Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se arjen pyörittäminen siitä katoaa eroamisen jälkeen? Voiko joku selittää?
Ei viduta kun toinen vaan makaa?
Ei viduttaminen aiheuta uupumusta. Aloituksessa mainittu hesarin mielipidekirjoitus käsitteli uupumista.
eri
Jos joka tapauksessa uupuu, niin osa uupuu mieluummin niin ettei toinen makaa uupumatta sohvalla? Kivempi uupua kun ei viduta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sohvalla makaajasta on vaivaa. Se syö, likaa vaatteita, likaa lakanoita ja pyyhkeitä, tuo kengissään hiekkaa sisään ja jättää likaisia astioita pitkin kämppää. Totta kai uuvuttaa vähemmän, jos sen heivaa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se että valitsee tietyn miehen lapsen isäksi on oma syy. Eikö kukaan nainen näe omaa osaansa miksi päädytään ihanneparisuhteesta tällaiseen tilanteeseen missä toinen ei tee mitään?
Ei näe, kun sitä ei ole. Mies ei ole esine, jonka ominaisuudet olisivat tiedossa ja listalla ja muuttumattomat, kun mies hankitaan. Mies on silloin nuori ja usein mukava, ihan tutkitusti yleensä osallistuva, kaikin puolin ihan lupaava. Varsinkin ihanneparisuhteessa, johon tuossa viitataan.
Mutta sitten lasten synnyttyä mies ukkoontuu, taantuu ja muuttuu, vaikka lupasi, ettei tee niin.
Ei se ole naisen vika, vaan ihan kokonaan miehen oma vika.
Mutta sinä muutut itse myös, etkö näe sitä? Miehesi on varmaan sitä mieltä että sinä olet se joka muuttui kitiseväksi nalkuttajaksi jolle ei mikään kelpaa. Ei
Ei näe, kun sitä ei ole. Mies ei ole esine, jonka ominaisuudet olisivat tiedossa ja listalla ja muuttumattomat, kun mies hankitaan. Mies on silloin nuori ja usein mukava, ihan tutkitusti yleensä osallistuva, kaikin puolin ihan lupaava. Varsinkin ihanneparisuhteessa, johon tuossa viitataan.
Mutta sitten lasten synnyttyä mies ukkoontuu, taantuu ja muuttuu, vaikka lupasi, ettei tee niin.
Ei se ole naisen vika, vaan ihan kokonaan miehen oma vika.
Mä vastasin tähän, ja siihen vastaukseni edelleen on, eli ei ole vain toisen syy että tilanne on tuo, vaan kirjoittajan pitää ottaa oma vastuu omasta toiminnasta.
Jos minä lyön sinua nyrkillä naamaan, pitääkö sinun ottaa vastuu omasta toiminnastasi? Ja miten se tapahtuu, jos noudatan sinun linjaasi ja kiellän sinulta kaiken pahastumisen asiasta. Että sinä kuule olet muuttunut ihan myrtyneeksi ja olet pahantuulinen, yritä nyt ymmärtää oma osuutesi taphtuneesta, niinkö?
On olemassa asioita, jotka nyt vaan kerta kaikkiaan ovat tekijänsä vastuulla, eivät vaimon tai äidin tai kenenkään muun.
Tässä on kyllä se kulttuurinen puoli tosi keskeinen. Minulla on kaksikymppinen poika, joka muutti viime vuonna pois kotoa opiskelijakämppään. Hän käy täällä harvakseltaan, ei siis mitenkään joka viikko. Nyt kun hän on viettänyt reilun vuoden poissa kodin vaikutuspiiristä, hän on omaksunut jotenkin yhteiskunnan yleisiä miestyypillisiä asenteita.
Kotona asuessaan poika teki hyvin kotitöitä. Laittoi ruokaa koko perheelle vuorollansa, pesi pyykkiä, pyynnöstä myös siivosi. Ilmoitti menemisistään ja tulemisistaan. Oli oikein hyvätapainen siis, ja mielestäni olimme onnistuneet kasvattamaan hänet ihan hyvin.
