Minkä vuoksi miehet eivät pärjää yksinään?
Naiset ovat aina muina naisina sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman miestä, kun taas miehet masentuvat ja syrjäytyvät ja on ihan suru puserossa heti jos ei ole naista jatkuvasti vieressä. Mikä siinä oikein on?
Kommentit (265)
Olen miettinyt ja kummastellut monta kertaa tätä miesten ja naisten valtavaa eroa.
Pojat syrjäytyy. Puhutaan poikien huonosta koulumenestyksestä. Miehet ei tule toimeen ilman naisen jalkoväliä. Sen huomaa hyvin siitäkin että asia kuin asia saadaan miesten toimesta käännettyä siihen. Kokeilkaapa!
Miehillä elämässä eteenpäin vievä voima on seksi. Jos sitä ei ole, kaikki romahtaa. Nainen taas sopeutuu ja jatkaa eteenpäin. Harrastaa, tapaa ystäviä, opiskelee, suunnittelee elämäänsä jne jne. He ponnahtavat pinnalle kuin korkki eron jälkeen, mies painuu pohjaan kuin kivi.
Olen itse eronnut jo aika päiviä sitten ja mikään, ei siten mikään maailmassa saisi minua jäämään suhteeseen koska mielelllä olisi iso penis! Naurettavaa suorastaan! Mutta näin he kuvittelevat.
Mitä hemmettiä sillä tekisin jos se olisi kiinni täydellisessä hyypiössä?
Meillä eräässä lähinaapurissa vaimo pitkän sietämisen jälkeen heitti miehen pihalle. Elämä siinä talossa muuttui täysin, keveni ja valkeni. Mies vaipui nopeaan tahtin katuojaan ja muistan kun äitini luki hänen kuolinilmootuksensa lehdestä.
En ole koskaan päässyt kiinni miesten ajatusmaailmaan sen syvemmääle kuin se, että seksiä ilman kuolee. Elämä vain kutistuu ja elämänhalu valuu hiekkaan. Millään ei ole merkitystä. Mielestäni kauhea ajatus! Tiedän kyllä että ei kaikkien kohdalla. Tunnen vapaaehtoisesti sinkkuja miehiä, en montaa mutta heitä on ja heillä on sisältörikas elämä.
Nyt kuulemma miesten asioista ei puhuta. Miksi he eivät puhu? Tilaa puhumiselle pitää ottaa jos tuntee tarvetta siihen! Naiset on ajaneet itselleen äänioikeuden, senkinnvertaisen tasa-arvon kuin meillä sitä on. Mitä jos naiset olisivat jääneet vaiti? Samassa jamassa tai pahemmassa oltaisiin. Koko ajan on taisteltava oikeuksistaan, miehten pitää myös jos kokevat jäävänsä syrjään! Kukaan ei tule teidän puolestanne puhumaan.
En halua arvostella, haukkua tms. Haluaisin kerran kuulla järkeviä selityksiä rauhallisessa sävyssä, jospa minäkin voisin alkaa paremmin ymmärtää. Ei jatkuvia hyökkäyksiä ja asioiden välttelyä.
Olisiko mitään oikeasti järkevää kommentoitavaa?
Vastaan vaikka olen nainen, odotellessamme miesten omia vastauksia. Ajatukseni eivät kata miehiä 100%, tietenkään, mutta ovat mielestäni kuitenkin melko yleisiä:
- Miehet eivät puhu keskenään (tai muidenkaan kanssa) omista huolistaan tai tunteistaan. Vaikka olisivat tunteneet toisensa koko ikänsä. He puhuvat omista tai muiden tekemisistä, tavaroista, työstä tai rahasta.
- Puolisonsa kanssa he sen sijaan voivat keskustella omista tuntemuksistaan ja näyttää tunteitaan. Omissa suhteissani miehet ovat puhuneet tunteistaan ja selvästi kaivanneet läheisyyttä, haleja, suukkoja, todella paljon. Jopa enemmän kuin minä. Ja jopa enemmän kuin ovat kaivanneet seksiä.
