turvallisesti sitten ja näyttää tunteita. Pitäisi olla positiivista aikuiselta ja lämpöä, lapsi ei vielä osaa käsitellä ajatuksia kuin aikuinen. Voi joutua ahdistukseen ja paniikkiin. Asioita voi selittääkin ja tarinalla opettaa. Lapset ovat herkkiä ja aistivia. Ei mikään koulutettava eläin.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi varhaiskasvatuksen ammattilaisena valita sanansa vähän paremmin. Tosi hehkeää lukea väkivaltaperheessä kasvaneena miten vanhemman "kuuluu" tuottaa pettymyksiä. Ai niinkuin rikkoa tavaroita silmien edessä, huutaa lapselle aikuisten ongelmista, syyllistää normaaleista tarpeista, jättää hakematta harrastuksista, unohtaa ja jättää huomioimatta merkkipäivät, ilmestyä kavereiden eteen humalassa, perua harrastukset ja kavereiden näkeminen luettuaan itsetuhoisuudesta päiväkirjassa, heittää lapsen hymypatsas säpäleiksi lattialle lapsen silmien edessä jne jne jne.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja rakastaa omaa jälkikasvuaan.
Joo, ei minustakaan ole normaalia että näen vielä aikuisena painajaisia omasta vanhemmastani. Eiköhän se lapsuus ja nuoruus ollut ihan yhtä pettymystä ennen kuin pääsin muuttamaan kotoa poikaystävän luokse, joka sitten pani joka naista mikä liikkui ja kävi vielä kimppuun. Pettymystä on riittänyt myös työelämässä työpaikkakiusaamisen muodossa sekä monilla muillakin elämänalueilla. Että kyllä on muut ihmiset ja maailma todellakin tuottanut pettymystä, sitä ei ole elämästä puuttunut. Nyt asun sitten asumuserossa vieläkin pettyneenä, pettynyt työnhakuun, ystäviini, aviomieheeni ja moneen muuhunkin asiaan. Mihin voisi vielä pettyä, jäikö listasta jotain puuttumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt jotkut sekoittavat lapsen rääkkäyksen pettymyksiin. Pettymykset on niitä pieniä asioita, joissa lapsi ei saa tahtoaan läpi. Sellaisista lapsi oppii tuntemaan ja käsittelemään pettymyksen tunnetta. Se on kurjaa, jos ensimmäisen kerran lasta kielletään tekemästä jotain ja kieltäjä on opettaja tai poliisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi varhaiskasvatuksen ammattilaisena valita sanansa vähän paremmin. Tosi hehkeää lukea väkivaltaperheessä kasvaneena miten vanhemman "kuuluu" tuottaa pettymyksiä. Ai niinkuin rikkoa tavaroita silmien edessä, huutaa lapselle aikuisten ongelmista, syyllistää normaaleista tarpeista, jättää hakematta harrastuksista, unohtaa ja jättää huomioimatta merkkipäivät, ilmestyä kavereiden eteen humalassa, perua harrastukset ja kavereiden näkeminen luettuaan itsetuhoisuudesta päiväkirjassa, heittää lapsen hymypatsas säpäleiksi lattialle lapsen silmien edessä jne jne jne.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja rakastaa omaa jälkikasvuaan.
Tuohan on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen käyttämä lause. Etkö ole koskaan kuullut tuota? Lapselle on pettymys joka kerta, kun vanhempi sanoo ei lapsen haluamaan asiaan. Nuo sinun kokemukset on ihan sairaita, kauheaa kun olet joutunut tuollaist
Herra Sinkkonen voisi sitten myös miettiä mitä eroa on aktiivisella pettymysten tuottamisella, ja lapsen auttamisella kohtaamaan pettymyksiä. Ei ole millään tavalla vanhemman tehtävä varta vasten hankkia lapselleen vastoinkäymisiä.
Kuulostan tässä vähän tosikolta mutta tuollainen raflaavaksi tarkoitettu iskulause iskee ihan turhaan vyön alle kaikille jo muutenkin nujerretuille väkivalta/alkoholisti/hyväksikäyttö/jne-perheistä tuleville tai sellaisissa eläville. Onhan se nyt vain vanhempien tehtävä tuottaa niitä pettymyksiä.