Nyt hän saattaa laittaa aamupäivällä viestiä, että olisi tulossa yöksi tänne, jos on ruokaa. Sitten ei vastaa mihinkään viesteihin. Odottelemme häntä ruoka-aikaan, mutta mitään ei kuulu, ei edes vastausta viesteihin. Kaveri saapuu iltayhdeksältä, syö hevosen annoksen ruokaa, joka on jo laitettu pois, istuu pöydässä kuulokkeet korvilla. Menee yöllä keittiöön ja kolistelee niin, että pelkään naapureidenkin heräävän. Kyse siis arki-illasta, ja puolenyön jälkeen me muut olemme nukkumassa ja heräämme kolisteluun. Kun annan tästä palautetta, hän on ihan ihmeissään. Kun hänen mielestään aikuinen mies tekee mitä huvittaa.
Niin haluaisin tietää, MISTÄ tuo käytös tulee. Minä äitinä en ole sitä koskaan mahdollistanut saati tukenut. Nytkin sanoin, että tänne ei muuten voi tulla, jos käyttäytyy noin. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan asia jatkossa kehittyy. Ehkä hän parantaa tapansa. Tai sitten lakkaa käymästä, kun aikuista miestä ei äiti käskytä? Onnea vaan tulevalle puolisolle, jos sellaista ikinä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^^ kysymykseen mistä tulee. Varmaan nykyään niiltä konservatiivisilta influenssereilta, jotka on vissiin kovin pop nuorison keskuudessa.
Kuulostaa kyllä hirveältä tapaukselta, jos parisuhteessa tuommoinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Sohvalla makaajasta on vaivaa. Se syö, likaa vaatteita, likaa lakanoita ja pyyhkeitä, tuo kengissään hiekkaa sisään ja jättää likaisia astioita pitkin kämppää. Totta kai uuvuttaa vähemmän, jos sen heivaa ulos.
Ja sitten se makaaja vielä valittaa menkoistaan kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^^ kysymykseen mistä tulee. Varmaan nykyään niiltä konservatiivisilta influenssereilta, jotka on vissiin kovin pop nuorison keskuudessa.
Kuulostaa kyllä hirveältä tapaukselta, jos parisuhteessa tuommoinen asenne.
Siihen nyt onneksi ehtii ehkä vielä äiti vaikuttaa. Ainakin yritän. Mutta jotenkin hirveän turhauttavaa, että poika alkaa mennä pilalle heti, kun on kodin vaikutuksen ulottumattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä lyön sinua nyrkillä naamaan, pitääkö sinun ottaa vastuu omasta toiminnastasi? Ja miten se tapahtuu, jos noudatan sinun linjaasi ja kiellän sinulta kaiken pahastumisen asiasta. Että sinä kuule olet muuttunut ihan myrtyneeksi ja olet pahantuulinen, yritä nyt ymmärtää oma osuutesi taphtuneesta, niinkö?
On olemassa asioita, jotka nyt vaan kerta kaikkiaan ovat tekijänsä vastuulla, eivät vaimon tai äidin tai kenenkään muun.
Mihin tämän vuodatuksen pitäisi liittyä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen velvollisuuksiin kuuluu puolustaa perhettään, niin hän sitten hoitaa ne tilanteet, jossa lasta kiusataan koulussa. Yleensä ne on hankalia ja työläitä ratkaista, palavereja voi olla useita, mutta ihan kiva, että mies käy niissä ja etsii tilanteeseen ratkaisun.
Perheenpää ei myöskään voi olla koskaan humalassa, koska eihän hän silloin voi puolustaa perhettään, jos joku vaara uhkaa.
Jos mun lapsia kiusattais koulussa niin ne ratkeais nopeasti väkivallalla eikä palavereilla.
Kävisit hakkaamassa kiusaajien isät?
Vaikka neki mutta pääasiassa sen kiusaajan siinä k
Eikö ne kouluampujat nyt olleetkaan juuri niitä "kiusaamisen uhreja", ainakin omasta mielestään, eli millä lailla väkivaltainen "kiusaamiseen puuttuminen" muuta lapselle opettaisi kuin, että "kiusaajat" laitetaan kuriin vahvemman oikeudella väkivalloin?
