Miksi jotkut kommentoi ilkeästi jos joku suree?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Äkkiä kyllä, mutta ei se kenellekään yllätyksenä voi tulla, että tuonikäinen kuolee. 

Miten niin ei voi? Kun odottaa toista turhaan kauan aikaa eikä tämä saavu sinne minne olisi pitänyt, eikä vastaa edes puhelimeen. Sitten tämä löytyykin kotoa kuolleena. Kyllä se aika yllättävää oli.

Aika pihalla saa olla todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen ei elä ikuisesti ja 95-vuotiaana kuolo korjaa hyvinkin todennäköisesti milloin tahansa. 

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Ei ne varmaan tarkoita ilkeästi. Muistan että olen itsekin nuorena ja ymmärtämättömänä kommentoinut tuohon tyyliin toisen surua. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut olla ilkeä, vaan pohtia kuoleman olemusta ja helpottaa toisen oloa tuomalla esiin sen luonnollisuutta. Epäonnistuin tietenkin surkeasti. Nykyään kun on enemmän elämänkokemusta, osaan paremmin antaa toisen surra rauhassa, enkä koe että toista pitäisi auttaa päästämään irti surusta mahdollisimman äkkiä. Suru kannattaa surra. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Äkillinen kyllä, yllättävä ei. Kuolema on niin väistämätön osa ihmisen elämänkaarta, että täytyy olla täysin irrallaan todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen jossain vaiheessa kuolee. 

Eikö rytkäytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Äkillinen kyllä, yllättävä ei. Kuolema on niin väistämätön osa ihmisen elämänkaarta, että täytyy olla täysin irrallaan todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen jossain vaiheessa kuolee. 

Mikä sitten sinun logiikallasi on yllättävä kuolema? Tuolla logiikallahan kun mikään kuolema ei voisi koskaan olla yllättävä, koska kaikki kuolee joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappani kuoli aivoverenvuotoon 95-vuotiaana. Asui kotona ja hoiti omata asiansa, tapasi muita ihmisiä ja jopa matkusteli. Yhtenä aamuna ei vaan herännyt ja avauksessa syyksi paljastui aivoverenvuoto. Kyllä iäkkäätkin voi siis kuolla äkkiä ja yllättäen.

Äkkiä kyllä, mutta ei se kenellekään yllätyksenä voi tulla, että tuonikäinen kuolee. 

Miten niin ei voi? Kun odottaa toista turhaan kauan aikaa eikä tämä saavu sinne minne olisi pitänyt, eikä vastaa edes puhelimeen. Sitten tämä löytyykin kotoa kuolleena. Kyllä se aika yllättävää oli.

Aika pihalla saa olla todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen ei elä ikuisesti ja 95-vuotiaana kuolo korjaa hyvinkin todennäköisesti milloin tahansa. 

Ihmiset nyt vaan aina kuvittelevat, että kaikki elää vanhuuteen asti. Ja jos puhut, että mikä tahansa onnettomuus voi tapahtua sinulle tai minulle, olet vain negatiivinen. On tuttava joka menetti äitinsä nuorena ja näki äitinsä, ja tuon tragedian takia kuolemasta tuli hänelle luonnollinen asia käsitellä ja puhua, ja todellisuus, että mitä tahansa voi tapahtua missä iässä tahansa, kun taas toinen tuttavani ei ole koskaan menettänyt ketään, ja uskoo, että kaikki hänen elämässään ystävät, perhe ja työkaverit elävät vanhaksi 80-90 vuotiaaksi asti koska hänelle se nyt on vaan niin, että kuolema on vain kaukainen ajatus joka tapahtuu sitten joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Äkillinen kyllä, yllättävä ei. Kuolema on niin väistämätön osa ihmisen elämänkaarta, että täytyy olla täysin irrallaan todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen jossain vaiheessa kuolee. 

Mikä sitten sinun log

Sellaista ei ole, koska kuolema on väistämätön meistä jokaiselle. Olen yrittänyt tätä kertoa sinulle nyt arviolta 5 viestissä. Milloin menee perille?

Monen on vaikea käsitellä toisen surua. Nämä ovat monesti varsin empaattisia ihmisiä, joista tuntuu pahalta kun toinen suree ja ajattelevat että heidän kuuluu jotenkin yrittää kannustaa toista olemaan surematta. He eivät ole välttämättä itse kokeneet surua, joten eivät tiedä millaista kohtaamista sureva toivoisi. Minä olen oppinut kohtaamaan surevan ihmisen vasta kun olen itse saanut kuuntelevaa ja tilaa antavaa läsnäoloa suruni keskellä. Silloin vasta tuli ymmärrys siitä mitä muutkin varmasti eniten muilta ihmisiltä surressaan arvostavat. 

Empatiakyvyttömyys on ollut lähipäivien palstateemana, sopii siis hyvin kuvioon. Jos rakas äiti, isä tai muu läheinen kuolee, on se suru siitä huolimatta, olkoon poisnukkunut minkä ikäinen hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Äkillinen kyllä, yllättävä ei. Kuolema on niin väistämätön osa ihmisen elämänkaarta, että täytyy olla täysin irrallaan todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen jossain vaiheessa kuolee.&n

Sellaista ei ole, koska kuolema on väistämätön meistä jokaiselle. Olen yrittänyt tätä kertoa sinulle nyt arviolta 5 viestissä. Milloin menee perille?

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Tuo on kummallista, että jonkun sureminen voi olla joltain toiselta jotenkin jotain pois. 

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

---

Kuolema on yhtä yllättävä asia kuin se, että talvella Suomessa sataa lunta tai yön jälkeen tulee aamu. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että kuoleman hetkeä ei voi tietää ennalta ellei kuolema ole suunniteltu (mrha, itsemrha tms.). Kuolema voi olla äkillinen tai ennalta-arvaamaton, mutta ei koskaan yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Et siis edes erota termejä kuolema ja kuolinhetki toisistaan. No ei ihme, että on vaikeuksia tajuta äkillisen ja yllättävän eroa. Suosittelen peruskouluun palaamista ja suomen kielen opintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että kuoleman hetkeä ei voi tietää ennalta ellei kuolema ole suunniteltu (mrha, itsemrha tms.). Kuolema

Edelleen, tässä keskustelussa ei ole kyse siitä että kuole yleensä olisi kenellekään yllätys, vaan siitä että hetki tai tapa milloin tai miten kuolema tapahtui oli yllättävä. Kuinkahan monta kertaa tämä pitäisi toistaa?

Nämä on näitä käytöshäiriöisiä ja katkeroituneita ihmisiä, joilla on ymmärryksen tasossa puutteita monellakin saralla.