T.tuo aikaisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jotkut sekoittavat lapsen rääkkäyksen pettymyksiin. Pettymykset on niitä pieniä asioita, joissa lapsi ei saa tahtoaan läpi. Sellaisista lapsi oppii tuntemaan ja käsittelemään pettymyksen tunnetta. Se on kurjaa, jos ensimmäisen kerran lasta kielletään tekemästä jotain ja kieltäjä on opettaja tai poliisi.
Suomessa on aika monta lasta joiden pettymykset ovat luokkaa ups, isä joi rahat joten suunniteltu kesälomareissu pitää perua. Äiti unohti tulla tanssiesitykseen vaikka lupasi, koska oli aineissa poikaystävän luona. Harrastus piti jättää taas välistä koska muuten pikkusisko 2v on yksin kotona. Synttärijuhlat pitää perua koska isä makaa vielä sammuneena sohvalla. Odotettuja joululahjoja ei tehnyt mieli avata kun isä kaatoi kuusen ja oksensi olohuoneeseen aattoiltana. Jne.
Kaikki noista on vanhempien lapselleen aiheuttamia pettymyksiä. Missä menee siis noiden sanonnassa tarkoitettujen pumpulipettymysten ja näiden sitten nähtävästi liian rajujen raja?
Tietystikään tuo lastenpsykiatri ei tarkoita että edelläkuvailemani on mitä hän toivoo vanhempien tekevän lapselleen. Olemassa on vain niin tuhottoman monta perhettä joissa vanhempien tahallinen toiminta on vain pettymystä pettymyksen jälkeen lapsilleen. Valitettavasti vain nyppii kun sitten "pettymysten tuottaminen" kuvaillaan pikkuhauskasti jotenkin vanhempien tärkeimmäksi tehtäväksi. Kun aiheena on siis tosiaan lapsen auttaminen kohtaamaan niitä vaikeita tunteita, eikä ne pettymykset sinällään.
Tulee mieleen konsulttityöpaja töissä, jossa piti piirtää lapsuuden ruokapöytä ja keittiö ja selittää työkavereille mitä kuvassa näkyi jonain leikkimielisenä persoonallisuustestinä. Siinä selittäessä hirlumhei-konsultti tuli sitten virne naamallaan pommittamaan lisäkysymyksillä kuten miksi istut tuossa yksin?? Missä on äiti ja isä? Kerro nyt lisää työkaverille älä ujostele!!! Tasan tarkkaan jätin tuostakin palautetta.
Olkoon vain Sinkkosen tai kenen tahansa gurun päästämä aivopieru, mutta ammattilaisten pitäisi kyetä suomen kielen rikkaasta sanavarastosta poimimaan ne sanat, jotka tosiasiallisesti välittävät tarkoitetun viestin.
Vanhemman tehtävä on auttaa lasta kohtaamaan ja käsittelemään pettymyksiä. Rakastamisen, kasvattamisen ja rajojen asettamisen ohella. EI TUOTTAA NIITÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskasvatuksen arvopohja lähtee positiivisesta vahvistamisesta ja lapsen tunnetaitojen tukemisesta. Kaikki tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat lapselle sallittuja.
Lapsen itkettäminen ja autoritäärisyys ei ole tätä päivää, vaan se kuuluu johonkin sinne menneen ajan lastentarhaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen kieli se on vaikea kieli: niin aloittajalle kuin monelle lukijoista.
Ennen kaikkea aloittajalle, joka taipuu vasta kello 16.59 lähettämässään kommentissa selittämään tarkoituksensa jotenkuten järkeenkäyvällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen arvopohja lähtee positiivisesta vahvistamisesta ja lapsen tunnetaitojen tukemisesta. Kaikki tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat lapselle sallittuja.
Lapsen itkettäminen ja autoritäärisyys ei ole tätä päivää, vaan se kuuluu johonkin sinne menneen ajan lastentarhaukseen.
Sinä et taida ymmärtää lapsen itkemisen ja itkettämisen eroa. Kasvatuksessa on jotain pahasti pielessä jos lapsi ei koskaan itke. Joko aina tehdään niinkuin hän haluaa tai hän ei uskalla itkeä. Kummassakin tapauksessa asiat ovat huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymysten tuottaminen, hallittu pettymysten tuottaminen on yksi viidestä tasapainoisen ja hyvän vanhemmuuden peruspilarista. Ja juurikin sanoilla "pettymysten tuottaminen".