- Mieheltä menee siis erossa yleensä myös se kaikkein läheisin henkilö. Ja mahdollisuus aitoon läheisyyteen ja välittämiseen.
- Ollessaan vakisuhteessa miehet eivät yleensä hoida muita sosiaalisia suhteitaan yhtä paljon kuin naiset. Jäävät siis tyhjän päälle tämänkin suhteen. Eivätkä välttämättä pysty puhumaan erostakaan syvemmin kenenkään kanssa.
- Miehet eivät ehkä aina jaksa odottaa että löytävät sen oikean elämäänsä, vaan alkavat seurustelemaan vakituisesti ilman suurempia tunteita ja rakkautta. Tällöin he eivät välttämättä eron jälkeen myöskään tarvitse suruaikaa exästään, vaan uusi suhde on helppo aloittaa heti.
- Mitä tulee seksiin, niin olen aina ihmetellyt miksi se on miehille niinkin tärkeää. Varsinkin säännöllisesti. Tuntuu että vaikka heillä olisi kuinka huono suhde, mutta seksiä on paljon, niin he ovat kuin sokeita kaikelle muulle. Kestävät tosi huonoa kohtelua, edes miettimättä eroa. Toisaalta, jos seksiä on jossain vaiheessa vähemmän, niin vaikka suhde olisi muuten tosi hyvä, niin he uskovat heti ettei heistä välitetä eikä rakasteta, ovat onnettomia ja alkavat herkästi etääntyä suhteesta.
Nämä ovat mietteitäni miehistä näin yleistäen ja vierestä seuranneena. Miehet voivat itse kertoa pitääkö näistä mikään paikkansa, tai mitä oikeasti ajattelevat.
N57
Osa miehistä luulevat että nainen olisi miehelle yhtä rakastava, hoitava kuin se miehen oma äiti on ollut.
Tässä keskustelussa on aivan käsittämättömiä yleistyksiä. Oman elämänsä Jokisen Elluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä asia on ihan toistepäin.
Kun katsoo tätä palstaa niin sinkkuudesta ruikuttavat ovat aina miehiä. Päivisin näkee kymmeniä aloituksia joissa toistuu sama tarina: olen korkeakoulutettu ja hyväkuntoinen mies, mutta olen vielä 50-vuotiaana neitsyt, koska naiset haluavat vain niitä laatikkoleuka-pornopippeli-miljonäärejä.
Tiedäthän, että kaikki mikä lukee netissä ei ole totta? Emme myös tiedä moniko viesti foorumilla on bottien tuotosta.
Outoa yleistystä ja olisiko ehkä jotain projisointia koko ketju täynnä?
Itse olen sinkku kolmekymppinen mies ja mulla menee tosi hyvin. -On omaisuutta, siisti kämppä, hyvä ura, palkkakin kohdillaan, hyviä ihmissuhteita riittää ja harrastuksia löytyy. Olen elämäni kunnossa. Sijotukset vaan kasvaa kasvamistaan. Matkustelen parista muutamaan kertaan vuodessa milloin milläkin porukalla, joskus myös itsekseen.
Kun katson miespuolisia kavereitani, niin henkisesti huonoiten menee niillä jotka on avioliitossa ja heillä on nuoria lapsia. Valtaenemmistö sinkuista miehistä jotka tunnen pistää kaikki paukut itsensä ja elämänsä kehittämiseen. Sanoisin että enemmän he kukoistavat kun syrjäytyvät.
Tietty tämä on vaan oma anekdootti, yhden ihmisen kaveripiiri ja vaan yksi ikäryhmä.
Naiset ne hakeutuvat mihinkä tahansa suhteeseen, jotta ei tarvitsisi olla yksinään. Sitten kulutetaan yhteiskunnan resursseja poliisilla ja turvakodeilla.
Miehet pärjäävät, mieslapset eivät.
Joo niin näyttää nauttivan... 😃 Katkerina haukkumassa ja yleistämässä miehiä. Sellasta "elämästä nauttimista" tosiaan.
Naiset pärjää sinkkuna koska miehet kustantavat huvit,
Yh:na koska elarit elättää.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ja kummastellut monta kertaa tätä miesten ja naisten valtavaa eroa.
