Miksi jotkut kommentoi ilkeästi jos joku suree?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Et siis edes erota termejä kuolema ja kuolinhetki toisistaan. No ei ihme, että on vaikeuksia tajuta äkillisen ja yllättävän eroa. Suosittelen perusko

Et siis erota edes, mitä tämä asia koskee? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

 

On lastenkin kuolemin ihan luonnollista, eikö sitäkään saa mielestäsi siis surra?

Tiesitkö muuten, että sureminen on luonnollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinulle menisi perille se, että sinä et sitä voi määritellä, mikä on yllättävää?

Enpä minä sitä yritäkään määritellä. Kerron vain sinulle rautalankaa käyttäen, mikä ero on yllättävällä ja äkillisellä. Harmi, ettei kapasiteettisi riitä käsittämään näinkin yksinkertaista asiaa. Luulet ilmeisesti olevasi kuolematon, kun yllätyt siitä, että ihmiset kuolevat. 

Entäpä jos yrittäisit vaikka siitä rautalangasta käsittää, että kuolemanhetken yllättävyys ja se että jokainen ihminen yleensäkin jossain vaiheessa kuolee, ovat eri asioita?

Ja tässä keskustelussa on kyse nyt ensimmäisenä mainitusta.

Ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että kuoleman hetkeä ei voi tietää ennalta ellei ku

Edelleen, tässä keskustelussa ei ole kyse siitä että kuole yleensä olisi kenellekään yllätys, vaan siitä että hetki tai tapa milloin tai miten kuolema tapahtui oli yllättävä. Kuinkahan monta kertaa tämä pitäisi toistaa?

Niin, kuolema itsessään ei ole yllättävä varmaan kenellekään, mutta kuolema voi tapahtumana olla yllättävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Miksei 90-vuotiasta voisi surra, vaikka tilastollisesti iän myötä kuolema on yhä todennäköisempää?

Totta kai voi surra vaikka auringonlaskua. Ei sitä ole kukaan kieltänyt. 

Miksi sitä surua sitten pitää vähätellä aloituksessa kuvatulla tavalla?

Ei ole vähättelyä todeta, että 90-vuotiaan kuolema on täysin luonnollinen asia. 

Kaikenikäisten kuoleminen on täysin luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö erota sitä että joku kuolee yllättäen siitä että kukaan ei elä ikuisesti? Kuoleman yllättävyys ei ole iästä kiinni.

Äkillinen ja yllättävä ovat kaksi eri asiaa. Kenellekään, joka on selvillä ihmiselämän rajallisuudesta, ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen ihminen kuolee joskus. Mitä vanhempi on, sitä todennäköisemmin kuolema on lähellä. 

Äkillinen ja yllättävä kuolema voivat molemmat sattua minkä ikäisenä tahansa. Ei edelleenkään ole iästä kiinni.

Äkillinen kyllä, yllättävä ei. Kuolema on niin väistämätön osa ihmisen elämänkaarta, että täytyy olla täysin irrallaan todellisuudesta, jos yllättyy siitä, että ihminen jossain vaiheessa kuolee. 

Surra voi sellaistakin, mikä ei ole äkillistä ja yllättävää. Suru on tunne, joka ei riipu järjestä eikä tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidot eivät valitettavasti tule syntymälahjana. Tunnetaitoja kun opetettaisiin paremmin, ei perheväkivaltaakaan olisi niin paljon kuin nyt on. 

Vanhempien tulisi niitä opettaa, mutta eihän he osaa aina itsekään.

Koska tuli 2020-2022 harvinaisen selväksi, mitä siitä seuraa, jos näitä omasta mielestään suuria empaatikkoja ei laiteta ajoissa ruotuun. Britannia oli vähällä aloittaa sodan Alankomaita vastaan. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ilkeyttä, vaan fakta. 

Olet asperger. Ei ilkeyttä, vaan fakta.

Mitä sitten jos olenkin? Luuletko, että onnistuit loukkaamaan noin ala-arvoisella kommentilla? :D

Autistit useasti kiintyvät todella paljon kotieläimiinsä.

Mulla on yks työkaveri jonka kissa on jo vanha.

Kova suru tulee tulemaan kun kissa lähtee.

Ystäväni sanoi että miehensä kuolema oli yllätys, mies löytyi yhtenä aamuna kuolleena olohuoneesta. Tuskin kukaan alkaa kertoa hänelle, miten kuolema ei voi olla yllätys koska kaikki kuolee.