Ovat kyllä ja koska koulussa vain pälätetty lässynläätä niin uhri alkaa itse toimiin. Tilanne ei menisi tuohon jos kiusaajia rangaistaisiin ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä lyön sinua nyrkillä naamaan, pitääkö sinun ottaa vastuu omasta toiminnastasi? Ja miten se tapahtuu, jos noudatan sinun linjaasi ja kiellän sinulta kaiken pahastumisen asiasta. Että sinä kuule olet muuttunut ihan myrtyneeksi ja olet pahantuulinen, yritä nyt ymmärtää oma osuutesi taphtuneesta, niinkö?
On olemassa asioita, jotka nyt vaan kerta kaikkiaan ovat tekijänsä vastuulla, eivät vaimon tai äidin tai kenenkään muun.
Mihin tämän vuodatuksen pitäisi liittyä??
Edeltävään viestiin, jossa kehotetaan naista ottamaan vastuu omasta toiminnastaan, kun miehensä ei osallistu. Se on miehen toimintaa se, ei siitä voi vaimo ottaa vastuuta millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni oli myös seurusteluaikoina erittäin aktiivinen kotitöiden suhteen. Myös lasten syntymän jälkeen meni joitakin vuosia kotityöt tasan, kunnes mies alkoi yhteisellä päätöksellä opiskelemaan töiden ohessa. Sovitusti tein suurimman osan kotitöistä opintojen ajan, mutta sama menopa jatkuikin kun mies valmistui opinnoistaan.
Yhtäkkiä kotitöistä olikin tullut enimmäkseen minun töitäni ja esimerkiksi lasten kanssa mies ei leikkinyt tai ulkoillut lainkaan, kun hän ei halunnut. Mies ei yhtään ymmärtänyt, että en minäkään olisi halunnut joka päivä yksin ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa, kun tein sitä lisäksi työkseni varhaiskasvatuksen opettajana. Mies kuvitteli, että se on joku naisten sisään rakennettu hoivaominaisuus, joka saa naisen nauttimaan lastenhoidosta.
Mies hävisi. ei edes sohvalle, vaan siirtyi makuuhuoneeseen suljetun oven taakse, että emme häntä häiritsisi. Omasta mielestään hän varmasti hoiti oman osansa, kun teki silloin tällöin ruokaa, lämmitti joskus leivinuunin ja kävi kaupassa ja hoiti osan lasten kuskaamisesta. Imuroi sillloin tällöin.
Minä olin se joka huolehti ruoka-ajoista, nukkumaan menosta, vahti suihkussa käynnin ja hampaiden pesut, kattoi ja siivosi pöydän,selvitteli lasten riitoja ja piti rajoja. Lisäksi hoidin yhteydenpidon päiväkotiin, tein lasten hoitoaikalistat, organisoin ja aikataulutin lasten harrastusten kimppakyydit. Hoidin synttärit ja muut juhlajärjestelyt. Ilmoitin lapset harrastuksiin, varasin neuvolat, hammaslääkärit yms. Minä tankkasin aina molemmat autot, koska kumpikin käytti molempia ja yllättäen mies ei ehtinyt tai halunnut tankata. Minä olin se joka leikki lasten kanssa ja ulkoili, se joka kuunteli lasten huolet, auttoi läksyissä ja oli läsnä ja saatavilla.
Mies ihmetteli, miten parisuhde ei toimi ja seksiäkin on harvoin. Jännä juttu, mistähän olisi voinut johtua. Myös minä otin esille kotitöiden jaon useaan otteeseen, mutta toki olin vain nalkuttava akka, joka kaiken lisäksi pihtaa. Rahaa kumpikin on aina tuonut yhteiseen talouteen saman verran, joten siihen ei voi vedota kotitöiden jaossa.
Nyt kun lapset ovat jo aikuisia niin mies ihmettelee, miksi lapset eivät ole häneen hirveästi yhteydessä. Miksi lapset eivät kysele kuulumisia ja soita hänelle. Hmm. Mistähän se mahtaisi johtua. Edelleen olemme yhdessä, mutta elämme aika erillistä elämää. Minä olen tässä oikeastaan vain tottumukset voimasta ja toki kahden ihmisen hyvät tulot ja yhdet asumismenot ovat kätevä rahansäästö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se arjen pyörittäminen siitä katoaa eroamisen jälkeen? Voiko joku selittää?