Pojat syrjäytyy. Puhutaan poikien huonosta koulumenestyksestä. Miehet ei tule toimeen ilman naisen jalkoväliä. Sen huomaa hyvin siitäkin että asia kuin asia saadaan miesten toimesta käännettyä siihen. Kokeilkaapa!
Miehillä elämässä eteenpäin vievä voima on seksi. Jos sitä ei ole, kaikki romahtaa. Nainen taas sopeutuu ja jatkaa eteenpäin. Harrastaa, tapaa ystäviä, opiskelee, suunnittelee elämäänsä jne jne. He ponnahtavat pinnalle kuin korkki eron jälkeen, mies painuu pohjaan kuin kivi.
Olen itse eronnut jo aika päiviä sitten ja mikään, ei siten mikään maailmassa saisi minua jäämään suhteeseen koska mielelllä olisi iso penis! Naurettavaa suorastaan! Mutta näin he kuvittelevat.
Mitä hemmettiä sillä tekisin jos se olisi kiinni täydellisessä hyypiössä?
M
Se on vaikea ymmärtää, kun tarkkailee maailmaa jatkuvasti sukupuolittuneesti.
Pojilla ja miehillähän pyyhkii monessa asiassa todella hyvin ja tytöillä on monissa asioissa haasteita.
Mutta kun te seksistit ette halua tutkia ilmiöitä, kuten ne ovat. Vaan tehdä pojista ja miehistä joko reppanoita tai syyllisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan vaikka olen nainen, odotellessamme miesten omia vastauksia. Ajatukseni eivät kata miehiä 100%, tietenkään, mutta ovat mielestäni kuitenkin melko yleisiä:
- Miehet eivät puhu keskenään (tai muidenkaan kanssa) omista huolistaan tai tunteistaan. Vaikka olisivat tunteneet toisensa koko ikänsä. He puhuvat omista tai muiden tekemisistä, tavaroista, työstä tai rahasta.
- Puolisonsa kanssa he sen sijaan voivat keskustella omista tuntemuksistaan ja näyttää tunteitaan. Omissa suhteissani miehet ovat puhuneet tunteistaan ja selvästi kaivanneet läheisyyttä, haleja, suukkoja, todella paljon. Jopa enemmän kuin minä. Ja jopa enemmän kuin ovat kaivanneet seksiä.
- Mieheltä menee siis erossa yleensä myös se kaikkein läheisin henkilö. Ja mahdollisuus aitoon läheisyyteen ja välittämiseen.
- Ollessaan vakisuhteessa miehet eivät yleensä hoida muita sosiaalisia suhteitaan yhtä paljon kuin naiset.
Tämä ei ole totta. Vahvoja, pinttyneitä myyttejä. Kannattaa lukea väitöskirja, mikä koskee miesten ystävyydestä, Tampereen yliopistosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ja kummastellut monta kertaa tätä miesten ja naisten valtavaa eroa.
Pojat syrjäytyy. Puhutaan poikien huonosta koulumenestyksestä. Miehet ei tule toimeen ilman naisen jalkoväliä. Sen huomaa hyvin siitäkin että asia kuin asia saadaan miesten toimesta käännettyä siihen. Kokeilkaapa!
Miehillä elämässä eteenpäin vievä voima on seksi. Jos sitä ei ole, kaikki romahtaa. Nainen taas sopeutuu ja jatkaa eteenpäin. Harrastaa, tapaa ystäviä, opiskelee, suunnittelee elämäänsä jne jne. He ponnahtavat pinnalle kuin korkki eron jälkeen, mies painuu pohjaan kuin kivi.
Olen itse eronnut jo aika päiviä sitten ja mikään, ei siten mikään maailmassa saisi minua jäämään suhteeseen koska mielelllä olisi iso penis! Naurettavaa suorastaan! Mutta näin he kuvittelevat.
Mitä hemmettiä sillä tekisin jos se olisi kiinni täydellisessä hyypiössä?
M
Ensin haukut ja arvostelet ja vihapuhut Ja perään ihmettelet mikseivät puhu.