Kun lapselle ei tuota pettymyksiä oikealla ja rakastavalla tavalla, niitä alkaa myöhemmin tuottaa koulu, sossu ja poliisi.
Erittäin asiallinen nosto ja nipotus ammattisanastosta tai omasta äärimmäisen rikkinäisestä lapsuudesta hukkaa asian ytimen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi niitä pettymyksiä pitäisi erikseen tuottaa. Maailma - ja päiväkoti - tarjoaa niitä pettymyksiä ihan riittävästi.
Lue aloitus, niin ehkä ymmärrät mitä tarkoitetaan.
Tämä malli, miten eletään, ei ole luonnollinen ihmiselle. Ei ole luonnollista jättää omia pieniä lapsia jollekulle toiselle hoitoon ja lähteä "töihin". Sen kuuluukin tuntua pahalta, sekä vanhemmista että lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä hokema on raivostuttavan kulunut eikä minun mielestäni ole totta.
En jaksa todellakaan uskoa, että vanhemman TÄRKEIN tehtävä olisi tuottaa lapselle pettymyksiä. Keksin heti ainakin kymmenen tärkeämpää tehtävää.
Ja juuri tuo PETTYMYSTEN TUOTTAMINEN. Ei niitä erikseen tarvitse tuottaa - kyllä maailmassa tulee pettymyksiä vastaan aivan varmasti ilman, että omat vanhemmat niitä erikseen ja erityisesti lapselleen tehtailevat.
Sillä, että sadepäivänä laitetaan kumpparit äidin päätöksellä tai että päiväkotiin jäädään aamulla, koska äidin pitää mennä töihin ei taas ole mitään tekemistä tällaisen kuluneen kliseen kanssa.
Kyllä on, ja juuri tuon tyyppisiä pettymyksiä sillä tarkoitetaankin. Lapsi haluaa laittaa lenkkarit, äiti toteaa että ei käy, ulkona sataa, laitetaan kumpparit. Piste. Lapsi pettyy. Tai lapsi ei halua päiväkotiin, vaan mieluummin jäisi kotiin leikkimään. Äiti sanoo tähänkin ei käy, nyt mennään päiväkotiin ja äiti lähtee töihin. Piste. Lapsi pettyy. Ei se sen kummempaa ole. Tällaisia pettymyksiä kuuluu vanhempien tuottaa lapselle, sen sijaan että rytyisivät neuvottelemaan ja suostuttelemaan, ja pahimmassa tapauksessa jopa taipumaan lapsen tahtoon ettei lapselle vaan tulisi pettymystä ja pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi varhaiskasvatuksen ammattilaisena valita sanansa vähän paremmin. Tosi hehkeää lukea väkivaltaperheessä kasvaneena miten vanhemman "kuuluu" tuottaa pettymyksiä. Ai niinkuin rikkoa tavaroita silmien edessä, huutaa lapselle aikuisten ongelmista, syyllistää normaaleista tarpeista, jättää hakematta harrastuksista, unohtaa ja jättää huomioimatta merkkipäivät, ilmestyä kavereiden eteen humalassa, perua harrastukset ja kavereiden näkeminen luettuaan itsetuhoisuudesta päiväkirjassa, heittää lapsen hymypatsas säpäleiksi lattialle lapsen silmien edessä jne jne jne.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja rakastaa omaa jälkikasvuaan.
Tuo on henkistä väkivaltaa, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Tuollainen ei aiheuta pelkästään pettymystä, vaan häpeää, epävarmuutta, pelkoa, mitättömyyden tunteita, vihaa, surua ja ihan puhdasta kauhua.
Ja maailma hallituksineen jatkaa samaa harmaan loppuun. Kyllä. Kärvistely, itkeskeltyä, sietäminen, kestäminen, pettyminen ja kyynistyminen on elämän tarkoitus ihan lapsesta saakka.
Tämän vuoksi en lapsia tehnytkään ja pian 50 mittarissa.
Alue: Aihe vapaa
Sinä taidat olla kotiäiti. Pidätkö lapsille kotikoulua vai päästätkö heidät kouluun?