Ei viduta kun toinen vaan makaa?
Ei viduttaminen aiheuta uupumusta. Aloituksessa mainittu hesarin mielipidekirjoitus käsitteli uupumista.
eri
Jos joka tapauksessa uupuu, niin osa uupuu mieluummin niin ettei toinen makaa uupumatta sohvalla? Kivempi uupua kun ei viduta?
Itse mietin juurikin tätä, jos saisin vaan tuon oman mielipahan poistumaan, niin onko tuosta sohvalla makoilijasta niin paljon haittaa. Kyllähän minä terve ihminen parit lakanat vaihdan siinä missä yhdetkin ja koneessa pyörii isompi määrä pyykkiä samalla kuin pienempikin. Ja itseasiassa, ei ole ihan täysin totta, etteikö tuo mitään tekisi, kyllä varmaan tuon verran korvikkeeksi tekee vaikka ei lähellekään puoleen pysty.
Lisäksi on huomioitava se, että ero vaikuttaa negatiivisesti niin moneen asiaan. Eniten lapsiin.
Sen vuoksi yritän nyt vaan sammuttaa oman harmini. Vastapainoksi mulla on komea deitti lomareissuille. Et ei tässä ihan pohjalla olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh. Aloittajalle, käykö miehesi edes töissä?? Arjen pyörittäminen pitää tehdä prioriteettien mukaan. Jos mies ei pärjää vilma-viestien kanssa niin anna hänen tehdä muita asioita.
En ymmärrä, että avioero on oikea ratkaisu. Miten selviydyt AKSIN kaiken kanssa. Tämä vuosikymmen on niin heti eroon meiningillä. Älä aja itseäsi loppuun, vaan tee valintoja kotona ja tee välttämättömät asiat. Onko lapsista apua kotona?
Ja miten mies sitten selviytyy sinun kanssasi??
Minun mieheni oli myös seurusteluaikoina erittäin aktiivinen kotitöiden suhteen. Myös lasten syntymän jälkeen meni joitakin vuosia kotityöt tasan, kunnes mies alkoi yhteisellä päätöksellä opiskelemaan töiden ohessa. Sovitusti tein suurimman osan kotitöistä opintojen ajan, mutta sama menopa jatkuikin kun mies valmistui opinnoistaan.
Tässäkin näkyy juuri se kulttuurisen vaikutuksen osuus. Jos mies onkin alussa osallistuva ja tasa-arvoinen, se on kuin kaivoon kannettua vettä, se ei pysy siellä jos hetkeksikin huomio herpaantuu. Jos mistä tahansa syystä muka väliaikaisesti joku vastuu siirtyy naiselle, se ei sieltä oikein millään tahdo palata miehen puolelle. Hirveä ylämäki joka jumalan päivä.
Ei lapset iankaiken ole pieniä, kyllä se helpottaa kun lapset osallistuvat pienillä asioilla talouteen.
Eikö näitä vilmaviestejä voi rajoittaa. ei ennen tällaisten kanssa touhuttu.
Onko teidän mies ainoa syyllinen ylivoimaiseen kotielämään?? Voiko organisointi ehkä olla liian tiukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset iankaiken ole pieniä, kyllä se helpottaa kun lapset osallistuvat pienillä asioilla talouteen.
Eikö näitä vilmaviestejä voi rajoittaa. ei ennen tällaisten kanssa touhuttu.
Onko teidän mies ainoa syyllinen ylivoimaiseen kotielämään?? Voiko organisointi ehkä olla liian tiukkaa?
Yleensä jos mies ei ole ainoa syy, se toinen syy on sitten liian tiukka työelämä, ei liian tiukka organisointi. Topakkaa organisointia voi olla pakko harjoittaa, jos on sen vaativan kotielämän lisäksi vaativa työ, ja toinen lintsailee minkä vaan ikinä pystyy. Eivät nuo muuten vaan onnistu molemmat samalta naiselta.