Surin enemmän poikani lähtöä kun isäni.

Isäni oli kuollessaan 81 vuotta. Reissannut ja nähnyt maailmaa. Eli hyvän elämän.

Poikani kuoli nuorena. Niin paljon jäi kokematta ja elämättä.

Isäni lähti puolivuotta ennen poikaani. Tulivat hyvin toimeen eläessään.

Toivon että isäni tuli poikaani vastaanottamaan lähdön lähetessä.

Lapsen menetys on aivan jotain järkyttävää, ei ymmärrä ennenku on itse siinä tilanteessa.

Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti ja jokaisella meistä on ennalta määrätty oma aikamme.

Miten tämä yllättävyys liittyy aiheeseen? Ystäväni kuoli syöpään, ja tiesin yli puoli vuotta että hän tulee kuolemaan. Kuolema ei ollut lainkaan yllätys. Silti surin kun hän kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Surin enemmän poikani lähtöä kun isäni.

Isäni oli kuollessaan 81 vuotta. Reissannut ja nähnyt maailmaa. Eli hyvän elämän.

Poikani kuoli nuorena. Niin paljon jäi kokematta ja elämättä.

Isäni lähti puolivuotta ennen poikaani. Tulivat hyvin toimeen eläessään.

Toivon että isäni tuli poikaani vastaanottamaan lähdön lähetessä.

Lapsen menetys on aivan jotain järkyttävää, ei ymmärrä ennenku on itse siinä tilanteessa.

Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti ja jokaisella meistä on ennalta määrätty oma aikamme.

Mikä ihmeen ennalta määrätty oma aika?

Vierailija kirjoitti:

Surin enemmän poikani lähtöä kun isäni.

Isäni oli kuollessaan 81 vuotta. Reissannut ja nähnyt maailmaa. Eli hyvän elämän.

Poikani kuoli nuorena. Niin paljon jäi kokematta ja elämättä.

Isäni lähti puolivuotta ennen poikaani. Tulivat hyvin toimeen eläessään.

Toivon että isäni tuli poikaani vastaanottamaan lähdön lähetessä.

Lapsen menetys on aivan jotain järkyttävää, ei ymmärrä ennenku on itse siinä tilanteessa.

Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti ja jokaisella meistä on ennalta määrätty oma aikamme.

Missä se aika olisi ennalta määrätty?

En usko että kenelläkän on mitään ennalta määritettyä oma aikaa. Sattuman mukaan täällä mennään.

Jos tulee anonyymille palstalle kertomaan 90-vuotiaan vanhempansa kuolemasta saadakseen surunvalitteluja tarvitsee päässä olla jotain vikaa ja ilkeilijät tekevät vain palveluksen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee anonyymille palstalle kertomaan 90-vuotiaan vanhempansa kuolemasta saadakseen surunvalitteluja tarvitsee päässä olla jotain vikaa ja ilkeilijät tekevät vain palveluksen.

Eiköhän se vika ole siellä ilkeilijöiden päässä. Kenelläkään ei luulisi olevan normaalisti tarvetta ilkeillä toisen surulle. Yleensä ihmiset kirjoittaa asioista purkaakseen omaa mieltään ja tuntemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee anonyymille palstalle kertomaan 90-vuotiaan vanhempansa kuolemasta saadakseen surunvalitteluja tarvitsee päässä olla jotain vikaa ja ilkeilijät tekevät vain palveluksen.

Minkä ikäisenä vanhemman kuolemasta palstalla sitten saa kertoa?

Ehkä jotkut eivät jotenkin kestä sitä toisten surua. Jos se jotain syystä ahdistaa heitä itseään tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee anonyymille palstalle kertomaan 90-vuotiaan vanhempansa kuolemasta saadakseen surunvalitteluja tarvitsee päässä olla jotain vikaa ja ilkeilijät tekevät vain palveluksen.

Minkä ikäisenä vanhemman kuolemasta palstalla sitten saa kertoa?

Alle 50?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee anonyymille palstalle kertomaan 90-vuotiaan vanhempansa kuolemasta saadakseen surunvalitteluja tarvitsee päässä olla jotain vikaa ja ilkeilijät tekevät vain palveluksen.

Minkä ikäisenä vanhemman kuolemasta palstalla sitten saa kertoa?

Kenelläkään ei pitäisi olla mitään tarvetta kertoa vanhemman kuolemasta anonyymillä keskustelupalstalla.