Onpa kumma! Ihmeellinen juttu!
Olisiko vaikka asenteissa korvattavaa..?
Miehet eivät pärjää koska keskityt vain niihin jotka eivät pärjää. Samalla "logiikalla" voin kysyä että miksi kaikki naiset ovat ampumahiihdon suomen mestareita?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne hakeutuvat mihinkä tahansa suhteeseen, jotta ei tarvitsisi olla yksinään. Sitten kulutetaan yhteiskunnan resursseja poliisilla ja turvakodeilla.
Siis, turvakodin ja poliisin tarve johtuukin naisista!? Olipas melkoinen silmänkääntötemppu sinulta.
Samalla logiikalla: jos pankki ryöstetään, niin se on pankkivirkailijan syy.
Kyllä nämä miehet osaa esittää kilttiä niin kauan kunnes ovat tarpeeksi varmoja että nainen ei niin vain lähde. Joskus tappouhkauksenkaan takia ei voi lähteä.
Ja toiset tapetaan kun lähtee, niin kuin kävi 28 v naapurin tytölle. Pikkuvauva jäi äidittä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää sinkkuna koska miehet kustantavat huvit,
Yh:na koska elarit elättää.
Ai, mistä tuota rahaa voi hakea? Kukaan ei ole kertonut.
Itse taas veroillani maksan koko ajan miesten rikosten jälkiä, poliisia, sairaalakuluja, turvakoteja, vankiloita jne, jne loputtomiin.
N65
Kyllä mä pärjään. Poikamiehen elämässä oli hyviä ja huonoja puolia mutta naimisiin päästyäni ja lapset kasvatettuani en enää vaihtais perhe-elämää pois.
Kotityöt ei ole mikään juttu ainakaan nykyajan miehelle. Useimmat osaa laittaa ruokaa ja siivota ja pyykätä ja tiskata.
Vierailija kirjoitti:
Outoa yleistystä ja olisiko ehkä jotain projisointia koko ketju täynnä?
Itse olen sinkku kolmekymppinen mies ja mulla menee tosi hyvin. -On omaisuutta, siisti kämppä, hyvä ura, palkkakin kohdillaan, hyviä ihmissuhteita riittää ja harrastuksia löytyy. Olen elämäni kunnossa. Sijotukset vaan kasvaa kasvamistaan. Matkustelen parista muutamaan kertaan vuodessa milloin milläkin porukalla, joskus myös itsekseen.
Kun katson miespuolisia kavereitani, niin henkisesti huonoiten menee niillä jotka on avioliitossa ja heillä on nuoria lapsia. Valtaenemmistö sinkuista miehistä jotka tunnen pistää kaikki paukut itsensä ja elämänsä kehittämiseen. Sanoisin että enemmän he kukoistavat kun syrjäytyvät.
Tietty tämä on vaan oma anekdootti, yhden ihmisen kaveripiiri ja vaan yksi ikäryhmä.
Ihana lukea tarinasi ja että sinulla ja sinkku- kavereillasi menee hyvin.
Itse ajattelin että ap tarkoitti lähinnä niitä miehiä, jotka lähtee pidemmistä suhteista ja menevät suoraan uuteen suhteeseen. Joskus lapsetkin voi jäädä heillä sitten vähän unohduksiin. Näitä tapauksia olen kyllä itsekkin nähnyt ympärilläni.
Uskoisin että nuoremmat miehet ovat saaneet hieman erilaisen kasvatuksen. Ja yhteiskunnan asenteetkin ovat muuttuneet. Ihmiset kouluttautuvat enemmän, lapsia tehdään myöhemmin. Puolisokin valitaan myöhemmin ja ehkä eri perustein. Ja miehet osallistuu enemmän lastensa elämään.
Sitten riippuu varmaan myös missä porukoissa pyörii. Ja henkilöstä itsestään.
Mutta en epäile yhtään ettetkö pärjäilisi sinkkuna, tai joskus myöhemmin patisuhteessa. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin!
Niin, mikäs on olla onnellinen, kun kaikkea on tuplasti ;-)