Nykyään sekään ei ole enää vaihtoehto, että hellittäisi sieltä töiden puolelta. Ensinnäkin työelämä on nykyään joko sata lasissa tai sitten nolla, enää ei ole mitään helppoja puolivillaisia hommia. Toiseksi Suomen oikeusjärjestelmä lähtee täysin siitä, että kukin aikuinen vastaa viime kädessä itse omasta toimeentulostaan. Vaikka avioliiton aikana on sallittua toisen elättää toista, sitä joutuu varautumaan tulevaan. Kaikki avioliitot päättyvät, joko eroon tai puolison kuolemaan. Sen jälkeen on naisen tultava toimeen täysin omien tulojensa tai oman kertyneen eläkkeensä varassa.
Minulla on kaksi poikaa. Todellakin pistin heidät siivoamaan minun kanssa. Pojat joskus napisi, että miksi heidän täytyy, kun iskäkään ei siivoa, mutta selitin aina uudestaan ja uudestaan, että koti ei ole kenenkään hotelli eikä nykyään yksikään tyttö suostu olemaan sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa eikä halua tehdä mitään.
Sitten, kun täysi-ikäisyys alkoi tulla lähemmäksi laitoin heille enemmän hommia. Itse piti osata varata aika parturiin ja lääkäriin, pestä omat pyykit, vaihtaa petivaatteet, maksaa puhelinlasku, tehdä ruokaa ja selvittää, mitä omilleen muuttaminen vaatii. Budjetointia ja kuluseurantaa opetin myös. Kumpikin on parisuhteessa ja olen kyllä iloinen, että kumpikin osaa tehdä ja tekee kotona kaikkea leipomisesta alkaen.
Itse aikanaan seurustelun alkaessa ihastuin, kun mies teki ruokaa. Hänen kotonaan isä oli kotona ja hän teki ruuat ja siivosi viikolla, äitinsä oli töissä. Sinne jennekin ne miehet taidot hävisi vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyllä se kulttuurinen puoli tosi keskeinen. Minulla on kaksikymppinen poika, joka muutti viime vuonna pois kotoa opiskelijakämppään. Hän käy täällä harvakseltaan, ei siis mitenkään joka viikko. Nyt kun hän on viettänyt reilun vuoden poissa kodin vaikutuspiiristä, hän on omaksunut jotenkin yhteiskunnan yleisiä miestyypillisiä asenteita.
Kotona asuessaan poika teki hyvin kotitöitä. Laittoi ruokaa koko perheelle vuorollansa, pesi pyykkiä, pyynnöstä myös siivosi. Ilmoitti menemisistään ja tulemisistaan. Oli oikein hyvätapainen siis, ja mielestäni olimme onnistuneet kasvattamaan hänet ihan hyvin.
Nyt hän saattaa laittaa aamupäivällä viestiä, että olisi tulossa yöksi tänne, jos on ruokaa. Sitten ei vastaa mihinkään viesteihin. Odottelemme häntä ruoka-aikaan, mutta mitään ei kuulu, ei edes vastausta viesteihin. Kaveri saapuu iltayhdeksältä, syö hevosen annoksen ruokaa, joka on jo laitettu pois, istuu pöydässä ku
Pari vuotta vielä pojalle ikää lisää niin saattaa toeta itsekseen. Tunnen useita perheitä joissa muutos on vain yhyäkkiä tapahtunut kun on tullut riittävästi ikää. Ostat pakastepizzan, lämmittäkööt kun tulee.
Jostain syystä äidit lellii poikiaan. On poikkeuksiakin, mieheni perheessä lellittiin kuopustytärtä, pojat oli häntä 6-10v vanhempia, ja tytärtä oli äiti halunnut palavasti.
Veikkaan että kyseessä on sukupolvien jatkumo. Äidit kohtelevat lapsiaan kuten heitä on kohdeltu, eli jos äidin veljiä on pidetty parempana niin hän siirtää sen omille lapsilleen.
Isoveljeni on lellikki, mutta minullapa on vain tytär, ja häntä olen sekä lellinyt että ollut lellimättä.