Miksi jotkut kommentoi ilkeästi jos joku suree?

Tai jos joku suree isovanhempaansa niin ihan taatusti keskusteluun ilmestyy joku kertomaan miten hän menettänyt kaikki isovanhempansa jo aikoja sitten ja vanhemmatkin ollessaan alle 20v.

Empatiakyvyttömyys, tuo aikamme vitsaus. 

Kyvyttömyys empatiaa ja ehkä ymmärryksessä haasteita muutenkin. Ehkä ovat katkeroituneet omista menetyksistään eivätkä ymmärrä muita ihmisiä.

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Tunnetaidot eivät valitettavasti tule syntymälahjana. Tunnetaitoja kun opetettaisiin paremmin, ei perheväkivaltaakaan olisi niin paljon kuin nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Olet asperger. Ei ilkeyttä, vaan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Olet asperger. Ei ilkeyttä, vaan fakta.

Mitä sitten jos olenkin? Luuletko, että onnistuit loukkaamaan noin ala-arvoisella kommentilla? :D

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Miksi sitä surua sitten pitää vähätellä aloituksessa kuvatulla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Miksi sitä surua sitten pitää vähätellä aloituksessa kuvatulla tavalla?

Ei ole vähättelyä todeta, että 90-vuotiaan kuolema on täysin luonnollinen asia. 

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Äkkiä kyllä, mutta ei se kenellekään yllätyksenä voi tulla, että tuonikäinen kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Miksi sitä surua sitten pitää vähätellä aloituksessa kuvatulla tavalla?

Ei ole vähättelyä todeta, että 90-vuotiaan kuolema on täysin luonnollinen asia. 

Ei sekään ole vähättelyä todeta että syöpäpotilaan kuolema on luonnollinen asia, oli tämä 90v, 6v tai 35v.

Jos joku mielessään suree, ei sitä kukaan varmaan vähättele. tietysti jos se sureminen on sellaista itsensä tehostamista, tyylin laitetaan fb:iin kyynelsilmäselfie, niin voi alkaa jotain ärsyttää

Miksi kerjäätte säälipisteitä ja lörpöttelette surunne pitkin kaupunkia? Pitäkää omana tietonanne ja itkekää terapeutille. Hänellä on sentään työn puolesta VAITIOLOVELVOLLISUUS. 

Koska juuri onnistunut muille ilkeily tuottaa matalamielisille sitä ainoaa tyydytyksen lajia jota he kykenevät kokemaan.

Siksi heidän kommenttinsa tulisi jättää yksikseen omaan arvottomuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Miksi sitä surua sitten pitää vähätellä aloituksessa kuvatulla tavalla?

Ei ole vähättelyä todeta, että 90-vuotiaan kuolema on täysin luonnollinen asia. 

Ei sekään ole vähättelyä todeta että syöpäpotilaan kuolema on luonnollinen asia, oli tämä 90v, 6v tai 35v.

Ei niin. Miksi luulet, että syöpään kuoleminen olisi luonnotonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Äkkiä kyllä, mutta ei se kenellekään yllätyksenä voi tulla, että tuonikäinen kuolee. 

Miten niin ei voi? Kun odottaa toista turhaan kauan aikaa eikä tämä saavu sinne minne olisi pitänyt, eikä vastaa edes puhelimeen. Sitten tämä löytyykin kotoa kuolleena. Kyllä se aika yllättävää oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Äkkiä kyllä, mutta ei se kenellekään yllätyksenä voi tulla, että tuonikäinen kuolee. 

Miten niin ei voi? Kun odottaa toista turhaan kauan aikaa eikä tämä saavu sinne minne olisi pitänyt, eikä vastaa edes puhelimeen. Sitten tämä löytyykin kotoa kuolleena. Kyllä se aika yllättävää oli.

Aika pihalla saa olla todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen ei elä ikuisesti ja 95-vuotiaana kuolo korjaa hyvinkin todennäköisesti milloin tahansa.